Muutos vaatii aina oman mukavuusalueensa ulkopuolelle uskaltautumista. Vaivannäköä, ponnistelua. Usein myös hieman ahdistusta ja tuskaakin. Kuitenkin kun itsensä on laittanut likoon, yrittänyt ja onnistunut, on saatu hyvän olon palkinto suuri. Se kannattaa.
Helposti kuitenkin jäämme nykyiseen, vanhaan, vaikka se tila olisi enemmän tai vähemmän surullinen, ahdistava, masentava, pessimistinen, kyyninen tai itseämme vahingoittava. Paradoksaalisesti paha olo tai huonot tavat ovat kuitenkin "turvallista", tuttua. Muutos on aina uuteen menemistä, epävarmaa. Ainakin tiedämme, minkälaista nykyisessä ahdingossa on.
Helpoin tapa muutokseen on tehdä pieniä muutoksia kerrallaan. Liian isoa palaa on turha haukata, koska siten muutos harvoin onnistuu. En ole koskaan onnistunut noudattamaan mitään pilkuntarkkaa ohjelmaa tai aikataulua, esim. juoksuharjoittelussa. Se ahdistaa. Paras ottaa vain askel kerrallaan, ensin lähteä sinne ulos, ensin kävellä, sitten ehkä juosta muutama kymmenen metriä. Tai muuttaa ruokatottumuksiaan yksi asia kerrallaan, ensin sokeri pois, sitten vihanneksia lisää, sitten päivittäiset hedelmäsmoothiet, sitten vehnä pois... Hitaasti hyvä tulee.
Tal Ben-Shaharinkin mukaan kestävä muutos tehdään rutiinien avulla. Luodaan uudesta tavasta toimia rutiini. Uusia rutiineja saa olla työn alla vain yksi (enintään kaksi) kerrallaan. Enempään ihminen ei käytännössä pysty. Rutiinia noudatetaan säännöllisesti muutaman viikon ajan, ei luovuteta! Jossain vaiheessa uudesta rutiinista muodostuu tapa, jota ei enää edes huomaa. Itselläni liikunnasta on tullut tällainen tapa; en enää mieti "jaksanko" lähteä hiihtämään, juoksemaan, kävelemään. Lähden automaattisesti, jopa tarvitsen sitä, en voi olla lähtemättä.
Mitä muutoksia sinä kaipaat ja haluaisit tehdä? Tuntuvatko ne vaikeilta? Miten voisit onnistua? Missä olet jo onnistunut?
Päivän pieni ilo: Olen saanut hoidettua rästihommia pois. Sekin vaatii vain sen aloittamisen...
27 kommenttia:
Kyllä olisi taas kerran voinut tekstisi olla kuin omasta päästäni. Niin tuttuja ajatuksia ja mietteitä. Olen parhaillaan pitkästä aikaa täällä miehen opiskelupaikkakunnalla ja jälleen mieli on ihan ylösalaisin. TIEDÄN TÄSMÄLLEEN mitä pitäisi tai mitä haluaisin tehdä - toteutus on miljoona kertaa hankalampaa ja epäselvempää.
Tuota täytyisi kyllä kokeilla, tuota pikkiriikkistä muutosta kerrallaan. Tosin oman elämän epäkohdat on sellaista laatua, että tuntuvat vaativan joko/tai-päätöksiä.
Usein sitä kuitenkin neuvoessaan toista,puhuukin itselleen,ainakin minä huomaan sitä tekeväni ja usein sanonkin siinä paasatesani,että tässä samalla itselleni selvennän kyseistä asiaa,enkä suinkaan yritä ylevänä ratkoa toisen ongelmia. Sekava sepostus,toivottavasti ymmärsit :-)
Muutosten kourissa vain kodin sisustuksen suhteen ja siinäkin hyvin pieniä vähäisiä muutoksia. Piristyn ihmeesti. Tuntuu kaikki taas kuin uuden alulta.
Sinä tosin tarkoitin paljon isompia muutoksia. Ruokailutottumuksissa ja liikunnassa. Niissä olen tehnyt vähäisiä muutoksia valinnoissa, mutta monesta tulee iso muutos.
