lauantai, 29. toukokuuta 2010
Siivet
Linnut ovat hassuja ja ne ovat nyt täällä. Öisinkin ne räksyvät ja räpistelevät puissa, singahtelevat ja jättävät äkkinäisiä valkoisia läikkiä, joissa koira tahtoo kieriskellä. Pieni poikanen istui huussin alla, laitoin koirat kiinni puuhun, jotteivat satuttaisi. Lentoonhan se lähti, iso lapsi jo.
Jos lintuun laittaisi askelmittarin, montako tomeraa askelta se pomppisi päivässä? Säälin pelloilla pesiviä lintuja: miten munat tai poikaset selviävät hengissä, kun yhtäkkiä pesän yli ajaa suorakylvö- tai kyntökone? Vai osaavatko poikaset aina jo silloin pakoon?
Ruisrääkän ääntä kaipaan. Ja olen varma, että sama lehtokurppa lentää joka vuosi taloni yli ja tervehtii.
Luokseni saapuu kallis ystävä, kun puhelin soi. Ei tarvita montaa, tarvitaan vain yksi. Jonka siivet kantavat minuakin, kun tarvitaan.
Päivän pieni ilo: puuliesi näyttää kauniilta, kun sen päällä on paljon erilaisia salaatteja ja yrttejä. Viherkeidas, jonka syön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
7 kommenttia:
Onpahan hieno valo tuossa kuvassa!
Ei, ei tosiaan tarvita montaa.
Vain yksi juuri silloin kun niitä siipiä eniten tarvitsee.
Pienenä uskoin että sananjalka kukkii keskiyöllä juhannuksena. Taidan uskoa vieläkin ;)
Meillä on kirjosieppo kotiutunut pönttöön, sitä on kiva seurata.
Suloinen pieni sananjalka kuvassa, meillä ovat kaikki jo melkein täysikasvuisia, ainakin teinejä.
Taitaa ne pelloilla pesivät linnut pesiä usein niissä reunamien heinikoissa... tosin kyllähän se traktori voi ne pesät tietämättään sieltäkin talloa :( Jospa mahdollisimman moni linnunpoika selviytyisi. Tosin räkättirastaita on kyllä riittämiin, mikähän niiden lisääntymistä voisi vähän rajoittaa?
Ihana tuo kuva. Puulieden päälle kasatut salaatit ja yrtit kuulostaa aivan ihanalta... ihana kun on kesä :)
Isälläni oli pienenä lokki kaveri Aku, jota hän hoiti. Se oli orpo lokinpoikanen. Syksyllä lokki oli jo niin voimistunut että lähti lentoon muiden lokkien kanssa. Mutta aina joka kevät isän kotitalon yläpuolella lensi lokki joka huuti tervehdyksen. Se oli varmasti Aku.
Kaunis kuva, miten saatkin niistä noin hienoja?
Harri, kiitoksia, ilta- ja aamuvalo on parasta :).
Mk, aivan.
Maahiska, näin on ihan varmasti! :)
Kirjailijatar, lintuja on hauska seurata. Minua tulee aina välillä katsomaan muutama pikkulintu, kun istun huussissa ;). Eilen räksänpoikanen lensi päin selkääni ja kakkasi siihen!
Marika, kiitos. Kyllä esim. kiurut ja töyhtöhyypät pesivät pellollakin. Googletin: "Suomessa pesivä hyyppäkanta on voimakkaasti taantunut. Yhtenä syynä taantumiseen ovat entistä voimaperäisemmät kevätpeltojen muokkaukset, jolloin pesät tuhoutuvat, sekä tehokkaan salaojituksen takia suojattomiksi jääneet peltoaukeat. " http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%B6yht%C3%B6hyypp%C3%A4. "Runsaimmillaan kiuru on salaojittamattomilla heinäpelloilla ja laitumilla."
Solen, ihana tarina, ja hienoa että Aku vielä osasi toimia luonnollisesti eikä jäänyt kotieläimeksi. Kuvien salaisuus on kuvankäsittely, harvoin kuva on valmis suoraan kamerasta. Kiitos kommentista :).
Lähetä kommentti