Olen aiemmin kertonut kirjoista, joita olen lukenut. Elämä pelissä -ohjelma antoi paljon ajatuksia sekä tiedon uudesta tieteenhaarasta, positiivisesta psykologiasta. “Positiivinen psykologia” on laaja termi, joka viittaa useisiin tekniikoihin, joissa ihmisiä rohkaistaan tunnistamaan ja kehittämään omia positiivisia emootioitaan, kokemuksiaan ja luonteenpiirteitään sekä kehittämään toimintatapojaan ja ajatusmallejaan. Eli mitkä asiat, teot tai tavat edesauttavat onnellisuuden tuntemista. Positiivinen psykologia keskittyy siis positiivisuuteen ja onnellisuuden lisäämiseen, eikä lähde siitä, että me olemme sairaita tai "väärin kehittyneitä".
Yksi alan huipuista on Harvardissa luennoinut professori Tal Ben-Shahar. Hän on pitänyt luentoja, seminaareja ja kursseja onnellisuudesta, sekä kirjoittanut useita kirjoja. Yksi niistä on käännetty suomeksi: "Onnellisemmaksi. Merkitystä, mielihyvää ja kestävää onnea etsimässä." Teos löytyi ainakin omasta seutukirjastostani varaamalla. Suosittelen tätä kirjaa kaikille! Se perustuu tieteellisiin tutkimuksiin, mutta kirja on erittäin käytännönläheinen ja helposti luettava. Kirjassa on myös hyödyllisiä harjoituksia, eli luettu voidaan ja kannattaa siirtää myös käytäntöön. Itse tilasin pari muuta Ben-Shaharin kirjaa Amazonista, ja kerron niistä lisää myöhemmin. Mielenkiintoista on, että luettuani monia erilaisia ja eri lähtökohdista asiaa tarkastelevaa kirjaa ovat ne hyvin yhtenäisiä ohjeiltaan ja sisällöltään. Onnen avaimet ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia ja kaikkien saatavilla. Mutta miten se sitten voi olla niin vaikeata... Olen päättänyt lähteä tutkimaan ja opiskelemaan onnellisempaa elämää.Kestävä onni ja ihmistyypit
Ben-Shaharin mukaan kestävä onni löytyy asioista, jotka tuottavat mielihyvää nyt JA luovat merkitystä myös tulevaisuudessa. Kun oppii nauttimaan nykyhetkestä siten, että vaalii ja toteuttaa samalla omia pitkän linjan tavoitteitaan ja arvojaan, elämä tuntuu mielekkäämmältä. Usein jompi kumpi (nykyisyys ja mielihyvä tai tulevaisuus ja merkitys) kuitenkin puuttuvat. Ben-Shahar kuvaa neljä ihmistyyppiä liittyen näihin aspekteihin. Tässä postauksessa kerron ensimmäisestä ihmistyypistä. Lähteenä käytän pääasiallisesti siis Ben-Shaharin kirjaa.
Oravanpyörässä juoksija
Oravanpyörässä juoksija saa usein jo kouluajoista lähtien ympäristöstään sen opetuksen, että koulua käydään hyvien arvosanojen ja tulevaisuudessa menestymisen vuoksi. Koulua ei käydä siksi, että siellä olisi mukavaa tai että oppiminen olisi hauskaa. Arvosanat ovat menestyksen mitta Sama jatkuu lukiossa tai ammattiopinnoissa, yliopistossa. Oravanpyörässä juoksijan vakiolause on: "sitten kun". Sitten kun olen valmistunut ja saan työpaikan, voin olla onnellinen. Sitten kun saan ylennyksen, olen onnellinen. Sitten kun saan tarpeeksi rahaa ostaakseni talon, voin olla onnellinen.
Oravanpyörässä juoksija on usein ulkopuolelta katsottuna lahjakas ja menestyvä, ja saavuttaa elämässään huippuarvosanoja ja asettamiaan yhteiskunnan arvostamia tavoitteita. Hän on sisäistänyt mallin "no pain no gain" eli ei tuloksia ilman kipua. Itse matka tai tekeminen ei ole miellyttävää, vaan ihmisen on uhrattava mielihyvä tässä hetkessä voidakseen olla onnellinen tulevaisuudessa. Kun tämä suorittaja pääsee tavoitteeseensa (saa esim. palkankorotuksen tai hyvän työpaikan) tuska hellittää hetkeksi, mutta pian sama ahdistus ja paine palaa takaisin.
