Näin unta Kalliosta. Soitin entisen asuntoni ovikelloa, upea vanhan talon rappu (tällainenkö se olikin, ei oikeasti ollut, vain unessa), jotain asiaa uudelle asiakkaalle. Halusinko takaisin? Katsoessani uutta Kallio-televisiosarjaa muistot aktivoituivat, en tiennyt, tiedä mitä oikein tunnen. Kaipaan, kavahdan, tunnen surua, haikeutta. Niin erilaista se oli, paikka ja elämä. Sai olla mitä oli, ei tarvinnut rahaa tai menestyksen kilpeä kelvatakseen. Mutta sielläkin, sielläkin tunsin itseni erilaiseksi, en sopinut kantaporukkaan baarin nurkassa, löytänyt opiskelijaporukkaan, uskaltanut sittenkään laulaa bändissä. Kun ura alkoi, jakkupuku kirkui metroaseman edessä, häpesi. Kaikki kadut tunnistin television ruudulta, ilmapiirin, nojatuolin roskalavalta. Leipäjononkin muistan, kun siitä Hotakaisen kirjasta luin.
Mieleni huojuu, huojuu, puolelta toiselle. Mihin kohtaan se asettuu, pelottaa ja itkettää. Selviänkö tästä? Nyt on itselleni antama burnoutloma päättynyt, nyt on jaksettava, oltava ihmisiksi, järkevä, ruvettava töihin! Palautettava lomakkeita, sovittava maksujärjestelyistä, ties mitä mistä en edes tiedä.
Voimaa, minussa on voimaa. Joskus se ei halua tulla esiin ennen kuin on pakko. Siihen luotan nyt. Suunnitelma: en mieti liikaa, teen mitä pitää, en nyt laita päätä siihen (masennuksen) pensaaseen, en pakene en!
Joskus "itsenäisyys" ja yksin oleminen on vähän liikaa. Kun olisi joku joka sanoisi: älä pelkää, kyllä minä sinusta huolehdin.
Päivän pieni ilo: Aurinko paistaa läpi valkoisen usvan, puut saivat taas huurteen koruikseen.
21 kommenttia:
Älä pelkää, kaikki järjestyy. Voit vaikka koittaa mun mielikuvaharjoitustani: mieti, mitä voi pahimmillaan tapahtua? Voiko tulla lohikäärme ja syödä? Ei. Eli mitään kovinkovin pahaa ei voi edes tapahtua.
Minullekin tänään lävähti yksi taloudellinen isku vasten kasvoja. Tai se on itse asiassa tulossa vasta loppuvuodesta (siihen mennessä ehtii kasvaa kylläkin moninkertaiseksi), mutta halusin nyt jo selvittää missä mennään. Vaikka sama halvaantuminen meinasi iskeä, sisuunnuin. Päätin, että siitä on selvittävä - kuten muistakin tämän hetken vastoinkäymisistä.
Kyllä sinäkin pystyt! Sinussa ON sitä voimaa, jopa niin paljon, että olet (ehkä tietämättäsi) jakanut sitä myös meille muille. Kunpa voisin pamauttaa sitä pallon lailla takaisin, niin että pääsisit hankalimman yli.
Vastaavia virallisuuksia ja lomakkeita on ollut tiedossa, inhottavasti kaihertanut alitajunnassa jo pitemmän aikaa. Päätin jo muutamia päiviä sitten, että tämän ensimmäisen vapaapäivän käytän niihin. Sitten helpottaa, voi hengittää paremmin.
Pystyt siihen kyllä. Ihan varmasti.
No voi ei! Elämä kaataa aina välillä rähmälleen, muodossa tai toisessa. Tiedän tunteen, kun koko kroppa halvaantuu pelosta ja tuntuu että saavutettu tasapaino on tiessään. Mutta kyllä sulta löytyy voimia, ja löytyy osaamista. Mie olen asiasta varma, koska tämän mulle kertoi henkioppaani Kerttu juuri äsken :) (joskus voin kertoa Kertusta blogissani enemmänkin, se on välillä vähän seniili, mutta useinmiten ihan skarppi henkiopas, vaikka vanha jo onkin).
Nyt vaan se oma Scarlett O´Hara -asenne sieltä esiin: en ajattele sitä tänään, huomenna on uusi päivä ja sitten vaan töpinäksi! Tänään vedät syvään henkeä,sulattelet asiaa, teet varovaiset suunnitelmat jatkotoimista ja yön yli nukuttua olo on levollisempi. Aina asiat järjestyvät! Puhelin kouraan ja sopimaan maksujärjestelyistä ja aikatauluista. Asiat näyttävät yleensä suhteettoman suurilta. Eivät ne oikeasti ole ja nekin ovat vain käytännön asioita. Maailmanloppua ei ole tulossa.
Samanlaisia takaiskuja olisi saattanut sattua entisessäkin elämässäsi. Nyt voit henkisesti ja fyysisesti paremmin ja olet niin paljon vahvempi kohtaamaan asian.
