Toinen Tal Ben-Shahar'in ihmistyyppi on hedonisti. Kun oravanpyörässä juoksija kärsi nyt ja odotti tulevaisuudessa palkintoa, nauttii hedonisti kaikesta nyt ja heti, piittaamatta mielihalujensa tyydyttämisen seuraamuksista. Hedonisti tavoittelee mielihyvää ja pyrkii välttämään kipua, kärsimystä, ponnistuksia tai vaivannäköä. Hän uskoo, että elämä on pohjimmiltaan loputon sarja peräkkäisiä nautinnollisia kokemuksia. Se, että jokin asia tuntuu juuri nyt hyvältä riittää sen tekemiseksi, kunnes seuraava mielihalu taas tyydytetään. Hedonisti saattaa solmia innokkaasti uusia ystävyys- ja rakkaussuhteita, mutta kun niiden uutuudenviehätys katoaa tai niissä tulee haasteita, heittää hän ne syrjään ja hankkii uusia. Koska hedonisti keskittyy vain ja ainoastaan nykyhetkeen ja nautintoon, tekee hän usein asioita, joista on myöhemmin hänelle haittaa: käyttää huumeita, juo liikaa alkoholia, ahmii ruokaa, harrastaa satunnaisia seksisuhteita jne. Pääasia on välitön tyydytys.Hedonisti erehtyy samaistaessaan vaivannäön kipuun ja mielihyvän onnellisuuteen. Jos elämässä ei ole haasteita ja kestävää tarkoitusta, se lakkaa tuntumasta mielekkäältä. Ilman minkäänlaista vaivannäköä tai haasteita ihminen useimmiten tylsistyy, turhautuu ja tuntee itsensä ja elämänsä merkityksettömäksi.
Päivän pohdinta: Onko sinulla ollut vaiheita tai kokemuksia elämässäsi, jolloin elit hedonistisesti? Mitä hyötyä tai haittaa siitä oli?
Lähde: Tal Ben-Shahar: Onnellisemmaksi
Päivän pieni ilo: Uudet lumikenkäni saapuivat tänään. Lumikenkäily on NIIN älyttömän hauskaa!! Olin kuvitellut sen olevan jotenkin kauhean raskasta, mutta ei se sitä ole, vaikka varmasti siinäkin kunto kohenee. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten kuvitellut lumikenkäileväni metsässä, runsaassa koskemattomassa lumessa keskellä yötä otsalampun ja kahden koira kera, -18C pakkasessa. Nauttien joka hetkestä. (Ja nämä kengät ovat kivat siitäkin, että ne on tehty kierrätysmateriaalista.)
14 kommenttia:
Tuntuu, että elämme hedonistista kulttuuria korostavassa yhteiskunnassa. Elämän tulisi olla täynnä huippuhetkiä ja arjesta puhutaan pakollisena pahana. Joskus haluaisi peräänkuuluttaa kohtuutta, odottamisen riemua, ponnistelujen tuottamaa hyvää mieltä, mutta eivät nuo ole niin mediaseksikkäitä, että kykenisivät kilpailemaan pikaisten hurmoshetkien kanssa.
Listaamiasi nautintoja (poislukienlaittomat) ja lukuisia muita kokeneena olen vahvasti sitä mieltä, ettei niistä saa samaa riemua, kuin asioista, joiden eteen on nähnyt vaivaa, asioista, jotka ovat pidempi aikaisia. Nautinto joka tapahtuu tässä ja nyt on lyhyt. Suuremman ilon saan asioista, joita odotan, joiden eteen teen töitä ja joita on mukava jälkikäteen muistella. Niissä asioissa on ajallisestikin enemmän mielihyvää, kuin pikaisissa aistimusryöpsähdyksissä.
"Jos elämässä ei ole haasteita ja kestävää tarkoitusta, se lakkaa tuntumasta mielekkäältä. Ilman minkäänlaista vaivannäköä tai haasteita ihminen useimmiten tylsistyy, turhautuu ja tuntee itsensä ja elämänsä merkityksettömäksi." Johtuisikohan tästä, osa ongelmistamme? Kun tavoittelemme helppoja hurmoksia, tallautuu siinä sivussa monet ihmissuhteet ja yhteisöllisyys, kun se oma napa on ainoa, joka näköpiirissä siintää.
Tätä kirjoittaessa päässä alkoi soimaan PMMP:n viimeinen valitusvirsi :D
Hienoja ajatuksia, odotan innolla loppuja kirjoituksia aiheesta.
Kerro lisää noista lumikengistä, itse olen niistä kiinnostunut myös! Kokemuksia!
