Eilen puuhailin pihalla ja tein jo pitkään suunniteltuja asioita: raivasin karviaispensaat (jo toisen kerran kevään jälkeen) villivatun ja ruohon seasta esiin, haloin halkomakoneella pari kuutiota polttopuita, kitkin kasvimaan (ja söin osan nokkosista, kätevää eikö!). Lisäksi tuunasin kirppiksen ilmaislaatikosta napatun tyttöjen hameen minihameeksi (vain kotipihakäyttöön), tein kahvakuulatreenin ja sen jälkeen peseydyin pihalla sekä kävin illalla vielä lammella uimassa. Illalla olinkin aika poikki, onnellisesti.
Hyvä mieli valtasi minut eilen jo heti aamusta. Se on selvästi hyvin fyysinen tila, mielihyvän ja onnen, rauhan aalto joka tulee. Ja muistin: ai niin, minähän söin aamupirtelöiden lisäksi villiä merilohta, jossa on omega-3:sta runsain mitoin (älä tuhoa omegoita paistamalla tai grillaamalla, vaan höyrytä tai kypsennä uunissa miedolla lämmöllä), paljon enemmän kuin viljellyssä lohessa. Ja se on vielä niin käsittämättömän hyvääkin! Ihmisen mieli ja keho ovat yhtä, ja jos kehostamme puuttuu jotain välttämätöntä, reagoimme myös mielellämme.
Poimiessani karviaisia pysähdyn ja huomaan tämän hetken: olen avoinna tälle, joka nyt on. Lämmölle, onnelle omista marjapensaista, kiireettömästä ajasta, sirkkojen sirityksestä. Muuta ei tarvita.
Ja avoinna olen uudelle muutenkin. Tulevaan ravintoneuvojan koulutukseen (kyllä mä sinne vaan yritän päästä) kuuluu mm. myös fysiologian ja anatomian perusteet. Hieman epäröiden avaan ison ja painavan 500-sivuisen oppikirjan ja alan lukea alusta. Kirjan aloittaa kemian ja fyysikan perusteet, kääk! Vaikka rakastin koulussa matematiikkaa (kuten ongelmanratkaisua muutenkin) en pitänyt kemiasta ja fysiikka oli lähes vastenmielistä, käsittämätöntä jollain tavalla. Ei (solu)biologiakaan mikään lempiaihe ollut.
Ja nytkö aion alkaa opiskella alaa, jossa näitä asioita käsitellään ja joka on täynnä outoja termejä (joiden pelkään unohtuvan saman tien) ja yksityiskohtaista tietoa ihmisen fysiologiasta ja kehon toiminnasta!? Ja minä huomaan: tämähän on suunnattoman kiehtovaa! En haluaisi muuta kuin lukea kirjaa eteenpäin! Ja tiedän sisimmässäni: kyllä sinä opit, kyllä sinä osaat. Ole vain avoin, ennakkoluuloton ja nauti uuden oppimisesta. Älä anna vanhojen muistojen, kokemusten tai tunteiden rajoittaa tätä hetkeä.
Oletko sinä avoinna, 24 h/vrk?
Päivän pirtelö: omien pensaiden karviaisia, oman kasvimaan salaatteja, retiisinlehtiä, sipulinvarsia ja pieniä nokkosia, tuorekurkkua, porkkana, parsakaalia, luomukananmuna, tuoreita yrttejä, auringonkukansiemeniä, n. 1 rkl pellavansiemenöljyä, n. 4 tl neitsytkookosöljyä, vettä.
Päivän pieni ilo: olla jotenkin niin luottavainen ja nähdä mahdollisuuksia. Se on iso ilo ja huima muutos muutaman vuoden takaiseen.
25 kommenttia:
Onnea tuleviin opintoihin.