Moni menestyvä ja pitkiä työviikkoja painava ihminen voi olla onnellinen, tai ihminen joka on asettanut vaativia päämääriä ja pyrkii niitä kohti. Oravanpyörässä juoksijat erottaa muista heidän kyvyttömyytensä nauttia siitä, mitä he parhaillaan tekevät. Ja heidän harhaluulonsa, että he tulevat onnellisiksi kunhan saavuttavat tietyn päämäärän.
Olen itsekin juossut (ja monessa asiassa juoksen edelleen) oravanpyörässä. Sinnitellyt päivästä toiseen odottaen viikonloppua tai lomaa. Kadottanut itseni ja menettänyt toivon. Ajatellut, että sitten voin olla onnellinen, kun tämä projekti loppuu, kun saamme lisää resursseja (huom! ei siis ihmisiä, vaan kaikki on resursoitu), sitten kun kesäloma alkaa tai sitten kun löydän uuden työpaikan tai elämäntavan. Oravanpyörää tunnistan muissakin asioissa: sitten kun remontti on tehty, sitten kun olen saanut siivottua, sitten kun alan harrastaa sitä mistä olen aina haaveillut... Lohtu ja odotus tulevasta onnesta täyttää tämän hetken, mutta sitä tulevaa ei koskaan tule, vaan aina on nyt.
Päivän pohdinta: mieti, oletko sinä ajoittain tai jollain elämänalueella oravanpyörässä juoksija? Minkä neuvon antaisit itsellesi, jos katsoisit elämääsi ulkoapäin?
Olisi mukava kuulla ajatuksianne kommenttilaatikossa :).
Päivän pieni ilo: Kun heräsin, oli tuvassa 15C ja makuuhuoneessa 16C. Eikä minua oikeastaan edes palellut! Huomaan, että kasvisten ja hedelmien syönti (?!) ja liikunta ovat jotenkin parantaneet kylmänsietokykyäni. Hyvinhän täällä pärjää :).
17 kommenttia:
Kiitos hyvästä kirjavinkistä! Yksi ystäväni on juuri tuollainen oravanpyöräihminen. Surullista katsoa, että hän voi tällä hetkellä todella huonosta ja kieltäytyy myöntämästä sitä.
No, ketään ei voi pakottaa muuttumaan. Ystäväni on antanut sivulauseissa vihjeitä siitä, että hän kaipaa muutosta, mutta ei halua ottaa apua vastaan tai astua sitä ensimmäista ja vaikeinta askelta ulos.
Niin mikä avuksi...
Olen itse "orava" ja välillä on hankala rentoutua, yöunet häirintyy kun suunnittelen seuraavaa työpäivää yms... Olen lähiaikoina miettinyt uranvaihtoa. Nykyisessä työssä menee liian paljon aikaa... teen paljon työtä myös kotona... olen liian kiltti ja kilttiyttä ei koskaan palkita, sitä olen ainakin oppinut...toivon joskus että minä olisin jämäkämpi enkä aina miettisi muita ihmisiä ensin ja itseäni ja mun hyvinvointia myöhemmin...Kuullostaa aika hassulta tämä mun teksti... sait minut ajattelemaan... pitää lukea kirja ;)
Kiitos kirjavinkistä, aion hakea sen kirjastosta. Mielenkiintoista lukea asiasta lisää, kun jotain tuon suuntaista olen itsekkin viime aikoina miettinyt. On ollut kiva huomata itsessään, että pystyy ajattelemaan asioista positiivisesti, kaikki ei olekkaan aina huonosti ja ennalta tuomittu epäonnistumaan. Ja onnellinen voi olla nyt, eikä huomenna. Kiitos kun annoit lisää pohdinnan aiheita ja inspistä muuttaa omaa elämää :)
Hyvä kirjavinkki! Kiitos. Julkaisin muutama viikko sitten aiheesta ilmaisen ekirjan Työn hyväksikäyttö - onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään. Käy lataamassa ilmaiseksi :D
Orava pyörässään täällä, hei! Kunpa osaisinkin hellittää vähän... Sitku-elämä on turhan kuluttavaa, mutta niinpä juuri parhaillaaan kestän työpaikalla vaikka minkämoista älyttömyyttä ajattelemalla, että enää 2.5 kuukautta talvilomaan. Asuntoasiat ovat edelleen vaiheessa "no en mä nyt osta uunia tähän {3 v asumaani} kämppään kun ehkä kohta kuitenkin muutan pois". Taidanpa varata tuon kirjan, jos siitä vaikka saisi uutta potkua sitkuttelun katkaisuun!
