Miten nyt jo ruoho tursuaa joka paikasta ja tuomet ovat täydessä kukassa? Vastahan pieniä nuppuja ihailin. Viikate teräväksi ja töihin, piha on pian viidakko!
Olen nyt ajatellut, että olen vihdoin tarpeeksi iso tyttö käyttämään mekkoja. Josta olen aina haaveillut, että olisi kiva. Nyt on mekkoja. Toivottavasti kohta lisää, jos uskallan ompelukoneelle.
Hiukseni eivät anna minun antaa niille väriä, kun värjäsin ne. Sanoisin että kullanharmaanvihertävät, myös laikukkaat. Aika lahjakasta Garnier. Palaan kiltisti L'Orealin pariin, ellen sitten koita vielä Schwarzkopf'ia (kiesus mikä nimi, miten ne saavat myytyä yhtään tuotetta, ainakaan jos pitää netistä hakea...). Suodatettu vesi on parempaa pestä ja juoda, ehdottomasti, hilse vähentynyt edelleen eivätkä kahvikupit tummu ja läikity.
Auto ei mennyt läpi katsastuksesta, takaturvavyöt rispaantuneet ja vaihdettava (autossa tyyppivika, terävät kotelon reunat)! Paska tikki. Purkuauto-osia etsinyt monta päivää. Suomesta, sitten Englannista, Saksasta. Ei löydy, tähän vuosimalliin ja farmariin, harvinainen auto. Soitellut Ruotsiin, ei niillä ole kuin taka vasen, kolmessa paikassa. Uutena maksavat 200€/kpl ja tilataan Japanista, odotusta 4 viikkoa. En maksa turhasta tuollaista summaa, en perkele, ei ole edes varaa! Mutta kun on tarpeeksi sitkeä ja kysyy, selvittää ja ihmettelee, asioilla on tapana järjestyä. Puran autoa kunnes saan vyön kokonaan irti (uusi ammatti, purkuautovaraosakauppias?!). Opin, että kelasta saa vyön irti rikkomatta. Tilaan Suomen toiset kappaleet hiukan väärää vuosimallia olevan purkuautovyöparin (45€/kpl). Jos ei sovi vaihdetaan kela. Sanon itselleni: reipas tyttö!
Ihanaa, kun voi tuulettaa oikein kunnolla! Kävellä yöllä mekossa paljain säärin, eikä melkein palele. Ehkä sain hevosmuurahaisetkin taas häädettyä, ainakin enimmäkseen. Sisällä surisevia mehiläisiä en pelkää, niitä parveilee kymmenittäin isossa vaahterassa talon vieressä. Otin askeleen keski-ikäiseksi ja kävelin koirien kanssa 7 km sauvakävelyä, kun hiihtoa tuli ikävä. Olen hissukseen alkanut kahvakuulailla.
Taas aloitettu kunnon hedelmävihanneskuuri tepsii. Mieli ja vointi on hyvä. Oi kesä!
16 kommenttia:
Ihanaa kuulla uutisiasi. Vaikka auto jumpittelee on fiilis selvästi voitokas! aamulla juuri haimme omamme huollosta. Pieni sitkeä sitikka.
Tein superyksinkertaisen hameenkaavat ja nyt aion surautella puolihameita joka lähtöön. Yksi kaksi ihanuutta valmiina -toinen vanhasta pöytäliinasta.
Juu, ja mitään Garnieria en päähäni pistä, siinä on jotainnjoka saa päänahkani ärtymään samantien.
Olipas iloinen kirjoitus! Tuli niin hyvä mieli. Kaikkihan on loppupelissä asenteesta kiinni, joko antaa asioiden masentaa tai sitten ei.
Keski-ikäilystä pitäisi tehdä uusi trendi ikuisen nuoruuden tavoittelun tilalle! Kaikille vaan tuulipuvut ja kävelysauvat ja Kauniit ja Rohkeat telkkariin. Olisi tosi kivaa, kun ei tarttis muille perustella jotenkin häpeillen, että taas on tehty jotain ikäistäni vanhempaa. Teininähän nimenomaan niin tehtiin tarkoituksella, koska se muuttui toisinpäin?
eilen tänään huomenna: sitkeä ja luottavainen olo, kyllä vaan. Sitikat on niin södejä! Minäkin tykkäisin tehdä just kierrätysvaatteita, yksi verhokangas mullakin odottamassa. Garnier on surkeaa. Tämä viimeisin sentään ei tehnyt ihan hamppua kuten pari aiempaa.
Mirka, kummallisintahan tässä on se, että minä ihan oikeasti olen keski-ikäinen!? ;) En vain tunne olevani. Kolmisen vuotta sitten burnoutissa suunnilleen odotin eläkkeellepääsyä että saisi joskus levätä, mutta nyt tunnen itseni ihan nuoreksi plikaksi. Ulkoiluvaatteet on must (ei nyt ehkä se ihan klassinen halpistuulipuku), mutta Kauniita ja rohkeita - ei kiitos. Keski-ikäisyys on juuri sitä mitä me halutaan sen olevan! Ja sitä paitsi sauvakävely on sekä kivaa että tehokasta :).
Pitää vielä kommentoida, etten minäkään sentään niitä Kauniita ja rohkeita katso... Ettei vaan kukaan jää väärään käsitykseen :) Mutta sauvakävellyt olen jo kymmenen vuotta, joista pari ensimmäistä jotenkin hävetti. Nyt ei enää todellakaan kiinnosta, mitä joku teini mun demetiahiihdosta tykkää.
Kesämekko on ihana vaate!
Tosin käytän niitä lyhyimpiä vain kotioloissa.
Ai ne hylkäävät takapenkin turvavöistäkin?
Jo on tarkkaa.
Toivottavasti saat vyöt pelaamaan.
Ja ruoho, se tosiaan kasvaa.
Mustikkakin alkaa juuri kukkia, nyt näyttää säiden suhteen hyvältä.
Mirka, heh, okeiiiii... ;). Uskotaan, heh. Ai sä olet sauvakävellyt jo noin kauan, hienoa. Huomaatko sen yläkropasta? Ja tosiaan, yksi turhimmista ja elämää estävimmistä asioista on miettiä, mitä muun minusta ajattelevat.
Mk, lyhyt ois viileä, mutta ei kai sitä kovin lyhyessä kylillä. Paitsi mulla on yhdet hameshortsit, aika kivat. Joo, arvaa ottiko päähän se turvavyöjuttu, kun ei kukaan edes istu siellä takana. Ja ei se muuten olisi huomannut (sanoi katsastaja itse), mutta kun toinen vyö oli vedetty ulos eli piti kiinni koiran häkkiä, ja se rispaannus oikein loisti silmään. Ja minä idari vielä ennen katsastusta katsoin, että tuleekohan tuosta ongelmia... En sitten tajunnut laittaa vyötä sisään ja huonoa kohtaan siten piiloon. Just.
Ihanan eksoottinen mielikuva tukkaväristäsi :D Ei ole jokatytöllä semmoista kesätukkaa. Ja hyvä sinä, kun kuulostat olevan niin voimissasi. Ties mihin kaikkeen vielä ryhdyt. Hus ompeluhommiin siitä ja sitten tuotoksia esittelemään :)
Olet tosiaan reipas tyttö, minä oli iloinen kun sain renkaat vaihdetuksi, mutta että turvavyö. Näppärä olet.
Ihania mielikuvia tuli tekstistäsi, lempparikohtani oli tuo missä on yö, hieman sellainen laventelinsininen ilma ja pientä usvaa ja sinä kuljet valkoisessa pitsi yöpaidassa pellonreunaa :)
Täälläkin tuomi kukkii. Kävin juuri iltakävelyllä poimimassa kimpun.
Heh, tuntuu olevan tämä kevät/kesä vähän joka suussa... Ihmettelin juuri, kuinka yhtäkkiä tämä kävikään. Rakastan kevättä, sitä ihanaa odotuksen tunnetta, kun luonto alkaa elämään. Tuntuu, että nyt se kävi jotenkin tosi nopeasti. En ehtinyt ollenkaan mukaan...
Sauvakävelystä samanlaisia tunteita myös... Muuan vuosi sitten yllätin itseni sauvomasta. Mietin, että näinkö minusta on nyt sitten tullut se hahmo, jolle olen niin naureskellut. Mutta mitä väliä, sauvakävely tekee hyvää! Varsinkin tällaiselle ongelmahartioista kärsivälle.
Pah tyhmiä autojuttuja. Vaan jokin tarkoitus kai silläkin episodilla oli.
Nautitaan kesästä!