Ansku, hauskaa, että sulla samoja ajatuksia. Uskon kyllä, että voit päästä eteenpäin niissä isoissakin muutoksissa jakamalla se iso asia/tehtävä/toteutus pienempiin osiin. Mistä osista/asioista iso muutos koostuu? Mistä ja miten voin aloittaa? Ihmisen varmaan pitää osin myös "tottua" ajatukseen muutoksesta, kypsyä siihen. Pienet asiaa ajavat teot auttavat siinä.
SuviAnniina, ymmärsin ja olen täysin samaa mieltä. Hyvä pointti.
arleena, ihanaa tekemistä tuollainen. En oikeastaan tarkoita jutuilla vain "isoja" asioita, vaan ihan kaikkia juttuja. Jotka liittyvät meidän hyvinvointiimme, toiveisiimme, elämän sisältöön ja merkityksellisyyden kokemiseen.
Tunnustan: minunkin on vaikea poistua mukavuusalueeltani, vaikka se mukavuuskin alkaisi olla kyseenalaista, jotain pitäisi tehdä. Erityisen vaikea on tunnustaa että muutos pelottaa. Eihän nyt minua, kuka sitä edes uskoisi!
Kiitos tästä kirjoituksesta. Tuntuu, että tätä teemaa puskee tajuntaani nyt ovien ja ikkunoiden raoista, minne katsonkin.
Jälleen kirjoitit niin osuvasti! Itselläni tapaa olla työn alla aivan liikaa muutosprojekteja, josta seuraa se, ettei mikään onnistu. Tilasin muuten Tal Ben-Shaharin kirjoja kaikkiaan 3 kpl. Odotellaan saapuvaksi Amazonista ensi viikolla...
Viime syksynä luovuin ajatusmaailmasta, että elämäni jotenkin paranisi, jos olisin sitä tai tätä, tai tekisin tuota. Nyt uskallan varovasti pikku hiljaa suunnitella pieniä muutoksia ja tavoitteita, mutta koko ajan ajttelen tietoisesti, että olen kuitenkin ihan tyytyväinen olemassaolevaankin tilaan, eikä vain muutos tee minua onnellisemmaksi tai täydellisemmäksi.
Fiksuja ajatuksia. Noinhan se pitääkin tietysti tehdä. Vähän kerrallaan, ei saa haukata liian isoa palaa, jota ei pysty nielemään.
Itselläni muutosta kaipaisi eniten ja akuutimmin tämä vyötärönympärys. Muutama vuosi sitten näytti jo oikein hyvältä, kunnes taas repsahdin. Nyt pitäisi löytää se motivaattori, joka potkisi eteenpäin muutoksen kanssa. On aina vain niin helppoa jäädä sisälle istumaan vauvan kanssa. Lapsi kun on niin vaikea pakata toppapukuun ja vaunuihin. Joopa joo...
No, ehkä tämä tästä. Vähän kerrallaan. Ensin jätetään herkut pois, sitten lähdetään ulkoilemaan ja seuraavaksi voisi kokeilla jotain uutta liikuntalajiakin. Siinäpä taitaa olla suunnitelmani.
eilen tänään huomenna, se on kumma kyllä, tuo muutoksen pelko. Joskus saattaa tiedostamattaan ehkä jotenkin ajatella, että "en mä osaa olla onnellinen, mitä se sitten tarkoittaa ja vaatii" tai sen tapaista. Ehkä siksikin on helpompaa pysyä vanhassa, koska silloin jää varaa siihen jossitteluun ja sitku-ajatteluun. Lukemani mukaan myös menestyksen pelko on yleistä. Hassua.
Mirka, tuokin on totta, että kun on liikaa, mikään ei valmistu. Minulla on liikaa ideoita, mutta todeksi muuntuu hämmästyttävän vähän. Kiva kun tilasit kirjoja, toivottavasti tykkäät. Kerro sitten. Viisaasti ajattelet myös muutoksesta ja siitä, että näinkin on hyvä ja riittävästi.