Voi tuttu tunne tuo haikeus ja epäily; tekikö oikein kun lähti, olisiko sittenkin pitänyt jäädä jne. Kaduttaako jälkikäteen, olenko ihan hullu jne jne.
Lue omia blogi-postauksiasi läpi uudestaan ja katso, kuinka onnellinen olet siellä ollut. Pientä vastatuulta välillä, mutta sinä selviät ja olet oikealla tiellä. Mennyttä ei kannata haikailla, nyt on hyvä näin : ) Juttele ystävien kanssa, vatvo äidille jne. Se auttaa ja tulee parempi mieli kun ystäviltä saa vahvistusta siihen, että pystyy. Ei yksin tarvitse koko taakkaa kantaa!
Minna
Valoa ja Voimaa!
Ikävät asiat tulevat aina kuin yllätyksenä. Niihin ei ole koskaan voinut valmistautua. Spontaanisti on otettava, eteenpäin mentävä, ratkaistava, päätettävä.
Ystävä on kallis, sen huomaa juuri sillä hetkellä kun apua ja lohdutusta kaipaa.
Selviydyt, niin me kaikki selviydymme. Ilman vaikeuksia emme näkisi elämää.
Älä pelkää, sinä selviät. Tänään tarvitsee vain tämän päivän verran ja huomenna sitten huomisen verran.
Joskus auttaa kun kirjoittaa näkösälle paperille asian, minkä tekee tänään, hoitaa pois tai eteenpäin. Ja kun se on hoidettu, voi laittaa viivan päälle. Se riittää tälle päivälle. Katsoa sitä ja sanoa itselle, että hyvin tehty. Tarpeeksi hyvin.
Taidan puhua itsekseni tässä myös, mutta elämä on opettelua ja onneksi yleensä ainaa muistaa, että niitä hyviä asioita on kuitenkin enemmän.
Nuo ovat ankeita ja kenkkuja. Silti kaikki järjestyy aina jollakin tavalla. Luota siihen. Välillä tulee esteitä, säännöllisesti unelmiamme koetellaan. Näin minä nämä näen. Vedä henkeä ja juo kupillinen lämmintä. Mieti asiaa paremmin sitten, kun alkaa sopivalla tavalla taas virrata. Halaus!
Voi miten onnellinen olen, kun minulla on tuollaisia kauniita ihmisiä, jotka jätätte niin ihania viestejä. Kiitos!
Jatta, olipa mukava lukea pitkää kertomustasi omasta historiastasi. Kiitos, se kosketti ja tuntui tutulta. En tiedä miksi poistit kommentin, mutta viestisi sain, se tuntui hyvältä.
maijja, totta tuo, käytän sitä! Pahin oikeastaan mitä kuvittelen (ja luultavasti edessä) on se, että ei ole rahaa ostaa ruokaa, maksaa laskuja, ostaa bensaa... Mutta kyllähän siitäkin jotenkin selviää. On sitä ennenkin, nuorena, selvitty. Paluu takaisin.
Ansku, sinullekin, voi paska! Toivottavasti keksit hyvät keinot ennakoida asiaa. Ja kyllähän ne helvatan paperityöt vaan on tehtävä tai kalliiksi tulee, jos sen oppis... Kiitos mitä sanoit voimasta. Jos olen sitä voinut jakaa, olen kiitollinen ja nöyrä. Kyllä nyt jo helpottaa.
Hanni, kiitos, tuntui hyvältä että sanoit noin, voimaa ja osaamistakin. Haluaisin todellakin tietää enemmän Kertusta, kerrothan!
Minna, vain käytännön asioita, se on ihan totta! Paljon pahempaakin voisi olla. Ja onneksi tosiaan olen paremmassa kuosissa, kyllä tämä tästä. Onneksi en oikeastaan kadu mitään, mutta jotain kaipaan. Jokin uusi muutos tulossa, menossa, joka alkaa kasvaa pienestä siemenestä. Ehkä entisen miettiminen liittyy siihenkin.
Junika, V&V, kyllä :).
arleena, ja onneksi on ystäviä ja onneksi olette tekin tukena. Ja ei ole elämää ilman vaikeuksia, niinhän se on.
himalainen, ihan totta, yksi hetki ja päivä kerrallaan. Ei liian isoja vuoria kannata kavuta kerralla mielessä, yksi askel kerrallaan se isokin vuori mennään. Tuollaista listaa olen itsekin miettinyt, tai ainakin että voisi vähän tehdä päätöksiä, että nyt teen tuon ja tuon ("taskeista" tulee vähän liikaa mieleen vanha työ...). On mennyt pari viime vuotta aika vapaasti ja osin hedonistisestikin, laiskasti - toipuessa. Ja tekemisestä tulee kiva olo, ja voi juuri sanoa itselleen, hyvä, riittää tälle päivälle. Tänäänkin sain tehtyä ihan kivasti. Nyt laitoin uuden levyn soimaan ja kynttilöitä.
Katja, kiitos kun muistutit unelmasta. Kyllä minä pohjimmiltani luotan, onneksi. Vaikka moni hulluna sen vuoksi pitäisikin. Varma ja epävarma samaan aikaan. Kiitos halauksesta, se lämmitti!
