Hahmo pellossa

Alkuperäinen kuva http://www.sxc.hu/, jota muokattu

Iltapissalle koirien kanssa hämärän laskeuduttua. Pellolla noin 400 metrin päässä näkyy iso tumma hahmo, aivan paikoillaan. Ei, ei tuossa kohtaa ole mitään pensasta tai muuta poikkeavaa. Joku siellä on. Mutta se ei liiku. Hämärä lisääntyy, enkä näe kunnolla vaikka haluaisin. Kuvittelenko vain?

Karhu, tulee mieleeni. Täälläpäin on liikkunut karhu, kaivanut maahan haudatun kuolleen vasikan esiin, nähty jälkiä. Melkoisen hiljaa ja rauhallisesti (ei saa juosta! -ohjeet kaikuvat päässä) kävelemme tiellä, juttelen koirille hiljaa. Isokoira nostaa kuonon ilmaan ja haistelee, katsoo samaan suuntaan kuin minä. Näkee eläimen, tuijottaa pellolle kanssani. Pikkukoirahönö ei tavalliseen tapaansa huomaa mitään.

Emme lähdekään lenkille hahmon suuntaan, vaan kaarramme kiltisti naapurin pihaan puiden suojaan. Kun meitä ei enää näy, lähtee hahmo liikkeelle. Hitaasti, rauhassa. Ei, se ei näytä yhtään hirveltä, ei näy pitkiä jalkoja, kuin se olisi matalampi. Se on pyöreä möykky joka ei juokse kuten hirvi voisi juosta nähtyään ihmisen ja koiria.

Isokoira haluaisi kiihtyneenä välttämättä jäädä tarhaan tuijottamaan, mutta minä otan ne sisään ja katsomme yhdessä ikkunasta, herkeämättä, käteni tiukasti isokoiran ympärillä, ihan lähellä. Hetki on taianomainen. Tunnen vahvaa kumppanuutta, yhteistä energiaa, kun pohdimme molemmat, mikä tuolla ulkona on. Tai ehkä isokoira tietää ja minä en?

Muistan, minullahan on kiikari! Haen sen viereisestä huoneesta ja kun palaan takaisin, eläin on kadonnut. Noin vain, pellolta. On jo lähes pimeää. Menikö ison ojan varteen kävelemään, poissa näkyvistä? Vai ehtikö jo metsän reunaan?

Seuraavana päivänä menemme pellolle tutkimaan jälkiä. Maa on kuivuudesta halkeillut, eikä mitään löydy. Ei hirvenpapanoita, mutta ei karhunjätöksiäkään. Joissain kohti huonosti kasvanutta matalaa rypsiä korret ovat taittuneet, mutta vaikka miten haluaisin olla jäljestäjäintiaani, taitoni eivät riitä. Mittaan rypsin korkeuden, noin polveen ja katson kotona tietoja: karhun säkäkorkeus n. 120-150 cm, aikuisen hirven noin 2 m. Ei se minusta niin korkea ollut!? Kaukaa katsottuna, varsinkin jos kasvusto peittää vielä jalkoja, karhun ja hirven profiili on yllättävän samanlainen?

http://www.nalle.fi/suomi/karhut/maakarhu.html,
http://www.metsastajaliitto.fi/?q=node/220

En vieläkään tiedä, oliko se hirvi, karhu vai joku muu. Enkä oikeastaan tiedä sitäkään, olisinko halunnut sen olevan karhu. Tavallaan kyllä, paljonkin, olisihan sellainen ollut mahtavaa nähdä! Toisaalta ajatus karhusta melkein kotipihalla hieman hermostuttaa. Joka tapauksessa sain kokea elämyksen! Joka sai minut tuntemaan itseni ihmiseksi, joka on samalla myös eläin. Jotain alkukantaista, jännittävää, kiehtovaa. Olla elossa. Vaikka olen yksin, en täällä pellon pientareella ole koskaan yksin.

Ja kieltämättä, olen viime päivinä puhunut metsälenkeillä koirille melko paljon ja suht äänekkäästi...