Kaipaan. Kaipaan syvälle katsomista, kuulemista. Kaipaan älyllisyyttä, keskustelua, avaruutta ajatuksiin. Yhteisiä mielen karttoja, uusia ideoita, kuvittelua, haaveita.
Toivon. Toivon toisen kanssa matkaa muutokseen ja kasvuun. Toivon mielen intohimoa, kysymyksiä, haastamista. Yhteistä onnellisuuden ja oman itsen, toisen löytämisen riemua.
Täällä on niin paljon enemmän. Kaipaan.
Päivän pieni ilo: Täysikuu loistaa taivaalla, valaisee pimeän. Olen aina ollut kuun lapsi, en auringon. Täysikuu tuo erilaisen, hyvän olon. Nautin.
10 kommenttia:
Minäkin aloin kaipaamaan, niin kaunis on tämä kuvan ja tekstin kaipaus.
Ajatuksesi saavat vastakaikua. Mutta edellyttäisikö se autiolle saarelle (johonkin eristyksiin) joutumista läppäri mukanaan, että täällä blogimaailmassa pintaliidon siaan syvällisenpään pystyisimme? Laitoin blogisi suosikkeihini, käyhän?
Lisäys vielä edelliseen. (vain)Kanssasisarten kesken ovat keskustelut yleensä onnistuneet tuollaiseen kysymääsi tasoon (huokaus).
Kaunis kuva, kauniit sanat. Ja kaipauskin voi olla kaunista. Tässä tapauksessa kuitenkin vähän synkistää, kun osuu omaltakin osalta niin pehmeään paikkaan.
Mutta täysikuu, kyllä, se on erityinen. Oli hienoa tehdä iltalenkki metsässä ilman otsalamppua. Odotan talvea, lunta ja täysikuuta, se on kaikkein vahvimmin vaikuttava yhdistelmä.
Kuun ja hämärän lapsi olen minäkin. Jos vain mahdollista, käännän vuorokausirytmini nurinniskoin. Nukun pitkälle aamupäivään ja valvon aamuyöhön. Kun kerrostalossamme hiljenee, minä istun tietokoneella, poltan kynttiöitä, kuuntelen musiikkia tai luen.
Kun seuraavan kerran istuskelet kuuta katsomassa, laitapa taustalle soimaan tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=pgpcpXCq3mw
Jutta/Nainen vedenjakajalla
Minäkin kaipaan, mutta enää en kaipaa keskustelua, vain älyllisiä ajatuksia, mutta itsekseni. Nautin hiljaisuudesta ja yksin ajattelusta. En asu yksin, mutta silti saan rauhassa ajatella ja olla kun haluan, levollisesti. Emme häiriinny toisistamme.
Kuun lapsi olen minäkin.
Kauniisti kirjoitat ja tunnelmallinen kuva!
Yhdyn täysin ajatuksiisi ja toiveisiisi.
Nana, kiitos.
Rita, minä uskon kyllä että syvällinen on mahdollista kenen kanssa tahansa, missä vain. Ei tarvitse lähteä kauas. Kiva kun kävit.
Hiutale, jossain vaiheessa sen kaipauksen kauneus kai haalistuu, jos se jatkuu liian pitkään. Ihanaa kun oli ne pari iltaa kirkasta, nyt ei kuu enää näy, pilvistä.
Bullukat, just noin! Paha tapa mullakin, valvoa öitä.
Jutta, kiitos käynnistä ja linkistä :).
Uuna, kiitos. Se että saa olla oma itsensä, yksin yhdessä on arvokasta sekin.
Arleena, :).
olen tottunut kaipaamaan, olemaan jotain vailla koko elämäni. Ensin lapsuudessa,sitten nuoruudessa ja väärien valintojen takia myös aikuiselämässäni. Ehkä jotkut meistä ovat tarkoitettuja jäämään vaille, mitä se sitten lieneekin..rakkautta,sielujen ymmärrystä, siskoutta, veljeyttä..Silloin täytyy tyytyä vähempään, kääriytyä itseensä ja yrittää antaa itselleen nämä puuttuvat elementit. Luonto korvaa paljolti näitä asioita.
Lähetä kommentti