Ceraci, pikku hiljaa tosiaan. Uskon vahvasti, että jos jättää pois sokerin ja vehnäjauhon eri muodoissaan (ja valmisruoat), tippuu jo monta kiloa ja terveyttä ja parempaa mielialaa tulee rutkasti lisää plus turvotus vähenee. Parin kolmen viikon päästä ei edes tee enää mieli niitä. Itse herkuttelen kyllä tummalla maidottomalla suklaalla (sehän on myös terveellistä) ja niillä hedelmä-viher-siemen-smoothieilla. Joskus syön myös kyllä salmiakkia. Nälkä on varmaan laihduttajan pahin vihollinen, silloin sitä syö huonosti nälkäänsä jotain nopeasti.
Voi miten totta kaikki. Muutosta kaipaa, mutta myös pelkää. Miten helppoa onkin jäädä sohvalle ja avata tv ja karkkipussi.
Toinen jumittaja on "sitten kun- ajattelu". Sitä päivää kun ehkä koskaan tule.
Mulla ei tee tiukkaakaan tehdä suuria muutoksia ja käänteitä(vaihtaa työpaikkaa, asuntoa jne), mutta pienet muutokset on jotenkin vaikeita. Pitäisi pudottaa 5 kiloa mut miksi en saa aikaiseksi? Sain tuosta kirjoituksestasi tiettyä idistä miten jatkaa: ottaa yksi hyvä tapa kerrallaan omaksi uudeksi rutiiniksi.
Tajusin pähkäillessäni omia unelmiani ja mihin suuntaan tässä (työ)elämässäni lähteä, että olen aina pitänyt itseäni järki-ihmisenä, mutta ehei, minähän olen ihan selvä tunne-ihminen! Teen todellisuudessa kaikki päätökset yleensä vahvan tunteen mukaan enkä niinkään järjen ; toki järjen ääni jotain sanelee, mutta suurimmat muutokset tapahtuvat yleensä vahvan tunteen mukaan. Hmmm....
Suurin ongelmani on se, että en tiedä oikein mitä konkreettisesti kaipaan ja mitä haluaisin muuttaa/tehdä. Tämä tyytymättömyys kalvaa koko ajan, joku päätös pitäisi tehdä ja mennä sitten sen mukaan. Tällä hetkellä vain ajelehdin minne sattuu, kaipaisin sitä kurssia ja kompassia tähän touhuun. Mitä ihmettä minä tältä elämältäni haluan? Sen kun tietäis.
Tällainen voimakas tunne-eläminen (yhdistettynä kärsimättömään luonteeseen) on välillä hyvin raskasta; toisaalta osaan hyvinä päivinä arvostaa sitä, että joskus ahdistaa ja "tuntuu" enkä vain tyydy siihen, että tuijotan telkkarin hömppäsontaa ja unohdan ulkopuolisen maailman. Haluan ainutkertaiselta elämältäni enemmän, mutta en halua mitään suorittamista, suunniteltua urapolkua tms kamalaa. En halua etukäteen laadittua lukujärjestyselämää, jossa kilpaillaan kaikkien kanssa ja edetään etapilta toiselle! Haluaisin saada jotain sisältöä ja syvällisyyttä lisää tähän touhuun, luovaa ajattelua, tilaa, vapautta. Tehdä jotain merkityksellistä. Ehkäpä se vaatii uudenlaista ajattelua minulta itseltänikin: olen pitänyt itseäni toisenlaisena, jospa olenkin siksi ajautunut vääriin rooleihin, joissa en viihdykään. Jospa lopettaisin itseni ja omien saavutusteni vertailemisen muiden saavutuksiin. Sen kun oppisi!
Missä on se ihminen, joka tulee ja sanoo, että tuossa asiassa sinä olet todella hyvä, keskity siihen ja kehitä sitä! Missä on minun (työ)elämäni mentori? : )
Mutta ehkä se on vain elettävä tätä elämää ja katsottava, sen enempää murehtimatta ja etukäteen elämättä, että mitä sieltä vastaan tulee. Kun vaan oppis ajattelemaan ja oikeasti elämään niin : )
Minna
Muutokset - aina niin vaikeita. Kirjoitat tärkeästä asiasta.
Minulta luonnistuu pienet muutokset, mutta suuremmat ovat kompastuskiveni. Olen niin vahvasti turvallisuushakuinen, että en vain näytä pääsevän pois mukavuusalueeltani muuten kuin pakon edessä. Se on kurjaa.
