Katson eilen jakson loppuosan ohjelmasarjasta "Jaakko ja maailmanvalloittajat". Tämänkertaisessa jaksossa kerrottiiin miehestä nimeltä Pekka Pukema, joka "rakastui ja muutti Namibiaan. Nyt hän toimii puutarhurina Windhoekissa. Kotona on löytökissoja ja pihalla mangusteja, mutta puolen tunnin ajomatkan päässä voi nähdä leijoniakin. Juontajana Jaakko Selin."
Hetken katsottuani mielenkiintoista ohjelmaa, huomasin, että tuo mieshän hymyilee koko ajan! Ja toden totta, pitkään aikaan en ole nähnyt yhtä onnellisen näköistä ihmistä! Joku rääväsuinen osa minusta mietti tietysti heti, että voiko tuo olla totta, feikkiä sen täytyy olla, esittämistä kameran edessä... Mutta ei, kyllä mies vaikutti täysin aidolta ja omalta itseltään. Hän nautti uudesta asuinmaastaan, kertoi Namibian oloista ja sosiaalisesta epätasa-arvoisuudesta, tavastaan tehdä eri tavalla työtä eli itsekin kädet työn touhussa yhdessä mustien alaistensa kanssa. Pukema liikkui ja oli juontajan kanssa täysin rennosti, kuin vanhan tutun kanssa. Ei tarvinnut isoa fyysistä tyhjää tilaa ympärillään, päästi lähelle. Hän oli samaan aikaan rauhallinen ja nopea liikkeissään. Luonteva, kuin kuuluisi juuri siihen paikkaan ja hetkeen, missä kulloinkin on.
Olin isosti vaikuttunut. Tuollainen ihminen olisi ihana tuntea, tuollaiseen rakastua! Miksi tasapainoinen hyväntuulisuus tuntuu nin harvinaiselta? Mietin, kuinka paljon minä hymyilen? Liian harvoin, taatusti. Silti nykyisin varmasti paljon enemmän kuin ennen, kun raivoa ja epätoivoa täynnä puursin oravanpyörässä. Olen huomannut, että alaspäin painuneet suupieleni ovat kuin ovatkin viimeisen parin vuoden aikana hieman nousseet ylöspäin? Luin jostain, että jopa "epäaito", tietoisesti itse tuotettu hymy saa ihmisen paremmalle tuulelle ja erittämään jotain mielialahormoneja tms. Jospa alkaisi hymykoulun? Hymyilisi usein sisäisesti, niin varmasti hymy tulisi ulospäinkin? Ajattelisi: "Kaikki on hyvin. Kaikki on itse asiassa loistavasti!"
Onko Pekka Pukemalla ollut onnellinen lapsuus? Vai mistä noita onnellisia ihmisiä oikein tulee?
Ohjelma nähtävissä YLE Areenalla 13.3.2010 klo 18.15 asti (vain Suomessa):
http://areena.yle.fi/video/808153
20 kommenttia:
Hih hih, kirjoittelen aika ahkerasti tänään.
Minäkin katsoin tuon Selinin ohjelman ja ajattelin mielessäni, että voi vitsit kuinka mielenkiintoinen paikka Namibia olisikaan. Ja oikein sydämessä tuntui, kun se koiravanhus oli otettu mukaan tuhansien kilometrien päähän : ) Tuli hyvä fiilis tuosta ohjelmasta!
Ja ihana pikkuinen, poden kroonista vauvaihastusta : )
Minna
Minusta on ihana nähdä kokonaan ja aidosti tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä. Aion tulla isona sellaiseksi ;-) Koulutus on vielä kesken...
Kiitti vinkistä. Yleensä katson aina kaikki nämä Jaakon ohjelmat, mutta nyt jäi väliin. Eli Areenan puolelle menen pian.
Olen tykännyt Jaakon rennosta tavasta tehdä tätä ohjelmasarjaa. Lähes joka jaksoon on löydetty mielenkiintoiset ihmiset eri maissa.
Pienokainen on kyllä mainion näköinen tuossa kuvassa!
Minäkin katsoin samaa ohjelmaa, miehen hyväntuulisuus oli suorastaan tarttuvaa!
Olen lukenut tuosta hymyasiasta myös, että "hymyharjoituksilla" voi oikeasti saada iloisemman mielen ja jonkin aikaa harjoiteltuaan alkaa oikeasti hymyilemään ja nauramaan enemmän. Se kuulostaa jotenkin uskomattomalta, mutta kyllä sitä tosiaan voisi kokeilla!
Minna, totta, siitä tuli hyvä fiilis. Jotenkin tuli tunne, että tuossa on hyvä ihminen, onnellisuuden lisäksi. Tuo pikkuinen on kyllä niin ihana. Minä en ollenkaan pidä kaikista vauvoista tai lapsista, mutta tuosta pidän ihan kauheasti! :)
Linnea, ja mehän jatketaan harjoituksia, eikö vain! :)
Sooloilija, sarja on jollain tavalla pirteän lämmin ja positiivinen poikkeus kaikkiin näihin "häviäjätippuupois", "heikoinlenkki" yms. ohjelmiin.
Mimmi, totta. Hei, sovitaanko että aletaan pitämään hymykoulua oikeasti! Hymyillään sekä sisäisesti että ulkoisesti. Olen huomannut, että se tosiaan toimii! :)
Kiitos vinkistä. Ohjelma tulee näemmä myös uusintana huomenna ma 8.3. klo 15.56. Nappaan talteen ja nautiskelen.
Uskon, että oravanpyörästä hyppääminen, relaaminen ja oman äänen kuunteleminen sekä Afrikan valo (ja lämpö ja tila) saavat hymyilemään ja mielihyvähormonit virtaamaan. Puutarhanhoitokin jo sinällään on terapeuttista. (Tullapa jo kevät, valoa onneksi riittää jo alkuiltaan!)
