Helsinki

Helsinki, vanha kotikaupunki. Kaaos, josta pakenin. Työpaikka, joka varasti voimani. Väärä paikka, väärä elämä, silloin.

Nyt täällä taas, pitkästä aikaa. Jään bussista Kurvissa, kävelen kohti Hakaniemeä ja keskustaa. Kalliossa vietin yli kymmenen vuotta. Kärsin. Etsin. Toivoin. Juhlin. Raadoin.

Miten kaupunki näyttääkin nyt kauniilta, vaikka on marraskuun harmaus?! Vanhat talot, autiot näyteikkunat, joissa laskukoneet keräävät pölyä hylättynä. Puut, vanhat ja korkeat. Ihmisvilinä tai liikenne ei ahdista, vaan tunnen sykkeen, liikkeen, mahdollisuuksien värinän.

Mikä loistava monipuolisuus, sekamelska. Intialaisessa ruokakaupassa käy kuhina, tummat ihmiset puhuvat vierasta kieltä, se soljuu niin kauniisti. Tuntemattomia kalalajeja pakastimessa, eksoottisia kasviksia - kunpa tuntisin ne, haluaisin maistaa! Bussissa päiväkotilapset kiljuvat matkalla jäähalliin, sulassa sovussa mustat ja valkoiset.

Silvopleessä kasvisruokaa, näyttelijöitä ja muita kuuluisia pöydissä. Tunnen olevani ihan suurkaupungissa. Tapettitalossa selaan kaikki paperitapetit läpi, tilaan näytteitä. Hakaniemen hallissa siirtyy ajassa taaksepäin.

Vaikka ihmisillä on kiire ja vakava ilme, minä kuljen hitaasti, onnellisen hullun virne kasvoillani. Pysähtelen ja valokuvaan. Käyn näyttelyssä. Täällä on samanhenkisiä sieluja, paikkaansa etsiviä levottomia opiskelijoita, boheemeja hippejä, vihreitä haaveilijoita, itsenäisiä epäilijöitä. Maalla olen henkisesti aika yksin, niinhän se vain on, ja vieraalla paikkakunnalla. Kummallinen ajatus nousee mieleen: voisin asua täällä. Mitä! Ja ymmärrän: omassa mielessä se rauha ja onni on, ei ympäristössä. Päätän tulla käymään Helsingissä useammin. Maalla haluan asua (tosin ei minulla edes olisi varaa muuttaa pääkaupunkiseudulle, tällä elämäntavalla).

Ostoksilla: goji-marja, chlorella, maca, raakakaakao, hampunsiemen, kurpitsansiemen, ekodödö, ekoshampoo, kookosöljy, erilaiset pähkinät, ruususuola, kuivattuja marjajauheita, yrttiteetä, yrttejä...

Uupuneena koko päivän kävelyn jälkeen takaisin äidin luo. Äiti on lämmin, äiti on ihana. Ollaan vaan, yhdessä.

Päivän pieni ilo: Detox-oireet alkavat vihdoin helpottaa. Enimmäkseen raaka- ja superruokaan siirtymiseni aiheuttaa elimistön puhdistumisen, jossa kuona-aineet lähtevät liikkeelle. Tuloksena on päänsärkyä, unettomuutta, suolisto-oireita ("jatkuva" kakkahätä, välillä ripulia), turvotusta, pahoinvointia, sekavaa oloa, nälän tunnetta, heikkoutta. Nyt tuntuu onneksi jo aika hyvältä.

Muistathan arvonnan.

Linnut toi hiljaisuuden

Linnut toivat hiljaisuuden. Aavistuksen siipien mahdollisuudesta. Olla yhdessä, niin luonnostaan. Lähteä lentoon, pyrähtää ja laskeutua taas oksalle.

En tiedä, mutta herään nykyisin viideltä aamulla. Mietin uusia ideoita, ja mihin kaikki johtaa. Mitä valita, kenen kanssa.

Juon ja syön Helsingin eväitä;oi mikä ihana tee, rooibos-kaakaoribs ja kookosöljyä puolikas teelusikkaa. Jos jätän sen kahvin, ihan kokonaan. Tämä on oikea suunta. Syödä luonnollista, puhdasta.

Arvonta edelleen käynnissä, jättäkäähän puumerkki. Ja kiitos tähänastisista, lämmittävät kovin.

Päivän pieni ilo: Kun saa herätä aamulla milloin huvittaa, tai olla heräämättä. Laittaa Frida Hyvönen soimaan ja juoda kuumaa teetä. Olla hirsiseinien suojassa. Muistella Dave Lindholmin tv:stä yllättäin tullutta konserttia, jonka sain tallennettua. Siitäkin on minut joskus tehty.

Arvonta

Arvonta on suoritettu ja arvonta-aika päättynyt

Helsingistä ollaan palattu jo tovi sitten, mutta siitä mukavasta reissusta myöhemmin lisää. Nyt on aika järjestää sadannen postauksen kunniaksi arvonta. En aikaisemmin oikein ymmärtänyt, miksi joku pitää blogia ja mitä järkeä siinä on. Nyt ymmärrän! Tämähän on vienyt mukanaan. Olen taas alkanut mm. valokuvata, kirjoittaa ym. ja täällä niitä on mukava jakaa, saada ja antaa kommentteja. Muiden ja oman blogin kautta on alkanut enemmän arvostaa arkea (ja sitä kautta itseään), sitä jokapäiväistä tekemistä, josta elämä kuitenkin koostuu. Ei tarvitse olla iso tai ihmeellinen, menestyvä tai rikas - me olemme hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Kiitos kaikille kanssakulkijoille, joiden blogeja saan lukea ja niille, jotka omaani lukevat!

