Tahtoo kääpiön!

Piha rehottaa taas villinä, ei se ole paljon nurmikkoa nähnyt, vaan heinää, nataa, nokkosta, ohdaketta ja kaikenlaista villiä se pukkaa. Viikatetta saisi näyttää paljon ja usein, mutta kun ei koko ajan jaksaisi. Pitäisi laittaa koko piha kerralla kuntoon perustuksiaan myöten, tasata ja laittaa kunnon nurmikko oleskelualueelle. Mutta vielä mukavampaa olisi, jos saisi pihaa hoitamaan afrikkalaisia kääpiövuohia! Ne ovat niiiiiin suloisia! Sellaisia ihastuksia löytyy Kuusankosken lähellä kuutostien Kymen paviljongista. Samassa tarhassa taapersi myös joitain maatiaiskanojen tapaisia otuksia, joista yhtä vuohi rökitti vähän väliä. Käykäähän kahvilla ja paperitaidegalleriassa, Pentikissä ja Seven Artissa, jos ohi ajatte.

Eilen oli historiallinen hetki, kun neljänsillä Iltarasteillani suunnistin ensimmäistä kertaa yksin! Tähän astihan mies on ollut opettamassa (ja varmistamassa, että pääsen metsästä vielä poiskin). Juoksin (vähän liiankin lyhyen) 1,6 km C-radan, joka olikin onneksi tosi helppo, joten sain kaipaamani onnistumisen tunteen. Pari edellistä suunnistuskertaa huomasin, että homma menee liikaa stressin ja suorittamisen puolelle ja päätin, että suunnistuksen on oltava kivaa! Naurattaa vieläkin, että juuri kun olin metsässä juostessani ehtinyt ajatella "onpa tämä hauskaa", kompastuin maassa makaavaan puunrunkoon ja kaaduin nenälleni. Suunnistus on myös keskittymistä vaativa laji... Ensimmäisellä (miten se eka rasti on aina niin vaikea minulle?!) ja viimeisellä rastilla kämmäsin pahasti ja aikaa paloi, mutta se ei sammuttanut iloani. Muuten sujui hyvin, jes.

Olen varsinainen kampaajan painajainen, melkomoinen perfektionisti kun taidan olla. Miten siitä mallista ei tule sellaista kuin yrittää pyytää, vaikka näyttää mallikuvia lehdistä ja erittelee myös, miten ei halua? Kerroksittain leikattu tukka ei mielessäni tarkoita sitä, että ensin leikataan 4/5 hiuksista yhteen pituuteen ja sitten loput hapsutetaan ohueksi hiirenhännäksi alle. Haluaisin tasaisesti kerrostettua. Tärkein kriteeri oli, että hiukset pitää vielä saada ponnarille, mutta nyt sivussa helposti roikkuu kaksi irtonaista hiustukkoa. Noh, kasvavathan ne takaisin, ei sillä niin väliä, hiukset eivät kuulu tärkeimpiin asioihin minun maailmassani.

Salaisuus-kirja on nyt luettu, kiitos vielä vinkistä Heinähattu! Se on antanut minulle paljon ja yritän harjoittaa sen oppeja. Oman asenteen, ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ja muuttaminen positiivisempaan suuntaan tosiaan toimii. Sitä saa mitä tilaa, vai miten se oli...