Juoksulenkillä koirien kanssa. Joka puolelta putoilee märkää lunta, nyt ei tee mieli mennä metsään. Eilen illalla tömisi ja jyrisi, koirat tarhassa melkein ensimmäisen katolta putoavan lumikuorman alla (hölmö minä). Illan pimennyttyä paukkui ja narisi, hiukan melkein pelotti kestääkö katto, myös koiria. Onneksi ennen vanhaan talojen katot tehtiin niin kalteviksi, että (pelti)katto tiputtaa lumet itse pois. Nyt on enää yksi pieni lumimatto toisella puolella kattoa. Tosin nyt huomaa, että katon lämpöeristyskin on kadonnut.
Eilen lämmitin saunan. Sauna on minulle sellainen mielialamittari: jos lämmitän sen, voin hyvin. Sain myös värjättyä hiukseni, pois ruma hirveä juurikasvu. Käytän pois vanhat värit säästösyistä ja tämä oli niitä vaalentavia, joista tulee punertavan kusenkeltainen sävy, pöh. Olen kerran aiemmin leikannut (onnistuneesti) itse hiukseni ja niin tein taas eilen. Tosin nyt ei ollut peilikaappia, vaan liian kaukana oleva kokovartalopeili, en oikein nähnyt kunnolla, oli hämärää ja parisen viinilasillista ennen leikkaamista ei sekään ehkä edistänyt hommaa. Monta senttiä lähti latvoista, takaa leikkasin näkemättä. Nyt on toinen puoli hieman toista lyhyempi. Ehkä menen sittenkin sille kampaajalle... ;).
Ihan yhtäkkisesti olen alkanut haaveilla lyhyistä hiuksista. Outoa muuten, että monen miehen mielestä se on ehdoton no-no! Ongelmanani on harvinaisen korkea otsa kapeissa kasvoissa, ja hiusraja iän myötä vain nousee. Ja kun keskellä otsaa on vielä pahanlaatuinen pyörre, ei otsatukkaa voi harkita. Nuorena minulla oli vuosia lyhyt tukka, ihan siili, ja sitähän pitää sitten olla kynimässä koko ajan. Jotenkin vain haluaisi "vapautua, keventyä" näistä ohuista päätä myöten roikkuvista haituvista. Jos tietäisin, että jokin helppohoitoinen (en todellakaan laittele tukkaani) lyhyt malli oikeasti sopisi minulle, leikkaisin luultavasti. Eilen käteni olivat viittä vailla, etteivät ottaneet kiinni letistä ja leikanneet sitä poikki. Tiedättekö tunteen, kun tekisi mieli tehdä jotain ihan höhlää, villiä, uskaltaa. No, sain pidäteltyä mielihaluni ja olen edelleen pitkätukkainen.
Päivän pieni ilo: Vuorokausirytmini ovat taas kunnossa ja herään aamulla ajoissa. Olen huomannut, että aikaisin nouseminen pitää myös mielialan paremmassa kunnossa.
23 kommenttia:
Mulla on ihan sama mielihalu välillä - että ottaisi palmikon juuresta kiinni ja leikkaisi saksilla nirsk narsk. Silti parturissa olen kauhuissaan sen kahden sentinkin takia!
Tuijotin ensimmäistä kuvaa pitkään. Tämän talven kuva. Tuollaista juuri tämä on ollut.
Minä olin tyytyväinen, kun aikanani uskalsin lopulta pitkän lettini pätkäistä.
Piut paut miesten toiveille ;-).
Ja totta, minä ainakin tunnen oloni tasapainoisemmaksi, jos herään aikaisin. Siltikin se on mahdotonta ja niin vastoin rytmejäni... toisaalta mä uskon, että mun LUONTAINEN rytmi on muuta kuin tämä pesiytynyt ja haluan takaisin luontaiseen.