Minua kiehtoisi valtavasti myös opiskella jotain vastaavaa. Pelkään vain, että ravintoneuvojan opinnot sisältävät juuri kaikkea sitä, minkä koen olevan täysin järjenvastaista. Kävin kerran ravintoneuvojalla ja kyseisellä henkilöllä ei ollut pätkääkään ymmärrystä mistään muusta kuin RUOKAYMPYRÄSTÄ ja tiukoista siihen liittyvistä neuvoista. Ko ruokaympyrä kun käskee syömään minut sairaaksi. Vai ravitsemusneuvojalla. Hmm. Onkohan noitakin useampia koulutuksia?
Solubiologia olisi valtavan mielenkiintoista, mutta se on niin laaja-alaista ja minun ymmärrykseni ja muistikapasiteettini ei riitä siihen. Fysiikka ja kemia on myös mielenkiintoista. Mutta matematiikka ei (paitsi tilavuus ja avaruudelliset jutut).
Sinusta tulisi varmasti hyvä ammattilainen ja auttaja.
Hyvä PP! Mie kävin ihan huvin vuoksi viime kesänä ihmisen fysiologian kesäyliopistokurssin, ettei siinä vaan olisi sama kirja käytössä (Nienstedt, Hänninen et al.: Ihmisen fysiologia ja anatomia)? Paksu opus on se! Mutta mielenkiintoista. :)
Tsemppiä lukuihin, sinä pystyt siihen. :)
Ihanaa tuo onnellisuus josta kerrot! Näin se pitää mennäkin - saada tuntea elämän onnea.
Sinun onnesi suorastaan pirskahtelee täällä. Ihana innostua uusista asioista, anna palaa vain (sopivalla liekillä)!
Ihmeesti tämä kesä kuivuudesta huolimatta tarjoaa herkkuja.
Ja lämpö hellii meitä - ehkä kerrankin on saatu tarpeeksi D-vitamiinia ja jähmeys sulanut sisimpää myöten.
Oppiminen on iloinen asia, harmi kun se matkan varrella unohtuu.
Nautinnollisia hetkiä uuden äärellä!
junika, minäkään en halua mennä ns. perinteiseen oppilaitokseen, joka "uskoo" vain siihen viralliseen paradigmaan. Tämä on ns. kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähtökohdista lähtevä koulutus, jossa on mukana myös luontaislääketiede ja kokonaisvaltainen hyvinvointi. Eli tietysti ensin opiskellaan samat perusteet kuin koululääketieteessäkin anatomiasta, fysiologiasta, ravitsemustieteestä ym. Mutta sitten laajennetaan vielä siitä. Tämäntyyppistä koulutusta antaa Suomessa ymmärtääkseni vain tämä yksi paikka, Terveysopisto Salus. Paula Huttusella on myös koulutuksia, mutta ymmärtääkseni ne ovat enemmän ammattilaisille jatkokoulutusta (ja myös vielä kalliimpia kuin tuo koulu). Mutta eli en siis aio mennä siihen porukkaan, joka käskee diabeetikoita syömään hirveästi hiilareita tai kammoaa kaikkea rasvaa (ja suosittelee light-tuotteita ja makeutusaineita) tai varsinkaan mene tv:hen suosittelemaan Activiaa... Minua kiinnostaa varsinkin ravinto ja syöpä (esim. paksusuolen syövästä jopa 90% liittyy ravintoon ja elintapoihin, mutta eipä vain äidillekään yksikään lääkäri tai muu kysellyt tai antanut ohjeita syömiseen!!!), ravinto ja masennus, ravinto ja yliherkkyydet (jotka eivät ole allergioita ja joita ei sen vuoksi tunnisteta eikä hyväksytä, esim. gluteeniyliherkkyys). Lisäksi kiinnostavat yrtit ja luonnonkasveilla ja -tuotteilla hoitaminen. Eli haluan oppia asioita ja auttaa ihmisiä, jotka eivat saa tarvitsemaansa tietoa ja hoitoa koululääketieteen kautta, jota olen itsekin kokenut ruokayliherkkyyksieni kanssa. Ja lisäksi haluan hoitaa syitä, en vain lääkitä (lääkkeillä) seurauksia. Junika, kiitos ihan kauheasti kun sanoit, että minusta tulisi hyvä auttaja!! Se lämmitti mieltä ihan hirveästi ja antaa tukea ajatukseeni näistä oppinnoista!
M.E., juu, tuo kirja (ja pari vaihtoehtoa) on just siinä! Miltä se kurssi tuntui, olivatko tentit vaikeita? Kiitos tsempistä!
Rita, kiitos :). Onnea voi tosiaan aikaansaada myös syömällä.
Katja, kiitos :). Juu, yritän pitää liekin sopivalla, hyvä kommentti, on tapana välillä vähän polttaa liian lujalla kun innostuu...
Mk, kesä on ollut hieno. Se on totta, että se oppimisen ilo saattaa välillä kadota. Nyt on kyllä vähän jännääkin tämän kanssa... :).
Aa, ok! Kyllä minä melkein arvasinkin, että et ole lähdössä siihen perinteiseen koulutukseen (ei millään pahalla alan ammattilaisia kohtaan, mutta en vain voi arvostaa väärän informaation levittämistä ja suppeaa näköalaa tässäkään mielessä...). Olen itsekin tuota Saluksen koulutusta katsellut "sillä silmällä", mutta just nyt se ei ole siis mun kohdalla vaihtoehto tai mahdollisuus. Kerrothan kokemuksistasi myöhemmin!?
Vatsa- ja paksusuolen syöpiin ilmeisesti todellakin olisi saatavissa apua nimenomaan ravitsemuspuolelta. Tiedän, että akupunktiohoitajani on saanut aikaiseksi hyviä tuloksia (ravinto ja ilmeisesti akupunktiohoidolla) tapauksessa, jossa perinteinen lääketiede ei voi tehdä enää mitään. Syöpämittarit ovat siis heilahtaneet nyt hyvään suuntaan. Tästä tulemme varmasti kuulemaan myöhemmin!
Onnea opiskeluun! Kuulostaa mahtavalta! Innostun imussasi :)
Unelmapäivä sinulla!
Ravitsemusopinnot kuulostavat mielenkiintoisilta. Jotenkin olen aavistellut, että olet jo pidempään kulkenut siihen suuntaan...?
No just sulle sopivan kuuloinen ala, anna palaa vaan! Niin ja lauantain kokoontumisjoista: laita vaikka s-postia, jos olet ajo-ohjeita vaille. Kerro mistä lähdet liikenteeseen, mie yritän sössöttää reitin. Olen tosi huono siinä, joten ämmylit taitaa ajella minne sattuu :D S-postia voit laittaa osoitteeseen eliisa5@luukku.com. Niin ja P.S: kun luin, että olit syönyt villiä merilohta, mielsin sen linnuksi???
Tämä oli hyvä herätys minulle. Joskus olen niin jumissa kaikkien tehtävien ja muiden kanssa, että en todellakaan ole auki ja huomaan sen kyllä itsekin. Kiitos muistutuksesta, elämästä pitää nauttia!
Toivottavasti pääset sinne opintoihin. Huomaan teksteistäsi että olet todella kiinnostunut alasta ja se tuntuu oikealta sinulle.
Onnellisesti poikki oleminen on niin hyvä tunne. Sitä olen saanut kokea tänä kesänä myös, voi miten hyvää se on tehnyt.
Ihanaa sinun opintojen toteutuminen, tuntuu niin hyvältä, että olet löytänyt sinun polkusi, sellainen lämmin läikähdys heti mielessä.
Kaunis pelto.
junikan, niin se on siis Paula Heinonen, sorry... Kerron kokemuksista tietysti ja voit sitten kysellä privanakin jos haluat. Kuka se akupunktiohoitajasi on, ilmeisesti joku kiinalaiseen lääketieteeseen perehtynyt? Kerro ihmeessä lisää siitä joskus?
isoinpapu, mä innostun vielä enemmän kun sä innostut :).
Linnea, kiitos. Olen mä aina ollut kiinnostunut yrteistä, kasvisruoasta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, teinistä asti, joten ei tämä mitään uutta sinänsä ole. Ehkä enemmän "back to roots" -juttua, kuten moni muukin asia "uraputken" ja burnoutin jälkeen.
Hanni, lintu, heh! Mitähän sä meinaat meille siellä syöttää, hui... ;).
Solen, kiva jos voin herätellä, ja kiitos.
himalainen, sanos muuta. Katsotaan minne kunkin tie vie :).
Veikkaanpa, että meidät kesäyliopistolaiset päästettiin helpolla verrattuna tuollaiseen koulutukseen, jolla on oikea tarkoituskin. :) Hullunahan siinä oli asiaa, ja omaksua se kaikki kuukauden sisällä, mahdottomuus, mutta parhaani yritin ja läpi pääsin. Kyllä se oli hyvää kertausta ja syvennystä lukion biologian kursseihin.
Tuli vain heti mieleen tuo kirja, kun se taitaa olla Suomessa yleisesti käytetyin fysiologian ja anatomian oppikirja. Mielenkiintoista tietää, miten oma kroppa toimii!
Sen verran siitä tentistä, että siinä oli erilaisia kirjallisia tehtäviä. Ei mitään laajoja esseitä, mutta jonkin verran knoppitietoakin kysyttiin. Mielestäni sillattiin suunniteltu tentti, että ne, jotka olivat lukeneet kirjan ja tehneet luennoilla muistiinpanoja, pääsivät aika varmasti myös läpi.
Yksi tapa saada täsmätietoa siitä, minkalaista ruokaa oma kroppa tarvitsee voidakseen hyvin, on pulssiluenta, joka perustuu auyrveda oppiin.
M.E., enköhän miekin sitten läpi pääse. Joo, on se kyllä tosi mielenkiintoista ja varmaan siitä on hyötyä arjessakin monessa kohtaa.
Anonyymi, hyvä pointti, olen lukenut tuosta pulssista liittyen ruokayliherkkyyksiin ja allergioihin, eli sitä käytetään näköjään muutenkin kuin auyrvedassa. Kyllähän keho reagoi, jos se joutuu käsittelemään aineita, jotka syystä tai toisesta eivät sille sovi ja aiheuttavat epätoivottuja reaktioita.
En helkkarissa ole - siis avoinna 24 h/vrk.
Toisinaan suorastaan tempaiset luukut kiinni ja painun yksinäisyyteen, asiakkaiten ulottumattomiin.
violet, heh, kyseessä ei tosiaan ollut aukioloajat ja asiakkaat ;). Varsinkin yksin sitä avoinna olemista onkin hyvä harjoittaa ("huomaan tämän hetken: olen avoinna tälle, joka nyt on"). Ainakin itselleni se on rentouttavaa, voimaannuttavaa ja onnellistuttavaa. Ei se ole vastentahtoista jakamista, antamista tai toisille olemista.
Ymmärsin kyllä muttet tainnut ymmärtää että ymmärsin;-)
Mutta voi että...minusta tuntuu että yksinkertaisista asioita tehdään jotenkin vähän liian hankalia nykyään. Jos tätäkin pitää oikein erikseen harjoittaa. Eivätkö ihmiset muka enää osaa vaikkapa ottaa kirjaa kouraan, maata sen kanssa sängyllä ja lukea itseään toisaalle ajattelmatta että tässä minä nyt makaan, VOIMAANNUN (anteeksi mutta tuo on niin kamala sana) ja onnellistun. Ja huomaan tämän hetken ja tämän tekstin silmieni edessä ja olen sille avoin.
Tämän kommenttini kirpeä sävy ei ole sinulle vaan kaikkea sitä kohtaan jonka näen nykyään niin kovasti olevan kaikkien huulilla. Suoraan sanottuna: minusta tuntuu usein että pyörää yritetään taas keksiä. Mutta mikäs siinä; kaikenlaist opaskirjat tekevät kauppansa ja se työllistää ihmisiä!
Unohdin sanoa että tajuan kyllä ettei tämä enää liity tuohon alkuperäiseen kirjoitukseesi, mutta jos tällainenkin kommentti sallitaan tähän jatkoksi...
Liittyi siis tähän avoinna olemiseen.
violet, jännää, että tuollaiset asiat saavat sinut niin ärsyyntymään, miksiköhän. Kyllä minä arvasin, että älykkäänä tajusit, mutta kirjoitit vähän niinkuin et olisi tajunnut, jonka vuoksi vastasin noin. Sehän on hienoa, jos sinä osaat helposti olla auki hetkessä (tai sinulla ei ole tarvetta pohtia sellaisia, hyvä niinkin). Minulle ja kai useimmille se on usein vaikeata, unohtuu. Enkä tarkoita nyt yksin olemista, lukemista (jotka nekin tarpeellisia) tai sellaista. Mulla on usein kuitenkin vähintään tiedostamatta pinnan alla sellainen "kiire", että olen joko jo tulevassa, pitää tehdä kaikenlaista johonkin mennessä tms., tai menneessä, enkä keskity siihen mitä juuri nyt teen tai mitä nyt ympärilläni on. Saattaa mm. jäädä paljon kaunista ja hienoa huomaamatta. Voimaantuminen (vaikka sitä käytettäisiinkin paljon) on minusta hyvä sana, että jostain saa voimaa niin että sen oikein tuntee.
Minulle henkilökohtaisesti nämä jutut ovat olleet tärkeitä oivalluksia ja saan niistä paljon, olen tullut onnellisemmaksi ja päässyt masennuksestakin osin sen vuoksi. Siksi niistä omassa henkilökohtaisessa blogissani kirjoitan, se minulle sallittakoon ;). Ja ehkä joillekin muillekin ne antavat jotain, sellaistakin palautettakin olen usein saanut.
Missään nimessä en haasta riitaa tai kyseenalaista sitä että kirjoitat tärkeistä asioista.
Tietenkin omassa blogissaan on sallittua kirjoittaa kaikesta. Ärsyyntyminenkin sallittaneen, eikö? (Myönnän että voisi olla parempi etten täällä ääneen näitä sanoisi vaan säästäisin omalle tontilleni. Etenkin, kun tÄssäkään asiassa ei loppujen lopuksi ole lainkaan kyse siitä että olisin sinuun ärsyyntynyt!)
Olen varma siitä että moni saa täältä blogistasi paljon. Olenhan itsekin viettänyt monia hyviä lukuhetkiä.
Minun ajatuksenjuoksuni toimii usein kuin hönöläisen aatos: pomppii sinne tänne eikä enää muista alkuperäistä.
Sanaärsytykselläni (voimaantuminen) ei toki pitäisi olla mitään tekemistä kirjoituksesi kanssa. Pitääkin siitä kirjoittaa omaan blogiin.
Ehkä olen joko hyvin onnekas kun minulla ei ole ollut oikein oikein oikein vaikeita asioita omassa elämÄssäni (ja välillä tuntuu että pitäisi olla jotta pääsisi isompaan joukkoon sisälle) tai sitten olen niin helkatin tyhmä etten edes tajua miten huonosti asiani ovat. Miten vaan, se mihin olen Ärsyyntynyt on se että tätä hetkeen tarttumista ja pienten asioiden näkemistä ja avoinna olemista ja kaikkea on viime aikoina niin kerta kaikkisen joka puolella (ja sen siivellä tehdään rahaakin)
että minulle tulee tällainen vastareaktio.
Halu inttää että onko tämä mukamas nyt jotakin uutta...
En osaa paremmin selittää. Myönnän että asia on ehkä liian kaukana siitä mitä alunperin kirjoitit, näin mulle aina käy.
Toivon että ymmärrät rivini oikein eikä perinaiselliseen tapaan niin, että sinua tässä mollaisin. Ja tähän hymiö.
Tuosta opiskeluasiasta:
kaipaan toisinaan ihan valtavasti sitä tunnetta että edessä on suuri paketti asiaa josta ei vielä tiedä mitään tai liian vähän.
Toivon kovasti että päâset tekemään sitä mihin mieli sinua nyt vetää.
Tämä koko kommentti siis kaikella hyvällä. EI ole aina ihan helppo lukea, kirjoittaa, tulkita oikein.
violet, mukava kun vielä avasit asiaa, kivasti kirjoitit. Tämä on mielenkiintoista keskustelua :). Minä olen tietyllä tasolla täysin samaa mieltä: minua ärsyttää suunnattomasti kun törmään siihen joka paikassa näkyvään "Carpe diem" -hokemaan! Yleensä se on täysin irrallisena muotihokemana, jonka sisältö ei mitenkään muuten välity sieltä, missä sitä hoetaan tai sisustetaan sillä kotia tms. Olenko sitten jotenkin ylimielinen tai elitistinen, jos ajattelen, että minähän se olen tajunnut tuon asian syvällisesti ja useimmat muut eivät, heh... ;).
Toisaalta siinä vain on suuri totuus. Se totuus ei tosiaan ole mikään uusi juttu, onhan siitä kirjoitettu esim. itämaisissa filosofioissa ja uskonnoissa jo tuhansia vuosia sitten. Ja uskon vakaasti, että jos sen ajatuksen oikeasti sisäistää ja yrittää elää ja kokea, nähdä siinä hetkessä, on paljon onnellisempi. Ja kun ympärilleen katsoo, ei vaan näytä siltä, että porukka on onnellisesti tässä hetkessä? Ei näytä ainakaan esim. Hesassa talvella keskellä työpäivää...
Tämä aika vain on sellainen, että aidosti tässä hetkessä oleminen ja olevan ei-torjuminen (sorry, tämä ärsytti sua jo aikaisemmin, mutta se on ollut iso oivallus) on monesti vaikeata. Minulle se saattaa olla erityisen merkittävä asia mm. sen vuoksi, että kun olin vielä stressaavassa ja sairaan (sairastuttavan) kiireisessä työelämässä, jossa työtä oli niin paljon ettei siitä voinut mitenkään selvitä, niin ei todellakaan ollut aikaa (vaikka ei se aikaa oikeastaan vaadi) eikä jaksamista pysähdellä tai miettiä tuollaisia. Juostiin pää kolmantena jalkana ja yritettiin vain pysyä hengissä ja sammuttaa tulipaloja. Nämä asiat liityvät paljon myös (burnoutissa huonontuneeseen) stressinsietokykyyn, jota harjoittelen.
Työelämä on raaistunut (tutkimustenkin mukaan) ja kaikilla koko ajan (kuviteltu tai oikea) kiire. Siksi tuo asia varmaan on noussut esiin taas ja olen niin kiitollinen, että pystyn ja voin taas "olla elossa". Ja rahaahan tehdään kaikella, niin se vain on. Osa siitä annista on täyttä jööttiä, osa kirjoista tms. on hyviä, kuten kaikessa.
Eli kaikki hyvin ja saahan täällä ärsyyntyä - ja vastatakin sitten :).
Ja kiitos tuosta opiskelukommentista. Välillä iskee epäilys (koska mä en muista mitään yksityiskohtaisesti mitä olen noista asioista lukenut, ne termit ei vaan jää päähän...), mutta saa nähdä. Ehkä kannattaa ainakin kokeilla! Yleisellä tasolla asia kiinnostaa kovasti.
Minulta kyllä puuttuu täysin eräs kokemus joka tuntuu hyvin suurella osalla nykyään olevan: nimittäin tämä kokemus siitä että työelämä vie mehut. Kaikki tuo kiire ja tuo mistä kirjoitat.
Uskon sen ihan täysin, joka paikasta pitkään siitä on kuullut ja lukenut.
Voi olla niin että kun en ole sitä itse kokenut niin en kerta kaikkiaan sittenkään osaa samastua tunteeseen, en ihan ymmärrä mitä kaikkea siitä saattaa seurata, mitä kaikkea saattaa niiden seurausten takia joutua opettelemaan uudelleen.
Pidän keskustelusta. Tämä tuntuu nyt siltä. Ymmärsin itsestänikin jotakin paremmin ja sain sinun kantasi paremmin selville. Kiitos.
Lähetä kommentti