Tänään Voimala-ohjelmassa mielenkiintoinen aihe:
Voimala
TV1 Klo: 22.00 Pvm: 17.02.2010
Tuoko vapaaehtoinen köyhyys paremman elintason? Rahasta ja kohtuullistamisesta puhuvat Jaakko Rytsölä, reppumatkailija Tero Tähtinen, tj. Ilkka Seppälä, tutkijat Tuuli Hirvilammi ja Ritva Rajander-Juusti.
Näkyy luultavasti myös Ylen Areenassa ainakin viikon verran lähetyksen jälkeen, joten tsekatkaa sieltä jos itse ohjelma jää näkemättä.
Jälkipuheet: Hieman sekava ja lähes ärtynyt olo jäi ohjelmasta. Oliko osallistujia liikaa, olivatko kysymykset liian hajanaisia, eikö asiassa pysytty vai eikö sitä löydetty...? Eihän kohtuullistaminen tarkoita sitä, ettei kukaan enää tee töitä. Että muututaan joogiksi ja luovutaan kaikesta maallisesta. Jotenkin jäin kaipamaan enemmän esimerkkejä kohtuullistamisesta käytännössä, jotta "tavallinen tallaaja" olisi saanut enemmän irti, mistä on kyse. Pohdintoja siitä, miksi ja miten ihmiset kokevat nykyisen elämänmenon raskaaksi ja miten kohtuullistaminen voisi lisätä hyvinvointia ja onnellisuutta.
Jaakko Rytsölän kanssa puhuttiin, kuin jokaisen suomalaisen tulisi tietää tämän ökyauton entisen omistajan historia - sorry, ei nyt heti tullut mieleen, kuka tuo mies on, olinpa sivistymätön. Rytsölä esitteli itsensä yrittäjänä - mutta kun kysyttiin, miten voi olla yrittäjä ja olla perinnässä 1,3 milj. euroa, hän huomautti nopeasti, että ei omista yritystä, vaan on vain siinä töissä. Niinpä niin... Wikipedian mukaan Jaakko Rytsölä on saanut heinäkuussa 2008 tuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Nämä "veijarit" putoavat aina jaloilleen.
Maailmalla kävelevästä yksinkertaista elämää vaalivasta Tero Tähtisestä sen sijaan kiinnostuin. Aion lainata hänen näköjään kovasti kehuja saaneen esseekokoelmansa Aurinko laskee Aleksandriassa.
Mitä mieltä te olitte ohjelmasta?
Jälkipuhe 2: tällainen mielenkiintoinen linkki tuli vastaan: kulutus.fi
12 kommenttia:
Mielettòmàn graafinen kuva! Niin, mità kòyhyys oikeastaan on? Kiitos vihjeestà.
Kiitti vinkistä!
On tosiaan kiinnostava aihe. Täytyy kuunnella jossain välissä...
Katsoin myös Voimalan. En saanut oikein mitään mukaan ohjelmasta.
Lyhyesti sanoisin edelleen saman kuin aamuisessa postauksessani.
Kiirehdi hitaammin, hengitä syvemmin, anna aistiesi nauttia.
Ja vielä asiat tärkeysjärjestykseen elämässä.
Tuntuu yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä.
Pistin tallennukseen enkä ole ehtinyt vielä katsoa. Nuo jälkikommenttisi osuivat varmaan ihan oikeaan: en minäkään ymmärrä kohtuullistamisella sitä, että kokonaan lopetetaan työt, vaan sitä, että uskalletaan olla menemättä siihen oravanpyörään ja tehdään ehkä vähän vähemmän uraa ja muutenkin tyydytään ehkä aineellisesti vähän vähempään mutta ehkä onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa voitetaan paljon enemmän.
TÄytyy katsoa tuo ohjelma!
Minna
Lissu, kiitos kuvakommentista :).
Rita, Marikki, katsoitteko?
Arleena, noin juuri.
Minna, aivan.
Katsoin minäkin eilen ja mietin heti blogimaailmaa, kuka mahtoi katsoa jne. Liikaa ihmisiä oli ohjelmassa eivätkä tavoittaneet toistensa pointteja. Rytsölä varasti aika lailla shown ja toisteli naistutkijan kommentteja. Tähtisen syvää onnen filosofiaa eivät keskustelijat mielestäni ymmärtäneet vaan puhuivat eri asiasta eikä hänelle jäänyt tilaa selittää. Olisin kaivannut ohjelmaan reilusti uuden suunnan ottanutta ja kaiken turhan jättänyttä ja puhetta siitä. Juu, tuon kirjan aion myös minä hankkia käsiini.
