15C. Sisällä, aamulla. Yö on sujunut ihanan lämpimästi, hyvän talvipeiton alla alasti. Eikä hikoiluttanut, kun muisti ettei kannata vetää niitä villa- ja fleecetäkkejä peiton päälle enää. Puen päälle pitkät kalsarit, kahdet verkkarit, aluspaidan, kaksi fleecetakkia ja ne kolmet sukat plus villatöppöset. Toinen ranteenlämmitin on hukassa, tyydyn yhteen. Kahvi valumaan, tulet pönttöuuniin. On hyvä aamu.Jostain syystä alan pohtia asiaa. Tämä riittää oikein hyvin. Viimeistään nyt, viettäessäni täällä toista talvea, olen sopeutunut ja tottunut tähän. Viileyteen, vetoon, kantoveteen sisään ja ulos, ulkohuussiin, puulämmitykseen. Olisi esimerkiksi toki ihan mukavaa, jos olisi oma pyykinpesukone, kun se nyt on naapurissa, mutta se on vain pieni vivahde-ero, konehan kuitenkin on käytössä. Jos kävisin töissä ulkomaailmassa, suihkua luultavasti kaipaisi saunan lisäksi.
Mutta onhan niin, että sisävesivessa, suihku jossa läträtä, astianpesukone ja yli 20C sisälämpötila on Suomessakin vasta muutaman vuosikymmenen ikäinen ilmiö! Sitä ennen sukupolvet vuosisatojen ajan ovat asuneet kuten minä nyt. On pesty kainaloita pesulapulla tai pesuvadin päällä saunan lämmityksen välissä, lämmitetty pesuvesi puuhellalla. Miten tämä kaikki uusi ylellisyys ihmiskunnan miljoonia vuosia vanhassa historiassa olisikin nyt yhtäkkiä niin välttämätöntä, "normaalia", korvaamatonta? Vesivessa sitä paitsi on ekologisesti maailman hölmöimpiä keksintöjä, säästetään ulosteet eikä anneta niiden luonnollisesti maatua maanparannusaineeksi, kuskataan autoilla ulostemassaa paikasta toiseen, ja putsataan likaista vettä kalliisti erilaisilla myrkyillä energiaa tuhlaten. Olen onnellinen, että saan juoda raikasta ja hyvänmakuista vettä omasta pohjavesikaivosta.
Kun on sanonut "nyt saa riittää!" kellokortille, jatkuvalle päättömälle kiireelle, tulosten metsästykselle, asuntovelkavankeudelle joka pakottaa tienaamaan paljon, liikenteen melulle ja uupumukselle, huomaa, että vähäkin on riittävästi. Että oikeastaan se tyytyväisyys ja onni ei ole materiassa laisinkaan. Eikä se ole edes muissa ihmisissä, olosuhteissa, tapahtumissa. Se on omassa mielessä ja sitä me voimme kehittää ja ohjata. Ilman rikkauksia, mammonaa ja mukavuuksia.
Pienikin puro riittää, kun toinen tahtoo meren. Riittää auringonpilkahdus, kun hän tahtoo tropiikin. Hännänheilautus, kun toinen vaatii virheettömän luoksetulon. Riittää kun on katto pään päällä, vaatetta, ruokaa, valoa ja hyvä mieli. Riittää, tämä kaikki, joka nyt ja tässä on.
Päivän pieni ilo: eipä ollut hiiri käynyt viime yönäkään ansasiemenillä herkuttelemassa. Jospa niitä ei enää olisikaan sisällä? :)
27 kommenttia:
Kommentoin tätäkin!
Ihana postaus, tästä tuli niin hyvälle ja tyytyväiselle tuulelle. Olet ihan oikeassa ja onnellinen, kun olet niin rohkea, että uskalsit lähteä ja jättää entisen epätyydyttävän taaksesi!
Minna
Oon seuraillut sun blogia nyt jonkun aikaa ja miettinyt noita samoja asioita itsekin, jätettyäni vakituisen työpaikan (ja vakituisen uupumuksen) kaupungissa ja muutettuani maalle, melko samanlaisiin olosuhteisiin ku sie.
Tykkään sun teksteissä erityisesti niistä huokuvasta rauhasta ja tyyneydestä, sekä tietysti noista ihanista valokuvista :)
Olen hiukkasen kateellinen. Minäkin haluan, ihan OIKEASTI haluan sen ulkohuussin ja puuhellan. Ja haluan käyttää aikani ja energiani itseäni varten, en siihen, että edistän jonkun massiivisen firman plussatulosta.
Onneksi voin täällä käydä haaveilemassa, kunnes omat unelmani toteutuvat. (Löytyiskö vinkkejä kuinka saada myös puoliso luopumaan kaikista turhista härpäkkeistä ja mukavuuksista?? Meillä ei vielä puhe ole ihan tehonnut...)
Ihanaa, ihanaa.
Minun huvikumpuni ei ollut läheskään noin "alkeellinen", olihan meillä sentään suihkukaappi vessassa ja sisällä pysyi lämpö. Mutta juuri kantovedestä, puulla lämmittämisestä ja elämän rauhoittumisesta minäkin haaveilen uudessa kodissani. Ja haaveilin siitä huvikummussanikin.
Lähempänä sitä unelmaani kuitenkin elin huvikummussani, tämä kahdeksankytlukulainen taloelämä ei tyydytä sisimpiä tarpeitani. No, voihan se tyytymättömyys johtua jostain muustakin.
Kuullostaa niin Täydelliseltä! En oikein osaa edes ilmaista mitä takoitan, mutta vaikutat kirjoituksessasi niin Tyytyväiseltä, Kiitolliselta ja Onnelliselta. Mitä sitä muuta ihminen loppujenlopuksi kaipaakaan...?
Pidän sivujesi ilmeestä, kauniin yksinkertaista ja jollakin tavalla viileän vaaleaa ♥
Tykkäsin tästä kirjoituksesta tosi paljon. Ihailen elämäntapaasi ja sitä, miten kunnioittavasti kuvailet sitä. Voin kuvitella, että sopeutuminen ei kaupunkielämän jälkeen ole ollut ihan helppoa. Selvästi olet halunnut juuri tätä ja olet tyytyväinen. Hianoo!!
Minna, tosi mukava, jos juttuni tuottavat iloa! Rohkea en varmaankaan ollut, sen enempää kuin joku muukaan, mutta mieleni ja kroppani päättivät puolestani uupumalla niin pahasti, että muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut. Tuli pari potkua persuuksiin muullakin tavalla. Tosin olisin tietysti voinut yrittää sinnitellä entisessä edelleen, mutta onneksi meni nyt näin.
pnda, kiva tavata hengenheimolainen :). Kivoja juttuja ja kuvia näyttää olevan sinunkin blogissasi.
Ansku, sinänsä en usko että se huvila ja huussi tai oma kasvimaa tms. tuo sitä onnea sen enempää kuin muukaan ympäristö. Ja kyllä minulle kelpaisi se sisäekovessa ja suihkukin, tai juokseva vesi, ei se sitä ole. Pohdiskelin tässä jutussa sitä, että tämäkin riittää, mikä nyt on. Että miettii, mikä oikeasti on tärkeätä. Että arvotan asioita: mieluummin huussi ja veto kuin 90000€ asuntolainaa ja pakkotyö. Että tienaa paljon vähemmän, mutta menotkin pienemmät. Että ei tarvitse olla uupunut, poikkiväsynyt, stressaantunut. Vieraantunut itsestään, tehdä asioita, joita ei halua tehdä. Kuten kuvasit. Siitä tulee se hyvä olo. Vaikka olen tällä hetkellä taloudellisesti suoraan sanottuna kusessa. Jotenkin uskon, että kyllä sekin tästä järjestyy. Puolison kanssakin varmasti keskustelu voisi lähteä arvoista ja niihin liittyvistä tavoitteista, elämän henkisestä puolesta, ei niinkään härpäkkeistä tai niiden puuttumisestä.
junika, samoja juttuja tuli mieleen kuin mitä edellä Anskulle kirjoitin. Voihan kerrostalostakin lähteä ulos luontoon, tehdä kaikkea kivaa ja rauhoittaa elämäänsä. Tyytymättömyys tosiaan usein juontaa muusta kuin ulkoisista fyysisistä olosuhteista.
Hymytyttö, täydellisyys on täältä kaukana! ;) On niitäkin päiviä, kun kylmyys vituttaa, puiden hakeminen ärsyttää eikä jaksa tehdä mitään, masentaa. Nyt kuitenkin on ollut hyviä päiviä ja oivalluksia, joista olen kiitollinen.
Enpä ole ajatellut vesivessaa tuolta kantilta. Totta turiset :) Mökillähän mulla on mukavuudet (noh, jonkinlaiset ainakin), ja luulen, että likakaivon tyhjentäjä - kunhan nollakeleillä pääsee tulemaan - viekin jätteet omalle pellolleen, näin käsitin. Vaan mitähän EU siihen tuumii?
Hanni, eikä täällä tarvitse tosiaan pähkiä jäätyneiden putkien ja paskakaivojen kanssa ;). Eu:sta en tiedä, mutta ei taida ympäristökään ja vesistöt oikein tykätä. Ihmisen jätettä tulisi ymmärtääkseni kompostoida hallituissa oloissa kolme vuotta, jonka jälkeen komposti on valmis käytettäväksi, mutta ei mielellään ravintokasvien kanssa. Ja me ehkä syömme sitä viljaa... Samaa pelloille levittämistä olen kuullut tehtävän täälläkin :(.
Oijoi, itsekin tykkäisin asua tuolla tavalla. Ehkä. Ainakin luulen niin, vaikken ole pidempää aikaa asunutkaan, mitä nyt mökkeillyt enemmän ja vähemmän. Ainoa huono puoli 15 asteen sisälämmössä aamulla on se hetki, kun pitäisi tulla peiton alta lämpimästä ja saada ne vaatteet päälle. Silloin haluaisi jäädä vain nukkumaan. ;)
Hieno postaus! Sanoisinko, että erittäin riittävästi Asiaa ;) Tuota elämäntapaa sain minäkin onnekseni maistaa viime talvena, kun toivuin mökkioloissa. Elää luonnollisesti ja luonnonläheisesti, erillään yhteiskunnan pyörityksestä ja imusta.
On eri asia vakituiseen elää ilman mukavuuksia. Vaikeutensa kaikessa, mutta onneksi olemme huomanneet, miten ne loppupeleissä vahvistavat.
Kuule, sain juuri nyt viikonloppuna idean. Ehkä esitän itselleni osapäivätöitä jatkossa, jotta saisi enemmän aikaa keskittyä elämän laatuun. Tulisin toimeen vaatimattomamminkin. Ja tämä sinun kirjoituksesi suorastaan yllyttää siihen suuntaan. Kiitos rohkaisusta :D
En osaa nyt juuri muuta sanoa, kuin että ihana ja vaikuttava kirjoitus. Olen ajatellut ihan samoja, ja allekirjoittaisin kaiken. Kiitos tästä.
Linnea, kiitos paljon. Tavallaan on ollut sopeutumista, toisaalta olen aina tuntenut olevani jotenkin maalainen, tai ainakin sellainen sissihenkinen, yksinkertaisesta pitävä. Ja tokihan olin "harjoitellut" täällä monta vuotta mökkikäytössä ennen muuttoa.
Lotta, uskoisin, että tällainen elämä sopisi sinulle ja Tuiskulle tosi hyvin :). Ja tottuu siihen nousemiseenkin, ei se 15C tunnu kovin kylmältä jos on lämmin noustessa. Tuvassa oli 13C.
Ruska, sinä oletkin sellainen eränainen, että pärjäät missä vaan. Hyvä idea tuo lyhyempi päivä! Minäkin tein 6 tunta yhden burnout-loman jälkeen parisen vuotta - onneksi sovin kirjallisesti työsopimuksessa että se on "toistaiseksi", niin eivät voineet pakottaa enää takaisin 8 tuntiin, vaikka monesti yrittivätkin painostaa ;). Toivottavasti ehdotuksesi menee läpi. Kyllä se 6 tuntia on paljon lyhyempi kuin 7,5 tai 8 h.
Mimmi, kiitos sinulle :).
Olipa hieno kirjoitus!
