Helsingissä eivät äidin asiat menneet niin kuin piti. Maanantainen paksusuolen tähystys ja kasvaimen poltto vaikutti ensin onnistuneen, mutta seuraava päivänä mentiinkin jo ambulanssilla päivystykseen. Vatsakalvon tulehdus, reikä paksusuolessa. Vatsa leikattiin, reikä tukittiin ja umpisuoli poistettiin. Nyt on lisäksi nestettä keuhkoissa (happinaamaria pidettävä), ja veritulppia keuhkoissa, ehkä muuallakin.
On tullut mietittyä läheisten tärkeyttä, elämän hentoa lankaa ja sitä, että elämässä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. On pelottanut, ja tietysti yrittää olla reipas ja positiivinen äidin kanssa.
Lääkärit ovat tehneet jo monta virhettä. Suoleen poltettiin reikä. Kotiuttamisohjeet jäivät antamatta kokonaan, suullisesti ja kirjallisesti. Mistä maallikko tietää, että suoleen voi tulla reikä ja kipujen ilmettyä on välittömästi lähdettävä päivystykseen? Me nukuimme yön yli, kunnes kivut olivat jo kovat. Jos en olisi ollut täällä äidin kanssa, en tiedä mitä olisi tapahtunut. Päivystyksessä aloitettiin antibioottien antaminen pari tuntia liian myöhään, koska leikkaavan kirurgin suullinen määräys oli jäänyt jonnekin matkalle. Eikö henkilökunnalle (jota kuitenkin pörräsi sängyn ja monitorin luona jatkuvasti) tule itse mieleen kysyä, että miksei antibiootteja anneta vatsakalvon tulehdukseen, kun potilaan tila on kriittinen?
Luottamukseni julkiseen terveydenhuoltoon ei varsinaisesti ole kasvanut tällä viikolla. Henkilökunta yrittää parhaansa ja on enimmäkseen hyvin ystävällistä, mutta sitä on (varsinkin näin kesäaikaan) liian vähän ja prosessit mättävät, koska inhimillisiä virheitä tuntuu tapahtuvan koko ajan. Kaikki on todella hidasta, eikä potilaalle tai omaisille kerrota mitään, ellei osaa kysyä ja vaadi tietoa.
Soitin äsken lääkärille. Hän ei tiennyt mistään mitään, koska paperit olivat potilaan mukana alaraajaultraäänitutkimuksessa (jaa, mikäs se sähköinen potilastietojärjestelmä sitten on, tulostettunako se tieto vain kulkee...), "enkä ole nähnyt potilasta tänään". Kysyin tilannetta eilen. "En ole nähnyt potilasta koskaan". Soitan taas uudestaan myöhemmin. Minulla ei ole vieläkään kuvaa siitä, miten vakava tilanne oikeasti nyt on. Silmämääräisesti äiti näyttää kuitenkin voivan suhteellisen hyvin, ainakaan välitöntä hengenvaaraa ei näyttäisi olevan.
Uskon, että tästä vielä toivutaan. En vaivu epätoivoon, murheeseen tai pessimismiin. Mutta en tiedä, ja mitä vain voi sattua.
Päivän poiminta: Ärsykeähky uhkaa aivojasi. Moniajo ei ole aivoille luontaista, eikä jatkuva ärsyketulva tee hyvää. Tämä artikkeli on suoraan entisestä elämästäni, ja onhan siinä asioita, joita vieläkin pitää miettiä. Rajoita, lepää, palaudu - ajoissa.
19 kommenttia:
Voimia lähetän sinulle.
Hei, voimia sinulle ja pikaista paranemista äidillesi!
Meillä on myös ollut viime aikoina huonoja kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta, ei kyllä noin akuutista tilanteesta. Kuukausien jonot tutkimuksiin, juoksutetaan lääkäriltä ja osastolta toiselle eikä ohjeita saa ellei itse osaa kysyä, eikä välttämättä silloinkaan. Eikä vika todellakaan ole henkilökunnassa vaan resurssien puutteessa. Ainakin täällä kiireelliset tapaukset hoidetaan ylitöinä, mikä tuntuu ihan järjettömältä. Resurssit on niin tiukilla, että hoitoalan ihmisten täytyy tehdä jatkuvasti ylitöitä, että saadaan kiireelliset hoidettua. No niin, voisin paasata aiheesta hyvinkin pitkään, mutta taidan rajoittaa tähän.
Jaksamisia <3
Oi ja voi, kyllä se kirpaisee, kun omasta äidistä on kysymys, tiedän. Onneksi olit paikalla.
Aina ikävää tuollaiset kokemukset virheistä. Sairaanhoitajana olen huolehtinut kaikkien lähimpieni hoidoista omatoimisesti,toimittanut diagnoosin tarvittavat lab.näytteet yms esivalmistelut, kun ammatillisiste osaan/voin. Kaikilla ei tietenkään ole tällaisia "omahoitajia". Toki luotan julkiseenjärjestelmään, mutta sairastuneen/kärsivän kannalta haluaa kyllä tehdä kaiken mahdollisen hyvin ja viipymättä.