Jatta, ihan totta, ei ehtinyt. On itse asiassa mielenkiintoista, että miksi sauvakävelystä tuli yleisesti sellainen vähän naurettava juttu? Monet hiihtäjät ym. urheilijat ovat myös käyttäneet sitä treeneissään. Mikä siitä teki niin hassua? Ja musta on hyvä tehdä kaikenlaista hassua ja mennä vastavirtaan yleensäkin, toinen luontoni... ;). Nautitaan!
Ah,! "Jumpittelu" on ihanaa! Mene sinä tyttö vaikka sauvat väärinpäin ja kaiteiden päällä, jos siltä tuntuu!!
Kivasti kirjoitit!
Ihanaa kun joku on noin reipas! Täällä otetaan kissan kaa rauhallisesti. Kissa sairastaa jotain, jolle ei ole vielä diagnoosia. Vatsa sentään rupesi toimimaan viikon tauon jälkeen.
Halit koirille!
Ruska, ehkä hiuskuvailu kulosti pahemmalta kuin se on... Dramatiikkaa hieman pitää olla ;). Ihan kivasti kaikkea olis kiva tehdä, vaikka vähäsen loppujen lopuksi saa aikaiseksi.
Solen, ai sä vaihdoit renkaat, hieno homma! Ei näiden ruuvien ja muttereiden avaaminen nyt loppujen lopuksi nyt niin monimutkaista ole... Moni "naisten työ" on paljon vaikeampaa ja monimutkaisempaa. Täytyypä lähteä joku yö yöpuku päällä ulos liihottelemaan :).
Hymytyttö, kiitos, heh. Mua kyllä kiinnostaisi tuo parkour, olen aina tykännyt sellaisesta liikkumisesta :).
Nalle, voihan, toivottavasti kissa paranee! Rapsutuksia sinne.
Kuulostaapa jotenkin leppoisan mukavalta meno, vaikka paljon oletkin tehnyt. Mutta huh, auton turvavöiden purkamista. Minusta ei kyllä olisi sellaiseen, renkaat osaan kyllä vaihtaa itse (mutta isäni vaihtoi ne taas keväällä, omien sanojensa mukaan maksoi siten vuokraa siitä, että säilyttää omia renkaitaan autotallini nurkassa). Ja miten ihana onkaan tuo alempi ottamasi kuva - siinä jotenkin oikein tiivistyy kesä.
En minkään tunne olevani keski-ikäinen; olo on kuin hmmm.... ehkei nyt kuin tytönheitukalla, mutta sellaiselta uteliaalta 30+ naiselta. Aatteles, mä täytän tällä viikolla 37 v; kuinka aika rientääkään!! Kumpa sitä aina pysyisi hiukan "Peppinä".
Merete Mazzarellan mukaan: - Keski-ikäisenä on korkea aika toteuttaa toiveitaan. Sitten, kun ei enää pysty matkustamaan, on turha surra sitä, ettei koskaan ole matkustanut Australiaan, vaikka olisi aina halunnut. Ihmisestä ei tule vanhana katkeraa, jos hän keski-ikäisenä tekee asioita, joita hän todella haluaa tehdä. Lisäksi Merete Mazzarellan mukaan keski-ikäisen elämään kuuluu parhaimmillaan sen pohtiminen, mitä oma elämä on ollut ja on. Pohdinnan tuloksena voi syntyä sovinto eletyn elämän ja toteutumattomienkin mahdollisuuksien välille. Ihminen voi myös etsiä toisenlaisia arvoja kuin nykyisin vallalla olevat nopeuden, tehokkuuden ja toiminnan arvot.
Lotta, kyllä säkin taatusti osaisit! Avaa vain ruuveja ja muttereita ja ihmettelee, paljon ;). Kiitos kuvakommentista.
Elisa, ajattele, mä täytän seuraavaksi 44! 37 on tosi vähän vielä :). Peppi on hyvä esikuva, ehdottomasti, suosikkini. Nuo Mazzarellan ajatukset ovat kyllä hyviä, varsinkin tuo sovinto toteutumattomien haaveiden kanssa. Ei minusta esim. tullutkaan laulajaa tai runoilijaa, valokuvaajaa. Okei, näin on, ja se on ihan hyvä. Arvoissa saattaa huomata palanneessa niihin samoihin, jotka olivat jo parikymppisenä, mutta jotka hukkuivat joksikin aikaa maailman pauhuihin. Niin minulle on tapahtunut.
Lähetä kommentti