torstai, 19. maaliskuuta 2009

Murphyn laki






Kun joskus tuntuu
että kaikki on ihan solmussa lukossa sekaisin

ja paino työntää aina vain syvemmälle
pirstaleisiin kuviin ja vääriin huoneisiin.

Murphyn laki, sanoit sinä.
Turha yrittää pieleen menee aina kaikki niin se vaan on usko pois.

Minä näen täältä pinnan.
Sudenkorento maalaa kesän, rantakalliot kutsuvat saareen lepäämään.
Minä nousen, potkin, haukon ilmaa.

Lukot on tehty avattaviksi.
Huoneet kesytettäviksi,
ja eräänä päivänä tuntemattomasta tulee ystävä.

Hyvästi, M.

________________________________________________
Runotorstai ja valokuvatorstai.
Kuva löytyi kiintolevyn uumenista sattumalta, se on tehty v. 1999.

21 kommenttia:

jip kirjoitti...

niin lohdullinen runo mutta jos m...kuitenkin!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista, toivorikasta.
Sanoopi Pitkospuu.

risto kirjoitti...

Suht komia kuva, jee!

hanne kirjoitti...

Kuva ja runo , kuin avain ja lukko yhteen..
kaunista, sanoilla jatunteilla maalaavaa haurasta pintaa...
minäkin olen löytänyt heidi liehun hauraat, herkät, koskettavat runot..

Crane kirjoitti...

Menin mukana syvyyksiin ja pulpahdin pintaan henkeä haukkoen! Valoisa elämänasenne voittaa!
Kuva ja runo täydentävät toisiaan!

Marjut kirjoitti...

Hyvästit voi jättää.. mutta pysyykö M poissa. Hyvä kuva ja runo.

Anna kirjoitti...

Runo kertoo ja kuva tarkentaa. Hienosti yhdistellen.Aina ne solmut aukeaa, vaikka veisikin joskus enemmän aikaa. Pieleenmenollakin on tarkoituksensa. Vain suunnan muutos.

Inkataika kirjoitti...

Henkeä on haukottu ja syvällä sukellettu enempi kertoja kuin yhdelle ihmiselle soisi. Aina on kuitenkin jollain konstilla potkittu itsensä pintaan. Joku sanoo, että kissa putoaa aina jaloilleen. Siihen pyrin kynsin hampain, vaikka henki menisi! ;D

hpy kirjoitti...

Samaa mielta! Jokaisesta pahasta loytyy myos hyvaa. Kunhan vaan viitsi vahan etsia.

helanes kirjoitti...

Phyi Murphyn laille.

erikeeper kirjoitti...

Kaunis kirjeenomainen runo.

savisuti kirjoitti...

Tykkään kuvasta, on ihana ja runosta jää toivorikas olo, kyllä se siitä, kuitenkin sujuu.

eem! kirjoitti...

—Lukot on tehty avattaviksi.
Siinä se on!

Doris50 kirjoitti...

Kaunis kuva haasteeseen.

Ruska kirjoitti...

Minä taas haukon ilmaa, kun tulin tänne lukemaan lähestulkoon omat ajatukseni (OO) Sudenkorentoja en juuri nyt ajatellut, vaikka ne on lemppareitani.
Mutta kuvasi on hieno! Ja vaikuttaisi siltä, että Murphyn laki on vielä kumottavissa...

arleena kirjoitti...

Ensiksi kuva on aivan loistava.

Eipä saanut pessimismi valtaa, vaikka Murphylla varoiteltiin.
Ylös pinnalle nousee optimismi ja lukot aukee, ystävät löytyvät.

Ja runo, joka antaa piu paut Murphylle, on myöskin loistava.

Tarjuska kirjoitti...

Joskus vaan ei tahdo nähdä metsää puilta. Kaunis runo ja olen kokenut tuon tunteen. Hieno ajatus torstai-haasteeseen. :)

Pellon pientareella kirjoitti...

Kiitos mukavista kommenteista, ne ilahduttavat! Itse tosiaan ajattelen, että vitsin lisäksi Murphyn laki on yllättävän helposti meihin piintynyt asenne: pessimismiä, kyynisyyttä ja negatiivisuutta. Siitä yritän itse päästä eroon. Kyse on näkökulmasta, miten elämää ja asioita haluaa tarkastella. Valoisaa kevättä kaikille!

utukka kirjoitti...

Itse olen aina ajatellut Murphyn lakia liioittelu-vitsinä. Hämmästyttävää, miten paljon uskomusta liittyy näihin M.juttuihin. Mutta sinä olet pinnalla! Hyvä runo!

aimarii kirjoitti...

Kuva on uteliaisuutta herättävä. Runon optimismi nujertaa täysin Murphyn metkut.

Hallatar kirjoitti...

Hieno kokonaisuus... =)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails