Yksi yhteinen, aina yhtä paljon painotettu asia "onnellisuuskirjallisuudessa" toistuu: kiitollisuuden merkitys. Kiitolliset ihmiset ovat tutkitusti onnellisempia, terveempiä, aktiivisempia, pitkäikäisempiä ja menestyneempiä (millä alueella kukin sitten haluaakin "menestyä" tai onnistua, toteuttaa itseään).
Olen nyt muutaman viikon aikana tehnyt "kiitollisuusharjoitusta". Kirjaan alas tai mietin mielessäni iltaisin vähintään viisi asiaa, joista tänään olen kiitollinen. Asiat tietysti saattavat usein toistua samoina tai samantyyppisinä, mutta se ei haittaa. Samasta aiheesta voi miettimällä löytää myös erilaisia, uusiakin puolia. Asioiden ei tarvitse olla isoja tai merkittäviä, vaan vaikka ihan pieniä arjen tapahtumia. Olen huomannut, että tämä ON todellakin hyvä tapa. Sen jälkeen on tyynempi ja tyytyväisempi olo.Eräs harjoitus on tehdä ns. "kiitollisuuskirje". Kirjoita kirje ihmiselle, joka on tai on ollut jollain tavalla merkittävä sinulle. Kerro kirjeessä käytännön esimerkein, miten toinen ihminen on auttanut, tukenut tai ollut sinulle tärkeä. Voit sen jälkeen lähettää kirjeen tälle henkilölle, mutta vielä parempi olisi tehdä ns. "kiitollisuuskäynti", jossa menet käymään tämän ihmisen luona ja luet hänelle kirjeen. Varsinkin kirjeen saajalle tämä voi olla hyvin merkittävä asia. Opettaja saatuaan oppilaaltaan kirjeen voi saada uuden merkityksen vanhalle opettajan työlleen, työkaveri nähdä työnsä eri tavalla, isoäiti ymmärtää tärkeän roolinsa lapsenlapsensa elämässä. Ja kun kirje jää saajalle, voi hän palata siihen uudelleen, säilyttäen positiiviset muistot.
Tänään olen kiitollinen siitä,
- että liikunta ja ulkoilu on muodostunut minulle luontevaksi tavaksi elää, eikä se ole (ainakaan kovin paljon) suorittamista, mittaamista tai arvottamista. Osaan myös tehdä vähemmän, kuunnella kehoani ja ottaa rennosti.
- että minulla on puutulisijat mökissäni ja että polttopuuta on riittävästi. Että saan kuunnella puun ritinää ja haistaa palavan puun tuoksun.
- että koirani ovat iloisia ja leikkisiä, mielellään kanssani ja että tappelun jälkeinen haava paranee isommalla hyvin (Saksan metsästysterrieri EI ole mukava tappelukaveri...)
- että olen taas löytänyt samanhenkisiä uusia blogeja, jotka antavat ajattelemisen aihetta ja tukea
- että ruokailutottumukseni ovat menneet parempaan suuntaan ja että tein hyvää kasviskanaruokaa
- että meillä oli mukava puhelu äidin kanssa
- että minulla on rakas ja läheinen ystävätär, jonka kanssa voin puhua lähes mistä vain, ja jolla on ihana pieni poika, jota saan pitää sylissäni
- että olen löytänyt tärkeitä kirjoja, joiden kautta pääsen eteenpäin
- että olen alkanut enemmän tunnistaa, tunnustaa, hyväksyä ja tuntea myös vaikeampia tunteita (pelko, kateus, suru, pettymys)
- että olen alkanut lukea kirjoja englannin kielellä ja se sujuu ihan hyvin
- että meillä on YLEn radiokanavia, joista voin kuunnella hyvää suomen kieltä, mielenkiintoisia keskusteluita ja hyvää klassista musiikkia
18 kommenttia:
Minäkin olen harrastanut noita kiitollisuuslistoja, ja ne tosiaan vaikuttavat mielialaan sekä "kiitollisuusasteeseen" kun huomaa, miten hienosti asiat ovat. Sitä kautta myös vaikuttanevat onnellisuuteen ja hyvinvointiinkin.
Upea tuo kuukuva.
Mimmi, kiva kuulla että joku muukin tekee näin. Mukava, ilmainen ja helppo onnellistava harrastus tosiaan :). Kiitos kuvakommenista myös.
Voi valtava! Niin paljon ihanaa elämässäsi! Sitä ei vaan meinaa nähdä arjen keskellä ellei erikseen pysähdy miettimään.
Hyvä sinä! Ihanan määrätietoisesti, mutta sydäntäsi kuunnellen etenet tiellä, jonka olet katsonut itsellesi hyväksi. Ja luettelosi on oikein aarreluettelo. Olet aika rikas.
Paljon lämpöisiä ja hyviä asioita!
Varmasti kiitollisuus ja kyky iloita pienistäkin asioista ja hetkistä, taito pysähtyä nauttimaan niistä, tuo onnellisemman olotilan.
Ehkä silloin kestää vastoinkäymisiäkin paremmin.
Mirka, totta, on hyvä pysähtyä miettimään.
Ruska, kiitos, ja kaikkihan me olemme rikkaita, jos huomaamme katsoa.
Mk, juuri niin, ja pienetkin asiat ovat isoja.
Onni on pieniä asioita, vaikka auringon säde huonekasvin lehdellä, kissan korvien välinen pehmoinen turkki, linnun laulu talvipäivänä. Onni on ihmisen sisällä kun sen huomaa.
Kuinka hienoa, että sinulla on noin paljon hyviä asioita elämässäsi ja mikä parasta, olet ne itse huomannut ja osaat niistä iloita.
Alituinen kiire, suorittaminen, oravanpyörässä rämpiminen ja muu vastaava usein estää näkemästä sitä onnellisuutta ympärillä.
Minulle tarjottiin tässä "rauhallisessa" työssäni jatkoa vielä muutamaksi vuodeksi. Olin oikeastaan aika iloinen, sillä huomaan olevani paljon rennompi kotona, minulla on enemmän energiaa kaikkeen. En vaan vielä tiedä otanko tarjouksen vastaan. Tiedossa olisi myös toinen mielenkiintoisempi ja antoisampi työ, joka ehkä vaatisi enemmän aikaani, mutta vastaavasti antaisi minulle enemmän. Tuumaustaukoa tarvitaan. Haluan tehdä mielekästä työtä, koska saan siitä valtavasti energiaa. Ongelmani on ollut työn ja vapaa-ajan (=perheajan) yhdistäminen, mutta jos se onnistuisi kivuttomasti tuossa toisessa paikassa (=ei ilta- eikä viikonlopputöitä vaan ihan normaali virka-aika) niin sittenhän sekin olisi mahdollinen.
Mutta kiitollinen olen siis siitäkin, että nykyään yhä enemmän näkee näitä työelämän "vastarintaliike-iskuja" ettei enää suostuta siihen, että työelämä vie kaikki mehut ja ajan ihmisiltä, vaan valitaan tehtäviä, joissa jää aikaa myös perheelle, itselle ja vapaa-ajalle! Hyvä hyvä vastarintaliike!
Minna
Maahiska, juuri niin!! :)
Minna, näkemisestähän se tosiaan on kiinni. Mukava kuulla, että sinulla asiat ovat nyt hyvin, mutta että mielenkiintoisia muitakin vaihtoehtoja on. Aika rikasta sekin. Tsemppi tuumaustauolle, varmasti sinulle selviää, mitä haluat. Ps. emmehän vain tunne tosielämästä...?
Hei,
heh heh, emme valitettavasti tunne tosielämästä, sillä ainakaan tietääkseni kukaan tuttuni ei ole lähtenyt maalle asumaan... ; )
Ehkä meitä on vain niin paljon samassa tilanteessa, että tulee sellainen tuttuuden tunne, kun vaihtaa ajatuksia. Samoja ajatuksia ja ongelmia on sittenkin aika monella, mikä on mukavaa ja lohduttavaa. "Entinen Minna" olisi jo nyt aivan stressissä, kumman työvaihtoehdon valitsee, mutta minä olen päättänyt ottaa päivän kerrallaan ja tehdä päätöksen vasta kun sen aika on.
Minna
Minna, ok :). Tullut vain mieleen muutama kerran, ettet vain ole yksi entinen työkaveri. Kiva kuulla, että nykyinen Minna ottaa relasti.
Kun kirjoitit noista kiitollisuus listoista, ajatuksista, kirjeistä, käynneistä ja sanomisista niin onnistuit taas koskettamaan.
Kun maailma tuntui mättävän molemmin käsin turpaan ja kiitollisuus tuntui kaukaiselta, aloin miettimään asiaa toisinperin; mitä sellaista minulla nyt on, mistä en haluaisi luopua ja yht'äkkiä elämä olikin täynnä kiitollisuudenaiheita.
Joitain vuosi sitten törmäsin yökerhossa lukioaikaiseen opettajansijaiseen, siihen ainoaan joka uskoi koko opettajakunnasta minuun. En osannut kuin esitellä itseni, tarjota oluen, kertoa haparoivin sanoin, kuinka paljon hänen sanansa silloin merkitsivät ja kuinka hänen uskonsa minuun auttoi minua uskomaan itseeni. Hän kiitteli palautteesta ja tilanne oli äärimmäisen hämmentävä. Edelleen olen hyvin tyytyväinen, kun pääsin kertomaan hänelle asiani. Kiitollisuuden kertominen/osoittaminen antaa itsellekin huimasti.
