Toinen toista ja neljäs neljättä

Eilen oli kiva päivä: 0102|2010 eli numeroiden peilikuvapäivä. Olisi ollut mukavaa, jos silloin olisi tapahtunut jotain erityisen kivaa, että siitä olisi tullut tärkeä merkkipäivä. Mutta ei se mitään, hyvä päivä oli muutenkin.

Että osaa kuulkaa paskalla käynti ottaa voimille! Onneksi tämänpäiväinen hätä ei ollut kiireisintä laatua, sillä päästäkseen huussiin on ensin lapioitava polku auki n. 50 metrin matkalta. Ja luntahan on tullut riittämiin.

Kaiken lisäksi sieltä pöntöstä pönöttää toinen peilikuva, katsoen omaa urakkaani silmiin. Eli vuorellinen sitä itseään. Taas on astian tyhjennys jäänyt tekemättä ajoissa, yksityiskohtaisia maisteluita voit lukea aiemmasta jutusta. No, onneksi paikallisessa S-Marketissa on ilmainen ja avoin yleisövessa, sitä tulee hyödynnettyä silloin tällöin kun haluaa vähän luksusta ;).

Toukasta perhoseksi haastoi minut mukaan valokuvahaasteseen, kiitos! Tässä siis neljännen kansion neljäs kuva:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuvaa ei tarvinne erityisesti selittää, kesäkuva, täältä pellon pientareelta. Voiko joskus tosiaan ollakin noin vihreää ja värikästä? Kyllä Suomen luonto ja vuodenajat ovat ihania, hetken päästä ulkona näyttää ja tuntuu jo ihan erilaiselta.

Haastan mukaan Lotan ja Tuiskun, Jatan, Elisan ja Nan'in, jos ette haastetta jo ole saaneet.


Päivän polemiikki: Kirjoitin aiemmin keväällä Olkiluodon ydinvoimalan rakentamisen ongelmista. Homma ei etene nykyisin yhtään paremmin, vaan lukiessa tällaisia juttuja (Helsingin Sanomat) pelottaa edelleen. Onneksi jotkut tahot jaksavat vielä yrittää vaikuttaa asioihin. www.ydinvoima.fi-sivustolla voit tehdä äänestyssitoumuksen, tule mukaan!

Päivän pieni ilo: Juttelin tänään parhaan ystäväni kanssa hänen olostaan, ja kävi ilmi, että tilanne tavallaan on oletettua pahempi tai ainakin erilainen kuin ystäväni oli kuvitellut. Minulle se ei ollut niinkään suuri yllätys, hänelle ilmeisesti kylläkin. Hauskaksi asian teki se, että meitä nauratti ihan kauheasti, siinä oli omaa sisäistä inside-komiikkaa. Miten vapauttavaa ja terapeuttista onkaan nauraa käkättää yhdessä, vieläpä vaikeille asioille ja itselleenkin. Jotenkin tuli taas kerran puhelun jälkeen niin kiva olo. Ja torstaina menen heille kylään, jipii!