"Nimeni on Pellon Pientareella, ja olen perfektionisti."
Tajuntani on räjäytetty! Olen hölmistyneenä lukenut kirjaa, joka kertoo minusta! Olen onnellinen, innostunut ja helpottunut sydänjuuriani myöten! Nyt se löytyi, käyttäytymiseni selitys, jota olen etsinyt koko ikäni! Enkä ole edes ainoa, meitä on paljon! Nyt saan tietää, mikä minua on ajanut onnettomaksi, pettyneeksi ja ulkopuoliseksi. Tuntemaan syvällä sisimmässäni itseni epäonnistuneeksi, arvottomaksi, luuseriksi, vaikka päälle päin näyttäisinkin itsevarmalta ja osaavalta. Ei tietenkään koko ajan tai välttämättä edes tietoisesti, mutta siellä pinnan alla se on ollut ja vahvasti: en koskaan tavoita sitä, mitä minun mielestäni pitäisi saavuttaa ja olla. Olen perfektionisti.
[Juuri nyt mietin, että miten ihmeessä kirjoitan tästä kirjasta niin, että saan viestini perille. Teen niin hyvän jutun, että olennainen välittyy ja ne ihmiset, joille se tekisi niin hyvää lukisivat tämän kirjan. Haluaisin niin kovasti, että se apu ja ilo, jonka itse olen saanut, leviäisi. Hieman jo ahdistaa, onnistuuko se, tässä jutussa. Perfektionisti painii vaatimusten kanssa... Päätän, että kirjoitan mitä kirjoitan, se on hyvä, riittävän hyvä.]
Kirjassaan "the Pursuit of Perfect. How to Stop Chasing Perfection and Start Living a RICHER, HAPPIER Life" Tal Ben-Sharar syventää positiivisen psykologian kautta onnellisuusteemaa perfektionismin käsittelyn kautta. Perfektionismi ei ole vain sitä, että ihminen yrittää tehdä kaiken täydellisesti, liian hyvin, vaan se on laaja-alaisempi ja koko elämään vaikuttava kokonaisvaltainen asenne ja tapa ajatella, tuntea ja nähdä maailma. Perfektionismi on erittäin yleistä ja monella tapaa media ja yhteiskunta myös kannustavat siihen. Ben-Shaharin mukaan se kuitenkin saattaa olla pahin este tulla onnellisemmaksi.
Kirjassaan Ben-Shahar kuvaa kahta ihmistyyppiä, perfektionistia ja optionalistia.
Perfektionismiin liittyy monia asioita ja luonteenpiirteitä, joita tunnistan itsessäni ja muissa perfektionisteissa. Useat niistä ovat olleet itselleni arvoitus: miksi olen joskus niin kova ja tunteeton, miksi niin monet tärkeät asiat ovat jääneet kesken, miksi en tee niitä asioita, joita haluaisin, miksi olen niin kriittinen?
Perfektionistilla ja optionalistilla saattaa olla sama tavoite, mutta tapa päästä tavoitteisiin on hyvin erilainen. Perfektionisti kuvittelee, että tavoitteeseen on mahdollista ja tulee päästä nopeasti, suoraan, ilman vastoinkäymisiä, virheitä, epäonnistumisia, kurssin muutoksia - toisin sanoen ilman oppimista. "Learn to fail or fail to learn". Kun matkan varrella vääjäämättä kuitenkin tulee mutkia matkaan eikä kaikki suju täydellisesti, romuttaa se perfektionistin maailman.
Perfektionisti pelkää ja välttää virheitä, epäonnistumista viimeiseen asti. Hän ei myönnä ja ymmärrä, että virheet ja ei-onnistumiset (onnistumisen vastakohtana, epäonnistuminen on sananakin jo ladattu täyteen negatiivisuutta, ainakin omissa korvissani) kuuluvat kaikkeen uuden tekemiseen, yrittämiseen, oppimiseen ja elämään. Sen seurauksena perfektionisti ei usein uskallakaan yrittää ja sulkee näin pois elämästään paljon mahdollisuuksia - myös mahdollisuuden onnistua ja menestyä tavoitteissaan.
Perfektionistille päämäärä ja tavoite on kaikki kaikessa, hinnalla millä hyvänsä. Häntä ei kiinnosta matka tavoitteeseen (nykyhetki), vaan se on välttämätön paha. Siten elämä livahtaa ohi aina uuden tavoitteen perässä juoksemisessa, ikuisesti tyytymättömänä tähän hetkeen. Silti tavoitteeseen pääseminenkään ei riitä: aina tulee uusi päämäärä, haaste, tehtävä.
