"Haaveilla on tapana toteutua (joten ole tarkkana mitä toivot)", sanotaan. Ja näinhän siinä kävi! :)
Laitoin haavebloggauksen jälkeen isälle sähköpostia, josko hän tietäisi, mistä voisin löytää veneen. Vastaus olikin yllättävä: jutellaan, kun tulet Helsinkiin. Hämmästyttävää kyllä, hän oli valmis harkitsemaan purjeveneensä luovuttamista huomaani.
Mietin asiaa ennen reissuani. Ja yhtä hämmästyttävää oli, että huomasin, etten haluakaan kuitenkin aika isohkoa ja jokavuotista hiomista ja lakkausta, huoltoa, talvehtimispaikkaa, traileria, laituripaikkaa sekä hyvää purjehdustaitoa vaativaa puista purjevenettä. Tuntui jotenkin liialta, juuri nyt remontin ja muun muutoksen vaiheessa. Vaikka samaan aikaan hieman ihmettelin, että kannattaako tämä tilaisuus tosiaan nyt päästää ohi (koska vene on myynnissä), kuuntelin sisäistä ääntäni enkä halunnutkaan Götegorgs Ekaa. Pikkuruinen jolla olisi ihan hyvä vaihtoehto alkaa veneily ja kalastus ja katsoa miten paljon siitä innostun. Siispä hain jollan viikonloppuna Hangosta, se menee mukavasti auton katolla, pieni ja kevyt kun on.
Tänään sitten ensi kertaa vesille! Onhan se pikkuinen (pituus n. 2 m) ja hassu, mutta pääseehän sillä veden päälle. Törsäsin sitten kuitenkin sähköperämoottoriin (kun niin halvalla sai!)... Akun ja akkulaturin kanssa rahaa meni muutama satanen. On hankittu myös pilkki, haavi ja muita tarpeita. Tänään ajoin lähisaarelle geokätköä hakemaan. Kätköä ei harmi kyllä löytynyt, mutta muuten oli mukava ensimmäinen retki. Takaisin tullessa tuuli oli vähän yltynyt ja tuntui oikeasti siltä että oli vesillä, kivaa! Juuri kun rantauduin, tuli pieni sadekuuro ja rantaan muodostui iso, täydellinen sateenkaari :).
Onkimis- ja pilkkivinkkejä otetaan mielellään vastaan! Olisipa hienoa kalastaa omat kalat. Ja miten se kala nyt sitten tapetaan kaikkein eettisimmin...?
Päivän pieni ilo: minulle järjestyi venepaikka kyläläisten venerannasta aika läheltä, joten sekin huoli on ohi.
ps. tämän postauksen kuvathan sopivat hyvin valokuvatorstain haasteeseen "matkan varrella", joten lisätään nämä kuvat sinnekin.
20 kommenttia:
Hienoja kuvia ja hyvää kerrontaa. Tuo mahtava myrskypilvi on kyllä sellainen että sitä piti mennä katsomaan vielä kolmannenkin kerran.
Mahtavaa! Ihana vapauden tunne, seilailla pitkin vesiä! Ja aivan kertakaikkisen upeita kuvia.
En muista kommentoinko, piti ainakin, siihen kanoottijuttuun. Ihan samat syyt estävät minuakin lähtemästä melomaan. Kauheasti haluaisin, mutta silloin pitäis jättää iso osa laumaa pois reissusta. Ei käy. :)
Upeita kuvia, matka näistä tosiaan välittyy. Ja mahtavaa että haaveistasi tuli totta, vaikkakin sitten vähän eri tavalla kuin olit ajatellut :)
Onpa upea sateenkaari, en ole sellaista vielä tänä kesänä nähnytkään. Toivottavasti pian nään.
Minä en tiedä veneilystä mitään. Ainoa vene, jolla olen vesillä liikkunut on inkkarikanootti. Sellaisen kanssa olemme tehneet pitkiäkin retkiä ympäri Saimaata. Kalastuksestakaan en tiedä mitään muuta kuin että pidän kalasta.
Onnea uudelle veneenomistajalle! Vesillä ajatus lepää (mulla on siis vaan soutuvenekokemusta).
Otatko koirat mukaan vai onko kalastus ihan omaa aikaa?
Oho, onnittelut hankinnasta! :) Vesillä on hyvä olla, sinne kaipaan itsekin. Haaveilla on tosiaan tapana joskus jopa toteutua, kun niitä oikein kunnolla "tilaa" itselleen :)
Minäkin olen suunnitellut jonkinlaisen kalastuksen aloittamista, mutta kodin sijainti & autottomuus eivät nyt oikein tue haavettani. Aion kuitenkin toteuttaa haaveeni joskus!
Yksi helppo tapa aloittaa kalastus on hankkia kokoontaitettava katiska ja käydä heittämässä se johonkin hyvään paikkaan :) Tokihan sillä saa lähinnä haukea ja pikkukalaa, mutta jos tykkää ja osaa tehdä ruokaa niistä, niin mikäpä siinä (esimerkiksi noista ruotokaloista voi tehdä lihamyllyn avulla pihvejä ja pyöryköitä yms.).
Minusta tuntuu, että olen nähnyt myytävänä jotain apuvälineitä kalan tappamiseen, kuten jonkinlaista nuijaa tai vastaavaa. En nyt muista tarkemmin...
Onnea veneen johdosta! Retkesi vaikutti ihanalta. Tuli mieleen meidän ala-asteen leirikoulu, kun menimme veneillä lähisaareen ja olimme siellä monta yötä. Se oli mukavaa.
Mahtavat kuvat, kuviasi ihailen aina.
Onnea veneen onnelliselle omistajalle.
Mukavan soljuva kerronta ja upeat kuvat.
Veneellä soutelu on hyvä/kiva rentoutumiskeino. Kaikki murheet unohtuu kun katselee rantojen ihmeitä ja laineiden liplattelua, tai soutaa voimalla ukkospilvien uhatessa :)
Onnea onnea veneen johdosta ja kevyttä purjehdusta kesään! Niinhän se on unelmilla on tapana toteutua!
Soutelu mökkijärvellä rentouttaa ja raukaisee mieltä mukavasti. Airoja voi lepuuttaa mielinmäärin, kuunnella laineen liplatusta venettä vasten! Ihan helmeä!
:) x tuhat. Kuinkas sitten kävikään...
Onnea veneen omistajalle! Varmasti mahtava vapaudentunne.
Haaveet kantavat...
Ihania kuvia!!!
Haaveet vaativat joskus vähän kypsyttelyä, hienoa kun omasi nyt toteutui.
Hienot kuvatkin sait jo ensi reissulta.
Ja remonttimiehenkin olet löytänyt, jos oikein tulkitsin.
Mahtavaa, onneksi olkoon. Itsekin haaveilen sähkömoottorista, mutta en ole saanut aikaan tehdä haaveeni toteutumisen eteen mitään.
Savisuti, kiitos paljon.
Jatta, kiitoksia. Kyllä tuossa vesillä olemisessa on ihan joku omanlainen ajattomuuden ja vapauden tunteesta.
Jutta, kiitos! Aina ei voi tietää, mitä tietää (haluaa) ;). Tosin haluan minä vieläkin sitä kanoottia, mutta se tulee sitten kun/jos tulee.
Kirjailijatar, kanoottimatka ympäri Saimaata kuulostaa ihan yhdeltä mun haaveelta :).
Nalle, pikkukoira oli eilen mukana, ensin. Valitettavasti tuo jolla on niin mahdottoman pieni, että en vielä tiedä, saako siihen ison koiran mukaan. Kyllä se sisään mahtuisi (jos suostuu tulemaan), mutta ei siinä veneessä kukaan sitten liiku mihinkään... Saa nähdä.
Nan, kyllä se sinunkin haaveesi vielä toteutuu. Katiska mullekin on tullut mieleen, kun ihan oikeasti tahtoisin sitä kalaa syödä. Täytyy vielä käydä koittamassa muutaman kerran ongella/pilkillä, ja kysyä vinkkejä ahvenpaikoisat.
Solen, kiitos. Se onkin jännä, että lapsen mieleen jäävät tuollaiset yksinkertaiset, luonnonläheiset jutut, eivät ne kalliit lahjat tai härpäkkeet huvipuistossa. Enemmän saariseikkailuja lapsille ja aikuisillekin! :)
Kaarnikka, kiitos :). On se totta, että rentoutuu, vapautuu.
Elisa, kiitos. Järvi onkin minulle vieraampi elementti, olen tottunut mereen, mutta kiva sekin, varsinkin tuolla saippuakupilla :).
Mirka, kiitos. Vapautta tietty hiukan rajoittaa se matkan pituus, jolle uskaltaa lähteä. Mutta ei se ole pääasia.
Paula, kiitos paljon.
Mk, näköjään vaativat, puinen purjevene tuotti ajatuksena liikaa stressiä. Kiitos, onneksi mulla on noita vanhoja digipokkareita, joita voi ottaa rauhassa mukaan, vaikka kastuisivatkin. Remonttimies olen minä, yritän puhua itselleni että remontti on käynnissä ;).
Satu, kiitoksia. Kip kap kauppaan/nettiin sitten vain :). Kannattaa vähän ensin tutkailla eri merkkejä ja tehoja, sekä ominaisuuksia. Mulla ei esim. olekaan moottorissa akun varauksen näyttöä, ei hyvä. Tai että sopii suolaveteen, jos siellä käytät. Akuissa ja latureissakin on eroa.
Ou jes, haaveista totta! Oma pursi, onnea! Olikos se nyt sitten niin, että navigare necesse est, vivere non - toivottavasti nyt ei sentäs kuitenkaan.
Hiutale, kiitoksia. On tuo kyllä niin pieni, että vaikka saatetaan kaikki kolme (minä ja koirat) mahtuakin siihen, niin ei siinä kukaan sitten enää persustaan liikauta mihinkään, kun ei mahdu... Saa nähdä, en ole vielä porokoiraa ottanut mukaan, miten käy, suostuuko venhoon ja mahdutaanko.
Onneksi olkoon :D Toivottelen oikein hienoja maisemia ja seikkailuja uuden purren kanssa. Niin ne haaveet toteutuvat ja maailmakin avartuu :)
Ruska, kiitos. Maailma avartuu muutaman kilsan verran, henkisesti mittaamattomasti enemmän :).
Hienoa, haaveen toteutuminen ja sait pienen veneen!
Rita, kiitos, se on pieni mutta se on vene :).
Lähetä kommentti