Jospa sinusta rikottiin
jo lapsena se lapsi
jonka olisi pitänyt saada
olla pienokainen.
Huomaatko, nyt murrat lapsiasi,
ihan vain sivulauseessa
huomaamatta ja
"hyvää tarkoittaen".
Ovesi pysyy lukossa
eikä aukea koputtajalle
kunnes kukaan ei enää ehkä tulekaan
kolkuttamaan.
16 kommenttia:
Henkinen murtuminen voikin olla vaikeaa!
Tunnelmallinen kuva, tummenee reunoille hienosti.
Runosi pakotti pieneen itsetutkiskeluun..
Kaunis kuva. Tässäpä se surullinen juttu onkin - sitä siirtää helposti kokemansa ikävyydet seuraavalle sukupolvelle.
Kaunis kuva, runo kosketti.
Hueno kuva, hieno runo, upea blogi. Hatunnosto!!
Kiitos kommenteista, ihanat ihmiset :).
En tykkää häiritsevistä lainausmerkeistä, mutta runo on hyvä, on kaunis, on surullinen, on tasapainoinen, on kielellinen, on ajatuksia herättävä, on kaikkea!
terveisin Tonteri
Kuva kaunis ja samoin runo on koskettava !
Murtamaton lukko elämässä vertauksena siitä ovi.
Niin pitkälle seuraavat lapsuuden kokemukset.
Koskettava runo.
Ensimmäinen säkeistö kolahti hyvin. Jospa sinusta rikottiin lapsi.. Oikein hyvä aloitus runolle.
Surullinen runo ja taitaa olla monesti niin tottakin. Kuvassa kaunis pinta ja ruosteläiskät.
Tämä on todella hieno runo. Taitavasti rakennettu ja paljon sisältöä. Pysähdyin pitkäksi aikaa. Erottuu haasteiden joukosta mieluisasti!
Kiitos kaikille ihanista kommenteista ja palautteesta! Olen ihan otettu, varsinkin kun olen uusi bloggari.
Noinhan se elo menee, se on sukuvika kun ei suksi luista. Oivallinen runo.
Eksyin blogiisi jostain... jostain.. Jäin lukemaan. Aloitin lopusta kunnes tajusin aloittaa alusta. Itku tuli tämän runon kohdalla.... Olen sanaton... haluan vain lukea ja lukea...
Jerry Lee, kiitos.
Truu, tervetuloa lukemaan! Toivottavasti itku teki hyvää. Voidaan hyvin.
Lähetä kommentti