Kevät ravistelee luontoa ja mieltä. Milloin paistaa, milloin sataa. Yritän muistaa: älä vastusta, hyväksy oleva. Ja yhtäkkiä kaikki on taas kevyttä ja helppoa, teen sen mitä nyt pitää tehdä ja vapaudun stressistä.
Nautin niin kovasti pelloilla kävelystä, samoin koirat. Nyt lumet ovat jo enimmäkseen sulaneet, kumisaappailla pääsee mistä vain. Leivot ja töyhtöhyypät lentelevät, huuhkajakin jo huhuili yöllä, lepakot syöksyvät öisin ikkunan edestä. Aamulla istun huussissa kun koirat karkaavat lähimetsään. Yksinäinen jäniksen takajalka tiellä, iso koira oksentaa lihakimpaleen. Sen ilveksen jäljiltä, joka meille eräänä yönä huuteli?
Kerään ojan varrelta ruosteenruskeita "kuivakukkia", hienoja minulle, pajunoksien kanssa. Kun hymyilen iloani kylällä minullekin hymyillään, yritetään saada auto kuntoon ennen katsastusta, tehdä paperityöt nopeasti. Asiat hoituvat kyllä, uskon pois.
Kevät on lupaus, kevät on toivo. Kevät on uusi, uusi vuodenaika, joista jokainen yhtä kaunis ja erilainen.
Päivän pieni ilo: kampaaja varattu loppuviikoksi. Olen taas harrastanut omatoimisuutta ja saksinut itse hiuksiani ohennussaksilla... Ovat ne ihan menettelevät, mutta haluan vielä lyhyemmät, sähäkämmät, luonnetta, pystyyn, punk! Ei mitään tylsää tätitukkaa.
10 kommenttia:
Kaunis kevätkimppu! Mutta vapautuisimpa minäkin stressistä... On vaan sellainen luova tukos yhden työjutun suhteen, sen kun saisi auki niin stressikin laantuisi.
Minä en uskalla leikellä hiuksia itse! :/ Tänään kyllä teki mieli, mittailin niitä jo sillä silmällä mutta en uskaltautunut. Reilu viikko pitäisi vielä kestää kampaajaan... Se huono puoli lyhyissä hiuksissa on, että jos kampaajallakäynti venyy, sen kyllä huomaa.
Selailin tänään blogiasi ensimmäistä kertaa. Mielenkiintoisia ajatuksia ja kauniita kuvia. Tulin hyvälle tuulelle.
Kirjoitat kyllä tosi kivasti, mukava lukea :)
Tuo mitä sanoit hymyilystä on niiin totta! Hymy ei maksa mitään, mutta sillä pääsee helposti kontaktiin ihmisten kanssa, joita ei muuten kohtaisi.
Minä nautin keväässä erityisesti juuri muuttolinnuista. Lapsena harrastin lintuja enemmänkin, nykyään vain nautiskelen. On ihana nähdä niiden palaavan tänne Pohjolaan vuosi vuoden jälkeen.
Jutta, toivottavasti luova tukos aukeaa? Oletko kokeillut jotain rentoutusmenetelmiä tms.? Tai ihan vaan istuu rauhassa ja keskittyy hengittämiseen, tyhjentää pään? Ehkä onkin parempi, ettei itse leikkaa hiuksiaan... ;). Mun piti ensin vaan vähän otsista ja korvien päältä lyhentää, mutta se riistäytyy aina käsistä.
täti, tervetuloa, kiitos kovasti! :)
milla, kiitän, kiva kuulla :).
Mirka, linnut jotenkin ovat symboli jollekin isolle. Tästä lensi yli paljon joutseniakin, nyt vähemmän. Hymyillään :).
vaihtelevasta se vaihtuu! suomen kesäksi
Sinä olet löytänyt ja oppinut näkemään paljon. Kuulostaa oikein hyvältä :) Myös tuo eläimellinen meininki, mitä saat seurata pihallasi.
Minäkin tavoittelen uudestaan rauhaa, jota maailman melskeet ovat taas koetelleet. Onnistunutkin olen.
Ja lupauksissa ja toivossa kannattaa roikkua :)
anonyymi, aivan :).
Ruska, ihan varmasti löydät sen rauhan! Se on juuri tässä, juuri nyt. Kun vain pysähtyy ja ottaa vastaan.
Heh, onpa taas samansuuntaisia aatoksia... :) Älä vastusta, hyväksy oleva. Tätä on pohdittu omalla tavalla, huomattu sen helpottava voima.
Ja myös täällä on nautittu pelloilla kävelyistä, ja katsottu kuinka koirat nauttivat. Eli jatketaan :)
Jatta, no ihan on samat kelat! :) Me ollaan ihan samiksia ;), ja nyt pellolle tästä!
Lähetä kommentti