Toisaalta suuret muutokset vaativat rohkeuden lisäksi myös paljon voimia, joita ei välttämättä kurjassa nykytilanteessa ole.
Minä kaipaan muutoksia, mutta en tiedä, mitä tavoitella. Se on hankalinta! Jos olisi suunta, sitä kohti olisi helpompi ottaa askeleita. Olen nimittäin myös sitä mieltä, että pienin askelin eteneminen tuottaa parhaimman lopputuloksen ja on ehkä motivoivintakin (ainakin itselleni).
Rästihommien hoitaminen on kyllä tosi palkitsevaa :)
Osuipa nappiin nuo muutosajatukset! Huomenna menen tutustumaan mahdolliseen uuteen työpaikkaan. Voi kuinka vaikeaa on ollut miettiä, haluanko sitä vaihdosta vai en. Kirjoituksesi antoi lisäintoa ja tahtoa! Nyt se on tehtävä, jos olosuhteet sen sallivat.
Lainasin Shaharin kirjan, mutta en ole ehtinyt vielä lukea. Odotan innolla. Onko sinulle tuttu kirja Munkki, joka myi Ferrarinsa tai jotain tuollaista?
Kiitos blogistasi; olen tänne löytänyt toisten blogien kautta.
Mukavaa talven jatkoa!
Marketta
Jostakin muistan lukeneeni, että kun yli 20 kertaa tekee jonkun asian tietyllä tavalla, niin siitä muodostuu pysyvä tapa.
Mutta itselleni hiljaa hivuttaminen uusiin tottumuksiin taitaa olla liian vaikea. Nyt monen radikaalin muutoksen jälkeen olen tajunnut, että `kerralla kunnolla´ -tapa on sittenkin minulle tehokkaampi. Varmaan se kyllä riippuu asioista, mitä pyrkii muuttamaan. Ja elämänvaiheestakin.
Minulla muuten ongelmana ja samalla vahvuutena on kaikki tai ei mitään -periaate. Se välillä helpottaa muutokseen siirtymistä. Toisaalta tuollaisen voi nähdä tyhmyytenä tai turhana jäykkyytenä. Mutta minkäs sille voi, kun on sitä, mitä on... Ainakin kunakin aikana sitä, mitä sillä hetkellä on... Öööö, miten tämä nyt menikään... Pitäisköhän mennä nukkumaan ;)
Onnitteluja sinulle rästihommien selättämisestä. Ja voimia sekä elämäniloa!
Kovin tutun oloista pohdintaa. Itse haluaisin saavuttaa terveemmät elämäntavat (parempi ruokavalio, sopivasti liikuntaa). Näitä tavoittelenkin omien rajojeni sisällä, joskus onnistuen paremmin ja joskus huonommin. Olen jo onnistunut korvaamaan toisinaan herkut muilla terveellisimmillä vaihtoehdoilla. Sopivan liikunnan ja sopivasti harjoitetun liikunnan kanssa joudun vielä tekemään paljon työtä. Tähän tarvitsen lisäksi terveydenhoitohenkilökunnan apua. Pienin askelin..
Ai, se on mahtava fiilis, kun saa joitain rästihommiaan tehtyä. Yes! :)
Paula
Kiitos sinulle kannustuksesta. Mukavuusalueen ulkopuolelle siirtyminen tosiaan vaatii tiettyä itsensä potkimista, vaikka se mukavuusalue tosiasiassa olisikin epämukavuusalue. Sitten kun pääsee pienenkin matkan päähän, on kuvakulma heti eri, ja houkuttelee katsomaan lisää, eri kohdasta, ja vielä edempää...
Itse olen tainnut juuri päästä muutaman askeleen edemmäksi, tuntuu edelleen jännittävältä, mutta positiivisesti!
Olipas taas hyvää pohdintaa!
Itse olen huono noissa pienissä askeleissa, sanonta parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä pätee minuun.
Saatan kyllä pohdiskella muutosta ja pyöritellä mielessäni pitkäänkin, mutta toteutus täytyy sitten tapahtua kerralla ja kunnolla.