Satu, kiitos, viisaasti kirjoitit. Itsekin on tullut elämässä elettyä monenlaisia vaiheita, eikä aina niin kovin onnellisiakaan. Hedonismi ei tosiaan tuonut hyvää oloa. Tosin elän nytkin osin liian hedonistista elämää: luulen, että monet uuvuttavat vuodet työssä, jossa painoi ja painoi työtä uhraten oman hyvinvointinsa vaikuttavat nyt siten, että nyt nautin tästä hetkestä. Välillä liikaakin, siten etten näe tai vielä jaksa katsoa kokonaisuutta. Niitä pidempiaikaisia merkityksiä hakemassa siis.
Taru, eipä ole vielä pahemmin kokemuksia, kun vasta kengät sain ;) ja muillakin kengillä vasta muutaman kerran kokeillut. Nuo kai ovat sellaiset medium-tason kengät, eli niillä ei pidä lähteä Alpeille tai Lappiin vaeltamaan. Hinnat näyttävät vaihtelevan kovasti, nämä maksavat Partioaitassa 220€ ja Kärkkäisen verkkokaupassa tai Welhonpesässä 139€, eli hintoja kannattaa vertailla tarkkaan, ostaa sitten minkä mallin tahansa. Kyllä nämä hyviltä tuntuivat, vaikka ensin tuo irtonainen kantapää tuntui vähän hassulta. Pehmessä lumessa eivät kyllä kanna, vaan uppoaa sitä lumeen aika monta senttiä. Seuraavan kerran kun menee samaa polkua, kantaa jo paremmin.
Lumikenkäilin viime talvena ekan kerran. Hieno kokemus. Se vain ei ole oikein kaupunkilaji - vaatii koskematonta reittiä. Ei mitään pururataurheilua vaan tapa liikkua luonnossa juuri kuvailemallasi tavalla otsalampun kanssa reittiä etsien. :-)
Linnea, kiva kun tykkäsit. Voisin kuvitella, että pääkaupunkiseudulla voi hyvinkin lumikenkäillä esim. Keskuspuiston metsissä, siellä on paljon polkuja ja ihanaa metsää. Geokätköjäkin siellä on, mm. yksi omatekemäni :). Tai Nuuksiossa tai Luukissa tai Pirkkolassa tms. Kuulemma lumikenkäilyssä järjestetään juoksukilpailuitakin, mutta ei tunnu ihan minun lajiltani, juoksen mielelläni ilman lumikenkiä.
Tänä talvena kyllä on hankittava lumikengät viimeinkin! Käytätkö kenkien kanssa sauvoja/sauvaa apuna?
Innostavaa - hyvä hankinta!
Rita, nyt sitten vaan kipin kapin ostamaan tai tilaamaan, niin ehdit nauttia vielä kunnolla :). Käytän suht matalia sauvoja - tai käytin, koska katkaisin toisen tänään, sellaisen vanhan puisen kun laskin suksilla alamäkeä ja kaaduin (ei ole mäenlasku vahvoja puoliani...). Eli taitaa tulla mulle vielä sauvojenkin tilaus eteen, ilmeisesti sellaiset säädettävät teleskooppisauvat olisivat hyvät, voi säätää lumen paksuuden, maaston ym. mukaan.
Kommentoin nyt helpoimman kautta ja tartun lumikenkäkohtaan: huomasithan, että kantapään saa tuossakin mallissa lukittua tarpeen vaatiessa?
Minäkin pääsen huomenna kenkäilemään ystävän, koirien ja kameroiden kanssa, eläköön vapaapäivä!
Hiutale, ai juu, kiitos neuvosta. En saanut selvää käyttöohjeesta, jota ei käytännössä ollut, vain kuva ja yksi rivi tekstiä. Jotenkin luulin, että se oli vain kuljetukseen tms.
Lumikenkäily on Ihanaa!! "Kantapää kiinni"-tyylillä on minusta parenpi kävellä, jokainen toki löytää oman parhaan tyylinsä..
Apua, hedonistisuutta" jäin oikein miettimään...olenkohan minä sellainen..? Huoooh, lisää pohdittavaa tähän pieneen päähän:)
Tuota lumikenkäilyä olen ajatellut. Se kiinnostaa ja nyt vielä lisää, kun luin Ruskan postauksen lumikenkäilyreissustanne.
Odotan sinunkin ajatuksiasi hankkimistasi lumikengistä. Talvea onneksi on, etten ole vielä ihan surkeasti myöhässä.
Hymytyttö, ihanaa on!! En voi kuin suositella.
aimarii, katsopas uudempi postaukseni. Mutta tosi kivaa siis on, suosittelen. Kandee varmaan ostaa joku merkkituote, eikä jotain marketin halpaa (kokemusta on...), jolla ei tee sitten mitään. Hinnat lähtevät noin 130€ ylöspäin. Itse tykkään kovasti käyttää myös sauvoja, toiset taas eivät, eli eivät ole pakolliset.
MInä kokeilin viime talvena Alpeilla ekan kerran elämässäni lumikenkiä.
Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi, niin paljon tykkäsin.
violet, sielläkin yksi, hyvä :).
Lähetä kommentti