Perfektionistin elämä on mustavalkoista: kaikki tai ei mitään. Joko voitan tämän sulkapallo-ottelun tai häviän: jos häviän, olen totaalinen luuseri, epäonnistuja Mikään paitsi täydellinen suoritus ei riitä
Koska perfektionisti ei siedä muuta kuin 100% onnistumista, on hän hyvin herkkä kritiikille ja jatkuvasti puolutuskannalla. Perfektionisti haluaa olla (ja uskoo olevansa) aina oikeassa. Jos hän ei ole, romahtaa hänen itsetuntonsa. Hän löytää vikoja joka paikasta, varsinkin itsestään. Mitkään onnistumiset eivät koskaan riitä, ja pienikin "virhe" kasvaa mittakaavaltaan jättiläismäiseksi epäonnistumiseksi.
Koska perfektionisti todella uskoo, että on mahdollista olla täydellinen ja virheetön, on hän usein armoton ja kova itseään ja muita kohtaan. Virheitä ei sallita, ja sitä hän pitää vastuullisuutena ja velvollisuutenaan. Hän on ajatusmaailmaltaan jyrkkä ja jäykkä, ja hänen maailmansa täyttävät sanat "pitäisi, täytyy, on pakko". Tunteet ovat irrelevantteja haittatekijöitä matkalla täydelliseen suoritukseen. Muutokset ja yllätykset ovat uhkia, leikkisyyttä ei voida hyväksyä. Perfektionistilla on pakonomainen tarve kontrolloida itseään ja kaikkea ympärillään. Hänen pelkonsa ottaa rennommin liittyy suoraan pelkoon epäonnistua.
Perfektionismilla on useita, surullisia seurauksia (joista tunnistan itsessäni monia).
Kukaan meistä ei ole 100% perfektionisti. Se vaihtelee elämänalueittain, ikäkausittain jne. Itsessäni kuitenkin tunnistan vahvasti perfektionistin, hyvin monellakin tapaa. Eväät siihen on saatu jo kotoa, perfektionistin tyttärenä. Tämä kirja on avannut minulle oven ymmärtää itseäni paremmin ja sen lisäksi se antaa avaimia muutokseen. Jo nyt olen huomannut itsessäni käytösmalleja, joita pikku hiljaa alan muuttaa. Iloisia onnistumisia on jo nähtävissä.
Olen todella kiitollinen tästä kirjasta, ehkä enemmän kuin mistään muusta kirjasta koko elämäni aikana. Tämä on tärkeä kirja.
Kirjaa ei ole suomennettu, eikä kustantajan mukaan tullakaan suomentamaan (soitin Rasalakseen ja kysyin asiaa. Kustannusalan yleisen kriisin vuoksi kuulemma nimikkeitä karsitaan ja pohditaan tarkkaan). Se on kuitenkin hyvin helppolukuinen ja mukaansatempaava kirja, joten jo perusenglannilla sen pystyy lukemaan.Kirja on saatavilla ainakin Amazon.co.uk:sta, todella edullisesti pokkarina, 5,96£ (+ postikulut) tai kovakantisena 9,63£. Suosittelen myös pehmeäkantista tehtäväkirjaa Even happier. Amazonista näet myös kirjojen sisällysluettelon, joten vilkaisepas tarkemmin.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, olet sitten enemmän tai vähemmän perfektionisti, sitä on meissä kaikissa. Myös perfektionistin omaiselle kirja voi olla vapauttava kokemus, kun ymmärtää paremmin, mistä kaikki johtuu.
Päivän (ja koko elämän motto): Ihan riittävän hyvä! Good enough!
Päivän pieni ilo: Erinäisten "hiiriä ja ihmisiä" -seikkailuiden sekä "hiiri vs. koirat 2-0" -taisteluiden jälkeen tämä oli hyvä aamu: kaikki ansat ja syötit (myös ansan ulkopuolella olevat) koskemattomia. Onko se hiiri todellakin niin fiksu, että se tietää tappavien aseiden ilmestyneen repertuaariin...?
25 kommenttia:
En ole lukenut tuota kirjaa, mutta tiedän olevani perfektionisti. Ja se on kamalan rajoittavaa.
Kun sen on tiedostanut, siitä on mahdollista irroittautua.
Valitettavasti sitä ei kuitenkaan itse osaa edes hahmottaa, miten laaja-alainen tämä piirre on ja mihin kaikkeen se ulottaa lonkeronsa. Se siis voi kahlita todella pitkään senkin jälkeen, vaikka kuvittelisi tunnistavansa ongelmansa ja osaavansa toimia sen kanssa.
