Helsingissä ollaan. Täällä on nyt viikko totuteltu uuteen äidin perheenjäseneen, pieneen karvaiseen kissanpentuun. Nyt jo ollaan usein samassa huoneessa ja haistellaan, vähän pusketaankin. Syödään nätisti vierekkäin kaikille annettavia raksuja. Tosin terrieriä pidän vielä hihnassa, koska vaikka se rakastaa kissoja on se myös terävä ja puolustaa itseään salamanopeasti. Ja pentu taas on herkkätassuinen ja saattaa sähistäkin, tosin enää harvemmin. Sähellyksen ja tappelun mahdollisuus on siis kuitenkin olemassa. Rohkea kissanpentu on, tuli alusta asti koiria kohti ja sähisi, ei väistänyt tai paennut. Olisihan kissa ihana, huoh.
Totuttelua on varmasti äidilläkin. Painostin (ihan lievästi vain... ;) ostamaan tehosekoittimen ja smoothiet maistuvat! Olemme myös ulkoilleet, sosiaalistaneet koiria ostoskeskuksessa, käyneet veljellä ja syöneet hyvin ja terveellisesti. Toivottavasti tästä on apua uuteen terveellisempään elämään, varsinkin jos äiti joutuu leikkaukseen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
18 kommenttia:
Ooh mikä ihana kultainen kissa! Hauska lukea että sillä on oikean kissan elkeet eli osaa pitää puoliaan. Joko sillä on nimi?
Voi kuinka suloinen ja ihana kisu!
Aivan ihana kissa <3
Kiitos, sitä samaa sinulle!
Ehkä se hiirikissan hankinta sittenkin onnistuu, kun pennunkin kanssa tulevat noin hyvin toimeen.
Kyllä onkin sievä kisu.
Voi ihana! Näin kissaihmisenä ei voi oikein muuta tehdä kuin ihailla. Vaikka on kaikkien eläinten vauvat suloisia.
Haluaisin rutistaa sitä :)
Hyvää viikonloppua sinnekin!
Voe nyt hyvänen aika mikä pikkuinen kisu. Tuntuu nyt yhdelle jos toisellekin tulleen kisu juuri näihin aikoihin vuodesta :)
Tosin se tuo mieleeni taas senkin tosiasian, että suuri osa kesän alussa otetuista kissoista hylätään kun syksy koittaa. Syksyllä ei enää tarvitse kissaa, niin voi lempata sen ovesta pihalle tai jättää matkan varrelle autosta.. aargh!
Voi kun hän on kaunis! Onko ihan maatiaiskissa vai kenties ihan rotukaveri?
15 vuotta kissa, 7 yötä ilman. Kyyneleet tulee vielä aika helposti.
Suloinen kissanpentu; unohtui sanoa!
Mikä kissa! Syön sen, sori vaan.
PS. Musta taitaa kans tulla "pirtelöuskovainen"".
Eilen tein ekan ja koukussa ollaan.
Taina, kiitos. Nimi on Hani :).
Marika ja Kati, kiitos :).
Mk, on se vaan sievä. Kyllä se kissanotto koirien puolesta menisi, mutta käytännössä vierailut äidille menisivät aika hankalaksi, enkä kestä jatkuvaa pelkoa, että käykö kissalle ulkona jotain taas.
Solen, kiitos rutistuksista, perille menivät ;).
Marika :). Juu, tuo kesäkissajuttu on karmeata.
Milla, ei tietoa, maatiainen kai, mutta voihan suvussa olla jotain rotuakin.
Nalle, osanottoni! Suru ei kulu kuin ajan kanssa. Kiitos, suloinen tuo pentu on.
Violet, kiitos. Ja tosi kiva kuulla, että jäit pirtelökoukkuun, niin mekin! :)
Mukavaa Helsingin reissua äitisi kanssa, leppoisaa äiti-tytär laatuaikaa!!
Ihana kisumisu, aivan ihana, taitaa olla meidän pennun "serkku"♥
Voi että, nyt on kyllä otettava minunkin Voimapirtelö kayttöön, heti!!
Ihanaa Helsinki-aikaa!
Elisa, kiitos, tosi mukavaa oli, ettei pois meinannut malttaa lähteä :).
Hymytyttö, ihana se on ja niin symppis. Hyvä, pirtelöt kehiin! Nyt ollaan kotona, mukava taas niinkin.
Jopas onkin napakan oloinen kisu!
isoinpapu, se on kyllä hauska otus!
No mä jo luulin, että Pellon pientareella on biologinen hiirenkarkotin nyt! Älyttömän suloisen näköinen turselo.
Hiutale, kyllä voisin sen salakuljettaa meille milloin vain :). Loppuajasta elukat tulivat jo tosi hyvin toimeen kaikki vapaina, oltiin sitten jo vaiheessa "mä juoksen ja sä ajat mua takaa ja sitten painitaan...".
Lähetä kommentti