Minä rähmäkäpälä. Piti poistaa kommenttini vasta kun tietäisin varmaksi, että olet sen lukenut, vaan sinnehän se hävisi ennen aikojaan. Hyvä, että ehdit sen lukea.
Olen aika arka julkaisemaan mitään kovin henkilökohtaista, siksi poisto. Tälläkertaa sanat vaan pakottivat tulla kirjoitetuiksi, niin tutulta tuntui tuo, mitä blogiisi kirjoitit.
Se on kyllä niin totta, että vaikka kuinka olisi itsenäinen ja pärjäisi ja tulisi toimeen, olisi kuitenkin niin rauhoittavaa tietää, että on joku, joka tukee jos se oma jaksamisen tai pärjäämisen raja tulee vastaan. Ja tietysti voisi olla ihan mukava, vaikka ei tulisi mitään rajakaan vastaan, että saisi jakaa ilojen ja hauskuuksien lisäksi ne taloudelliset haasteetkin jonkun toisen kanssa.
Mutta jos tarvitset apua, älä jää yksin. Muista mitä Dumbledore sanoi: "Here at Hogwarts help will always be given for those who ask for it".
Jatta, saan kommentit sähköpostilla aina kun niitä jätetään, joten nou hätä, sain luettua, muutamaan kertaankin. Pidin kommentistasi kovasti (meillä taitaa olla paljon samaa) sekä sisällöstä että kauniista tavasta kirjoittaa.
Hiutale, niinpä. Minä olen aina kotoa muutettuani saanut pärjätä omillani, apua ei ole tullut edes silloin kuin olisi toivonut tai odottanut. Kiitos tsempistä :).
Tsemppiä. Toivottavasti saat vältettyä sen pensaan ja kaikki kääntyy paremmaksi.
Minun kommenttini sen sijaan näyttää päätyneen jonnekin eetteriin ikuisiksi ajoiksi kiertämään.
No, halusin vain sanoa, että sinussa ON voimia, usko vaan itseesi ja valintoihisi! Blogiasi luettuani olen varma, että olet vahvempi kuin moni muu. Harva meistä loppujen lopuksi on ehtinyt ja voinut tutustua itseensä yhtä hyvin kuin sinä. Sitä paitsi kuralammikossa ei jaksa maata kovin kauan. Kyllä sitä varmasti tulee jossain vaiheessa sellainen olo, että voisi tästä vaikka kömpiä pystyyn.
Vilijonkka, kiitos! Se on ihan totta, että kunhan vain pysyy pensaasta kaukana, kaikki muu menee hyvin ja itsestään.
Mirka, kauniisti sanottu, kiitos. Tuo kuralammikko on hauska juttu, olen miettinyt monesti ihan samaa! Ja huomannutkin ilmiön.
Olet saanut kauniita ja viisaita kommentteja. Ei minulla sikäli ole mitään lisättävää, mutta voimia kovasti lähetän!
Tuollaisia hetkiä tulee varmasti väistämättä aina, vaikka elämä aika vahvalla pohjalla seisoisikin. Menneisyys nostaa päätään ikävänä ja painavana, tulevaisuus epävarmana ja tähän hetkeen ilmestyy juuri se liian suuri lasku.
Kyllä käytännön asiat järjestyvät, uskon siihen. Avun pyytäminenkään ei ole mikään häpeä, vaan aivan täysin sallittua ja joskus jopa suotavaa :)
Rauhallista viikonloppua!
Tsemppiä! Minun mottoni on aina ollut, että asioilla on tapana järjestyä (vaikka joskus sen noudattaminen onkin niin kovin hankalaa). Ja kyllä ne yleensä järjestyvätkin, joskus paremmin ja joskus vähemmän hienosti, mutta jotenkin kumminkin.
Minulla tuli mieleen yksinäisyys- ja itsenäisyysmietteistäsi aikuisuus. Punnitset asioita tavalla, joka osoittaa, että ne on sinulla hallussa, aikuismaisesti. Siitä huolimatta, että välillä jokin olo on liikaa tai tekee mieli pistää pää pensaaseen. Ihminen on aina heikko, mutta siinä heikkoudessa ei tarvitse loputtomiin rypeä. Sinussa on kohtaamiesi vaikeuksien kautta kypsynyttä voimaa, jonka avulla johdat itseäsi eteenpäin. Näin uskon ja koetan lähettää sinulle hyvää energiaa ----->>>>>>>
Nan, kiitos sinulle, voimia tuli :). Apua varmaan tulee eteen aika pyytää, väistämättömästi.
Lotta, kiitos! Kyllähän ne järjestyvät, totta se on.
Ruska, kiitos, energiaa tuli :). Olen minä joillain tavoilla aikuistunut viime vuosina, tosin joissain asioissa olisi vielä syytä. Kyllä tämä tästä.
Totta mooses sinussa on voimaa. Sinä olet voittaja ja taistelija, nyt päätät, että se mitä me kaikki blogilukijasi näemme sinussa, on totta.
Lähetä kommentti