Suuri voimahalaus. Olen kokenut tuota samaa, joutunut diagnosoimaan itse omia sairauksiani (fyysisiä kaiken lisäksi!) eli pyytämään lääkäreitä, että tutkisivat sen ja sen (keskellä yötä lähdin vatsakouristuksissa taksilla päivystykseen, sain poretabletin! Kyse oli sappikohtauksesta, jota ei tunnistettu.) Lapsen vaikeat ruoka-allergiat ja sen seurauksena vauvan laihtuminen ja kasvun pysähtyminen tulkittiin ensimmäisen lapsen syndroomaksi eli äiti oli ylihuolehtivainen ja lapsikin "Poikkeuksellisen voimakastahtoinen vauva, ilmenee ruokaoikutteluna" -- kunnes sitten lääkärit ovat saaneet numeerisia totuuksia, silmät revähtäneet auki, kun lukemat ovat poikenneet niin rajusti suosituksista. Minulla on aika lailla mennyt usko julkiseen terveydenhuoltoon (myös tuttavien kokemusten takia) ja moneen muuhunkin julkiseen palveluun. Kirjasto sentään pelaa!
Kovasti voimia sinulle ja äidillesi! Terveysasiat ovat muutenkin pelottavia, saati sitten että joutuu pelkäämään vielä mahdollista hoitoa tai hoitamatta jättämistäkin! Nykyään olisi niin hyvä tietää itsekin sairauksista, jotta osaisi vaatia oikeita hoitoja :( Minäkin tunnen henkilön, jolle tapahtui useampikin hoitovirhe, joista hän kärsii loppuikänsä. Inhottavia tuollaiset, niitä ei pitäisi tapahtua. Paranemista!
Minun on pakko esittää hiukan eriävä kommentti, koska on sattuneesta syystä oma lehmä ojassa... Itse olen julkisella puolella töissä ja tunnustan kyllä yllä mainitut ongelmat. Hitaus, ei-kuulu-mulle, resurssien puute, hoito-ohjeiden jääminen matkalle jne. Mutta, mutta. Ne ovat samoja ihmisiä (samoja lääkäreitä ja hoitajiakin), jotka ovat töissä myös siellä ns. yksityisellä puolella. Suurin osa lääkäreistä tekee julkisen työnsä lisäksi iltaisin tai vapaa viikoilla privaattia, eikä se ammattitaito sen huonommaksi tai paremmaksi tule pelkästään taloa vaihtamalla. Ainoa etu yksityisellä puolella on nopeus ja se että rahalla saa. Yksityispuolen komplikaatiotkin hoidetaan sitten julkisissa sairaaloissa yhteiskunnan kustannuksella.
Se olen huomannut, että jokaisessa suvussa tulisi olla yksi terveydenhuollon ammattihenkilö, jotta hommat hoituisivat. Tavallinen ihminen ja lääkärit ja hoitajatkin nimittäin puhuvat eri kieltä, eikä viesti välttämättä välity lainkaan, jos se nyt on edes muistettu antaa.
Nyt taisin avautua vähän liikaakin, ei missään nimessä ole tarkoitus vähätellä ongelmia!
Voimia teille ja nopeaa toipumista!!!
Jaksamista!
Voimia, sitkeyttä ja optimismia tarvitaan nyt.
Ja toivotaan että äitisi toipuu hyvin.
Tulostettuna ne paperit täällä ainakin kulkevat, joka laitoksella kun on omat tietojärjestelmänsä jotka eivät valitettavasti pelaa yhteen.
Itseltäni on kyllä mennyt jo aikapäiviä sitten usko systeemiin.
Turha kaikkea mikä tökkii on tässä luetella, toteanpa vain saman kuin edellisetkin.
Eli jonkun täytyisi koko ajan pitää sairastuneen puolia, ja huolehtia kotiutumisvaiheessa.
Onneksi ei käynyt pahemmin, vaikka säikäyttäväthän kaikki tällaiset jutut. :( Pikaista paranemista äidillesi, toivottavasti hommat sujuvat tästä eteenpäin paremmin!
Jaksamista ja pikaista paranemista äidillesi!
Todella kurjaa jos tuollaista sattuu omalle kohdalle.. tai kenen tahansa kohdalle! Itsellänikin on jotain huonoja kokemuksia lääkäreistä, mutta myös hyviä. Varmasti suuri osa erehdyksistä tapahtuu kiireen ja väsymyksen vuoksi, harmillista että terveydenhuollossa säästetään ja raskasta ja todella tärkeää työtä tekevä henkilökunta ajetaan koville. Ei käy heitäkään kateeksi.
Toivottavasti äitisi toipuu hyvin ja pahin on jo takana.