Mielenkiintoinen kirja varamastikin. Itse olen kai aina ollut enimmäkseen ja melkeinpä liikaakin "hetken lapsi", joten tuollaisessa kuvaamassasi oravanpyörässä en ole ollut. (Työuupumuksen seurauksena jouduin kyllä vangiksi tietynlaiseen väsyttävään pyörään, kun oli pakko jaksaa töissä ja elämässä, vaikka ei jaksaisikaan).
Hauska lukea, että kummallakin on ollut innokkaita oppimisajatuksia :) Olen tässä parina päivänä opiskellut ja kovasti miettinyt uudenlaista oppimista. Oppiminen näin aikuisena ja kovien kokemusten jälkeen voi olla ihan toisenlainen ilo, kun motivaatio tulee enemmän sisältä kuin ulkoapäin. Niin uskon, ja toivon sinunkin oppimisen tiesi jatkuvan suotuisasti. Käsittääkseni olet ollut jo pitempään hyvällä matkalla :)
Kiitos mielenkiintoisesta kirjavinkistä! Pitää lainata tuo itsellenikin, ehdottomasti.
Olen itsekin sitku-orava, eli nytkin viikonloppua odotellessa -meiningillä mennään. Odotan sitä päivää, jolloin kaikki on täydellisesti ja olen onnellinen. Typerän kuuloinen lause, mutta jollain tavalla tuo on tosi totta pääni sisällä.
Olen suorittanut kaiken oppikirjamaisesti tähän asti kyselemättä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Osaan varsin hyvin kärsiä, jotta saavutan jonkin ulospäin hyvältä näyttävän tavoitteen: tosin se on sanottava, että viime aikoina tämä on heikentynyt. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia, että selkänahastani ei enää revitä vastenmielisiä askareita. Eräänlaista kehitystä tämäkin, itsensä löytämistä?
Antaisin (ja olisin antanut jo aikoja sitten) itselleni neuvon, että elä hetkessä ja tee niitä asioita, joista saat aidosti iloa.
Onneksi olen oppinut jo osittain nauttimaan hetkistä: viikonlopun odottelun sijaan saatan löytää arjestakin nautinnollisia hetkiä, kuten hiihtolenkillä ollessani. Silti tämän oravan matka päänsä sisäisestä sitku-vankilasta on vielä pitkä.
hei, Eipä palele täälläkään, vaikka ulkona on 29pakkasta ja makkarissa 17.
Hyvin tarkenee, kun on tottunut ja pistää useammat villasukat.
Hyvä kirjavinkki, täytynee käydä kirjastossa, kunhan vähän lauhtuu.
Minä juoksin ja juoksin, suoritin elämää. Kaiken piti olla täydellistä ja lepo oli kiellettyä, ainoastaan lapseni olen kasvattanut niin, ettei tarvitse kokoajan suorittaa ja harrastuksiakaan ei saanut olla liikaa ja asuimme maalla.
Minut pysäytti siraus ja jäänti eläkkeelle 39-vuotiaana. Onneksi niin, sillä nyt osaan olla rauhassa ja hiljaa, etsiä minulle tärkeitä asioita ja yritän elää mahdollisimman yksinkertaista elämää.Asun keskellä kaupunkia
vanhassa puutalossa, suojellussa "vanhassa kaupungissa". Täällä on vähän autoja, pienet pihat, hiljaisuutta ja kaikki lähellä.
Tämä paikka on vaatimaton ja aika pieni, mutta niin ihana ja kodikas.
Nyt vasta olen oppinut että haaveilla pitää, mutta onni löytyy tästä päivästä ja omista tekemisistä. Pitää elää niin että ei toimi omaa moraaliaan vastaan. Sellaista ei psyyke terveenä kestä.
Onnea uuden etsimiselle.
Linnea, vaikeatahan se on, jos ihminen ei itse tunnusta ongelmaansa, oli ongelma mikä tahansa. Ikäväähän tässä on juuri se, että yhteiskunta arvostaa, kannustaa ja vaatii tätä oravanpyörämeininkiä. Jos ei siinä ole tyytyväinen tai jos uupuu ja väsyy, kokee helposti itsensä epäonnistuneeksi ja huonoksi. Kuvittelee ehkä, että jaksavat ja tykkääväthän ne muutkin, vaikkei tosiasiassa näin usein ole. Tsemppiä ystävällesi ja sinulle hänen kanssaan.
