sunnuntai, 30. toukokuuta 2010

Haave

Minä haaveilen harvoin. Yleensä suunnittelen, kartoitan, tutkin, vertaan, harkitsen. Eli jos innostun jostain, olen myös vakaassa aikomuksessa tehdä asian eteen jotain, hankkia tai perehtyä. En pakene haaveisiin, että "jospa", "kunpa", "sitten joskus kun".

Mutta jotkut haaveet näköjään pysyvät sitkeässä, vaikka niitä ei toteuttaisikaan. Olen miettinyt kajakin tai jonkun vesipelin hankintaa jo vuosia; melonnan alkeiskurssin kävin kymmenisen vuotta sitten. Viime kesänä kävimme Ruskan kanssa melomassa, ja onhan se vaan niin älyttömän kivaa.

Viime yönä (juu, rytmit taas persiillään) googletin taas vaihteeksi ja luin arvosteluita kanooteista, kajakeista ja myös niistä ilmatäytteisistä. Onneksi en vielä painanut missään nettikaupassa "confirm order" -painiketta, läheltä piti. Pitää vielä miettiä tarkkaan sekä sitä, mitä haluaa, että sitä, että oikeastaan ei todellakaan ole varaa...

Kajakissa on se huono puoli, että siihen ei saa molempia koiria tai vieraita mukaan, pikkukoiran johonkin malliin kyllä. Ja jos lähden vesille, tahdon ottaa koko "perheen" mukaan. Haluaisin käyttää venettä kalastukseen, saariretkiin, saarikätköilyyn, ehkä yhden-kahden yön retkiin. Eli pitäisi mahtua tavaraa, koirat ja mielellään toinen ihminenkin.

Tänään sen tajusin: pikkuinen purjevene! Isälläni on Göteborgs Eka, ja se on ihan mahtava pieni puuvene, johon mahtuu itse asiassa aika paljonkin porukkaa. Pienenähän purjehdimme Ahvenanmaalla kaikki kesät, joten purjehtiminen on lähellä sydäntäni. Moottoria en halua huudattaa, eikä pelkkä soutuvene oikein innosta. Pieni purjevene olisi mainio ratkaisu! Sitä voisi purjehtia mainiosti yksin. Purjehtiminen on hiljaista, meditoivaa, ympäristöystävällistä. Tosin pienimmätkin muoviveneet maksavat jo vähintään tonnin (Ekat monta tonnia), joten voi olla että haave jää toteuttamatta. Mutta jos jostain tulisi hyvä vene vastaan...

Kuvat: nettivene.com, Suomen göteborgsekayhdistys

Päivän pirtelö: Maustamatonta luomujogurttia (siedänkö sittenkin hapanmaitotuotteita, jipii!?), vettä, pussi mustikoita, banaani, päärynä, omena, ripaus goji-marjoja, loraus pellavansiemenöljyä, seesaminsiemeniä.

19 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Mielenkiintoista... En ole koskaan pitänyt itseäni vesi-ihmisenä, mutta kajakkireissut loppukesän Saimaalla parina vuonna ovat olleet niin rauhoittavia, suorastaan zeniläisiä, että rohkaistuin myös merelle melomaan.Järvi toimi paremmin. Onnea veneunelmien toteuttamiseen!

Hiutale kirjoitti...

Sama hankaluus minulla; yksinhuoltajana ei voi lähteä melomaan työpäivien jälkeen eikä kyllä vapaapäivinäkään, vaan pitäisi saada koirat mukaan. Kajakki ei siis käy, vaikka siitä niiiin tykkäänkin! Purjehtiminen taas olisi aivan liian teknistä. Ilmatäytteinen kajakki, sen verran avonainen malli, että kaksi kompaktia porokoiraa mahtuu, on tällä hetkellä järkevyyslistan kärjessä, vaikka tiedän ettei sillä melominen ole ollenkaan niin sujuvaa kuin oikealla kajakilla. Toivottavasti sun purjevenehaave toteutuu!

p.s. mites tuo sinun arvontasi...?

trina kirjoitti...

Meillä on ilmatäytteinen Advanced Elements -kajakki, joka on aika raskas meloa (ainakin jos on kaksi ihmistä) verrattuna normaaliin kajakkiin. Pitkiä matkoja sillä ei jaksa. Kannattaa testata kajakkia (jos vaan on mahdollista), minkä aikoo ostaa, ettei tule pettymystä.

