Miten on mahdollista, että kahden käytössä olevan huoneen huushollissa asuu hiiri, vaikka talossa on kaksi hiiriä jahtaavaa koiraa ja kätevä emäntä (no, tiedä siitä emännästä)!? Oi, miksei minulla enää ole kissoja!
Täällä on hiirellä kissanpäivät. Öisin voi juoksennella rauhassa, syödä tiskipöydän kulhosta manteleita, saksanpähkinöitä tai cashew-pähkinöitä, välillä ihan luomunakin. Minä kummastelin aina aamuisin, kun pähkinäkulhon sisältö oli huomattavasti huvennut: taasko söin illalla noin paljon, miten niitä kuluukaan, kun ohi mennen kulkiessaan napsii! Että pitäisi vähän linjojakin miettiä. Meillä taatusti on pullea kotihiiri, sen voin uskoa. Eilen illalla LASKIN mantelit kulhossa: 7 kpl. Aamulla: 0 kpl. Ja tiskipöydällä ei jäljen jälkeä, ei muruakaan, ei kakan kakkaa. Mestarivaras. AAAAARGGHH!
Joululomalta tultuani ja ison tiskin lomassa huomasimme miehen kanssa, että tiskipöydällähän on laitteiden takana seinän vieressä piilossa hiirenkakkaa. Suuri ihmetys ja kauhistus, ihan uutta tällainen! Yritin päätellä, että ne sittenkin, jospa kuitenkin olivat tulleet niiden astioiden mukana, joita purin muuttolaatikoista, joissa hiiriä oli todistetusti ollut. Nyt ajateltuna kakan määrästä päätellen hiirelläkin oli ollut varsin antoisa ja pitkä joululoma, pähkinöiden parissa. Tähän mennessä sille ei ole kelvannut leipä, tai hedelmät, eivät sellerin varret tai peruna. Kyllä se tietää, missä sitä energiaa ja rasvaa eniten on. Ja varmasti koiranraksutkin pitävät hyvässä talviturkissa.
Kirjoitan siksi niin pitkästi, että olen (ollut) kovasti hiirikammoinen. Tällainen olisi saanut minut vuosi sitten aivan paniikkiin, olisin kävellyt pitkin seiniä ja vain pitkävartiset saappaat jalassa sekä taatusti viettänyt unettomia öitä. Viime talvi oli sellainen rapina- ja hiiritalvi, että ei auttanut kuin sopeutua: lähde stadiin tai asu maalla. Mutta nyt sitä rapinaa on alkanut kuulua sisältäkin (vain vähän, vain pari kertaa, vain öisin, vain epäselvästi (tuliko se sisältä vai ei?)), eikä enää vain vintiltä, lattian alta, seinän takaa tai ulkoseinästä. Aamulla olin hämärässä näkevinäni ja kuulevinani, kuin joku olisi hypännyt tuvan vierassängyn päältä. Mutta on tämä vain niin nerokas ja hiljainen hiiri! Yhden ainoan kerran on pikkukoira makkarityöhuoneessa metsästänyt yöllä hiirtä, jota en nähnyt, eikä isompikaan korvaansa lotkauttanut eli ei uskonut ennen kuin näkee. Ei saanut saalista, koska työhön liittyviä penteleen laatikoita ja tavaraa on lattia täynnä, ettei sekaan mahdu, piiloon kylläkin. Nyt on uskottava, vaikkei näe. Vai kuka niitä manteleita sitten varastaa..?Jaa-a, että mitä sitten tekis? Loukku tiskipöydälle? Kaikki tavarat ulos ja hiirijahtiin? Kun tätä tavaraa riittää... :(. En edes kehtaa kertoa. Sitä tavaran määrää. Että se vähän niin kuin vaikeuttaa tätä hommaa. Tällä hetkellä hiiri piiloskelee jossain tupakeittiössä. Sillä on arvattavasti soma ja lämmin pesä koiran raatelemassa varapatjassa alahetekassa tai vaatekaapissa (no ei ne ovet vaan pysy kiinni) tai jossain kangaskasoissa (ei ole vielä tullut ommeltua). Aika äklöä, pelkään jo etukäteen mitä kauheuksia vielä paljastuu. No, tänään lähden joka tapauksessa metsään ystävän kanssa lumikenkäilemään, kivaa! Katsotaan sitä hiiriasiaa sitten. Myönnän, että ollaan täällä kuitenkin aika korvat höröllään ja silmät selällään...
Vinkkejä? Henkistä tukea, pliis!
Kuva: stock.xchng
Päivän pieni ilo: Jos tästä nyt mitään hyvää voi keksiä, niin sen, että minä olen kehittynyt! Kohdannut pelkoni ja kasvanut ihmisenä. Fobia on laantunut jo lähemmäksi tavallista ärtymystä ja inhoa. Mutta jos sen loukun laitan, niin tulee kyllä olemaan tuskaa irrottaa se hiiri loukusta. Naapurin emäntä on kyllä luvannut sellaiset työt tehdä puolestani... Jos se neropatti (hiiri siis, ei emäntä) edes loukkuun jäisi...
18 kommenttia:
No niin... seuraava vinkki ihan todenteolla saa ketutytöt kiipeilemään seinille, mutta kokeiltu on ja hyväksi havaittu. Kun meilläkään ei siis "ratak"-hiiribaaria voinut laittaa minnekään olemaan, koska on lapsia ja koiria ja jonnekin sisätiloihin kupsahtanut hiiri oli minusta niin visto ajatus, niin... Siis tarvitaan vähintään kaksi uutta ämpäriä (vanhatkin käy, kunhan sisäpinta on naarmuton) ja lautaa ja sitten semmoinen hiirimyrkkypaketti. Myrkkypaketti avataan ja sirotellaan ämpäreiden pohjalle (voihan sinne laittaa niitä pähkinöitäkin houkuttimeksi lisäksi) sankot pihalle, niihin paikkoihin mistä voisi kuvitella hiirten kulkevan ja laudat siihen sankkojen reunalle, niin että laudan pää on noin keskellä ämpärin suuta. Hiiri kipittää lautaa pitkin ja hyppää/tippuu ämpäriin, syö itsensä (sanan varsinaisessa merkityksessä) hengiltä ja sitten voi pitää hiirelle hautajaiset ja istuttaa vaikka pähkinäpuun siihen haudalle. Kannattaa varmaan alkaa häätöpuuhiin pikapuolin, ettei populaatio vallan räjähdä silmille. Uskomatonta, mutta 7 mm rako riittää hiiren kulkuaukoksi, joten tiivistyspuuhat on niin turhia. Hiiret on näitä vanhojen talojen "iloja", mutta eipähän ainakaan olla ihan yksin;)
Yhtenä syksynä meillä pyydystettiin 4 yksilöä noilla sankoansoilla.
Kiitoksia Akka :). Visto, jännä tuntematon sana. Vistoa lienee myös se, että mä olen syönyt samasta kulhosta samoja pähkinöitä sen hiiren kanssa! Mulla kävi pari mokaa tänä talvena, ja tiedän mistä 7 mm raosta se hiiri on voinut tulla. Yksi ovi oli epähuomiossa raollaan vähän, kun sen vedin on rikki eikä pidä ovea kiinni. Sieltä se on varmaan tullut, kylmästä remppahuoneesta. Toinen moka on, etten tänä vuonna muistanut tukkia pienen pientä reikää eteisen tuvan ja eteisen välisen oven alakulmassa, jonka hiiret ovat siis jyrsineet. Toisaalta olen helpottunut, että hiiri (toivon ettei tarvii käyttää monikkoa) on luultavasti sitä pienempää sorttia (kun on niin hiljainenkin) eikä iso äklö pelottava rotanoloinen metsähiiri.
Mun puolesta hiiret itse asiassa saa juosta ulkona. Vintiltä voisi tuolla tavalla pyytääkin, siellä kun on tärkeääkin tavaraa. Mutta nöiden hösöjen koirien kanssa en uskaltaisi tuollaista kokeilla, ämpärit olisi pian nurin ja myrkky maassa. Taidan vain laittaa sen loukun tiskipöydälle. Eipä muuten tullut mieleen, että se pääsisi tiskipöydälle! On ne taitavia.
Voihan hiiret onneksi pyydystää elävinäkin! Ainakin B-a-u-h-a-u-s (kirjoitettu noin siksi, ettei sulle alkaisi tulemaan roskapostia) myy pyydyksiä. Katsopa blogikirjoituksiani heinä-elokuussa 2009. http://ruiskukka.vuodatus.net/blog/2084256/helpottunut-olo/
- Hiiret täyttyy kuljettaa vaan tarpeeksi kauas, etteivät mokomat tule takaisin. :) Onnea pyydystykseen!
Ruiskaunokki, kiitos vinkistä! Hyvä mahdollisuus tuokin, paitsi että se Bauhaus on kaukana. Täytyy katsoa, josko tuollaisia olisi lähikaupassa. Vaikka suoraan sanottuna ei minua ihan määrättömästi suruttaisi, vaikka hiiri menettäisi henkensäkin, paitsi että eihän sitä ole kiva katsoa kuitenkaan, kuollutta.
Vanha kunnon hiiriloukku ja sinne syötiksi pähkinöitä. Eiköhän viisaskin hiiri käy loveen ja saa ansioisensa lopun.
Hanki kissa tai pari kolme... Ovat niin mukaviakin. Siis ne kissat.
Ehkä silloin yhtenä yönä kuului vaina leikkimisen ääniä työhuoneesta. Jospa koirat ovat hyvinkin ystävystyneet hiiren tai jopa hiirten kanssa... =)
oon tällainen satunnainen lukija ja nyt sitten annan yhden vinkin hiiri jahtiin.meillä ne on asustelleet autotallissa ja paras konsti millä saatiin niitä hävitettyä on että sankkoon vettä jonkun verran ja joku lauta millä ne pääsee sankkoon,hups ja hukkuvat sinne.tämän kikan huomasin sattumalta kun yksi syksy jäi ämpäri roskiksen viereen ja oli satanut vettä.sitten huomasin roskia nakatessa että siellä oli yli 10 hiirtä,kuolleena.
isäntä sai sankon tyhjentää.mutta tällä tyylillä vanhat ihmiset kuulemma hävittää hiiret.
onnea hiirijahtiin!
t:minna
Mahtaa olla jo lihava tuo hiiri, kun niin paljon manteleita syo! Jospa jattaisit sille paljon herkkuja, kuolisi ylipainoon.
Kiva blogi sinulla!
Se iso äklö rotanoloinen metsähiiri on kuitenkin se mukavampi hiirivaihtoehto verrattuna sitä pienempää sorttia olevaan kotihiireen. Kotihiiriuros kun merkkaa kulkureittinsä kusasemalla. Ja vaikka kenties on hiljaisempi niin on myös haisevampi.
Mun talossa kaunis ja suurisilmäinen metsähiiri sai rapistella vintissä niin paljon kuin lystäsi mutta keittiöön kun tuli niin tuli myös lähtö. Tehokkaimmaksi osoittautui perinteinen rautakauppamallinen hiirenlossi. Niitä sai samasta paikasta mistä mannejakin aikanaan. =)
Juusto, leipä, melkein mikä vaan syöttinä toimi mutta se lossi pitää köyttää kiinni. Yksi hiiriparka vei lossin jonnekin keittiökaappien taa ja kumpikin jäi sille tielleen.
Minulla on ihan tavallinen hiirenloukku kaapissa tiskipöydän alla. Metsähiiriä on tullut yli kymmenen ja muutama tavallinen, harmaa hiiri on jäänyt loukkuun.
Täällä olisi aikamoinen vilske ja vilinä ellei asialle tekisi mitään :(
Toivotan sinulle onnea ja että pääset kutsumattomasta vieraasta eroon... hmmm... niitä voi olla aika monta ;)
Koska myrkyt on koirien vuoksi ihan ehdoton nou-nou, on monet koiranomistajatuttavani olleet tyytyväisiä niihin ultraäänihiirenkarkoittimiin, joita myydään (kai?) rautakaupoissa. Ei voi käyttää, jos talossa on kaneja, hamstereita tai muita nyrsijöitä, mutta kissoille ja koirille eivät ole vaivaksi.
Arleena, tuohan se tavallinen tapa tietty olisi.
