Moi, edessä, lavan oikeassa reunassa, oli hyvä sakki. Olin siinä minäkin tyttäreni kanssa. Kampaajan miehenä rekisteröin hahmon, jolla oli uusi lyhyt leikkaus: oikein hyvä! Hieno oli konserttikin. Sanoin tyttärelle kolmannen biisin jälkeen, että oikea rumpali vois olla mielenkiintoinen elementti tässä musassa. No se känninen hahmo joka horjui lavalla ennen keikkaa oli bändin rumpali, jota ei sitten päästetty lavalle... Vaan mitäpä siitä; tytär etukäteen kuvitteli, että Jonesin ääni ei oikeesti ole olemassa vaan se on joku satu toisesta ulottuvuudesta ja käsittämätöntähän se on - Rickie Lee nyansoi kuiskauksetkin käsittämättömällä tarkkuudella ja intensiteetillä ja kun sitä ääntä lahtee tulemaan niin sitä riittää ja siinä on käsittämätön voima. Silti se ei ikinä mene huudoksi. Ihme nainen. Last Chance Texaco oli huippu! terveisin: Livegraphy-isäntä. http://livegraphy.blogspot.com
Livegraphy-isäntä, no johan on! :) Olisit tullut moikkaamaan!! Et kuitenkaan ollut se hahmo takanani, jolle juttelin ja joka sulki liukuoven? Hieno keikka kyllä oli, paitsi se baarin puolelta tullut huuto häiritsi kyllä itseänikin, ei vain artistia. Jones on kyllä niitä harvinaisia laulajia, jotka laulavat livenä aivan yhtä hyvin kuin levyllä, ei tarvitse editoida studiossa laulua. Nainen on itse musiikki, musiikin ruumiillistuma.
Linnea, nyt ei valitettavasti juurikaan kuvia taida tulla. Kun olin liikkeellä, oli harvinaisen tylsä valo.
Mirka, kiva kuulla, että tuli ikävä! :). Miniläppärini hajosi prkl jo alkupäivinä, joten loppuaikana ei voinut webbiä käyttää. Ja viikkohan siellä äidin luona taas hurahti huomaamatta.
11 kommenttia:
Harmi kun tavastia on vähän liian kaukanan meidän kotinurkilta :)
hauskaa keikkaa sinulle!
Mukavaa keikkaa uudessa lookissa! Tuollainen lyhyt tukka on kyllä kiva:)
Enpä ehdi Tavastialle, mutta hyvää keikkaa! Luin kyllä artistin haastattelun tänään Hesarista, että olen niin kuin vähän mukana.
Vähän syrjässä se Tavastia täältä katsoen.
Mutta pidä hauskaa, naputtelen varvasta kotona näiden tahtiin.
Kiitoksia, keikka oli hyvä ja tukka hyvin ;):
Moi, edessä, lavan oikeassa reunassa, oli hyvä sakki. Olin siinä minäkin tyttäreni kanssa. Kampaajan miehenä rekisteröin hahmon, jolla oli uusi lyhyt leikkaus: oikein hyvä!
Hieno oli konserttikin. Sanoin tyttärelle kolmannen biisin jälkeen, että oikea rumpali vois olla mielenkiintoinen elementti tässä musassa. No se känninen hahmo joka horjui lavalla ennen keikkaa oli bändin rumpali, jota ei sitten päästetty lavalle...
Vaan mitäpä siitä; tytär etukäteen kuvitteli, että Jonesin ääni ei oikeesti ole olemassa vaan se on joku satu toisesta ulottuvuudesta ja käsittämätöntähän se on - Rickie Lee nyansoi kuiskauksetkin käsittämättömällä tarkkuudella ja intensiteetillä ja kun sitä ääntä lahtee tulemaan niin sitä riittää ja siinä on käsittämätön voima. Silti se ei ikinä mene huudoksi. Ihme nainen. Last Chance Texaco oli huippu! terveisin: Livegraphy-isäntä.
http://livegraphy.blogspot.com
Livegraphy-isäntä, no johan on! :) Olisit tullut moikkaamaan!! Et kuitenkaan ollut se hahmo takanani, jolle juttelin ja joka sulki liukuoven? Hieno keikka kyllä oli, paitsi se baarin puolelta tullut huuto häiritsi kyllä itseänikin, ei vain artistia. Jones on kyllä niitä harvinaisia laulajia, jotka laulavat livenä aivan yhtä hyvin kuin levyllä, ei tarvitse editoida studiossa laulua. Nainen on itse musiikki, musiikin ruumiillistuma.
Kaveri oli Tavastialla myös, kovasti kehui keikkaa.
Muistan edellisen Helsinginreissusi ihanat kuvat! :-)
Huhuu! Jäitkö jumiin sinne Tavastian vessaan, kun sinusta ei ole kuulunut mitään sittemmin? Alkaa olla ikävä... :)
Jatta, hauska kuulla, hyvä se keikka oli.
Linnea, nyt ei valitettavasti juurikaan kuvia taida tulla. Kun olin liikkeellä, oli harvinaisen tylsä valo.
Mirka, kiva kuulla, että tuli ikävä! :). Miniläppärini hajosi prkl jo alkupäivinä, joten loppuaikana ei voinut webbiä käyttää. Ja viikkohan siellä äidin luona taas hurahti huomaamatta.
Lähetä kommentti