Pellon pientareella kirjoitti...

Linnea, ai sinullakin mukavia kokemuksia. Kyllä vesi virkistää ja rentouttaa, on se vaan niin.

Hiutale, sellaista avonaista edullista ilmatäytteistä kajakkia juuri eilen harkitsin... Toisaalta, eikös avokanoottikin olisi hyvä vaihtoehto? Arvonta, kröhm, nyt pistit pahan, omantunto soimaa koko ajan. Ihan kohta! Poista vaan kuvake omalta sivuiltasi jos haluat, saat silti kaksi arpaa.

Hiutale kirjoitti...

En poista :). Mutta jännityksellä odottelen.

Rita kirjoitti...

Entäs veneen vuokraus?

Pellon pientareella kirjoitti...

Trina, totta, noista ilmatäytteisistä myös "varoitellaan" monesta eri syystä. Ne tarpeethan on hyvä miettiä tarkkaan: teenkö pitkiä retkiä vai käynkö vain parisen tuntia? Vai pitääkö pystyä molempiin jne. Halpa käytetty avokanootti voisi olla hyvä myös, jos saisi venepaikan eikä tarvitsisi nostella kajakkia auto katolle kuin keväällä ja syksyllä.

Rita, käyttötarkoitus olisi tässä lähijärvellä käydä silloin tällöin koko kesän ajan, joten vuokraus ei oikein onnistu, ellei vuokraisi koko kesäksi, joka ei muuten huono idea sekään! Mähän voisin laittaa kaupan seinälle vaikka "vuokrata halutaan" -lapun...

Mk kirjoitti...

Tuo pirtelö onkin varmaan hyvää!

Osaat purjehtiakkin?
Kuinkahan koirat suhtautuisivat purjeisiin, olisikohan jossain vuokrattavana tavallista venettä totuttaa niitä vesillä oloon?

Mirka kirjoitti...

En osaa kommentoida tuota vene asiaa, kun en ole juuri sen alan asiantuntija (melkein kaikkien muiden kyllä), mutta olen viime aikoina lukenut mielenkiitoisen kirjan unelmoinnista ja siitä, miten alitajunta alkaa työstää unelmaa ja johdattaa kohti sen toteutumista. Kyseessä on aarrekartta-metodi, josta on paljon tietoa netissäkin sekä yksi noin 10 vuotta sitten julkaistu kirja, josta ajattelin tehdä postauksen jahka jaksan.

Niin että unelmoi vaan siitä veneestä, ja yhtäkkiä voit huomata olevasi sellaisen omistaja riitti rahat tai ei!

Satu kirjoitti...

Jos sittenkin kanoottiin/kajakkiin kallistut, niin niitä poistavat aina välillä melontaseurat vajoistaan. Ihan käypiä silti ovat, hinta vain on kuluttajaystävällinen :)

Harri kirjoitti...

http://www.flyfishusa.com/newsletter/041507/fishcat-4.jpg

^^^^
allekirjoittaneen vesikulkuneuvo :)

Anonyymi kirjoitti...

Inkkarityylinen kanootti voisi toimia, jos et kovin pitkiä matkoja tai suurille vesille suuntaa.

Siihen mahtuisi tavaraa ja matkatoverikin mukaan. Ja käytettyjä kannattaa kysellä. Ja kentis jokun seuran kautta voisi löytää. Tai ainakin päästä testaamaan erilaisia, niin tietää sitten, mitä tahtoo. Kymenlaaksossa on monta melojaporukkaa.

-Minna, jota kans kiinnostaa kanotointi :)

Pellon pientareella kirjoitti...

Mk, ihme kyllä, teen välillä ihan hyviäkin pirtelöitä, tosin harvemmin ;). Ei vaiskaan, ovat ne viherpirtelötkin hyviä, tietysti vähän eri tavalla. Eihän kaiken tarvitse olla mansikan makuista.