Osallistu arvontaan jättämällä kommentti. Jos kopioit arvontabannerin linkkeineen tämän blogin sivun oikeasta yläreunasta omaan blogiisi, saat kaksi arvontalippua (jos ehdit jo kommentoida, laita toinen kommentti, jossa kerrot linkityksestä). Olisi mukavaa, jos kertoisit kommentissasi lisäksi a) mistä pidät tässä blogissa, miksi luet sitä? b) mitä ehkä toivoisit lisää? Tietenkin voit osallistua arvontaan myös ilman vastaamista em. kohtiin. Arvonta suoritetaan jossain vaiheessa joulukuuta. Arvontapalkinto jääköön vielä paljastamatta, luultavasti se on jotain maanläheistä käyttöön...

Päivän pieni ilo: hankkimani pienikokoinen, tehokas ja edullinen monitoimikone (kulho ja tehosekoitin) on aivan mainio! Nyt juon juuri smoothieta, jossa on reilun kaupan banaania, omenaa, kiiwiä, auringonkukansiemeniä, luomukaakaoribsejä, nippu rucolaa, chlorella-leväjauhetta, kylmäpuristettua luomukookosöljyä, kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä, maustamatonta soijajugurttia, kaivovettä. Nam. Juu-u, olen innostunut terveellisestä ravinnosta, raw food ja power food -asioista!

Talvi!

Tällaisena kirkkaana lumisena
hiljaisena aamuna ymmärrän
miksi rakastan asua maalla.

Ei nuoskaa, autojen mustia pakokaasujälkiä
ruuhkaa melua kiirettä.
Vain koskematon tyyni maa.

* *

Kuva ei ole tältä aamulta (nyt on paljon kirkkaampaa ja kauniimpaa), nyt on meno päällä!
Lähden pitkäääästä aikaa Helsinkiin käymään, pikkusiskolla on konsertti
ja ystävällä uudistunut koti. Äitiäkin on mukava nähdä ja isää, veljeä.

Seuraava postaus on sadas kirjoitus! On tämä blogimaailma vienyt täysin mukaansa,
jokaisen se taitaa yllättää omalla kohdallaan. Ensi kerralla onkin sitten pikkuinen arvonta...

Nautitaan talvesta ja elämästä!

Päivän pieni ilo:  Miten ihanaa on, kun vihdoin lumi NARSKUU saappaiden alla!

Hämärään

Lähteä metsään koirien kanssa, juuri ennen hämärän tuloa, vielä valoisassa. Nämä tutut kalliot ja puut, kuunnella täydellistä hiljaisuutta, näin on tänään. Koko luonto joutilaalla tuulella. Kunnes alkaa jo hämärtää, outo ja ihana tunne: nähdä, eikä kuitenkaan näe. Ottaa askelia tietämättä tarkasti, mitä alla on.

Ei, en ota sitä lamppua nyt esiin, näin on hyvä. Tulee tiheä metsäkohta, lähes pimeää, puunrunkojen välistä paistaa vain hieman vaimeaa valoa. Tulee turvallinen olo. Tulee mieleen: ihan kuin kohdussa.


Päivän pieni ilo: (Eilinen) iso ilo oli käydä "Muistaako kukaan" -blogin kirjoittajan synttärikahveilla kuutostien varrella. Iso kiitos kutsusta ja todella lämpimästä tunnelmasta, hirvirokasta, kakusta ja kaikesta kestityksestä ja vieraanvaraisuudesta! Oli tosi mukavaa keskustella MK:n ja tyttärensä kanssa; herkkiä, avoimia ja sydämellisiä ihmisiä. Monta tuntia siinä vierähtikin :).

Älä vielä tule

talvi, älä ihan vielä. Vielä on monta ikkunaa tilkitsemättä, pumpulia laitan rakoihin. Ikkunateipin päälle. Eteisestä tukin pienten hampaiden tekemiä reikiä.

Kissanluukut umpeen talveksi, mutta mikä olisi paras materiaali? Joka hengittää, jossa kosteus ei tiivisty vedeksi? Teräsverkkokin pitäisi laittaa eteen, ehkä se rotta sitten ei tulisi rapistelemaan...

Kudon käsityömessuilta ostamaani vaaleanharmaata hahtuvalankaa leveäksi, pitkäksi huiviksi isoilla puikoilla. Jännittää miten huovutus onnistuu, ettei liian kovaksi tai pieneksi. Monta iltaa sitä pitää kutoa, melkein ei jaksaisi niin kauaa, mutta ehkä sittenkin, otan uuden tavan nähdä ja tehdä.

Miten minusta tuli tällainen kotikissa? Ei oikein jaksaisi lähteä hirvipeijaisiin, näkisi vähän ihmisiä. Onko mitään vaatettakaan. Katsotaan.

Hyvää viikonloppua kaikille.

Päivän pieni ilo:  Kirpparilta eilen löytämäni euron, teräslangassa roikkuva hopeanvärinen tuikkukippo on ihastuttava. Juuri sopivan patinoitunut ja kulahtanut. Kynttiläaika on ihanaa.

Kaipaan

Kaipaan. Kaipaan syvälle katsomista, kuulemista. Kaipaan älyllisyyttä, keskustelua, avaruutta ajatuksiin. Yhteisiä mielen karttoja, uusia ideoita, kuvittelua, haaveita.

Toivon. Toivon toisen kanssa matkaa muutokseen ja kasvuun. Toivon mielen intohimoa, kysymyksiä, haastamista. Yhteistä onnellisuuden ja oman itsen, toisen löytämisen riemua.

Täällä on niin paljon enemmän. Kaipaan.


Päivän pieni ilo: Täysikuu loistaa taivaalla, valaisee pimeän. Olen aina ollut kuun lapsi, en auringon. Täysikuu tuo erilaisen, hyvän olon. Nautin.