lauantai, 4. heinäkuuta 2009

Maa ja taivas


Tunikayöpaitamekko päällä lompsin pihalla
nahkasaappaat jalassa
linnut laulavat sirkat sirittävät
koira heiluttaa häntää.

Ei haittaa miltä näytän
näytän kauniilta
uupumus on valunut harteiltani
kasvoni kirkastuneet

taivasta kohden, täällä maassa.



Jumala on taivas luonto symmetria
me luontoa olemme siis jumalia
toivo jumala meissä, onni
        kun antaisimme sen tulla.

9 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

Kuulostaapa mukavan onnelliselta :)

Huomenna on ihana sunnuntai!

Pellon pientareella kirjoitti...

himalainen, aivan, aina voi sanoa: huomenna (ja tänään) on ihana päivä! :)

Lastu kirjoitti...

Runosta tulee hurjan armollinen ja hyvä mieli. Ei ole väliä, miltä näyttää ja sittenkin näyttää kauniilta. Hartiat eivät ole enää kiristyneen jännittyneet. Runo lepää ja kannattaa lukijaa. Kiitos!

Pellon pientareella kirjoitti...

Lastu, ihanasti luettu, hienoa jos runo saa tuollaisen tunteen aikaan. Kiitos sinulle!

Ilona Tammi kirjoitti...

Minulla tuli runosta sama tunne kuin Lastulla, että runonpuhuja on armollinen itselleen. Juuri siinä on minun mielestäni tämän runon viehätys.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ilona, osuit juuri oikeaan, sellainen tunne oli kirjoittaessa :). Kiitos kommentista.

Ruska kirjoitti...

Ihanan rentouttava tämä runosi. Tulin toiseen kertaan sitä maistelemaan. Osuu niin lähelle, kuten tiedät. Onneksi olen saanut myös itse maistaa tuota, miten uupumus valuu pois ja kasvot kirkastuvat :D Se on huumaavan ihana ja arvokas hetki.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ruska, sanos muuta. Nyt pitää vaan oppia uudet tavat ja muuttaa ympäristöä - tai itseään? - niin, ettei uupumus enää pääse harteille asumaan.

Ruska kirjoitti...

Totta, sekä itseään ja ympäristöä kannattaa muuttaa parhaansa mukaan. Voi että, kun kaikki löytyneet selviytymisopit olisivat syöpyneet lähtemättömästi mieleen....

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails