Täytän tänään 44. Hauskan näköinen numero. Ja ihan hyvä luku muutenkin. Selkeästi yli 40 (ei neljänkympin kriisiä), mutta 50 vielä riittävän kaukana. Vaikka vaikea uskoa, että se olen minä. Minähän olen vasta nuori nainen? Tunnen olevani nuori, ainakin nyt, päästyäni työuupumuksesta ja oravanpyörästä. (Pahimpina aikoina haaveilin vain eläkkeellepääsystä, vaikka arvelin, etten jaksa sinne asti.)
Minne kului huomaamatta se aika, kun ällän ylioppilas päätti pitää "pari välivuotta" etsiäkseen itseään ja saadakseen selville, mitä elämältään haluaisi, mitä oikein elämällään tekisi. Mikä olisi "se oma juttu"?
Viime talvena oivalsin vihdoin etsinnässäni: ei ole mitään "sitä juttua". Ei tarvitse olla! Elämä menee hukkaan ja valuu huomaamatta ohi, jos vain etsimme sitä omaa juttua joka samaan aikaan on niin lähellä ja kuitenkin saavuttamattomissa. Joka on mahdottoman vaikea useimmille löytää. Ja miksi? Koska "se juttu" on (mielessämme) kuitenkin aina jokin ulkopuolinen, ulkopuolella oleva asia. Jotain mitä teemme, mitä suoritamme, joka tuottaa jotain (on se sitten musiikkia, kirjoja, vihanneksia, terveitä lapsia tai jotain muuta). Joka NÄKYY ulospäin. Jonka kautta muut arvottavat ja luokittelevat meitä. Joka on osa egoamme, imagoamme ja persoonaamme.
Eli lopulta se on pahimmillaan ihan samaa oravanpyörää ja ulkoapäin tulevaa pakkoa (pakko "olla jotain") kuin se, mistä alunperin yritämme sätkiä pois. Miksi niin moni kuuluisa, menestynyt, lahjakas ja taitava ihminen, joka päällepäin on löytänyt "sen oman juttunsa" tappaa itsensä? Koska "se juttu" ei ole mitään ulkoista tekemistä - se on mielentila.
Etsiessämme "sitä juttua" olemme jatkuvasti tyytymättömiä tähän hetkeen, siihen mitä nyt on. Aika ja elämä valuu ohi meidän kurkottaessamme tuntemattomaan, pohtiessamme "sitä juttua". Meitä ahdistaa, kun meidän pitäisi "seurata intohimoamme", "kuunnella sisimpäämme", kun emme vain tiedä, mikä se meidän "elämäntehtävämme" oikein on! Joillekin se tietenkin on itsestään selvää ja valinnat helppoja. Mutta useimmille ei.
Kun oivalsin, että "sitä juttua" ei tarvitse olla ja tyydyin juuri tähän, mitä nyt on ja mikä olen, sain vapauden. Rauhan, luvan ja kyvyn rakastaa itseäni juuri sellaisena kuin olen (ja olen ollut ja tulen olemaan), ilman jotain "suurta" tai "intohimoista" tekemistä ja olemista. Onneni tai todellinen, syvä minuuteni ei ole sidoksissa tekemiseen tai tuloksiin. Pakottamalla ei synny mitään eikä löydy sitä "oikeaa tietä", "sitä juttua".
Ja paradoksaalista kyllä: kun lopettaa "sen oman jutun" pakonomaisen etsimisen, se tai niitä alkaa löytyä! Niin yksinkertaista se on. Löytyy uusia (tai uudestaan) kiinnostuksia, intoa, uteliaisuutta. Asioita alkaa tehdä kuin itsestään, ilman paineita. Silloin ei enää jättäydy toimettomaksi ja passiiviseksi epäonnistumisen pelosta, koska ei ajattele eikä vaadi itseltään "onnistumista". Tai määrittele itseään menneisyyden, tulevaisuuden tai edes nykyisten olosuhteiden kautta. Ja "se juttu" kasvaa, kun sen antaa vapaasti elää, kun sitä ei pakonomaisesti yritä "valjastaa", hyödyntää, pakottaa siitä mitään (uutta elinkeinoa, elämän tarkoitusta...). Kun antaa asioiden ja hyvän olon (kaikki on jo nyt "täydellistä ja valmista"), energian virrata syntyy asioita, jotka yllätyksekseen voivatkin kumuloida uusia tapoja elää, ansaita tarvittava toimeentulo ja samalla elää hyvää ja onnellista elämää tässä hetkessä.
"Se juttu" on minulle itseni kuuntelua. Tunteiden ja ajatusten hyväksymistä ja samalla tajua siitä, että ne eivät kuitenkaan ole "minä". Ne tulevat ja menevät ja minä, minun ytimeni on ja pysyy, vapaana. Se juttu on sen ymmärtämistä, että minun arvoni ei ole sidoksissa ammattiini, koulutukseeni, tuloihini, omistamiini asioihin. Se juttu on hetkessä elämistä ja sen mikä nyt on hyväksymistä, torjumisen ja pakenemisen lopettamista. Se on itseni ja maailman rakastamista, ehdoitta, ilman suorituksia, tuloksia ja arvosanoja.
Kuuntele itseäsi. Jos voit huonosti, jos kehosi, mielesi tai sielusi kärsii, kuuntele sitä. Vastaukset ovat lähempänä kuin tiedätkään. Pysähdy ja katso sisääsi, hiljenny. Sieltä ei löydy ohjeita tekemiseen ja suorituksiin, elämäntehtävään. Sieltä löytyy hiljaisuus ja tämä hetki, täydellisenä. Se on avain.
Päivän pieni ilo: olimme eilen koirien kanssa pitkästä aikaa parhaan ystäväni luona. Miten onnellinen isokoirakin oli tavattuaan parhaat ystävänsä, miten ihana oli nähdä ystäviä ja onnellinen, hymyilevä lapsi. Miten mukavaa onkaan, että minulla on pienen lapsen kanssa erinomaisesti toimeentulevat koirat. Miten onnellista on, että saa olla ystävien kanssa juuri sellainen kuin on, ilman paineita "olla jotain".
36 kommenttia:
Juuri näin. Näillä lähteillä täälläkin!
Onnea! ;D Miten hyvin kirjoititkaan! Elämässä on NIIN paljon kaikkea kokeiltavaa ja koettavaa, ettei voi olla vain SITÄ yhtä. Näin on!
Onnea!
Perässä tullaan, marraskuussa 43v.
Ja just niin, elämä on tässä.
Lämpimät onnittelut sinulle! Samanlaisia mietteitä ollut itsellä viime päivinä, sinä vain osaat pukea ne niin kauniisti sanoiksi :). Terkuin sinua kaksi vuotta vanhempi järven rannalla, metsän keskellä asuja
Onnentoivotus!!! Olet ihastuttavan avoin ja onnellinen!!!
Paljon onnea!!!
Onnentoivotukset!!
Voi kun sinä kirjoitit niin puhuttelevasti! Ihanaa!
Hienoa! Sitä hämmästyy itsekin tuollaisen muutoksen jälkeen kuinka asiat alkavat tapahtua helpommin ja aidommin, olen kokenut.
Paljon onnea! Loistava kirjoitus, painavaa asiaa alusta loppuun :)
Onneksi olkoon! Niinpä niin, miksi ihmiset hirttävät itsensä sen jutun etsimiseen, kun vapaana ollessa se tulee luokse.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Jaan ilosi. Olen oivaltanut saman. Elämä on rikasta ja suuri lahja.
Upeeta, kiitos, ja onnea! Tällaiselle ikuiselle oman jutun etsijälle, ällän ylioppilaalle, just kohta 42 täyttävälle nuorelle tyttöselle ei ihan vielä ole noin hyvin valjennut tuo elämän perusolemus, mutta hei, perässä tullaan! Sä olet hieno esimerkki! Ja muutenkin ihan huippu :).
Onnea! Teit sen taas. Paransit maailmaa taas pikkuisen kirjoituksellasi, vaikket sitä ehkä tarkoittanutkaan "ollessasi ja eläessäsi vain tätä hetkeä";) Sinulla on myös todellinen kirjoittamisen lahja ja se, että saat kirjoituksissasi tuotua esille sanoman, joka on omaksuttavissa, eikä ole kuitenkaan välttämättä tarkoituksellisesti kirjoitettu.
Asiasta kolmanteen, sain juuri Tollen luetuksi. Omaksumiseen tarvitaan vielä useita lukukertoja, mutta toki jo nyt se on vaikuttanut ajatuksiini huomattavasti. Hieno teos!
Onko meidän synttärit näin lähekkäin??! Paljon onnea!
Ja puhut taas niin täyttä asiaa, etten voi kuin nyökytellä täällä. :)
Paljon onnea! Kiitos myös hienosta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.
Kosketti erityisesti, koska itsekin täytin nuo maagiset 44 tuossa puolitoista viikkoa sitten :)
Onnea minultakin. Puit sanoiksi sen mitä ajattelen. kiitos sinulle.
ONNEA !!! Mie täytin viime sunnuntaina tuon saman mukavan luvan verran. Osasit tosi hyvin pukea tunteet sanoiksi, tuntui paljon omiltakin:)
Oi, myöhästyneet onnittelut!
44 ON hyvä ikä - niin ainakin (salaa vähän haikeana) muistelisin.
Ja miten ihana kirjoitus muutenkin.
Noin minäkin ajattelen, ja ainakin yritän suhtautua elämään.
Niin ja mukavia juhlia!
Myöhästyneet onnittelut minultakin! Hienoja ajatuksia, varmasti useammalla kuin monella asia on juuri noin, etsitään elämän tarkoitusta koko elämä. Hieno kirjoitus, kiitos näistä ajatuksista.
Päivällä pitkäksi menneet onnittelut:) Hassua, olen kokoajan pitänyt sinua 38-vuotiaana. Siis tasan 38 ja kun puhuttiin puhelimessa, niin ajattelin, että tosi nuori ääni 38-vuotiaaksi.
Hyvä kirjoitus, oikein tosi hyvä:) (koskapa täällä ei olisi hyviä, ajatuksia herättäviä kirjoituksia?)
Myöhästyneet syntymäpäiväONNITTELUT!!! :)
Onnittelut!
Olen tainnut viimeksi käydä täällä joskus huhtikuussa. Täytyykin päivittää tiedot.
Nyt minulla on omia blogejakin.
Paula
Monia armorikkaita vuosia!
Hieman myöhäiset, mutta sitäkin lämpimämmät onnentoivotukset! Ja miten viisaita sanoja jälleen kirjoitatkaan, kiitos niistä.
Tämän ISON sylin täydeltä onnea!!
Lämpimät onnittelut! Itsen kuunteleminen on tärkeää. Minä käytän blogia siihen(kin) :-). Siksi kai tämä kirjoittelu on niin tärkeää välillä.
Onnea <3
Kirjoitit taas asiaa.
Myöhästyneet onnittelut! 44 on oikein hyvä ikä. Ja luin todella mielenkiinnolla pohdintaasi siitä jutusta, sillä olen miettinyt ihan samaa. Että sitä juttua ei ehkä olekaan. Olemme vain me ja sisäinen ääni, se ydin. Että ollaan ihmisiksi.
Juuri noin! Olet saanut upean ja arvokkaan syntymäpäivälahjan, kun nuo ajatukset ovat kiteytyneet ja olet oppinut elämään ne todeksi. Lämpimät onnitteluni!
Onnea paljon!
Päivän suuri ilo: Lukea tämä sinun tekstisi ja todeta, että tässä se oli sanottu. Juuri näin. Tähän tekstiin tulen varmasti palaamaan uudelleen ja uudelleen. Kiitos hyvästä kiteytyksestä ja muistutuksesta.
T. Johanna 44 v
Vau ja huh, miten paljon ihania onnentoivotuksia ja viisaita, lämpimiä kommentteja, kiitos kaikille!!!! Vastaan nyt kaikille yhteisesti tässä.
Olin miettinyt tämän postauksen aihetta jo aika kauan ja nyt sen aika vain oli tulla ulos. Mukava ja jännääkin, että asia tuntuu koskettavan monia muitakin. Kai se on jotain ajassa olevaa, tässä yksilökeskeisessä ja suorittavassa kulttuurissa tyypillistä. Ja onhan se toki ihanaa tehdä sellaista mikä tuntuu omalta ja hyvältä, mutta siitä ei pitäisi tulla taakkaa ja ikuisesti hiukan liian kaukana olevaa, mahdotonta tavoitetta joka muuttuu mahdollisuudesta ja ilosta suorituspaineeksi ja epäonnistumiseksi, kun sitä ei tavoita.
Otetaan rennosti ja rakastetaan! :)
Hieno kirjoitus, viisaita ajatuksia. Kiitos.
Erittäin myöhäiset onnittelut...
Miten hienosti kirjoititkaan,hienoja oivalluksia.Kun ei ole liikoja odotuksia,kaikki sujuu paremmin:-)
än, kiitos sinulle, mukava kun luit :).
Yaelian, kiitos kiitos :). Totta puhut, "odotus" liittyy myös tavallaan tulevaan, ei tähän hetkeen.
Hieno teksti. Samanlaisia asioita olen itsekin viime aikoina mielessäni pyöritellyt, herännyt tuumimaan kuinka "tyytyminen" ei olekaan epäonnistumista tai luovuttamista, vaan vapautta. Vapautta, joka avaa samalla uusia ovia. Kiitos, kun jaoit nämä ajatukset :).
vimpula, kiitos. Tuo oli hienosti sanottu, että tyytyminen ei ole epäonnistumista tai luovuttamista, oivalsin tuosta juttuja, että noita ajatuksia juuri olin pyöritellyt, kiitos!
Lähetä kommentti