Kaksoisolentoni oli niin yksin.
Se jäi istumaan kivelle, kun juoksin ruuhkabussiin,
matkalla töihin kaupunkiin, vihaisena ja väsyneenä.
Se kirjoitteli salaa lauluja, kun minä tein
powerpointia tuloksellisesta projektoinnista ja
toiminnan tehostamisesta.
Se makoili selällään kallioilla katsellen taivasta,
kun minä kieriskelin sängyssä unettomia öitä
hankkeet ja tekemättömät työt päässä kirkuen.
- Kirjoita tai kuole! se huusi.
- Kuvaa, tai et kohta enää näe! se kuiskasi.
Kaksoisolentoni oli silloinkin jossain lähelläni,
kun en enää jaksanut nousta sängystä, kun kaikki
oli toivotonta eikä mikään tuntunut tuntemisen arvoiselta.
Vihdoin ymmärsin kääntää katseeni sisään.
Vihdoin näin kaksoisolentoni, sieluni, sydämeni.
Kuuntelin sitä. Uskoin.
Nyt me juoksemme käsi kädessä pelloilla,
vaellamme metsässä ja suukotamme koiraa.
Innostumme ja haluamme. Olemme nyt, elossa.
________________________________
Valokuvatorstai, runotorstai
8 kommenttia:
Yhdellä sanalla sanoen: kaunista. :)
Olin 35 v. ja näin unta, että istuin itseni kanssa pienen pöydän ääressä. Pidimme itesämme kädestä. Kerroin, miltä kaikki on tuntunut, mikä on ollut pahaa, mikä hyvää. Kaksoisolentojen kanssa kannattaa pitää tiukkaa yhteyttä - he tuppaavat tietämään paljon Sinusta ja meistä.
Ansku, kiitos :).
Hanna, olen täysin samaa mieltä.
Oikeaan osuvaa - kaksoisolentoa kannattaa kuunnella ja ottaa opiksi. Kuten oletkin.
Tämä on koskettava runo. Sisin huutaa, kun ei "kuori" tottele. Onneksi ymmärsit katsoa sisääsi ja löysit sen yhteyden.
Ehdottomasti juuri näin. Yhteys sisimpään pitää olla.
Lueskelen pikku hiljaa blogiasi alusta lähtien. Tämä teksti kertoo sinusta paljon, kuin myös suurimmasta osasta meitä, myös itsestäni. Asiaa ei voine paremmin sanoiksi pukea! Jään miettimään mitä oma kaksoisolentoni tekisi. Pelottavaakin hiukan, jos vastaus poikkeaa oleellisesti nykyisestä elämästäni.
Kiitos kaikille kommenteista, näin myöhässä.
Mirka, kiva kun luet blogiani enemmänkin :). En muistanutkaan tätä kirjoitusta, jännä tunne palata taaksepäin puoli vuotta. Pätee edelleenkin tämä. Tätä kaksoisolentoteemaa tosiaan voisi pitää mielessä, pysähtyä aina välillä miettimään, onko tosielämä kaukana sielun elämästä.
Lähetä kommentti