Rytsölä on jotenkin liukas, ei saa otetta. Mietittiin onko kapitalismi kiva vai ei. Kelattiin, että jos kaikki kohtuullistaa ei kukaan ehkä saa enää eläkettä. Huoh. Pari uuden suunnan ottanutta ja vaikka yksi oravanpyörässä kärvistelevä olisivat tosiaan olleet ok. Nyt hajosi palasiksi koko juttu.
Otin ohjelman nauhalle ja katsoin sitä näiden kommenttien värittämien silmälasien läpi.
Tunnelmakseni jäi, että ohjelman ongelma oli vähän sama kuin mistä he puhuivat kohtuullistamis-käsitteen suhteen; että se jää roikkumaan ilmaan, eikä tarkoitakaan oikein mitään, kun ei ole jotain rajaa tai mittaria sille, mikä ei enää ole kohtuullista. Toisin sanoen olisin kaivannut keskusteluun konkreettisuutta (ehkä sellaista, jota vaikkapa kohtuullistamista harrastavien blogeista jossain määrin välittyy) että oikeasti mietittäisiin millainen elämäntapa voisi olla "kohtuullinen" ja riittävä - senkin uhalla, että olemme kaikki erilaisia ja ihmisillä on erilaisia vaiheita jne.
Kun itse vaikka mietin viisi henkisen perheen kohtuullista elämää, niin helposti huomaan ajattelevani, että mikään "yksinkertaistaminen" ei näytä kovin realistiselta - siis sellainen minimiin karsiminen ja levollisuus, jota voisi ehkä harrastaa jos yksin eläen kohtuullistaisi -- eli kohtuullistamisen pitäisi meidän kohdalla tarkoittaa jotakin muuta. Siihen, mitä muuta se voisi tarkoittaa, ei tässä ohjelmassa tullut juurikaan osviittoja. Mutta yhtäkaikki aihe oli hyvä ja kiinnostava, ehkä haastateltavat vain olivat jotenkin erikoisesti ja ristikkäisesti valitut, etteivät he oikein löytäneet yhteistä kieltä puhua yhtään pintatasoa syvemmältä...
Mukavaa kun keskustelu jatkui täällä!
Katsoin myös, suurimman osan ohjelmasta.
Miksi yleensäkin Rytsölä sai niin paljon sanansijaa?!
Omaan elämääni en saanut siitä oikein mitään.
Toisaalta, vaatisi uusintakatsomisen, sillä ihan kaikkea en kuullut koko aikaa.
Minäkin odotin kyllä mielenkiintoisampaa keskustelua. Nyt se jäi kyllä kovin puolitiehen ja pinnalliseksi. Osaltaan syynä toimittajien johdattelevat kysymykset ja alkuaankin keskustelun vastakkainasettelu; ahneuden ja askeettisuuden ääripäillä. Tero Tähtisellä oli mielenkiintoisia näkemyksiä, kyllä. Myös nuorella naistutkijalla, joka mm totesi olevan paljon enenpi sos.toimisia mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, kuten 4 päiväisellä työviikolla.
Marikki, kiitos pitkästä pohdiskelevasta kommentista. Lapsiperheessä kohtuullistaminen kai voisi tarkoittaa esim. sitä, että ollaan paljon yhdessä koko perheen kanssa ja jätetään vähemmälle tai pois ylityöt, pitkät työpäivät tai kaiken maailman menot ja kalliit harrastukset, joka hajottaa perheen eri puolille? Tai että ostetaan lasten vaatteet kirppareilta eikä uutena, säästetään tavalla tai toisella asumiskustannuksissa jne. Eihän sen tarvitse olla "minimissä", tai mitä minimi kullekin tarkoittaa. Oman lapsuuteni on kyllä tavallaan pilannut isän työnarkomania/-stressi ja sen aiheuttamat paineet ja niiden purkautuminen perheeseen.
Sooloilija, ihan samaa ihmettelin minäkin Rytsölän kohdalta, varsinkin kun sekä kysymykset että vastaukset olivat aika tyhjää täynnä.
Rita, ihan totta, juuri tuo ohjailu ja vastakkainasettelu oli häiritsevää.
Lähetä kommentti