Minäkin mietin, että mitä tekisin hiusteni kanssa. Nyt olisi kampaaja täällä kylässä, olen aikonut kasvattaa mutta toisaalta jokin kiva polkkamalli... En tiedä vielä, tohdinko leikkauttaa vai en.
Hauska sattuma, että sinäkin kirjoitat hiuksista. Minäkin olen joskus leikannut itse omiani, mutta toisaalta maksan ihan mielellään palveluista, varsinkin kun rahat menevät omalle siskolle. :)
Kauniit kuvat jälleen, kyllä tässä talvessa on jotakin maagista lumineen ja katolla niitä tiputtelevine miehineen.
Blogiasi on mukava lukea. Siinä on jotakin voimaannuttavaa. Ihan kuin siirtyisi pois kaupungista ja kokisi maalaistunnelman, hiljaisuuden ja rauhan.
Minulla on monen vuoden jälkeen pitkät hiukset. Monesti on nyt tuntunut siltä, että ne ovat raskaat, tiellä ja ne pitäisi pätkäistä. Samalla ajattelen niitä vuosia, jolloin hiukseni olivat lyhyet ja mietin jonkinlaista menetettyä naiseutta itsessäni. Hiuksethan ovat naisen kruunu - sanotaan. Pidän siis vaivalla kasvattamani hiukset vielä pitkinä. Ehkä käyn tasoituksen yhteydessä pätkäisemässä niitä muutaman sentin ja yritän pärjätä :) Minunkin hiukseni kaipaisivat väriä. Inhoan vain itse värjäämistä (ja juuri sitä harrastan). Hiusväriä on milloin missäkin. Onneksi myös hiuksissa.
Mukavaa sunnuntaipäivää!
Paula
Tiedän täydellisesti sen tunteen, että nyt on pakko tehdä jotain aivan hullua. Ja nehän ovat vain hiukset, kyllä ne taas kasvavat takaisin :)
Olen leikannut omat hiukseni jo monen vuoden ajan. Vähän aikaa sitten päätin leikata lyhyet hiukset, en tosin uskaltanut ryhtyä niin radikaaliin leikkaukseen itse. Menin siis parturiin ja se oli oikeastaan aika mukavaa.Oli rentouttavaa istua siellä ja antaa jonkun toisen laittaa hiukset. Nyt olen kyllä taas säästösyistä leikannut itse hiuksiani :)
Tuo sinun ensimmäinen kuvasi on aivan ihana! Lämmittää minun hieman minimalistista sydäntäni :)
Täällä ilmoittautuu yksi hiusten kasvattaja. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun annoin kampaajalle vapaat kädet. Tuloksena oli vaalea, erittäin lyhyt kampaus. En kotiutunut siihen todellakaan. Nyt on oma tumma tukka kasvanut jo hartioille asti. Huh! ei minusta ollut blondiksi.
Päheet kuvat, tykkään! Mutta älä mihinkään kampaajalle mene rahojasi kuluttamaan. Otat vähän lisää viiniä ja tasaat pikkuisen ;)
Lumia putoilee ja maisema muuttuu, mutta hyviä lumikenkäilykelejä tekee!!
Ajattelin kans, että jos vain tälläät kaksi peiliä niin, että voit peilien avulla nähdä taakse, niin kyllä se siitä, tasauskin onnistuu suurinpiirtein, ja ainahan voi vähän leikata silleen vähän tikkumaisesti, että voi sitten sanoa, että oli tarkoituskin näin ;-)
Hanna, kiva kuulla että muillakin tulee outoja ideoita ;). Mun puolesta hiuksista saa kyllä leikata, nehän (ja se hiirenharmaa juurikasvu) kasvavat ihan turhan nopsaan.
Junika, en mä muiden mielipiteistä niin välitäkään. Mietin vain, etten sitten katuisi, jos uusi malli ei sovikaan. Munkin rytmi aina menee väkisin siihen yövalvomiseen, joka taas ei tee hyvää.
Mimmi, mulla on nyt olleet nämä pitkät varmaan yli 10 vuotta. Tylsistyttää jo vähän, toisaalta ovat niin helpot, ponnarille vaan. Onpa luksusta jos sisko on kampaaja! Kiitos kuvakommentista. Ihana talvi on ollut.
Paula, mukava kuulla, kiitos! :) Mussa on vähän sellaista normien rikkojaa, joten mulla ei ole mitään ongelmaa olla lyhyttukkainen siinä mielessä. Haluisin vaan, että olisi sellainen itselle hyvin sopiva malli. Hiusväreissä kauhistuttaa vähän ne kaikki myrkyt, kun vaalentaa... :(.
Solen, hyvä kun tiedät :). Pitäis vaan löytää jostain oikeesti hyvä kampaaja, jos menis leikkaamaan... Sellaista ei vielä mulla täällä ole. Kiitos kuvakommentista.
Linnea, se kasvattaminen ja se välivaihe on ihan kamalaa... Kun hiukset vaan roikkuu eikä niitä saa kiinni. Ois ihanaa, jos ois jonkun väriset hiukset, mutta kun ne on tällaiset tumman maantienharmaat; väri joka ei ole minkään värinen ja "sammuttaa" kasvot. Vaalea vain sopii mulle, muut värit eivät oikein. Lapsena oli ihan vaalea tukka.
Ruska, ei juma, ei saa hullua yllyttää!!! Apuva... Kiva jos tykkäät kuvista.
Himalainen, ja siinä toinen yllyttäjä! ;) Ei tää nykyinenkään leikkaus ihan kauhea ole, vähän vois toista puolta lyhentää, jos viittis. Takaa on yllättävän hyvä, löysin peilinkin :).
Täällä toinen,joka leikkaa ohutta roikkuvaa tukkaansa itse... Värjäämisen lopetin kun muutimme, tänne ei aluksi tullut lämmintä vettä laisinkaan.
Tuohan on hyvä idea, viinit kehiin ja tukkaa tasaamaan! :D
Ja yhdyn edellisiin, kuvat ovat todella kauniita.
Taidan kommentoida ensimmäistä kertaa täällä. Sinulla on ihana tunnelma ja valo näissä kuvissa! Minulla on pitkät hiukset ja olen viime aikoina itse myös leikannut ne keittiösaksilla. Olen ihan osannut kerrostaakin ne...tiedä sitten, ovatko hienot vai eivät. Värjäämistä en ole harrastanut moneen vuoteen, eli olen viihtynyt tällaisena maantien värisenä.
Minun luontainen rytmini on jotakuinkin herääminen 6.30-7.00 ja nukkumaan 21.30-22.00.
Ja hitto kun siitä kuulee!
(MITEN sä voit niin AIKAISIN herätä, kuinka sä silloin jo meet nukkuun jne.).
Osaan kyllä ihan hyvin valvoa vaikka aamukolmeen jos on tarvetta ja hyvä syy. Osaan myös maata puolihomeessa toisinaan yli puolenpäivän...
mutta jos ajatellaan tavallista arkea niin nuo em. kellonajat on mulle.
Jatta, ei se värjäys taatusti hyvää tee, ihan myrkkyä, ainakin nuo tavalliset vaalentavat värit. Sinäkin leikkaat itse! En mä sitten niin toope olekaan, kuin kuvittelin :). Kiitos kuvakehuista :).
Kirjailijatar, kiitos, olet tainnut kerran aiemmin kommentoida, tosi kiva kun käyt! Ja sielläkin leikkaaja; kyllä ne varmaan hyvät on jos oikein kerrostatkin :). Ei mun ehkä sitten kannattaisi leikkauttaa lyhyeksi, silloin leikkaus itse on varmaan vaikeampaa.
piilomaja, tuo on lukemani mukaan "paras" rytmi, jota mm. joogitkin suosittelee. Eli ns. luonnollinen rytmi. Hauska sana tuo "puolihomeessa"!
Lyhyttukkaisista pidetään yhtälailla. Tee vain niin kuin itsellesi hyvältä tuntuu! Itse olen pitkätukkainen ja kas vain, moni poikaystävä on toivonut lyhyttä tukkaa. Kerran sen tein, enkä viihtynyt. Olen päättänyt että vaihdan mielummin miestä, en tukkaaa, jos ei miellytä!
Mullakin oli joskus ihan siilitukka, mutta mies ei tykkää:/ En siis oo enää pitänyt polkkatukkaa lyhyempää... Johtuu varmaan keväästä, kun kaipaa vaihtelua;)
Oikein aurinkoista maaliskuuta!
eilen tänään huomenna, juu, kyllä mä taatusti teen niin kuin lystään - olenhan mä joskus leikannut kaljuksikin! ;) Lähinnä minua kiinnosti tuo asia sosiaalipsykologisesti, olin yllättynyt, että tuo stereotypia ihan oikeasti monesti onkin totta.
Mari, jotenkin on sellainen "uudestisyntymisen" tarve, tunne että uusi vaihe on alkamassa. Varmaan jotenkin liittyy siihen. Sulle kyllä kuvan perusteella sopii myös tuo polkkatukka tosi hyvin. Kaunista kevättä teillekin.
Todella kaunis ja pysäyttävä kuva tuo ensimmäinen!
Minä kävin juuri parturissa ja sanoin, että nyt minä kasvatan vähän pidemmän, vaihteeksi. Minulla on melkein aina ollut pitkä tukka, mutta nyt ehkä 3-4 vuotta lyhyempi. Mutta nytkin kasvatan vaan polkkapituuteen. Itse aikoinani leikkasin ensin just polkkapituuteen, niin oli hyvä harjoitella lyheyempää eikä tarvinnut heti olla leikkaamassa muotoa uudestaan. Ja mulla on kans hiirenharmaat hiukset ja käyn värjäyttämässä vaaleita raitoja noin 3 kuukauden välein. Noissa raidoissa on se hyvä puoli ettei juurikasvu häritse niin kovasti kuin jos koko pään värjäisi. Yksi malli oli mulla kans kiva, siinä sivut olivat pitkät ja takaa sitten kynitympi. Edestä siis näytti kuin olisi pitkäkin tukka, mutta takaa oli reipas lyhyt ;) Ei muuta kuin kokeilemaan. Just parturi sanoi, että hiukset kasvavat vuodessa noin 12 cm!!
Sinulla on taas mahtavia, talvisia kuvia, pidän paljon <3
Itselläni on aina ollut pitkä kuontalo ja pidän tätä mallia jotenkin helppona; sen saa sitaistua kiinni ja avoimenakin hiukset pysyvät harteiden takana. Joskus haaveilen tarttuvani hiuksiini, leikkaavani ne. Yleensä tunne tulee suurten muutosten yhteydessä. Eivätkö intiaanit leikanneet hiuksensa surun merkiksi?
Jos uutta tyyliä etsit, niin käy kurkkaamassa Stellan parasaikavuodesta-blogi ja mieti räväkkää puolikaljua, siinä ei pieni epätasaisuus haittaisi ;)
kati, kiitos. On kyllä vähän sellainen tunne, että vaihtelu virkistäisi. Toisaalta, pahin huuma meni jo, eilisestä kului aikas monta tuntia surffaillessa netissä etsin lyhyttukkamallikuvia... Löysinkin kyllä jo mieluisen mallin, aika lyhyt "pixie haircut". On jopa ilmeisesti ollut vähän aikaa sitten muotiakin. Ja kasvaahan ne tosiaan, paitsi se välivaihekasvatus on rasittavaa. Hitsi kun mulla pitää olla puolipäätä kaljua ton otsan ja sitten vielä sen hankalan pyörteen kanssa... :(. Niiden kanssa ei kovin moni malli sovi.
Satu, kiitos. Tuo puolilyhyt tukka on kyllä makee, tykkään! Ei vaan sopisi minulle, uskon, se pitkä osa. Kokopitkähän tosiaan on niin helppo, ja käytännössä se on kuin lyhyt, kun se on takana kiinni ponnarilla. En kyllä surun merkiksi haluaisi leikata, vaan uuden ajan :). Mytologioissa kai (pitkissä) hiuksissa on katsottu olevan voimaa. Ja onko vangeilla ja orjilla se lyhyt tai kalju?
Minäkin käsittelin tässä pari vuotta itse hiukseni. Mulla on niin onneton ohut tukka, että siitä ei hyvää saa ammattilainenkaan. Nyt olen kyllä viimeiset kaksi kertaa käynyt kiltisti ihan kampaajalla leikkaamassa ja värjäämässä.
Leikkasin viime kesänä eräänä yönä myös otsatukan itselleni. Ei ollut hyvä idea ei. Itku ei ollut kaukana. ;D. Kannattaisi nuo radikaalimmat muutokset kyllä jättää ammattilaisten hoidettaviksi. Oppirahoja on nyt sitten maksettu koko talvi. Nyt vasta tukka alkaa olla edestä taas ihan okei.
Hullukaali, ohut tukka on kyllä aika hankala. Eikä sitä viitsisi täyteen mitään geelejä tms. laittaa, tai föönailla, muotoilla tms. Laiska olen laittamaan. Eli pitäisi olla äärimmäisen hyvä leikkaus. Heh, "eräänä yönä minulle tuli otsatukka" kuulostaa dramaattiselta :). Jos oppirahoja on maksettu koko talvi, taisi olla synkkä yö ;). Kiitos vinkistä, ehkä tosiaan annan kampaajan leikata, jos leikkaan.
Olen pitkään myös ajatellut kommentoivani, mutta tuntuu, että asiaa olisi niin paljon, että olisi helpompi vaikka tavata.. Blogiasi on ollut ilo lukea.
Hiukset ovat olleet ajankohtaiset itsellänikin. Reiki-kurssilla todettiin, että hiukset pitäisi huuhdella vedellä päivittäin, koska keräävät kaiken pahan energian itseensä ja vesi poistaa sen. Olisiko siis vain vahvoilla voimia pitää pitkät hiukset?
Viimeeksi leikkasin ekaa kertaa omat hiukseni. (jos rastojen poisleikkausta ei lasketa, kun silloin vain annoin olla mitä olivat) En uskaltanut polkkaa lyhyemmäksi, mutta nyt kyllä houkuttaisi taas lyhyt tukka.
Hiukset ovat kuin vaatteet, jos kannat ne hyvin, voit pitää mitä vain päälläsi. Sisäistä säteilyä ei voi vähentää huonoilla ja mauttomillakaan valinnoilla.. Ei ne ole kuin hiukset. Mutta millä sen sisäisen säteilyn saisi roihuamaan joka tilanteessa?!! Auttaako siihen oikeanlainen ulkokuori vai voisiko sen saada pidettyä yllä ihan vain itsekin?
elina
elina, kiitos, mukava jos tykkäät :). Minun käymälläni reiki-kurssilla ei onneksi tuollaista sanottu. En pidä ajatuksesta, että joutuu miettimään "pahoja" energioita ympärillä, enkä halua sellaisiin uskoa. Varsinkaan esim. tällaisessa aika höhlässä tapauksessa, miettisin sitten että kauheeta, taas on tukka pesemättä pitkään pitkäään aikaan (mulla ei ole siis sitä suihkua), olen varmaan ihan pahan energian vallassa :(. Hyvään energiaan uskon sen sijaan vahvasti, tai ehkä energiaan yleensä, ja sitä voi käyttää hyvin. Ihminen tekee tekonsa ja hyvään on aina mahdollisuus. Sisäinen säteily tekee kauniiksi, olet siinä niin oikeassa! Mutta kyllä kampauskin vaikuttaa visuaalisesti, jokin malli vain sopii yhdelle mutta ei toiselle.
Lähetä kommentti