On tässä matkan varrella toki tullut tehtyä muutama äkkikäännöskin, semmoinen joka olisi pienin askelin edeten onnistunut varmasti paljon paremmin.
Sairaudesta ei saisi olla kiitollinen, vaan aikoinaan isän reuman takia totuttiin jo lapsena kasvisruokaan.
Sitä suositeltiin jo silloin reumaa poteville.
Toki söimme lihaakin, mutta vähemmän.
Ja tuon liikunnan kanssa on juuri kuten mainitsit, siitä tulee suoranainen tarve.
Heh, sinähän lähes vastaat omaan äskeiseen postaukseeni:) Muutoksen vaikeus!!! Sanopa se, miksi en tee niinkuin ajattelen, tai jopa uhoan?
Monta muutakin asiaa olisi, joihin pitäisi saada muutos, mutta yksi menee aina toisen edelle...mikä on milloinkin tärkeintä?
Ajatuksia herättävä teksti -aihe on ajankohtainen minulle!
Olen lukenut Kristiina Harjun kirjaa Kohti Parasta, joka rohkaisee unelmoimaan ja ohjaa askel askeleelta, miten unelma eli muutos toteutetaan. Kirja - tämäkin siis - perustuu pieniin, askel kerrallaan tapahtuviin muutoksiin.
Vaikeinta minulle on ollut se, etten tiedä mitä haluan (elämältä). Olen aina ihaillut ihmisiä jotka tietävät jo varhain mikä heistä tulee isona. Minä en ole koskaan tiennyt mikä minusta tulee isona, olen vain ajautunut jonnekin, suunnittelematta, vaistomaisesti.
Tietenkin sitä jo tämän ikäisenä tietää mistä tykkää ja mistä ei, mutta vastaus ei silti ole mitenkään kristallin kirkkaana mielessäni. No, oppia ikä kaikki, pienin askelin eteenpäin (minulle pienet askeleet tuntuvat helpommilta kuin isot).
Toisaalta uskon, että asioilla on taipumus järjestyä paremmin, kun emme koko ajan yritä järjestellä niitä. Ota sisäpuheluita itsesi kanssa säännöllisesti ja kävele kohti pienintäkin unelmaasi.
Nalle, sitähän sitä pelkää, että se päivä ei koskaan tule, mutta kuolema tulee varmasti (menipä vakavaksi...).
Minna, sanopa muuta, ollapa oma viisas mentori! Minä uskon, että tunnettaan eli intuitiotaan kannattaa kyllä kuunnella. Se nimittäin enimmäkseen tietää - alitajunta huomioi ja tallentaa koko ajan tuhansia asioita, joita tietoinen mielemme ei huomaa tai tiedä. Eli "sisäiselle äänelle" on ihan looginen selityskin. Jotenkin mä olen aika viime aikoina tajunnut, että ehkä sitä yhtä ISOA asiaa ei olekaan olemassa?! Ettei minun tarvitse "löytää sitä omaa juttuani", jotenkin yhtenä asiana, ulkopuolelta. Että itse asiassa se mun juttu on juuri tämä, mitä nyt on: että saa olla stressaamatta, luonnon keskellä, harrastaa haluamiaan asioita. Vielä toivoisi perhettä, rakkaita tms. Mutta että elämän sisältö voi yhtä hyvin olla vaikka, että haluaa olla hyvä puoliso tai hyvä äiti, harrastaa jotain innokkaasti jne. Ehkä vain haemme "liikaa", vääristä paikoista vai väärillä tavoilla...?
Nan (ja myös Minna edellä), mitä jos sitä nimeämätöntä haavetta lähestyisi sillä tavalla, että mitä minä EN halua, mikä tuntuu pahalta nyt? Yrittäisi karsia pois sitä ja ehkä sen kautta löytyisi se mitä haluaa? Enemmän ja enemmän ajattelen nyt nelikymppisenä, että se juttu ei ole joku yksi juttu, ulospäin näkyvä "tehtävä", vaan tosiaan olotila, fiilis, tasapaino.
Marketta, onnea työpaikka-asioissa! Kuuntele sisäistä ääntäsi, se tietää? Kerro sitten mitä pidät Ben-Shaharista? En ole kuullut tuosta kirjasta, kerro ihmeessä lisää.
