Lähteä metsään koirien kanssa, juuri ennen hämärän tuloa, vielä valoisassa. Nämä tutut kalliot ja puut, kuunnella täydellistä hiljaisuutta, näin on tänään. Koko luonto joutilaalla tuulella. Kunnes alkaa jo hämärtää, outo ja ihana tunne: nähdä, eikä kuitenkaan näe. Ottaa askelia tietämättä tarkasti, mitä alla on.
Ei, en ota sitä lamppua nyt esiin, näin on hyvä. Tulee tiheä metsäkohta, lähes pimeää, puunrunkojen välistä paistaa vain hieman vaimeaa valoa. Tulee turvallinen olo. Tulee mieleen: ihan kuin kohdussa.
Päivän pieni ilo: (Eilinen) iso ilo oli käydä "Muistaako kukaan" -blogin kirjoittajan synttärikahveilla kuutostien varrella. Iso kiitos kutsusta ja todella lämpimästä tunnelmasta, hirvirokasta, kakusta ja kaikesta kestityksestä ja vieraanvaraisuudesta! Oli tosi mukavaa keskustella MK:n ja tyttärensä kanssa; herkkiä, avoimia ja sydämellisiä ihmisiä. Monta tuntia siinä vierähtikin :).
13 kommenttia:
Metsässä on aina niin mukava kävellä koirien kanssa. Siellä voi nauttia kaikilla aisteilla :)
Hyvää viikonalkua sinulle!
Kristina
Metsässä on hiljaisen rentouttavaa, varsinki hämärtyvässä metsässä.
Meilläkin oli satumainen lähimetsä kiemurtelevine polkuineen, mutta sitten tuli iso rautahirviö ja veti kaiken matalaksi:-( En ole vielä löytänyt uutta joka olisi yhtä kiva
Tulin 'kylààn' - pitkàstà aikaa, kun sain koneeni 'terveenà kotiin'. Luin monta postaustasi hitaasti ja hartaasti. Kiitos teksteistà ja kiitos ihanista kuvista.
Hämärä on hyvä. Se antaa suojan ja verhon ja silloin näkee olennaisen.
Niin, ja kuutostie vie hyviin kohtaamisiin.
Pidän usvasta ja sumusta, mutta kun alkaa hämärtää todella, silloin mielikuvitukseni alkaa laukata liikaa. No ei ehkä enää, mutta lapsena näin metsässä vaikka mitä otuksia ja sitten juoksin kotiin.
Mutta lempeä pehmeä sumu, sen keskellä mieleni ja kehoni vaeltavat mielellään.
Juuri se hämärä; hetki ennen melkein-pimeää, on omalla tavallaan melkein mystinen. Ihan kuin siirtyisi siitä "oikeasta" maailmasta johonkin sivutodellisuuteen.
Kaunis kuva, kiitos.
Kiitos paljon itsellesi!
Juhlapäivä alkoi ja päättyi hienosti.
Tyttären kanssa tuumittiin että oli oikein hienoa tutustua, ja iloitsimme että rohkenit tulla.
Ja löysit perille.
Tosin meille jäi nyt vähän mielitekoja kaikenlaisista pienistä apuvälineistä.
Tunnelmallinen hämymaisema, ihan kuin täältä minun pikkukaupunkini laitamilta. Kotoisaa.
Kris, juuri niin. Kiitos samoin.
arleena, metsä on rentoutusta, kyllä.
SuviAnniina, voi ei, osanottoni! Kuulostaa ihan kamalalta, tuollainen vetää mielen matalaksi. On täälläkin metsää kaadettu, mutta onneksi ei ainakaan vielä ihan läheltä.
Lissu, onpa mukavaa, kiitos :).
Lastu, olennaista etsimässä, monia teitä.
Uuna, olen minäkin joskus nähnyt liikkuvia hahmoja juuri tietyllä hetkellä, kun hämärä ja pimeä kohtaavat ;).
Ansku, juuri noin, kuvasit hetken hienosti.
Mk, kiitos teille. Niistä G-alkuisista apuvälineistä kerron mielelläni lisää jos haluat, riippuu niin käyttötarpeista, mihin tarvitsee ja käyttää. Ja on mulla niitä ylimääräisiäkin, jos vaikka löytyisi teille/sinulle sopiva... Mutta ainakin neuvoja.
Iines, mukavaa, kiitos.
Tulee mieleen lapsuudenkodin pellonlaita tuosta kuvasta.
Hämärä tulee nykyään ihan liian aikaisin ja kestää liian lyhyen aikaa, koiran kanssa pääsemme vasta pimeällä ulos. Jos taivas olisi kirkas ja pilvetön tulisi sininen hetki, niistä pidän eniten, talvella sininen hetki oikein korostuu.
Kiitos vierailusta minunkin puolestani, oli tosi hienoa tutustua! Selailin blogiasi, ja tulen vierailulle toistekin. Varsinkin juuri tämän vuodenajan kuvat lämmittävät, olet saanut hiljaisen hämärän tunnelman hienosti toistettua ja tallennettua
Mirja, mukavia mielleyhtymiä. Siniset hetket ovat ihania, toivottavasti pääsette nauttimaan niistä viikonloppuna :).
Mk:n tytär, samoin :). Kiva jos luet blogiani. Ja kiitos kuvakommenteista! Voi hyvin.
Lähetä kommentti