Koirien kanssa itsekin mietin tuota purjetta, veneen pitäisi olla sellainen, että koira ei jää lujaa kääntyvän purjeen/puomin alle, kun käännytään. Pikkukoira menee missä vaan, kunhan saa olla mun kanssa, ison kanssa olisi totuteltavaa enemmänkin. En ole mikään hyvä purjehtia, mutta eiköhän se taas mieleen muistuisi. Olen minä pentuna ollut optimistijollakilpailussakin (ensimmäinen ja viimeinen), jännitti niin kauheasti että en muistanut kääntyessä vaihtaa istumapuolta ja vene kaatui. Hiukka noloa...

Mirka, totta, olen itsekin lukenut tuosta aarrekarttajutusta ja vastaavista. Itse asiassa niin on tapahtunut monessa asiassa elämässäni, osa ihmeelliselläkin tavalla. Tavoitteet tai toiveet ovat hyviä, jos ne eivät estä elämää nyt, ettei se ole sitä sitku-elämää.

Satu, täytyypä pitää silmät auki ja vaikka selvitellä vähän noita seuroja. Sitä kanoottia olen miettinyt taas enemmänkin. Isoin ongelma on se, että pelkään että joku varastaa sen! Täältä lähtee kävelemään rannoilta tavaraa kiitettäväksi. Ja en jaksa joka kerta roudata yksin sellaista ees taas. Tietty jos sais jonkun vajapaikan seuralta...

Harri, tuo näyttää melkoisen hitaalta menopeliltä ;).

Minna, totta, kts. vastaukseni Sadulle. Lähde säkin vaan melomaan!

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen melonut lähinnä inkkarilla. Voi että se on mukavaa. Pisimmillään olemme tehneet viiden päivän reissuja Saimaalla tai jossai muualla. Kajakki olen vain kokeillut melontakurssilla, olihan sekin kiva. Mutta melominen noin ylipäätään on tosi kivaa. Ja varmasti purjehtiminenkin, mutta siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Ruska kirjoitti...

Voih, miten ihania veneitä. Purjehduksesta en tiedä mitään, mutta kuvasi pistävät melkein haaveilemaan. Ei sais laittaa tällaista tarinaa näkyville.

Toivottavasti teille löytyy sopiva vesimenopeli. Itse kävin tänään melomassa, ja voi että, miten hyvältä se maistui. Jos haluat, niin voitais joskus kokeilla inkkarimelontaa sinun koiruuksien kanssa.

Pellon pientareella kirjoitti...

Kirjailijatar, kiva kuulla inkkarikokemuksistasi! Varmasti tuollainen vähän pidempikin reissu olisi elämys, pelillä kuin pelillä.

Ruska, eivätkö olekin, niin kauniita tuollaiset puuveneet. Eiköhän se vesipeli löydy jos on tarpeen. Pitää vielä pohdiskella. Tästä peräkylästä ei löydy melontaseuraa, vaikka vettä on tosi paljon. Aika köyhältä näyttää meininki lähimaillakin, sivustot ei toimi jne. Isoin ongelma on se, että yksin en inkkaria jaksa nostella ja jos saisin jonkun rantapaikan, pelkään että kanootti on nopeasti varastettu kanootti... :(. Olisi kyllä kiva kokeilla! Saa nähdä, miten isonkoiran kanssa menisi...

Elisa kirjoitti...

Minä en ole kokeillut kun kerran firman virkistyspäivässä melomista, sitä olisi hauska kokeilla uudestaan. Soutuveneellä tulee soudeltua monta kertaa kesässä möksällä ja se jos joku on rentouttavaa.

Ostin goji marjoja luettuani niiden tervellisyydestä, mutta vielä en ole niiden makuun kauhean ihastunut. Kiitos vinkistä; sujautain niitä jogurttipirtelöön (jota teen ainoastaan la-su aamuina).

Pellon pientareella kirjoitti...

Elisa, vesillä olo ylipäätään on kyllä jotenkin rentouttavaa, oli väline mikä tahansa. Jännä juttu, minä ja koiratkin kyllä tykkäämme goji-marjoista. Syön niitä pähkinöiden seassa ja smoothieissa myös. Kunhan saan tehtyä sitä suklaata itse, koitan varmaan marjoja siihenkin. Tee vaan kuule smoothie joka aamu :).

Jatta kirjoitti...

Sama ongelma melomisen suhteen. Haluaisin niin kovasti, mutta aivan hullua olisi jättää koirat pois. Koko perhe tai ei mitään. ;)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails