Tie ulos

rakkaus on tie ulos

avara taivas on tie ulos, kun annamme itsemme lentää,
ilman rajaa, nähdä uusin kosketuksin,
kuulla uusin silmin

uskallus on tie ulos, kun polte voittaa sovinnaisen,
kun on pakko kokeilla liitääkö,
se kantaa!

ystävyys on tie ulos
hitaus on tie ulos

tie on ulos, tämä tie

____________________________________
Valokuvatorstain ja runotorstain aiheena on "Tie ulos"

Kylmän illan sekametelisipulisoppa

Lastu on alkanut kerätä "bloggaajien herkut -keittokirjaansa" reseptejä. Tässäpä ruoka, jota tein pari päivää sitten kymmensenttisen ensilumen laskeuduttua. En jaksanut lähteä kylille kauppaan kesärenkailla, joten ruokaan tuli mitä kaapista löytyi. Pidän aina perusvarastoa ruokatarvikkeita ja mausteita saatavilla, joten nälkä ei pääse yllättämään.

Koska tähän ruokaan voi laittaa mitä vain, ei tämä ole varsinainen resepti vaan lähinnä listaus käyttämistäni perustarvikkeista. Tästä voi tehdä keiton tai padan tai kastikkeen tai mitä nyt mieleen tulee...

Ainekset (esimerkiksi):

- sipulia reilusti, valkosipulia, porkkanaa, paprikaa tai muita vihanneksi/juureksia (mieluiten kotimaista kauden lähiruokaa)
- herkkusieniä, kuivattuja suppilovahveroita tai muita sieniä
- purkillinen paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa, vettä, sitruunamehua
- auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä, cashew-pähkinöitä, pinjansiemeniä
- oliiveja, pepperonia, kapriksia, jalapenoa, herkkukurkkua
- chilitahnaa, sitruunaruohotahnaa, inkivääritahnaa
- mustapippuria, pippurisekoitusta, intiaani- tai merisuolaa, tandoori masala -maustetta, kurkumaa
- tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim timjamia
- kylmäpuristettua luomurypsiöljyä tai oliiviöljyä
(- jos en olisi maidolle yliherkkä, tulisi mukaan jotain juustoa tai kermaa tms.)

- lisäksi esim. papuja, soijarouhetta, tofua, lihaa tai kalaa maun mukaan, riisiä, nuudeleita tms., hunajaa, viiniä...

* Pilko ensin tarvittavat ainekset valmiiksi, hitaasti ja rauhallisesti, hetkestä nauttien. Kuuntele hyvää musiikkia, himmennä valoja, laita kynttilät tai öljylamput päälle. Ota ehkä lasi viiniä.
* Kuullota kevyesti juurekset, vihannekset, sienet ja siemenet öljyssä isossa pannussa tai teflonkattilassa
* Lisää tomaattipurkki (tai tomaatteja) ja muut ainekset, sekoita
* Mausta maun mukaan, maista ja mausta taas
* Lisää tarvittaessa kuumaa vettä (vedenkeitin säästää aikaa ja sähköä)
* Saosta ruoka tarvittaessa esim. maissijauholla
* Lisää tuoreet yrtit juuri ennen ruoan nauttimista
* Nautitaan ruisnäkkileivän kera

Päivän pieni ilo: naapurin emäntä soitti ovikelloa ja ilmoitti, että auttaisi mielellään minua kantamaan pihalla edelleen (kröhm...) olevat kesäkalusteet varastoon (joka sekin on heidän iso hallinsa). Niin teimme, ja samalla tuli vaihdettua päivän kuulumiset.

Herkkyys asuu kaikessa

Välitila

Eräs ihminen kertoi minulle sähköpostissa tulevaisuudensuunnitelmistaan. Hänen pitkäaikaisena haaveenaan oli oma mummonmökki maalla, mutta jotenkin asia ei vain edennyt. Toisaalta hän halusi ehkä muuttaa toiseen kaupunkiin, ja odotti ulkopuolelta jotain kimmoketta siihen. Toisaalta nykyisellä paikkakunnalla oli mieluinen, vakituinen työ. Jotenkin koko toive tuntui etäiseltä, ja yksin sen toteuttaminen raskaalta ja mahdottomalta.

Mieleeni tuli, että tämä ihminen oli ikäänkuin jämähtänyt tietynlaiseen "välitilaan", joka on niin tavattoman tuttu minullekin. Aivan kuin asuisi ikänsä eteisessä, tietämättä lähtisikö ulos vai menisikö sisään. Ja "väliaikaisesta" muodostuukin pysyvä olotila, eikä koskaan kuitenkaan ole tyytyväinen, tuntuu, että näin ei ole hyvä, tämä ei ole minua.

Minäkin olen viettänyt "vasta" 25 "välivuotta" ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen. "Takana loistava tulevaisuus" [sarkasmia], älykäs ällän ylioppilas. En koskaan haaveillut lapsista tai naimisiinmenosta. Miksiköhän olen naimaton ja lapseton...? Nyt lapsettomuus on hieman surullinen asia. Niin se elämä vaan hujahtaa, odotellessa passiivisena "valaistumista", jotain ulkoapäin tulevaa viisautta siitä, että mitä tässä oikein tekisi...

Kuitenkin olen saanut monta sellaista asiaa, joita olen todella halunnut: oman vanhan hirsimökin, koirat, olon lähellä luontoa, jopa työn kotona (tietyin varauksin tosin). Ne sain vain siksi, että halusin niitä ihan oikeasti. Työn kanssa vitkuttelin välitilassa vuosia, kunnes potku tuli ulkoapäin. Siinä kohtaa valitsin, jatkanko entistä elämää vai haenko uutta. Helpottuneena, että nyt on pakko (ja mahdollisuus!) valita. Mutta aina se potku ei tule ulkoapäin, ja sitten jäädään siihen välitilaan "vielä vähäksi aikaa"?

Jännällä tavalla eteeni on viime aikoina tullut kirjoja ja muita asioita liittyen onnellisuuteen ja hyvään elämään. Ovat tekstit sitten lääketieteellisiä (mm. aivotutkimus), psykologisia tai (muka) "hörhö"- juttuja, ne ovat hämmästyttävän samansuuntaisia: haaveemme toteutuvat! Täytyy siis tietää (päättää!) mitä haluaa, mahdollisimman tarkasti, ja niin tapahtuu. Ei ole väliä, miksi niin tapahtuu, niin se vain on. Toinen merkitsevä tekijä on asenne. Pitää keskittyä positiivisiin asioihin, tulevaan, olennaiseen. Ja ennen kaikkea ymmärtää: minä SAAN haluta, olla onnellinen, haaveilla. Joskus sen hyvän suominen itselleen on yllättävän vaikeata?

Mitä sinä haluat? Tee siitä selkeä konkreettinen mielikuva, toivo/pyydä sitä, ja usko että saat sen! Jossain vaiheessa niin käy. Alitajuntasi, aivosi ohjavat sinut siihen, mitä todella haluat. Joskus vaikeinta on vain uskaltaa haaveilla, ihan oikeasti...

Päivän pieni ilo: Pellolla kävellessäni, valokuvatessa ja katsoessani ihanan kaunista luontoa ymmärsin, miten onnellinen olenkaan. Minulla on mahdollisuus joka päivä ja ympäri vuoden, ei vain lomalla tai viikonloppuisin, nauttia tästä. Ja että osaan nauttia! Että olen nyt saanut yhden asian, jota olen haaveillut ja toivonut. Se on hyvä muistaa, joka päivä.

Kissankäpäliä II

Toinen postaus tänään. Tältä näytti sen jälkeen, kun kissankäpäliä oli tullut "hieman" enemmän.

Kissankäpäliä

Heräsin etuajassa, miksei siis nousta ja keittää aamukahvia. Koirat tietävät, että kahdeksan tunnin kauneusunet eivät vielä tulleet täyteen ja jatkavat unten mailla. Sataa kissankäpälän kokoisia lumiräntähiutaleita, maa muuttuu valkoiseksi. Kaipaan jatkuvasti kissaa, mutta ehkä edestakaisin reissatessa ainoastaan koirien kanssa on helpompaa, eikä tarvitse pelätä, tuleeko kissa hengissä kotiin. Sisäkissa on täällä käytännössä mahdoton yhtälö toteuttaa.

Haaveilen, että saan raivattua ja siivottua. Että olisi kaunista ja viihtyisää. Että pääsisin ompelukoneen luo ja saisin oudon rimakauhun pois ja alkaisin ommella niitä kaikkia ideoita todeksi, jotka villisti pyörivät mielessäni.

Alanpa matkia Leppoistaminen-blogin tapaa etsiä "Päivän pieni ilo". Elämä on sellainen, miten sen näemme, ja maailmahan ON ihania ja kauniita asioita täynnä. Tuleekin olemaan jännä nähdä, miten helppoa tai vaikeaa iloja on nähdä? Miten keksin joka kerta uuden?

Päivän pieni ilo: Pönttöuuni on jaksanut lämmittää hyvin läpi yön ja vielä aamullakin on jopa 22 C. Voin nousta palelematta.

Hylätty

Viime aikoina olemme koirien kanssa kierrelleet uusia paikkoja kotiseudulla ja ihan kodin lähelläkin. Eilen löysimme yllättäin pienen hylätyn puutalon, joka oli jo romahtamaisillaan. Jos katto vuotaa, tappaa se pikkuhiljaa koko talon.

Uusia reittejä ja maisemia yritän itsekin miettiä; mitä tehdä tulevaisuudessa, ehkä uusi ammatti, ehkä uusia liikeideoita? Vai palaanko johonkin entisenlaiseen, ja jos niin minkälaiseen. En enää kuitenkaan halua tappaa itseäni työllä, enkä halua raakaan "Diili-maailmaan". Tämä puntarointi ei ole helppoa. Olenhan jo 43 vuotta ihmetellyt, mikä minusta tulee isona... Toivon sydämestäni, että löydän hyvän tien.

Hyvää viikonloppua kaikille, pidetään huolta meille tärkeistä ihmisistä ja asioista, ei hylätä.

Voimapuu

kaikista kaikista kaikista paras mielialalääke
on yhdistelmä luontoa ja liikuntaa
kun löytää uuden satumetsän
hölkkää liukuen hiekkatiellä
tapaa pysäyttävän puun
kulkee koirien kanssa oksien lomassa kuin yhteinen mieli
juoksee yhdessä pellolla riemua täynnä

kiitän

Sataa

Sataa vaahteranlehtiä.

Sataa alakuloa ja harmautta,
joka virtaa päälleni kuin kylmä vaate.
Sataa luovuttamisen haikeata houkutusta,
en minä jaksa, osaa...

Ulos metsään, uusi katse, raikasta.
Veri kiertää, sittenkin.
Voihan hullutella vaahteranlehtikasoissa,
hajottaa lammikon jään, riti rati!

Pidän kiinni siitä ilon reunasta,
jonka tiedän olevan. On se, aina.


__________________________
Valokuvatorstain ja runotorstain aiheena on "virta".

Kätköllä

Päivän kuntoiluannos on taas tehty. Kävin koirien kanssa metsän keskellä piileksivällä upealla lammella, jossa oli geokätkö. Oli mukavaa rämpiä metsässä, kiipeillä kallioita ja pomppia ojien yli. Metsän ns. "hoito" näytti taas rumat kasvonsa, ja lammelle vievä polkukin oli metsäkoneella raiskattu liikkumiseen kelpaamattomaksi mutavelliksi ja lammikoksi. Kun siirtyy teiltä ja poluilta haastavaan maastoon, saa väsytettyä sopivasti niin itsensä kuin koiratkin.

Hurahdin geokätköilyyn muutama vuosi sitten, kun mietin, mihin voisin käyttää puhelimessa olevaa GPS:ääni. Jonkin aikaa harrastus oli aika lailla hyllyllä, mutta kun nykyinen miesystävä on aktiivinen kätköilijä, on löydettyjen kätköjen määrä lisääntynyt huimasti. Pian minulla on koossa pari sataa löydettyä kätköä, miehellä jo lähes 700!

