Aamuisin aamukahvin jälkeen alkoi olla jo tukalat paikat. Vessaan tuli kiire, mutta enää ei voinut puhua varsinaisesta nautinnosta, jota ulostaminen toki (myönnetään se tai ei) tavallaan myös on. Huussin paska-astia oli kukkuroitaan myöten täynnä ja kirjaimellisesti paskan jäykkänä. Vessassa käynnistä alkoi tulla jo taidetta, kun piti tarkkaan suunnitella ja mittailla miten päin ahterinsa lämpöistuimelle asettaa, että kakku mahtuu vielä tippumaan jäljellä olevaan tilaan, eikä jää niin sanotusti lähtökuoppiinsa. Pitkään jatkunut pakkanen oli jäädyttänyt astian sisällön perusteellisesti, eikä asiaa paljon lohduttanut se, että seassa ei ollut kariketta vaan kaikki oli ihan sitä itseään (ja vessapaperia). Karike nimittäin myös oli jäässä, alkuperäisessä muovisäkissään huussin lattialla. Karikepussin pohjalla ajoittain kököttävä kuollut hiiri ei sekään nostanut tunnelmaa.
(Kyllä, nyt olen siis oppinut, että karike pitää ennen pakkasia, mieluiten jo kesällä kaataa muovisäkistään ilmavaan astiaan, jossa se kuivuu ennen talvea. Sitä kannattanee myös silloin tällöin sekoittaa, että kaikki kosteus varmasti haihtuu. Näin saadaan valmis, hajuton seos kylmälläkin.)
Ongelman ydin oli siinä, että koska kiinteä jäte oli umpijäässä ja astia aivan liian täynnä, ei astia mahtunut enää pois ahtaasta poistoluukusta. Plussakelit tulivat siis viime hetkellä. Tänään sain sitten sen kipeästi kaivatun tarmonpuuskan ja päätin: NYT. Nyt minä sen teen. Kieltämättä urakka on aina kuulunut siihen "mañana"-osastoon.
Koska oma porakone oli tietysti muutossa jäänyt kaiken kiireen keskellä jonnekin muuttolaatikkovuoren taakse, lainattiin porakone naapurilta. Valmiiksi ostetusta laastiämpäristä tehtiin ekovessa poraamalla sen reunoihin reikiä, josta virtsa pääsee valumaan pois eikä täytä ämpäriä. Ämpäriin jää vain kiinteä jäte ja hakeseos, jonka ansiosta huussi on hajuton ja kompostoituminen tehokasta (kompostoituminen pysähtyy tietysti talviajaksi). Oikeaoppisesti ämpärin alle pitäisi vielä laittaa matala virtsankeruuastia, josta neste teoriassa haihtuisi pois, mutta ainakin minun vessassani tämä on toiveunta. Vessan ja astian pitäisi olla auringonpaisteessa kuumassa, jotta haihtuminen olisi tehokasta.
Astian valmistelun jälkeen alkoi paras osa, kun pääsi lapion kanssa vuoren kimppuun. Isoin osa tiputetaan ensin yläkautta astian sivuille, kunnes astian saa raahattua takakautta pois. Koiria kannattaa vahtia hieman, jos ei pian halua ruskeita pusuja. Sitten vain lapioidaan ylimääräinen paperin ja jöötin seos toiseen saaviin ja molemmat peitetään huolellisesti isolla muovisäkillä. Kesällä edessä on sitten iloinen jälleennäkeminen, kun jööttiin pääsee sekoittamaan sitä puuttuvaa seosainetta.
Maahan jätettä ei tietenkään missään nimessä kaiveta, kuten ennen tehtiin, vaan jäte kompostoidaan. Biojätteelle riittää yksi vuosi, ihmisen jätettä kompostoidaan vähintään kolme vuotta, jotta haitalliset ainesosat saadaan pois. Sen jälkeen se on erinomaista maanparannusainetta, jota ei kuitenkaan suositella käytettäväksi ravinnoksi käytettävien kasvien kanssa. Huussin takana on reilu puolenkymmentä täyttä saavia, rivissä täyttöjärjestyksessä, joten vasemmalta päin voi sitten alkaa käyttää kompostimultaa.
Vau, tästähän ulostautui sivutuotteena ihka ensimmäinen blogikollaasini. Tunnen itseni tämän jälkeen ihan täysveriseksi gonzo-journalistiksi - minä, reportaashi ja paskakollaasi! Paska juttu, mutta tulipahan tehtyä. :)
9 kommenttia:
Ihana hyyskä, nostan kyllä hattua elämäntavallesi! Itselläni haaveissa kuivaäymälä, saa nähdä jääkö pelkäksi haaveeksi.
Pikkulasta on paljon hyviä muistoja. Minä keksin mm. tyttäreni nimen istuessani kesäpaikan puuhyyskässä ja katsellessani pikku ikkunasta näkyvää kukkivaa omenapuuta.
Hauskaa luettavaa tällaiselle asiaan perehtymättömälle. Nyt olen paljon viisaampi tällä kertomuksella :)
Anteeks, mut mä nauran ihan maha kippurassa :D. Kerrassaan hauska tarina!
Hih, vai ei ihmisen jätettä syötäväksi tarkoitetuille kasveille :)?
Enkä ole ennen kuullutkaan sanaa hyyskä! Eli taas se tulee todettua: joka päivä oppii jotain uutta.
Kiitos kaikille kommenteista. Ilmeisesti jutussa oli sekä tietoa, tunnetta että huumoria. Heli, ihanaa kun nauroit, se oli tarkoitus! Tosin aloin jälkeenpäin miettiä, avautuuko omituinen huumorini kenellekään.. ;);).
:D :D :D "iloinen jälleennäkeminen", kesällä :D. Mun naurusta ei meinaa tulla loppua =) Pakinasi oli kyllä ihan täyttä tavaraa! Opettavainenkin vielä.
Hih, mökillä on tullut tehtyä tuota samaa paskahommaa, tosin kesällä ja steriilit kirurginhanskat kädessä (sattui löytymään hyllyltä). En yhtään kadehdi hommaasi, meillä vielä silloin heitettiin jätökset maakompostiin ja siellä kai ne vieläkin maatuu tai mullaksi muuttuu.
Yäääkk!! Ihanan realistista!! :D Eikä silti säikäyttänyt minua luopumaan ajatuksesta hankkia ulkohuussi heti, kun joskus hamassa tulevaisuudessa päästään muuttamaan maalaiskaupungin keskustasta johonkin mummonmökkiin vähän syrjemmälle. :) Jos meikäläiseltä kysytään; nykyajan ihmiset on vähän liikaakin vieraantuneet "Maasta sinä olet tullut jne."-mentaliteetista! ;)
Ansku, olen täysin samaa mieltä kanssasi, ollaan vieraannuttu, ja haetaan elämään sisältöä pinnallisista asioista, joista se ei kuitenkaan pysyvästi kenellekään löydy. Hyvä ettet pelästynyt, suosittelen mummonmökkiä! Itse asiassa tuo vessan hoitaminen on sikahelppoa, kun vain hoitaa sitä oikein. Eli heittää sitä kompostikariketta sekaan joka käynnin jälkeen. Eikä päästä sitä liian täyteen... :).
Lähetä kommentti