Ruska, kaikki tai ei mitään on tuttua minullekin, lähinnä joiden päätösten ja konkreettisten näkyvien muutosten tekemisessä. Vaikeampaa ja hitaampaa on sitten se oman persoonan muuttaminen, koska ainakin minulla on piirteitä, jotka eivät ole edullisia itselleni.
Paula, tsemppiä sinulle elämäntaparemonttiin :).
Hiutale, kiitos, ja onpa mukava kuulla!! :)
Mk, vähän samoin kommentoisin kuin Ruskalle, joissain asioissa etenee kerralla, jossain tapojen ja tekemisen muutos vaatii paljon ja hitaammin.
Hymytyttö, ehkä uhoamasi on enemmän tietoisen tai järjen ääntä, ja alitajuntasi/sydämesi sanoo muuta? Tai ajattelet niin isoja muutoksia, että ne pelottavat tai et ole varma niistä? Kyllä asiat varmaan jossain vaiheessa selkiintyvät :).
Elisa, ihan sama juttu. Mutta nyt (kts. ylempänä) olen alkanut tajuta, että ei minusta ehkä koskaan "tule mitään isona". Näin vain on, niinkuin nyt tai aiemminkin, ja se riittää. Oikeastaan ihan sikahelpottava ajatus!? Ehkä vain kuuntelee sydäntään, että mikä juuri nyt tuntuu hyvältä ja tekee sitä. On se sitten koronan pelaamista lapsen kanssa, juoksua tai uuden työpaikan hakemista. Ihan mitä vain. Tässä hetkessä. Ettei koko elämä mene osin hukkaan "sen jutun" etsimisessä tai sen "valaistumisen" odotuksessa.
Ihanan viisaita taas kirjoittelet ja muutkin ovat tuntuneet painivan ihan samojen asioiden kanssa.
On ihan totta, että suurin virhe on koko ajan suunnitella elämäänsä kun sitä pitäisi yrittää elää. Ja vaatia koko ajan itseltä jotain SUURTA!
Kovin moni suurmies tai -nainen (kuka nyt ketäkin Suur-ihmisenä pitää) on todennut, että asiat ovat loppujen lopuksi tapahtuneet ihan suunnittelematta ja ovat saattaneet lähteä jostain ihan pienestä asiasta.
Jos koko ajan vain suunnittelee etukäteen elämäänsä ja haluaa suurempia saavutuksia, missä on se päämäärä, jonka saavuttaessaan on tyytyväinen ja mikä sitten riittää? Taitaa olla loputon kalenteri ja vuorenhuippujen valloitus edessä ellei älyä lopettaa.
Minäkin olen pikkuhiljaa alkamassa tajuta sitä, että hei, TÄÄ RIITTÄÄ !
Kiitos Sinulle, olet ihan paras : )
Minna
Minna, kiitos sinulle! Juuri noin mäkin ajattelen. Kiva jos näistä keskusteluista kommenteissakin on hyötyä, itsekin saan niistä paljon. Mukavaa ja riittävää viikonloppua! :)
Tuo onkin mielenkiintoinen ajatus, että yrittäisi karsia niitä asioita, joita ei varmasti halua. Pitääkin pohtia, miten tuo voisi onnistua, pienin askelin toki.
Nan, tajuan juuri, että ehkä juuri sitä kautta itsekin olen edennyt parin viime vuoden aikana. Ja siksi voin niin hyvin. Välillä vaati uskoa uskoa, että lepää vain ja ole, että ei tarvitse luoda jotain ihmeellistä ja uutta. Ja tajuan, että mitään isoa ja ihmeellistä ei ehkä tarvitakaan. Jänskää.
Tästäpä sainkin pohdittavaa. Niin kovin tutulta kuulostaa, varsinkin tuo toisten neuvomisen helppous. Pitäisi vain itsekin uskaltaa pois siltä omalta mukavalta alueelta...
Lotta, niinpä. Jotenkin kai vain pitäisi päättää, että nyt kyllä muutan tän jutun! Vaikka ensin kirpaiseekin.
Lähetä kommentti