lauantai, 19. kesäkuuta 2010
Gone fishing
Oltiin pikkukoiran kanssa kalassa. Sillä oli upouudet pelastusliivit, joista se ei ollut moksiskaan. Se taitaa olla laivakoirien sukua.
Eihän me mitään kalaa saatu. Ei edes vähääkään napannut. Vaikka käytiin keskellä kaislikkoakin, ja tietty reunassa. Ja siellä sun täällä.
Onneksi oli pipo ja hanskat mukana, oli jo myöhä ja viileä. Koira värisi tuulessa. Koko järvi oli ihan tyhjä.
Oli silti nöyrästi mahtava olo. Kuin olisi melkein kuin oikea kalastaja. Tai ainakin me haisteltiin tuulta ja vettä. Oltiin just siinä, silloin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Hauskoja "vanhanoloisia" valokuvia ja muutenkin elämänmakuista tuokiokuvausta, kiitos :)
Kaunis teksti, tunnelmallinen. Minäkin kävin muutama kesä sitten kalassa, mutten saanut mitään. Ei meistä kukaan mitään saanut, mutta kivaa oli silti.
Voi kun toinen on niin kärppänä.
Valmiina ihan mihin vaan.
Teidän juttu.
Olen onneton kalastaja. :-(
parempaa onnea teille!
Hyvä mieli tuli tästä. Ja kyllä se kalakin sieltä nappaa. :)
Ihania tunnelmia, sekä tekstissä että kuvissa. Myös edellisen postauksen kuvat ovat lumoavat, erityisesti kaksi keskimmäistä. Nautin!
Ei se saalis vaan yrittämisen kutkuttava jännitys. Pätee myös kalastamiseen :).
Hieno homma :D Osaan samaistua hyvin tuohon mahtavuuden tunteeseen. Katiskoita olen laitellut upeissa fiiliksissä, vaikkei mitään ole tullut =) Kerran järkytyin pahasti pienestä hauesta, jota en meinannut saada katiskasta pois vapauteen.
Aijustiina, kiva kuulla :).
Kirjailijatar, ehkä sitä kalaa alkaakin tulla vasta sitten, kun on luopunut kalan saamisen ajatuksesta...? :)
Nalle, hyvin sanottu, sitä koira juuri on veneessä.
Linnea, saatan olla itsekin, tai ainakin olen melko kärsimätön... Kalaa tarttis tulla, että sais sapuskaa! :)
Jatta, kiva :). Toivottavasti nappaa.
Taina, kiitoksia! Hienoja kuvia sinulla, kävin katsomassa.
Hiutale, no joo ;). En ole oikein vielä löytänyt tuota tasapainoa kalastuksen kanssa. Kun oikeastikin haluaisin sitä sapuskaa, kato moottorinkin raaskin ostin sen takia, että se sitten "maksaa itsensä takaisin" kalan muodossa... Kröhöm.
Ruska, ei hitsi, älä sano, ettei katiskallakaan saa mitään?! Se oli mun plan B, mutta ny romahti maailma... ;).
Chris Rea on tehnyt on aiheeseen sopivan kappaleen. Varmaan tiedätkin sen...?
Jukka, täytyy myöntää, että nyt ei tule mieleen, mutta pitääpä katsoa YouTubesta...
Lähetä kommentti