Kris, kuulostaa tutulta. Itse olen nyt huomannut, että työpaikan jättäminen tai vaihtaminen ei välttämättä ratkaise (koko) ongelmaa, vaan tapa ja taipumus jäädä sinne oravanpyörään voi toteutua missä vain työssä tai asiassa. Usein toki on niin, että työ ei anna sitä sitä mielihyvää eikä edes merkitystä, vaan enimmäkseen syö voimia. Silloin on kyllä hyvä pysähtyä. Ja kiltteydestä ei mitaleja saa, ainakaan jos on liian kiltti. Oletko kokeillut meditaatiota tai joogaa? Voimia!
Tanja, kuulostaa hyvältä. Olen samaa mieltä, että elämä koostuu pitkälti asenteesta ja näkökulmasta, ei ympäristön olosuhteista.
Sampsa, kiitokset vinkistä, täytyy lukea! Lueskelin eilen blogiasi, ja kuulostaa tosi hyvältä, hienoa!
Hiutale, lue ihmeessä tuo kirja. Uskon kyllä kovasti, että siitä sitku-asenteesta on mahdollisuus päästä pois. Mutta yllättävän vaikeata tämä henkisen muutoksen tekeminen on, se kun vaatii vaivannäköä ja todellista, sisäistä muutosta, pitkäjänteisyyttä. Mutta toisaalta se on tosi kivaakin, varsinkin jos huomaa niitä positiivisia muutoksia.
Ruska, kirja on hyvä ihan jokaiselle, nuo ihmistyypit ovat oikeastaan vain pieni osa sitä. Minä olen nyt samaan aikaan myös hyvin hetkessä elävä (jätän miettimättä ja torjunkin ehkä sitä merkitys-tulevaisuus -akselia) ja olen nyt vähän sellaisessa hedonisti-vaiheessa (siitä tekstiä seuraavaksi). Eilen huomasin, että nyt oli tullut liikaa infoa ja uutta (kun lueskelin netissä kaikenlaista ja olin miettinyt paljon). Infoähky se voi tulla hyvistäkin asioista, eli pitää varoa sitäkin näköjään.
Nan, tuo on niin tavallista, typerää tai ei. Se ettet enää suostu kärsimään, on mielestäni terveen merkki, samoin uupuminen (luin jostain), kun vielä reagoimme terveesi epäterveeseen tilanteeseen. Uskon, että olet hyvällä matkalla kohti positiivista muutosta. Tsempataan :).
Elina, juu, onhan niitä villasukkia ja verkkareita ja paitoja aika monta päällekkäin ;). Elämäsi vaikuttaa nyt aika hienolta, varmaan monenkin mielestä. Kuulostat tasapainoiselta ja onnelliselta, mukavaa. Mietin myös sitä, että jos vanhempi tekee eri tavalla kuin opettaa, mikä se todellinen esimerkki lapsille on? Tulee mieleen yksi esimerkki ihan lähipiiristä, jossa äiti on työnarkomaani ja perfektionisti.
Liityin tänään blogisi lukijaksi valloittavien valokuvien ja tämän kirja-arvion perusteella. Minullakin sattuu nimittäin olemaan tämä samainen kirja tällä hetkellä luettavana. Kirja vaikuttaa hyvältä, kunhan tehtäviin viitsisi paneutua. Itse ajattelin, että minulle voisi sopia tehtävien tekeminen kirjoittamalla vastaukset ylös (eikä siis vain pohtimalla niitä hiljaa mielessä). Myöhemminkin voisi sitten olla mielenkiintoista palata noihin omiin ajatuksiin.
Kiitos kauniista blogista!
Immi, tervetuloa lukijaksi :). Minäkin olen seuraillut viime aikoina sinun blogiasi. Kirjoittaminen varmaan on hyvä keino, koska noihin juttuihin tosiaan kannattaa palata. Itse aloitin juuri Tal-Shaharin "tehtäväkirjan" Even Happier, ja kirjaan myös sen tehtäviä ylös omaan yksityiseen blogiini.
En ihan ole tuota oravanpyörä-tyyppiä, mutta sit ku- tyyppi olen! Sitten kun saan uuden työpaikan, kodin jne jne. Ehkä nykyisessä työssäni olen pikkaisen siitä päässyt, mutta tämä työpaikka onkin ns. välivaihe, määräaikainen paikka, jonka aikana haluaisin vihdoinkin keksiä mikä minusta tulee isona.
Aikaisempi työ vei mehut totaalisesti, täällä ollessani olen tajunnut sen, mitä en ainakaan suostu työssäni enää tekemään ja se on liian suuri työmäärä. Eli olen täällä ollessani pystynyt miettiä enemmän sitä, mitä todellisuudessa haluan ja olen siitä tyytyväinen.
Nyt en ehkä enää ole yhtä sit ku-tyyppinenkään kuin ennen. Vaikka uusi työpaikka ja ehkä uusi kotikin on lähitulevaisuudessa totta, en enää ajattele niin, että vasta niiden jälkeen olen onnellinen. Täysin onnellinen en ole vielä, mutta sitä kohti tässä mennään, ainakin onnen osasista osaan jo vähän paremmin nauttia
Minna
Kyllä minä olen oravanpyörässä juoksija. Juoksen jopa virtuaalikehässä, tuolla keskustelublogini puolella aivan liikaa, niin että aikaa kauniilta rauhalliselta ja kauniilta kuluu kiireeseen ja liiankin vilkkaaseen keskusteluun.
Kun tulisi vähän lämpimänpi, pääsisi paremmin ulos metsäretkelle kuvailemaan.
Kävin lukemassa tämän jutun jo aiemmin, ja piti sulatella sitä. Puhuin jopa työkaverille, että vähän järkytyin.
On nimittäin kummallista, että vaikken millään muotoa ole menestyvässä uraputkessa, tunnistan elämästäni noita oravapiirteitä. Ja VARSINKIN sittenkun-filosofiaa. Vapaa-aika työpäivän jälkeen jää niin lyhyeksi, että usein huomaan aikatauluttaneeni senkin täyteen. "Kun pääsen kotiin, pitää hoitaa se juttu. Muista laittaa se ja se valmiiksi. Siinä välissä käy siellä ja täällä. Sitten se huomisen järjestely."
Ajattelen jatkuvasti sittenkun. Enkä ollut edes kunnolla tajunnut sitä, ennen kuin luin tämän. Toki jo pitkään on ollut mielessä, että kaikki ei ole niin kuin haluaisin, ja että jotain täytyisi muuttaa. Ehkä sitä muutosta kaipaa juuri tuo ajattelutapa!
Kiitos tästä. :)
Minna, kiitos kommentistasi, mukava että asiasi ovat menneet hyvään suuntaan. On niin vaikeata sanoa ei liialle työlle nykyisessä työelämässä, mutta jotenkin se vain olisi pakko tehdä. Tai sitten uupuu, kuten minä uuvuin.
Iines, metsäretket ovat parasta laatuaikaa :).
Ansku, varmaan hyvä kuitenkin, että aloit miettiä, vaikka tarkoitus ei ole järkyttää :). Tsemppiä mietintöihin. Tuo oravanpyörä-malli ei missään nimeässä tarkoita, että ihmisen olisi uraputkessa tai jotenkin menestyvä. Yhtä hyvin kuvataitelija maalatessaan voi pyrkiä vain seuraavaan näyttelyyn, tai siihen tulevaan läpimurtoon ja unohtaa sen hetken ja tekemisestä (maalaaminen) nauttimisen. Tai siivooja miettiä, että kunhan tämä urkakka on tehty jne. Se, ettei nauti matkasta vaan miettii vain päämäärää ja kuvittelee, että sinne pääsy tekee onnelliseksi.
On jotenkin aivan uskomatonta, miten niin moni ajattelee näitä asioita ja kokee elävänsä itselleen väärää elämää pyrkien muutokseen. Syksyllä, kun painiskelin omien uusien oivalluksieni kanssa, luulin olevani suurinpiirtein ainoa "valaistunut". Nyt huomaan, että meitä on monta ja se on jo Jotain. Voisi ajatella, että meissä on joukkovoimaa yhteiskunnan omituista kehitystä vastaan.
Mirka, sanos muuta! Ilmassa tuntuu olevan arvojen ja elämänsisällön pohdintaa paljonkin. Samoin liittyen terveelliseen ravintoon, kulutukseen, ympäristöön, kestävään kehitykseen jne. Tehdään jokainen pieni osamme omassa elämässä, josta se joukkovoima sitten muodostuu.
Lähetä kommentti