Täällä on kolme raatoa. Väsynyttä mutta onnellista. Tulipa tehtyä kiva "pikku ja kevyt" sunnuntailenkki... Ensin olin menossa koirien kanssa pikaiselle vakkarilenkille, n. 3 km lähimetsässä tallattua polkua. Mutta vaikka lunta oli tullut paljon ja tuli koko ajan lisää, niin teki mieli lähteä vähän kauemmaksi, vaihtelun vuoksi. Uusia lumikenkiäkään ei ollut tullut käytettyä hiihtämisen vuoksi muutamaan päivään. Siispä menoksi!
Jännää on, miten lumi muuttaa maaston oudoksi. Upottavaa matkaa lisäsi vielä se, että hairahduin joskus ammoin auratulta metsätieltä umpihankeen aivan liian aikaisin. Onneksi oli taskussa GPS-puhelin ja siinä easygo.fi-maastokarttasovellus (tiekartallahan ei maastossa tee yhtään mitään), josta tarkistin oikean suunnan oikeaan solaan, josta pääsee jyrkännettä alas meidän metsätielle. Olisin toki löytänyt kotiin muutenkin, mutta pieni epävarmuus siinä iski, kun vasemmalla oli yhtäkkiä ihan oudon näköinen jyrkänne. Ja siinä vaiheessa oli jo niin poikki, että ei tehnyt mieli harhailla yhtään ylimääräistä.
Jos spinninki tai podipump kyllästyttää, tervetuloa vaan tänne Pellon pientareen Kuntokouluun! Raitis ilma, seikkailu, hiki ja hyvä syke taataan. Eiköhän parin tunnin kahluulla rasvakin ala palaa! Ensi kerralla eväät ja kuuma mehu mukaan.
Päivän pieni ilo: Nyt on mukavaa, kun on saanut rytmit taas suhteellisen normaaliksi. Että herää ihmisten aikaan eikä valvo ja kuku koko yötä, yökyöpeli. Päivät pitenevät ihanasti ja taas tarkenee sisälläkin. Fiiliskin on hyvä. Jepu :).
15 kommenttia:
Oikein mieli syyhyää päästä lumikenkäilemään, kun tätä luin. Tänään en vielä kerinnyt, mutta huomenesta koko viikko vapaata ja sitten lumihangille menoksi!
Ihania kuvia!
Voisin oitis ilmoittautua Kuntokouluun, vaikken kyllä ole spinnaillut enkä pumppaillutkaan ikinä. Mun tulee vain tehtyä hiihto- ja kävelylenkkejä jäällä, ja sehän on ihan lällyä, kun tasaisella menee, lumikengillä metsässä olisi kuntoilullisempaa todellakin.
Ei sitä kunnon talvea voita mikään!
Lumessa olisi todella mukava rämpiä koiran kanssa jos vain saisi itsestään niin paljon irti että lähtisi metsään..
Rita, ihanaa kun sinäkin pääset lumikenkäilemään. Nautihan lomastasi! :)
Hiutale, mä en edes tiedä mitä ne on (paitsi tuon spinningin, kuulemma sisäpyöräilyä), oli vaan hauska kääntää tönkköenglanniksi ne ;). Täällä sitä kuntoilua riittää, lumitöitä, halkojen hakua ja hakkuuta, vedenkantoa ym. :) Kyllä tänään hieman tuntuu, että on tullut jotain tehtyä ja ihan kuin koiratkin kävisivät vähän hitaammalla.
Kati, ulos vain, kun sinne kerran lähtee, huomaa miten hauskaa se on ja menee uudestaankin.
Eilen olikin tosi hyvä ja raikas keli ulkoilla. Ja meillä tietty samantapainen lumikenkäilymeininki. Koirille on hyvää treeniä tuo hangessa uiminen. Tänä aamuna koiruudet oli pitkään ja tiukasti kerällä peteissään, vaikka ruokia liikuteltiin keittiössä.
Hyvät fiiliksesi jatkukoon!
Ruska, koirat ovat kyllä aika tyytyväisen oloisia, mukavaa. Se on jo aika paha, jos ruokakaan ei saa niitä liikkeelle! ;) Tänään tehtiin pieni palautuslenkki, vähän kahlaamista myös pienemmässä mittakaavassa. Hyvä fiilis on ihanaa kyllä jatkunut edelleen :).
