Heinähattu suositteli kirjaa The Secret - Salaisuus (Rhonda Byrne)
Turva(ttomuus)-postaukseni kommentissaan. Lainasin kirjan ja olen lukenut siitä nyt noin puolet. Kyllä, siinä on ajatuksia herättäviä asioita. Ja kyllä, minäkin olen alkanut ajatella positiivisemmin ja luottavaisemmin.
Ansaitsemme kaiken sen hyvän, joka elämäämme tulee.
Poista negatiiviset ajatukset tai ajatukset siitä, mitä sinulta puuttuu.
Ajattele tarkkaan ja yksityiskohtaisesti, mitä haluat elämääsi.
Universumilta tulee vain pyytää sitä mitä haluaa, ja sen saa.
Saamiseen pitää uskoa, ilman epäilyjä. Kertapyyntö riittää.
Tulee jo olla ja tuntea, kuin olisi saanut sen mitä on pyytänyt ja tulee saamaan.
Kiitollisuus jo saadusta ja tulevasta on hyväksi.
Mielikuvaharjoittelu on tehokasta.
Kirja on hyvin amerikkalainen, ja siinä on "ihan hulluja juttuja". Monille sen kohdille voisi nauraa kyynisesti ja halveksien. Mutta mitäpä hyötyä siitä olisi? Ehkä yrittäisikin ottaa omakseen kirjassa olevan viisaan ja hyvän? Positiivinen ajattelu ja usko hyvään elämään ei varmasti ole pahaksi. Aloitettuani kirjan lukemisen, olen saanut tehtyä yhden ison pitkään vaivanneen rästiasian, joka uhkasi jo toimeentuloanikin. Paljon muutakin olen saanut tehtyä. Olo on parempi kuin pitkään aikaan. Elämä on asenne.
Kiitos.
4 kommenttia:
Ansaitsemme kaiken sen hyvän, joka elämäämme tulee. (Niin, ja joka elämässämme on.)
Miten helposti kokee, ettei ansaitse rakkautta, ei kauneutta, mutta joskus lävitse käy kuin ilmestys: hei, vaikka paljon on vajaata, melkein enemmän on täyttä. Sulaa hyvyyttä. Lempeä ja lämpöä. Sitäkin. Ja jo sekunnin kestävä kokemus voi olla kaikki. Käännekohta uuteen alkuun. Surunuttu jää nurkkaan.
Juuri näin, elämä on asenne. En muista kuka sanoi kerran että ainoa tehtävämme täällä maailmassa on se, että päätämme, elämmekö hyvän- vai pahantahtoisessa maailmankaikkeudessa. Millään muulla ei ole väliä. Tai siis jotenkin näin. Ja niin minä olen pitkään ajatellut. Hieno teksti.
Lastu, kauniisti ja viisaasti sanottu, kiitos!
Syysleimu, taisi olla Einstein joka näin kysyi, että minkälaisessa maailmankaikkeudessa sinä elät - tästä oli tuossa kirjassa myös. Ja se on hyvä kysymys.
Viime aikoina jopa minä, positiivisudeen perikuva, olen melkein ratkennut pessimistisyyteen. Tuon tekstin luettuani taidan kuitenkin karistaa kaikki ikävät jutut kertaheitolla mielestä! :)
Lähetä kommentti