Ei meilläkään ollut mukavuuksia ennenkuin 70-luvulla rakennettiin ns. elintasosiipi.
Olihan se aika juhlavaa pestä tukka muuallakin kuin saunassa tai karjakeittiössä.
Toisaalta kun mukavuudettoman elämän on kokenut ei sitä kyllä tippaakaan romantisoi, ei se pelkästään takuulla tee ketään onnelliseksi.
Tuota samaa sanaa, riittävästi, olen pyöritellyt paljon viime vuosina.
Minulla on suhde jota moni ihmettelee, riittävä minulle.
Enää tytär, se riittää nyt.
Eli kyllä se tosiaan, niinkuin kirjoitit, on omassa mielessä ja omasta asenteesta kiinni mikä on riittävää.
Mk, kiitos. Tiedätkin sitten sen arjen, josta kirjoitan. Välillä tosiaan havahdun siihen, että annankohan näillä hyvinä hetkinä ja hyvissä fiiliksissä kirjoitetuissa jutuissa jotenkin romanttisen kuvan "maallemuutosta". Toisaalta lukija lukee ja tulkitsee sanat niin kuin itse haluaa. Ja kuitenkin joka sana on totta, jonka kirjoitan, asioissa vain on monta puolta. Hmm. Riittävästi on niin paljon.
Niin, en tiedä millä systeemillä se likakaivon tyhjentäjä jätteet käsittelee, luullakseni ei suoraan pellolle kuitenkaan. Vaikka niin tosin ennen vanhaan tehtiin: lapsuuden ulkohuussista tyhjennettiin tavarat suoraan pellolle ja muistanpa isän ja äidin itse tyhjentäneen likakaivonkin ennen kunnallistekniikan tuloa. Hyviltä maistui perunat ja porkkanat :D Kun ei ajatellut mitä söi.
Hanni, ennenhän huussin tavara myös kaivettiin maahan kuoppaan. Mutta ei se tosiasiassa siellä maadu kuin äärimmäisen hitaasti, mistä yllätyin vähän. Meillä täällä tiedän, että se paskakaivon tavara ihan oikeasti ruiskutetaan suoraan pellolle, ilman mitään käsittelyitä. Säästyy rahaa, kun ei tarvitse ostaa sitä palveluna, vaan tuttu käy tekemässä sen...
Kiitos tästä! Oma mummonmökkihöperyyteni ei ole vielä tuottanut konkreettista tulosta, osittain siksi, etten tiedä minne päin Suomea haluaisin koettaa juurtua, osittain siksi, että ainakin tässä vaiheessa se edelleen vaatii pakkotyötä ja asuntovelat (eri asia olisikin, jos löytäisi oman sijasta sopivan vuokralle halvalla, silloin voisi heittäytyä osa-aikatöihin ja luopua asuntoveloista). Olisi kuitenkin paljon mukavampaa käydä töissä, vaikka suihku ja keskulämmitys puuttuisivatkin, kun tietäisi, että saisi raskaan työpäivän jälkeen ajaa kotiin maalle, hiljaisuuteen, päästää koirat loikkimaan omalle pihalle, tehdä lenkkejä maantien laidassa tai metsässä...
Joo, ja vesivessaa ei mulle kyllä enää ikinä tule!
Hiutale, onnea etsintään! Jospa laitatkin hakuvahdit hakemaan ympäri Suomea ja päätätkin sijainnin sen mukaan, mistä se ihana talo löytyy...? :) Niin mulle kävi tämän kanssa. Tosin kriteerinä oli silloin myös etäisyys pääkaupungista, mutta sullahan ei sellaista rajoitusta ole. Onko sinulla siis mahdollista vaihtaa työpaikkaa eli muuttaa mihin vain?
... vielä yksi kommentti, kun alkoi huvittaa: mitähän se luomuviljely saattaakin pitää sisällään :)
PP, ihan totta, kyllä niin voi tehdä! Silloinhan se olisi kohtalon johdatusta. Työpaikka voi sinänsä vaihtaa minne päin Suomea tahansa, jos vain joku minut töihin huolii. Niin paljon erilaisia töitä on tullut elämän aikana tehtyä, että ehkä onnistuisikin.Aika sattumalta sitä on tähän nykyiseenkin paikkaan ajatutunut, ja olisi vaikea kuvitella, että kasvattaisin juuret työpaikan lattian läpi...