Omalla kohdalla olen oppinut monta uutta toimintatapaa ja toimintatavoista nimenomaan. Kyllä se helpottaa olemista. Mutta näköjään paljon pitäisi vielä asiaa kaivella...
junika, kiitos kommentistasi! Uskon myös vahvasti, että kun sen tiedostaa JA saa konkreettista apua muutokseen, voi muuttua. Pidän tästä kirjasta (ja muista positiivisen psykologian hyvistä kirjoista) siksikin, että ne ovat jotenkin kauhean positiivisia (heh), inhimillisiä, käytännönläheisiä, armollisia. Tässä kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä asiasta ja hyviä ohjeita ja tehtäviä muutokseen. Jos tämä huippuarvostettu kirjailija on itse pystynyt muutokseen perfektionistista optionalistiksi (jota kuvaa osuvasti kirjassa), miksemme mekin pystyisi. En tiedä "pitääkö" niitä kaivella, mutta on onni että *saamme* ja voimme tehdä niin. Hyvällä tavalla, itseämme arvostaen ja hellien. Niin yritän.
Sinulla on muuten erittäin mielenkiintoinen blogi, laitoin sen heti seurattavien listalle.
Sattumalta eksyin tänne blogiisi, en tiedä kuinka ja kenen kautta, mutta päivän (viikon, ehkä jopa vuoden) onnenpotku se oli.
Minäkin olen perfektionisti ja jouduin viime syksynä toteamaan, että elämäni ei voi jatkua sellaisena kuin se on tähän mennessä ollut. Yhtäkkiä alkoi vaan hyvin vahvasti tuntua, että koko elämäni on ollut yhtä suorittamista suorittamisen perään, pyrkimystä tehdä kaikki täydellisesti, jotta en tuottaisi itselleni ja muille pettymystä. Tuli vahva tunne, että tästedes pitää tehdä kaikki ihan toisin, kuin olisin "aiemmassa elämässäni" tehnyt. Rikoa rajoja, etsiä uutta, pyrkiä jatkossa täydelliseen epätäydellisyyteen. Tältä pohjalta on syntynyt myös oma blogini, jossa etsin itsestäni vuosia kadoksissa olleita puolia.
Täytyypä tilata tuo esittelemäsi kirja. Kuullostaa juuri siltä, mitä kaipaan.
Täytyypä lukaista ihan mielenkiinnosta tämäkin postaus sitten ajan kanssa. (Ehdin nyt vain vilkaista sen läpi.)
En kyllä enää taida sopia tiukkapipoisen perfektionistin lokeroon - siitä on kasvettu vuosien aikana aika hyvin eroon (vaikkei niitä vuosia itselläni suhteessa niin paljon taida vielä olla takana :)). Välillä ehkä liiankin hyvin, mennyt yhdessä vaiheessa ehkä lepsuiluksikin hälläväliä-asenteella. No, yhtä kasvutarinaa tämä elämä. :)
Tuli vähän kylmä lukiessa. En ole koskaan ajatellut perfektionismia selitykseksi persoonallisuuteni hankalille ilmiöille, mutta niin monta kohtaa osui jo tuota lukiessa, että kiinnostuin kyllä kirjasta. Viime vuosina on enenevässä määrin tullut tarve saada selville kuka olen, mikä olen, miten voin olla ja mitä tulen olemaan. Josko kirjan lukemisestakin voisi saada apua. Kiitos tästä.
Mirka, kiva kun eksyit, niin minäkin saatoin eksyä sinun mielenkiintoiseen blogiisi :). Muutoksesi kuulostaa vahvalta ja suunta hyvältä. Kerrohan sitten myös, mitä pidit kirjasta, jos tilaat sen.
M.E., kiva kuulla! Nuorena se onkin parempi ymmärtää. Tämä muuten oli juuri se kirja, jonka toivoisin jonkun kustantavan ja suomentavan. Tämä juttu tietysti antoi aika äärilaidan karrikoidun ja yksinkertaistetun kuvan perfektionismista. Kirja avaa asiaa syvemmälle ja nyanssein, siinä on myös hyviä käytännön esimerkkejä ja harjoituksia.
Hiutale, sanos muuta, vaikka olen jossain määrin arvellut olevani perfektionisti, avasi tämä kirja ihan uusia oivalluksia ja ajatuksia, ja koko ajan nyt käy päässä kuhina, ahaa, ai sekin juttu liittyi tuohon!... Nyt alan tajuta myös, miksi olen jonkin sortin (aika pahakin) alisuoriutuja, eskapisti, välillä vaikea ja ärsyttäväkin tyyppi. Lue ihmeessä tuo kirja!
Siis aivan perfect kirja sinulle :) Ihanaa, että löysit sen. Se ilmeisesti kokosi ihan uudella tavalla yhteen kaikkea, mitä olet pohtinut ja työstänyt mielessäsi. Aikamoista seikkailua on itsensä tunteminenkin. Välillä vaatii suurta rohkeuttakin, mutta palkinto on upea.
nimim. kivun kautta kohti valoa
Ruska, kyllä siltä nyt tuntuu :). Oirelistassa ei ollut työuupumusta, mutta useinhan uupuneet ovat niitä täydellisyyden tavoittelijoita tavalla tai toisella. Valoa päin :).
Huh! Aika karmivaa luettavaa. Olen ollut nuorempana juuri tuollainen perfektionisti. Jokin tässä elämässä pysäytti kymmenen vuotta sitten ja aloin muuttua. Harjoitella virheiden tekemistä ja niistä oppimista. Tuntuu, että olen jo onnistunut laiskottelussa ja välillä hutiloimisessa ja asioiden kesken jättämisessä, mutta välillä vanhat taat pakkaavat päälle.
Kirja kuulostaa todella houkuttelevalta ja tarpeelliselta...
Hyvää viikonloppua!
Linnea, karmealtahan tämä näin kuulostaakin. Toki tässä on tosiaan karrikoitu asioita. Uskon, että kirjassa käsiteltyjä asioita on todella useassa ihmisessä. Jokaisen pitäisi luoda ura, olla hyvä äiti ja vaimo, sisustaa, harrastaa, liikkua, tavata ystäviä, rakentaa, mökkeillä, matkustaa... Kaikkea ei vain voi ja ehdi kuten ideaalimaailmassa haluaisi ja siitä syntyy ristiriitoja.
Minä olen liiankin hyvä laiskottelussa ja kesken jättämisessä, perfektionismini ei ole oikeastaan nykyään lainkaan suorittamista. Vaan sitä, että en saa tehtyä uusia asioita, edes niitä, joista pidän, koska en uskalla yrittää, saa aloitetuksi. Että lannistun jos en heti opikaan jotain tosi hyvin, ja sitten asiat jäävät ja uusia innostuksia tulee taas peliin.
Hyvää viikonloppua sinullekin, kiva kun aina kommentoit näitä! :)
Varmaan huikea tunne löytää vastauksia elämäänsä. No olipa pliisusti sanottu, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Kävin jo eilen pikaisesti ja tänään piti oikein palata syventymään. Pisti kovin miettimään, vaikken ehkä perfektionisti olekkaan. Mikäköhän sitten, hmm.
AnniKainen, kyllähän se huikeata on. Se tietysti vasta on alkua, muutokselle, joka ei koskaan ole helppoa. Väitän, että tässä kirjassa on tärkeitä asioita ihan kaikille. Kuten todettu, juttu oli ehkä aika karrikoitu ja asiat yksinkertaistettu, eikä siitä välttämättä tunnistakaan itseään perfektionistiksi. Suosittelen kirjaa silti. Kaikille.
Tuollaiset kirjalöydöt, jotka auttavat oivaltamaan jotain tärkeää oman elämänn ja itsetuntemuksen kannalta, ovat suurenmoisia aarteita!
Itsen olen löytänyt ja saanut tällaisten kirjojen kautta ratkaisevaa apua; Viisautta, uskoa, toivoa ja vahvistusta elämääni.
Rita, niin ovat. Mukava kuulla, että sinäkin olet löytänyt sellaisia kirjoja ja saanut hyvää lisää elämään.
Kiitos tosi hyvästä postauksestasi ja kirjavinkistä! Olen ehdottomasti perfektionisti ja olen tiennyt asian jo jonkin aikaa. En vain ole osannut työstää asiaa tehokkaasti, vaan asia on jäytänyt minua vielä oivalluksenikin jälkeen, hiljalleen. Olen siis edelleenkin perfektionisti.
Mikään ei vieläkään tunnu olevan itselleni riittävän hyvää, ei :( Omituista on se, että hyväksyn toisilta epätäydellisyyttä niin paljon paremmin kuin itseltäni. Minä melkein ennemmin jätän tekemättä asioita kuin otan epäonnistumisen riskin. Se on kurjaa, koska kyllähän epäonnistumisia tulee, haluaa tai ei.
Minä myös ravaan tavoitteiden perässä oikeastaan koskaan saavuttamatta sitä täydellistä olotilaa, eli koskaan ei ole hyvä. Surullista tällainen elämä :(
No joo, minulla on todellakin syytä työstää tätä asiaa ja ehkäpä tämä kirja voisi olla hyvä siihen.
En ole IKINÄ ajatellut olevani perfektionisti, mutta ehkäpä sittenkin... Ainakin postauksessasi oli juttuja, jotka osuivat ja upposivat. Taidanpa tilata tuon kirjan, josko siitä löytyisi apua. Kiitos vinkistä, palaamme tähän varmasti jos ja kun tuon luen.
Nan, ajattelinkin, että tämä voisi sopia sinulle. Samaa tekemättä jättämistä tunnistan ihan hirveästi, ja se on niin ikävää, jää jotenkin elämää elämättä ja omia potentiaaleja käyttämättä. Ja nauttimatta siitä tekemisestä ja matkasta. Luin taas kirjaa viime yönä. Taas tuli uusia oivalluksia ja tietoa, joka auttaa ihan oikeasti. Voi vitsi. Tärkeä kirja, ihana kirja. Lue ihmeessä!!!
Lotta, tilaa ihmeessä kirja, et voi kuin voittaa. Tämä kirja kertookin asiasta paljon laajemmin kuin se stereotypinen kuva perfektionistista. Blogiasi lukeneena arvelen, että tästä olisi hyöytä. Kerro sitten kokemuksia :).
Hui sentään. Tai en tiedä, mikä hui tai miten niin hui. Joka tapauksessa, paljon näyttää perfektionismia minustakin löytyvän. Mutta myös onneksi optionalistiakin... Taidan olla hyvässä elämänvaiheessa, tai ainakin niin hyvässä kuin mahdollista... Tai jotain.
Heli, hassua, että kommentoit juuri nyt tähän vanhaan juttuun, koska itse asiassa minulle teki tosi hyvää itselleni lukea tämä uudestaan juuri NYT. Kiitos sinulle. Ja ihana kuulla, että olet hyvässä elämänvaiheessa! :) Niin minäkin, vaikka aina se ei selvästi ehkä kirjoituksistani välitykään...
Kiitos tästä. Löysin tänne Mollyn kommenttiosiossa käydyn Shahar-keskustelun myötä, ja kyllä pitää ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja tilata tuo kirja.
Olen tiennyt olevani perfektionisti jo muutaman vuoden, mutta onnistumisten myötä se on lieveni kunnes vaa'an kieli taas heilahti toiseen suuntaan viime syksynä.
Olen käsittänyt sen vaikutukset vain liian kapeakatseisesti, minkä vuoksi en ole saanut pysyviä tuloksia ja rakennettua kestäviä käyttäytymismalleja. Sen vuoksi "Perfektionismi ei ole vain sitä, että ihminen yrittää tehdä kaiken täydellisesti, liian hyvin, vaan se on laaja-alaisempi ja koko elämään vaikuttava kokonaisvaltainen asenne ja tapa ajatella, tuntea ja nähdä maailma." pysäytti.
Olen tällä hetkellä aivan lamaantunut ja puolen vuoden päässä maisterin papereista. Nyt otan vastuun itsestäni, ja rauhotan tämän tilanteen kesän aikana ennen kuin kaikki räjähtää. Taidanpa antaa kirjan kiertoon myös exälleni.
Julia
Julia, kiitos kommentistasi, kiva jos jutusta oli apua. Suosittelen tosiaan kirjaa, minulle se avasi ihan uusia ajatuksia ja oivalluksia. Perfektionismi tosiaan on hyvin laaja "oireyhtymä". Ja hyvin usein siihen liittyy asioiden kesken jääminen, koska teemme tehtävästä päässämme isomman tai vaikeamman tai vakavamman kuin se onkaan. Kerrohan myöhemmin sitten ajatuksiasi, jos kirjaa olet lukenut?
Nimenomaan. Ilo, nautinto ja luovuus ovat tiessään, kun teen asioista liian vakavia ja isoja. Laitoin kirjan amazonista tilaukseen, lähetän kuulumisia, kun oivallukset etenee.
Hauskaa juhannusta!
Julia
Hauska kuulla, hyviä lukuhetkiä! Ja ihanaa juhannusta sinullekin.
Kiitos taas Pellon pientareelle innoittavasta tekstistä!
Olen aina ajatellut olevani perfektionisti...mutten ole ymmärtänyt lainkaan kuinka kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa elämääni. Ehodottomasti kirja laitetaan täälläkin tilaukseen!
Lähetä kommentti