Lissu, kunpa voisinkin! Rakastan kissoja. Mutta käytännössä en oikein voi enkä halua ottaa kissaa (kts. vanhempia postauksia).
Ruska, eipä olisi mikään ihme tuokaan ;).
Minna, saman olen huomannut, on löytynyt joskus kuollut hiiri tiskipöydän vesisangosta ja kaivon luota vesisaavista. Tuntuu vähän pahalta, että hiiri ui ja ui, yrittää päästä pois kunnes uupuu ja kuolee. Vähän liian hidas kuolema mun mieleen.
Anumorchy, luova idea tuokin ;). Ehkä en ihan vielä kokeile tätä... :).
Tassu, älähän nyt... Mulla on varmaan sitten tyttöhiiri täällä ;). Lossa pitää laittaa kiinni, hyvä kun muistutit.
Kris, juu, taidan olla tässä asiassa vähän turhan kaupunkilainen, en ole oikein tottunut tähän. Kuten jutusta ilmeni, melkein jo nolottaa, iso parku pienestä (toivottavasti ;) asiasta...
Hiutale, perkkules, mulla on noita ultraäänikarkottimia varmaan kuusi ainakin. Ja ovat seinässäkin. Ja Pah. Ilmeisesti nälkä ja vilu ajavat sen epämukavuuden ohi.
Onpas vaikea löytää Suomesta elävänä pyydystäviä hiiripyydyksiä. Vain luontokaupasta olisi löytynyt, mutta se oli iso verkkohäkki. Sitten tajusin, että Ruotsistahan taatusti löytyy! Ja löytyi useitakin, mutta tämä toimitti Suomeenkin ja tosi edullinen rahti, vain 49kr. http://www.insektsfri.se/product.asp?prod=339. Nyt sitten vain odotellaan postia. Olen minä sitten sen verran höveli, etten halua nähdä hiirenraatoa, ainakaan tiskipöydälläni...
No hö, kun ei ultraäänet toimi. Ehkä hiiret on tunkeneet punpulia korviinsa? Huippua, että kuitenkin hommasit elävänä pyydystäviä loukkuja perinteisten giljotiinien sijasta. Toivotan onnea hiiritaisteluun! Mullakin on ollut tuo hiirijuttu mietinnssä nyt kun taas maallemuuttoasia on ajankohtainen - aikanaan on ollut kissoja, jotka ovat hoitaneet homman, mutta nyt on kissa-allergia niin paha etten voi ajatellakaan.
Hiutale, huomasin muuten, että mulla onkin ne ultraäänet sittenkin vähän eri tavalla kuin muistin... Eli tuvassa ei ollutkaan ja makkarissakin sillai, että siinä on heti seinä edessä. Kröhm. Säädin vähän niitä. Saa nähdä, tuleeko saalista, kunhan ne elävänä pyydystävät loukut saapuvat. Pipipäänä tilasin niitä sitten vähän enemmänkin, kun ebay.co.uk:sta sai niin halavalla... Sellaisia, johon mahtuu enemmänkin porukkaa. Laitan eteiseen ja vaikka vinttiinkin. Sitten jatkuva roudaaminen, kun ne pitää viedä yli kilsan päähän, etteivät tule takaisin.
Mutta ei sun maallemuuttoa kannata unohtaa tän takia, eihän? (Siis onko se ajankohtainen sulle nyt, kivaa!? :) Tää on tällainen kiva pikku mauste vain ;). Onneksi se rotta (kai se rotta oli) ei enää rapistele, kun sain tukittua sen kulkureitin. Aika hyvin olen saanut siis kulkureitit kiinni, eikä mulla ole viemäreitä eikä vesijohtoja, joita pitkin tulla.
Aivan mainio hiiritarina, hymyilytti :). Hiirten karkotukseen tai kiinnisaamiseen ei mulla oliskaan neuvoja ollut, hauskaa tuo että moiset voi elävänäkin pyydystää ja sitten kuskailla pois!
Heli, kiitos, hyvä kun hymyilytti :). Viime yö oli aika karmea, hirveä vilske ja vilinä, ihan korvan juuressakin, ainakin tuntui siltä... Yäk. Toivottavasti ansat tulevat pian postissa!
Lähetä kommentti