Täytyy huomenna katsoa tuo uusinta, rupesi niin kiinnostamaan tuo onnellinen ain hymyilevä mies :)
Minäkin olisin hyvin onnellinen, jos saisin naapurin emännän tekemää ruislimppua. Näyttää nimittän hurjan hyvältä.
Ihana pikkuinen. Suuret silmät.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pitävät hymyä ja iloa jotenkin naivina tai teeskenneltynä. Sitäpaitsi usein ilo tarttuu toisiin ihmisiin. Minua kuvataa usein pirteäksi, enkä pistä siitä ollenkaan pahakseni. Mieluummin pirteä kuin hapan.
Onnellinen ja hymyileväinen mies alkoi heti kiinnostamaan minuakin. Kiitos hälle, joka kertoi että tulee uusintana huomena. Täytyy muistaa virittäytyä teeveen ääreen.
Ihanan näköinen ruisleipä!
Katja, katsoin ohjelman alunkin nyt. Kyllä rakkauskin varmaan tuo onnea :).
Solen, eikö vain olekin mahtavat silmät pikkuisella!
Kirjailijatar, minusta sinun teksteistäsikin välittyy se ilo ja hyvä olo, joka sinussa on ja tulee esiin pirteytenä. Ilo on tosiaan hienoa siitä, että se tarttuu. Luulen, että ilosta marmattavat ne kateelliset ja ei-onnelliset.
Jatta, katsopa ihmeessä. Leipä on hyvää ja aidon makuista, tosi vanhasta juuresta tehty.
Minäkin katsoin saman ohjelman. Kiinnitin hymyyn myös huomioni. Selitin sen itselleni ja muille, että siinäs näette. Kun ryhtyy puutarhuriksi elämä on onnellista. Tai sehän kuuluu Jos halauat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.
Voisin myös miettiä hymyilemistä, pitäisi muistaa hymyillä enemmän eikä uppoutua omiin aatoksiin.
Nauru myös pidentää ikää - kuulema.
En katsonut tuota ohjelmaa, enkä tiedä miehen taustoja, mutta takana saattaa olla raskaitakin asioita.
Vähän siihen suuntaan että kun on kokenut vaikeita aikoja ja joutunut luopumaan paljosta osaa arvostaa ihan eri lailla tasaista, tavallista elämää.
Ja puutarhan hoito tekee kyllä jo itsessään onnelliseksi!
Kuvasi myötä alkoi tehdä hirmuisesti aitoa, kunnolla hapatettua ruisleipää mieli.
Kiitos taas. Tiedän mihin tänään suuntaan tietokoneen surffilautani. Namibiaan. Ja hymyyn. Silloin kun meillä oli telkkari, katsoimme aina Selinin ohjelmat, niissä oli hyvä tahto ja pyrkimys sitä kohti.
Lapsi. Ihana pikkukulta. Hän on ilmiselvä esimerkki siitä, mitä lapselle tapahtuu (=hyvää), kun on turva vanhemmissa, jotka ovat saatavilla kun itse on pieni ja avuton. Rakastavissa vanhemmissa on Pienen ihmisen Iso Turva.
***
Ruisleivänkin sait. Onnellinen. Veistän siivun ja maistan. On se, on:)
Jos olet kiinnostunut merkeistä, blogissani on sulle sellainen.
Ihana postaus! Ja kyllä, olen harjoittanut tuota hymykoulua. aamuisin metrossa, juuri silloin kun olen huomannut että kurtistan kulmiani ihan turhaan, kuin huonosta tottumuksesta. Toimii minuun, silti aina sen unohdan.
Ja tästä onnellisesta meihestä tahdon tietää lisää!
Mie olen kokeillut joskus hymykoulua, elämäni pahimmissa vaiheissa. Kyllä se toimii, kunhan muistaisi treenata. Ihanat kulmakarvat!! vauvelilla. Niin ja edellisen postauksen wuh-kommentti tuli kyllä multa, ei Viiviltä. Mutta kun inhoan sanoa wau, niin tuo wuh sai toimia vastaavana ihastuksen henkäisynä. Wuh!
Ihana dokkari -oikeassa olit!
Ja tukasi on mainio, hyvä kun teit sen. Sopii siroihin kasvoihisi.
arleena, puutarhanhoito on kyllä varmasti rentouttavaa, jos siitä pitää ja osaa ottaa sen oikein. Harjoitellaan hymyilemistä! :)
Mk, tuo on ihan totta, näinkin voi olla. Sinä sen varmasti tiedät ja itsekin on huomannut, että vaikeiden aikojen jälkeen näkökulma on tosiaan muuttunut.
Lastu, kiva, luulen että tykkään Namibiasta :). Leipä oli hyvää, merisuola oikein narskui välillä hampaissa.
Niina, kiitos! Minähän nappasin sen heti mukaani :).
eilen tänään huomenna, aloitetaan oikein blogistanian läpi kulkeva hymyaalto! :) Minä olen treenannut nyt "sisäistä hymyä", joka tietysti saa tulla uloskin asti. Se tekee tosi hyvää, eikä edes ole niin vaikeata.
Hanni, wuh! Sisäinen hymy, "mielen hymy" on mukavaa myös. Vauvelista saattaa tulla komea mies ;).
eilen tänään huomenna, kiva jos tykkäsit! Ja kiitos hiuskommentista :).
Suloinen pieni mies!! Voi kun sitä itsekin osaisi olla onnellinen vain siitä, että perusturva on kohdallaan. Siihen pitää pyrkiä!!
Hymytyttö, eikös vain olekin suloinen :). Kiitollisuus kyllä lisää onnellisuutta, totta.
Lähetä kommentti