Voimaa ja Valoa.
(kirjoitin pidemmin, mutta tämä ei oikein anna minun sujuvasti kommentoida wordpressin profiililla)
-junika-
Toivottavasti löytyy ymmärtäviä ja vastuullisia lääkäreitä äidillesi. Sinulle toivottelen rohkeutta ja voimia olla tukena. Kaikkea hyvää ja paranemista toivon äidillesi.
No huhhuh, olettepa olleet kovassa paikassa! Mutta varmaan äitisi toipuu, naiset on sitkeitä! Ja oma uskoni terveydenhuoltoon on mennyt jo aikapäivää sitten. Monelta olisin säästynyt, ehkä jopa tältä vammautumiselta, jos olisin löytänyt edes lääkärin, joka kuuntelee oireitani. Sen vuoksi nykyään en mene lääkäriin kuin puolikuolleena, viimeksikin keuhkokuumeessa olisin "vielä katsonut yön yli", mutta Kaksosjätkä väkisin melkein kantoi mut autoon ja päivystykseen :D
Myös minä lähettelen sinne voimia, jaksuja....
Voimaa ja Enkeleitä teille!! Kaikki menee hyvin nyt, kun pahimmasta on päästy!
Pakko todeta, että monenlaisia kokemuksia sairaaloista on, suurin osa sairastelevan miehen mukanaantuomia kokemuksia. Kokoemuslistalta löytyy Täyttä Peetä ja Ihan Helmiä! Terveys on tietysti asia, jonka kanssa ei saisi niitä virheitä sattua.. :(
Tsemppiä ja jaksamista teille!!
Voimia sinulle ja äidillesi. Silloin kun isäni sairasti syöpää, julkinen terveydenhuolto tuli vähän liiankin tutuksi, hyvällä ja huonolla tavalla.
Nalle, kiitos sinulle.
Jutta, kiitos. Hullulta tuo tuntuu, jos ylitöinä väsyneenä tehdään vaativimmat ja kiireisimmät työt.
Rita, totta, erittäin kovista tuskista kärsivällä, joka saa siihen päälle vielä paniikkikohtauksen ei ole oikein resursseja itse tilata ambulanssia ja pitää huolta asioista...
Katja, kiitos. Uskomattomia juttuja teilläkin. En minäkään ylipäätään lääketieteeseen täysin usko, se on kuitenkin hyvin uusi (ihmisen historiassa) ja rajoittunut, tiedeuskovainen ilmiö. Itsekään en saanut mitään apua (yksityiseltä puolelta) outoihin ruokayliherkkyyksiini vaikka miten tutkittiin, lopulta oltiin ohjaamassa jo psykiatrin juttusille.
Nan, kiitos. Pelottava ajatus, että joutuu pelkäämään hoitoa! Eiköhän tämä tästä.
Mirka, kiitos. Asiaa kirjoitit, hyvä kun avauduit! Ei se varmaan ole vain julkisen terveydenhuollon puolella, jossa haasteita ja ongelmia on. En minäkään ajatellut, että julkisella puolella olisi mitenkään "huonompia" ammattilaisia töissä. Ja aika törkeätähän tuo on, että julkinen puoli joutuu veronmaksajien rahoilla korjaamaan yksityisen puolen mokat! Siellä pitäisi olla joku oma rahasto hoitaa omat mokansa.
Mk, kiitoksia! Yritetään olla sitkeitä, ja onneksi velikin on mukana auttamassa ja selvittämässä.
M.E., kiitos, nyt näyttää jo aika hyvältä.
Marika, kiitos, nyt näyttää jo paremmalta onneksi. Jokainenhan meistä virheitä tekee, varsinkin väsyneenä ja ylikuormitettuna. Mutta kyllä systeemeissäkin vikaa taitaa olla.
Junika, kiitos! Sinulla on varmasti kokemuksia vaikka kuinka paljon...
Trina, kiitos sinulle.
Hanni, kiitos. Kuulostaapa sinun kokemuksesi hurjilta! Mutta kyllä sinne lääkäriin ehkä silti kannattaa lähteä, jos keuhkokuume tai vastaava iskee... Äitikin sanoi, että odotetaan nyt että se (hoitanut, polton tehnyt) lääkäri soittaa, minä sanoin, että nyt ei odoteta mitään vaan lähdetään päivystykseen Meilahteen.
Pilviharso, kiitän :).
Hymytyttö, kiitos, enkelit ovat varmasti olleet kanssamme :).
Solen, kiitos. Paljon hyvääkin tosiaan on tullut vastaan tässäkin asiassa.
Voimia teille! Toivottavasti äitisi toipuu kaikesta huolimatta hyvin.
Paranemisia äidillesi! Ja voimia sinulle!
Lotta, kiitos. Näin uskon.
milla, kiitos, sitä on tarvittu ja tarvitaan vieläkin.
Lähetä kommentti