Tulipahan taas sepustus, anteeksi avautuminen :)
Kiitollisuus - hyvin, hyvin tärkeä osa onnellista elämää. Onneksi olen itse monista asioista kiitollinen, niistäkin, jotka joku ulkopuolinen voisi kuvitella ikäviksi asioiksi.
Tällä hetkellä omassa elämässä hämmentää kovasti se, kuinka samaan aikaan tunnen itseni tavallaan onnellisemmaksi kuin koskaan - mutta tunnen tunnen myös kaipuuta johonkin enempään, sittenkin, vaikka olen yrittänyt keskittyä siihen mitä ON. (Ja ON hyvin.) Noh, mutta eipä tämä tähän varsinaiseen postaukseen liittynyt. :) Tunnen vain outoa syyllisyyttä siitä, etten sitten kuitenkaan ole "tarpeeksi" kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on, kun kerran pitää kaivata. Hm.
Monimutkainen on ihmismieli. :D
Satu, ihanaa kun jaoit kanssamme tuon kokemuksen! Täällä saa mieluusti "avautua" :). Se oli varmasti molemmin puolin tärkeä kokemus.
M.E., olet onnistunut löytämään sitten paljon, kiitollisuutta myös vaikeista asioista. Itse asiassa minäkin olen kiitollinen burnouteista ja asioista, jotka ajoivat minut tähän, missä nyt olen. Joka monelle voisi olla maailmanloppu, totaalinen epäonnistuminen.
Jotenkin luulen, että tuollainen kaipuukin on normaalia, kuuluu varsinkin ja nimenomaan nuoren ihmisen elämään, muistan sen itse elävästi ja vahvana. Huomaankin, että nyt yli nelikymppisenä se taitaa olla jonkin verran laantunut. Kaipuu sielunkumppaniin, elämän tarkoituksen löytämiseen, itsensä toteuttamiseen, ehkä ihmisten auttamiseen, maailman muuttamiseen, sellaisia ainakin muistan. Ei siitä kaipuusta pidä kantaa syyllisyyttä, se kuuluu ihmiselämään. Mielestäni tyytyväisyys tähän hetkeen ei muutenkaan sulje pois haluja, tavoitteita, toiveita. Vaikka on kiitollinen, ei se tarkoita, että pitäisi pysähtyä, lakata kasvamasta ja haluamasta. Jos jotenkin saisi konkretisoitua sitä kaipuuta ja sitten suunnattua elämäänsä sinne päin.
"Jos jotenkin saisi konkretisoitua sitä kaipuuta ja sitten suunnattua elämäänsä sinne päin."
Kyllä, tai siirrettyä sitä sivummalle odottamaan, koska kaipuun on määrä saada täyttymys (jos sellainen on tullakseen) ja keskittyä juurikin sellaisiin eteenpäin vieviin ajatuksiin ja tekoihin. Innostus on mahtava tunne, jotain sanoisinpa melkein päinvastaista kuin paikalleen jumittava kaipaus (vaikka eihän se kaipaus aina välttämättä paikalleen jumita, joskus se kai vain On). Kyllä tässä onneksi on vähän juuri sitä eteenpäin vievää innostustakin kuvioissa, kun on jonkinlaisen onnenavaimen löytänyt. :)
Hyvä, että näit burnoutisi mahdollisuutena kehittymiseen etkä maailmanloppuna. Eiköhän se ole ratkaiseva voittajan asenne. :)
Mukava kuulla, että olet löytänyt onnenavaimesta otteen :). Kiitos kommentistasi, näin toivon olevan, että tällä pärjätään.
Kiitos tästä postauksesta! Teen töitäv päivittäin itsenikanssa karkoittaakseni negatiivisuutta, masennusta, työuupumusta yms joka yrittää jyrätä alleen. Tuo ylös kirjaaminen on varmasti vielä parempi asia, kun mielessä miettiminen, jota olen yrittänyt harjoittaa. Myös tuo kiitollisuuskirje oli mahtava idea.
Otannpa ja teen minikirjeen, yhden lauseen kokoisen, sinulle.
Olen kiitollinen sinulle, että olet kirjoittanut ylläolevan tekstin. Sain siitä paljon ajattelemisen aihetta ja eväitä työstää omaa elämänopiskeluani.
Kaarnikka, kiitos sinulle paljon tästä kommentista! :)
Lähetä kommentti