Onhan se lapsellista hullun hommaa, jonkun mielestä. Minua geokätköily on vienyt uusiin, hienoihin paikkoihin niin luonnossa kuin kaupungissa, olen oppinut uusia asioita kätkökuvauksista, kätköily pidentää usein kävelylenkkejä ja kasvattaa kuntoa. Maisemat vaihtuvat ja gepsin kanssa löytää aina pois vieraasta metsästä (kunhan akku on täynnä). Se laajentaa siis reviiriä huomattavasti. Myös lapsille "aarteiden" etsintä on varsin jännittävää puuhaa. Kokeilkaa joskus!

Reilu meininki (ihan vaan lievä juttu)

Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita sekä tasa-arvon mallimaa. Naurattaako? Nykyisin tulee usein hyvin epätodellinen olo lukiessaan uutisia. Onko tämä nyt ihan totta, vai onko aprillipäivä? Sanokaa, että tämä on vain pahaa, mautonta unta!

Otsikko Helsingin Sanomissa "Nänniä imeneelle lääkärille ei rangaistusta hovioikeudessa" laukaisi monia ajatuksia. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat Suomessa sitä mieltä, että on ihan normaalia, että mieslääkäri puristelee potilaan (nuori nainen) rintoja edestä ja takaa, kehuu rintojen muotoa ja lopulta imee potilaan rintaa. Käsittämätöntä kyllä, kyse ei ole "sana vastaan sana" -jutusta, jossa lääkäri kiistäisi syytteet ja kieltäisi toimineensa potilaan väittämällä tavalla. Ei, vaan tämä on lääkärin mielestä ihan normaali tutkimus, samoin oikeuslaitoksen mielestä. Suomalainen ei pienestä valita, varsinkaan lääkäristä, jolla on perinteisesti korkea status. Merkitystä ei kuitenkaan ollut silläkään, että lääkäristä on valitettu potilasasiamiehelle jo viisi kertaa.

Nuoren naisen on siis parasta tietää paikkansa. Hänen tehtävänsä on olla hoikka kroppa, timmit tisut ja hyvä perse. Katsoa saa ja koskeakin. Vanhemmista naisista ei sitten niin väliä, ne ovat sitä tantta- ja kukkahattuosastoa, joita on turha kuunnella. Ei ole väliä oletko ammatiltasi naisnäyttelijä, -muusikko tai vaikka -kirjailija, lööppeihin pääset iltapukusi, parisuhdekiemuroidesi tai alastonkohtausten ansiosta.

Raiskaajalla ei useimmiten Suomessa ole hätää, hänen oikeusturvaansa vaalitaan huolellisesti. Taina Westin ansiokas kolumni on raadollista luettavaa. Ei haittaa myöskään, jos lapsen raiskaaja on poliisi, kun tyttelihän oli kuiteski melkein 16-vuotias. Raiskatessa kannattaa myös huolehtia siitä, että käyttää vain lievää väkivaltaa, niin sehän ei sitten oikeastaan ole raiskaus ollenkaan. Vielä parempi jos typy on sammunut tai nukkuu. Vaikka eihän sekään haittaa, vaikka pitäisi muijaa vankina tai tunkeutuisi böönän himaan. Sitten vain sopii raiskaajan toivoa, että pääsee Itä-Suomen hovioikeuteen tuomiolle. Tosin kyllä muuallakin osataan lieventävät asiainhaarat.

Lakimuutoksia on vaadittu ja sitä pohditaan, mutta eikö ennen kaikkea tulisi pohtia oikeuslaitoksen tapaa tulkita olemassa olevaa lakia? Miten tuomareita koulutetaan, keitä (ikä, sukupuoli, tausta, osaaminen) tuomioistuimissa oikein istuu päättämässä? Eikö kukaan valvo oikeuslaitosta ja tuomiokäytäntöjä ja niiden muuttumista? Miten oikeuslaitoksen ja kansalaisten oikeustaju eroaa niin huomattavasti toisistaan raiskaus-, hyväksikäyttö-, insesti- ja pedofiliatapauksissa?

Kun minä sanon ei, se tarkoittaa ei. Se oikeus kuuluu kaikille.