Pellon pientareella: Saapuminen

lauantai, 18. huhtikuuta 2009

Kun saavun paikkaan,
josta kukaan ei tiedä,
ja josta kukaan ei palaa,

toivon
että
voin
sanoa:

minä elin!

ursula kirjoitti...: Hieno runo, ajankohtainen juuri minulle sukulaiseni vuoksi! Tunnelmallinen kuva tukee runoa - hieno kokonaisuus!; 18. huhtikuuta 2009 10.08
arleena kirjoitti...: Tähän toivomukseen voin myös yhtyä.
Paljon sanova runo ja kuva myötäilee.; 18. huhtikuuta 2009 11.08
Ilona Tammi kirjoitti...: Yksinkertaisuudessaan kaunis runo; 18. huhtikuuta 2009 13.06
Crane kirjoitti...: Puhutteleva, koskettava ajatus!; 18. huhtikuuta 2009 16.25
Pellon pientareella kirjoitti...: Ursula, voimia menetykseen. Kiitos kaikille kommenteistanne!; 19. huhtikuuta 2009 12.44
hanne kirjoitti...: kaunis runo..
kaikkein kamalinta on elämätön elämä..; 19. huhtikuuta 2009 17.36
Ruska kirjoitti...: Hieno runo! Eletään nyt, kun on sen aika!; 20. huhtikuuta 2009 11.14
Mimosa kirjoitti...: Kaunista!; 20. huhtikuuta 2009 11.40
Jossu kirjoitti...: Voi kun on kauniisti kirjoitettu.; 20. huhtikuuta 2009 22.51
Marjut kirjoitti...: Hieno runo ja kuva sopii siihen hyvin. Pitäisi muistaa elää !; 23. huhtikuuta 2009 14.22