Ihmeesti siellä lumessa vain pääsee.
Itse en raaskisi kahlailla näiden töppöjalkasten kanssa elleivät ne menisi edeltä.
Kun on ihan pakko käydä tutkimassa jäniksen jälkiä, ja minun sitten perässä etteivät hupsahda ojaan tai jää johonkin rinteeseen jumiin.
Mutta aika hiljaista porukkaa on meilläkin iltapäivin.
Mk, kylä lähtee! ;) Aika hyvin tulee itse edellä tallattua polkua lumikengillä, että pikkuinenkin pysyy mukana. Toisaalta pikkuinen kevyenä ei uppoa niin syvälle kuin isompi. Välillä levähdettiin toki. Mietin kyllä, että onko tämä liikaa koirille (ja itselleni...). Sitten kun päästiin yli puolen tunnin rämpimisen jälkeen taas tielle, niin eikös nämä, pikkuinen etunenässä paina ihan täysillä juosten! Joten ei näyttänyt jalka painavan; hyvä kunto niillä taitaa olla, kun ollaan ulkoiltu niin paljon.
Kuulostaapa mukavalta. Tuli tuosta ensimmäisestä kuvasta mieleen vanhempieni viimeisin koira, jonka kanssa joskus tein mökillä vähän pidemmän hiihtolenkin. Osin umpisessa ja osin auratuilla teillä, mutta loppumatkasta oli tarkoitus oikaista pellon poikki jäälle. Ja sain ihan tosissani houkutella ja komentaa, että sain koiran vielä tieltä umpihankeen, oli raukka vähän väsynyt. :) Kuuma mehu ja eväät tekevät meikäläisen mielestä ulkoilusta heti retken, eli reppu selkään vaan seuraavalla kerralla, lisää nautintoa kummasti entisestään.
Vau, tämäkin vielä, porokoira! Me ollaan varattu vielä syntymättömästä pentueesta porokoira. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja meillä on kevätpentu!
Tuo umpihangessa säntäily on kyllä paras keino saada hiljaisia koiria taloon... Meillä ainakin koiratkin nauttivat voimailusta, kun saavat juosta ja väsyttää itseään. Emäntä ei niinkään tuosta voimailusta perusta, mutta hiljokseltaan hiihtäminen hiljaisilla pelloilla ja metsässä tekee kummasti terää.
Tuo karvakuono ei ole vissiin tajunnut vielä sitä, että lumeen voi kivasti kaivautua ja raivata tunneleita, joita pitkin pääsee vähän kylille..
Ihana koiruli!
Lumikenkäilen, fiilistelen, hiihtelen perässäsi vaikka hik'hatussa :).
Kiitos KAIKISTA postauksistasi: ne ovat tehneet minuun lähtemättömän ja tervettä liikettä (muutosta) aiheuttavan vaikutuksen ;)
Lotta, tuttu juttu - eilen myöhään illalla olin vielä menossa lumikenkäilemään pienen lenkin, mutta enpä saanut seuraa?! No, eipä siinä mitään, takaisin pönttöuunin lämpöön sitten, jos ei ulkoilu kelpaa koiruuksille :). Juu, repun ja eväät otan mukaan seuraavan kerran.
Jatta, oi, teille tulossa porokoira! :) Kivaa! Mukava sitten nähdä blogissasi juttuja siitä. Kyllä nuokin nauttivat liikunnasta, sen näkee hymystä.
Iines, ei kovin pitkiä matkoja kylläkään. Tosin täältä ei tarvitse lähteä kylille, kun kylän uros käy täällä vähän väliä kääntymässä...
Lastu, voi miten ihanasti sanottu, kiitos sinulle! Ison vaikutuksen olet tehnyt sinäkin minuun, tunnut niin läheiseltä ja lämpimältä :).
Minä olisin tykännyt tuosta hankiuinnista, olen varma.
Huomaan usein että minussa on joku semmoinen mikä panee kokeilemaan että pystynkö, onnistunko, jaksanko.
piilomaja, uskon että sinussakin on samanlaista "taistelijaa", halua rikkoja omia rajoja, kokeilla miltei mahdotonta tai vaikeaa.
Lähetä kommentti