maanantai, 26. heinäkuuta 2010
Oman maan pirtelö
Onhan tämä jotenkin mukavaa, tuntuu hyvältä, näin ihminen on aina elänyt, maasta ja luonnosta. Tuntee olevansa aidosti olemassa, kun saa aamupirtelöön aineksia omalta pihalta:
- pari pientä raparperin vartta
- villivattuja pihan laitamilta
- ensimmäisiä kypsyneitä karviaismarjoja (niitä tulee ja paljon!)
- kasvimaalta retiisejä lehtineen
- kasvimaalta salaattia ja muutama basilikan lehti
- pari tuoretta salvian lehteä
- naapurilta saadusta itse kasvatetusta kurkusta 1/3
- seesamin- ja chia-siemeniä
- 3 tl neitsytkookosöljyä, ripaus lucumaa, ihan vähän raakaruokosokeria
- oman kaivon suodatettua vettä
Maistuu... jännältä, terveelliseltä ja - hyvältä!
Päivän pieni ilo: äiti oli siskonsa kanssa kävellyt eilen edestakaisin terveyskeskukseen haavahoitajan luokse, yhteensä 4 km!? Ja tänäänkin olivat lähdössä kävellen, vaikka bussikin menisi. Vau! (Meidän äiti ei siis todellakaan ole ollut mikään kävelijä. Hän pääsi pois sairaalasta siis viime torstaina.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
11 kommenttia:
Kuulostaa mahtavalta, koko postaus. Hienoa, että äitisi voi jo paremmin!
Siis TÄH? Kuvittelin ensin, että äitisi on kävellyt siskon tukemana sairaalan käytävällä pätkän. Mutta ei, nainen viilettää kilometrikaupalla lenkkiä :D Vau! Hienosti menee!
Lenkin pituus on kunnioitettava, täällä kaupungissa tuntuu joskus siltä, että yli sadan metrin matkat pitää päästä kyydillä. Tai sitten se vain vaikuttaa siltä ulkopuolisen tarkkailijan silmään.
Ihan huippua, että äitisi on toipunut :D
Mutta nuista sinun terveellisyksistä tulee ihan huono omatunto, kun olen tänään mussuttanut vaan viinereitä ja vohveleita... No, ei, oikeasti kyllä annat hienoa esimerkkiä paremmista vaihtoehdoista. Kyllä minäkin vielä...
Oman maan antimia ei voita mikään. Onnellinen sinä jolla on suuri sato tai iso piha :) Minulla kasvaa pikkuruisessa pihassani basilikaa ja saavissa perunaa :)
Ihanaa kuulla, että sinulla on tuollainen superäiti ja että hän on jo niin hyvänä, että kävelee noinkin pitkiä matkoja!
Hienoja uutisia!
Kuivuudesta huolimatta karviaisia tosiaan tulee paljon, ja mikä ihanuus että niitä löytyy omalta pihalta.
Ansku, kiitos, kyllä olen onnellinen, että äiti on nyt käppäilemässä kaduilla...
Satu, tuo on varmaan ihan totta, ihmiset kävelevät koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ja matkan arvioi helposti todellista pidemmäksi, minäkin luulin että terveyskeskukseen olisi paljon pidempi matka.
Ruska, kiitos. Ei huonoa omaatuntoa kannata kantaa. Sokerista ja hiilihydraateista ylipäätään kyllä voi tulla riippuvaiseksi, aivot tykkäävät niistä. Eihän syöminenkään ole mikään joko tai -juttu, voihan sitä vetää viinereitä ja pikku hiljaa syödä illalla vaikka sen yhden porkkanankin ja pähkinöitä ja siitä se sitten lisääntyy pikku hiljaa. Ei pakolla kai mitään synny.
Solen, piha on (liian) iso ja villiintynyt, mutta viljelty osuus ja sato pieni. Saavissa perunaa kuulostaa söpöltä ja sinulla on ilmeisesti sitten tiedossa herkullinen ja ikimuistettava ruokailu jossain vaiheessa, kun syöt perunat :). Juu, olen kyllä vähän yllättynyt äidin tarmosta, ehkä sairaalassa olo pisti miettimään?
Mk, kiitos. Näyttää tulevan kyllä, kun vain keksisi jonkun tavan säilöä osa ilman sokeria.
Kullostaa niin kovin Terveelliseltä ja herkulliselta tuo pirtelösi. Ehkä minäkin joku aamu surrutan juoman.
Onnittelut uudelle puodille, kivan tuntuisia tuotteita. Ja ideana aivan kertakaikkisen loistava!!
Taivaanrannan maalari, surruta ihmeessä :). Kiitoksia puotikommenteista!
Nyt on ensimmäinen aamusurraus tehty! Kiitos innoituksestasi ja namisesta & terveellisestä aamupalavinkistä!!
Linkitin sinut sekä seurattuihin, että pirtelötekstiini, toivottavasti asia on ok.
Taivaanrannan maalari, hienoa, kiva jos olen mtenkään ollut avuksi :). Ja kiitos linkityksestä, mukavaa :).
Lähetä kommentti