En usko että sinä romantisoit ollenkaan liikaa, päinvastoin, hyvinkin realistisesti kerrot mikä oli aamun lämpötila tuvassa.
Tuntuu vain että joskus kuvitellaan maalle, mukavuudettomiin oloihin muuttamisen ratkaisevan liian monta ongelmaa ja pahaa oloa.
Hanni, luomuhan on hyvä; onneksi ei pidä sisällään tätä ;).
Hiutale, sittenhän asiat ovat aika hyvin, mahdollisuuksia maailma täynnä!
Mk, ehkä näin on. Kyllä minäkin oravanpyörässä haaveilin maallemuutosta monta vuotta, ja ymmärrän sen hyvin. Ja varmasti maalla voikin voida paremmin, jos olosuhteet ovat tasapainossa ja elämässä ei liikaa asioita jotka syövät toisiaan. Asuinkin "maalla" kaksi vuotta, mutta kävin pitkän matkan päästä töissä, joka päivä ensin autolla 5km ja sitten vaihdoin junaan, työpäivä kesti siis n. 11-15 tuntia. Siinä ei lohduttanut se, että asui hirsitalossa kasvimaan kera (okei, Espoossa), kun oli ihan poikki töistä, pitkistä päivistä ja matkoista, myöhässä olevista junista, kiireestä... Jos kävisin nyt täältä töissä jossain kaukana kaupungissa, olisi se aika raskasta, tiedän sen.
Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi. "Herään"itsekin välillä kaiken sisäisen valituksen keskeltä oivaltamaan onnellisuuteni. Kuin silmät aukeaisivat ainakin hetkeksi. Se on hieno tunne, jota kannattaa hehkuttaa ja vahvistaa. Minä olen huomannut, että viileässä asuessa ja harvemmin peseytyessä iho voi paremmin. Millaisia sun havainnot ovat? Kirjoituksestasi kuultaa voimakas läsnäolo tässä hetkessä. Kaikkea hyvää sinulle Pellon pientareella!
Tunturituuli, kiitos kommentistasi :). Hyvää kannattaa hehkuttaa, totta, itselleen ja muille ja siten kasvattaa ja jakaa sitä.
Iho menee tuossa sivussa, en itse asiassa tee sille juuri mitään. Eli kun ei enää (onneksi!) tarvitse päivittäin meikata, niin iho voi hyvin. Useimmiten pesen kasvot lämpimällä vedellä, ei siinä mitään litkuja tarvitse, joskus ekopalasaippualla, usein lempeällä pesulapulla. Ihorasvaa en käytä kuin ainoastaan joskus saunan jälkeen, edes kasvoihin. Hiuksetkin tottuvat pidempään pesuväliin ajan kanssa, eivätkä niin nopeasti likaannu. Deodoranttia en oikeastaan käytä juuri lainkaan, kroppa lienee tottunut siihen, eikä juuri hikoile varsinkaan talvella, paitsi tietysti urheillessa. En halua estää luonnollista hikoamista myrkkyjä sisältävillä dödöillä. Joskus käytän jotain ekodödöä kun satun juhlatuulelle ;). Meikatessa käytän vain mineraalipuuteria, ripsaria, vähän rajauskynää ja ehkä poskipunaa. Eli aika simppeliä meininkiä silläkin saralla :).
Heipparallaa!
Voi että tekisi mieli tehdä samoin, maalle maalle. itsekseni voisin sen tehdäkin, mutta nuo koululaispiiperöt pitävät minut vielä täällä "kurimuksessa" kaupungissa....kuullostaa kyllä niin ihanalta kaikesta huolimatta.
Sain tänään postia...titti-ditti-dii!Se on ihana KIITOS!!!!!!!
Johanna, kiva kun tykkäsit korusta! :) Kaupungissakin on ihan kivaa, pääseehän sieltäkin metsään. Ja siellä on kaikkia ihania eko- ja luomukauppoja ym., tapahtumia, kulttuuria ym., mitä täällä ei ole.
Lähetä kommentti