Suomessa on pitkät perinteet ravinnerikkaiden ja terveellisten luonnonkasvien käyttämiselle niin ravinnoksi kuin lääkintään, kauneudenhoitoon, korvikkeena ym. Meillä on julkaistu paljon villikasvi- ja yrttikirjoja, lähtien Elias Lönnrotin uraa uurtaneesta tutkimustyöstä alan "guruun" Toivo Rautavaaraan. Muita tekijöitä ovat esim. Ulla Lehtonen, Virpi Raipala-Cormier ja Sinikka Piippo. Ei ole mikään uusi ja mullistava asia kerätä esim. maihtohorsmaa, nokkosta, koivun ja marjapensaiden lehtiä ym. (vaikka jotkut nuoren polven edustajista niin tuntuvatkin luulevan ;). Villiyrtit ovat suomalaisen upean jokamiehen oikeuden sallimia puhtaita, luonnonmukaisia ja ilmaisia ruoka-aineita. Samalla tulee oleskeltua luonnossa, ladattua akkuja ja liikuttua.Esittelen tässä kaksi kirjaa:
Pirjo Kytövuori, Arja Hopsu-Neuvonen: Kanankaalista karpaloon, luonnonruokaa keväästä syksyyn. Marttaliitto ry, 1995. 64 s.
Sami Tallberg: Villiyrttikeittokirja, readme.fi, 2010. 224 s.
Kirjat ovat kahden hyvin erilaisen tahon (Marttaliitto ja huippukokki) tekemiä, molemmat erittäin mielenkiintoisia ja hyviä teoksia.
Kirjassa esitellyt ja käytetyt kasvit ja marjat ovat seuraavat:
ahomansikka, ahosuolaheinä, isokarpalo, jauhosavikka, juolukka, kangasajuruoho, kanerva, kamomillasaunio, kataja, koivu, kumina, käenkaali, lakka, lillukka, litulaukka, maitohorsma, mesiangervo, mesimarja, mustikka, niittysuolaheinä, nokkonen, peltokanankaali, pihlaja, pohjanvariksenmarja, poimulehdet, puolukka, rantaminttu, suomuurain, tyrni, vadelma, valkoapila, valkopeippi, variksenmarja, voikukka, vuohenputki, väinönputki.
Väinönputkisima
4 l vettä
1 l väinönputken lehtiä
1/2 l siirappia
2 dl fariinisokeria
1 tl hiivaa
1 tl raastettua väinönputken juurta
Pane lehdet ja juuriraaste kiehautettuun veteen hautumaan vuorokaudeksi. Siivilöi liemi, lisää siirappi ja sokeri sekä liemitilkkaan liuotettu hiiva. Annan juoman olla huoneenlämmössä vuorokausi. Pullota ja vie viileään säilytyspaikkaan.
Maitohorsmaa parsan tavoin
Keitä nuoria maitohorsman versoja tilkassa vettä, joka on maustettu suolalla. Tarjoa parsan tapaan lämpimänä maustevoin kera. Keitetyt voikukan nuput sopivat maitohorsman tavoin maustevoin kanssa nautittavaksi.
* * *
Tallberg kertoo kirjan alussa mielenkiintoista tietoa villikasvien käytöstä Suomessa ja muissa maissa, saatavuudesta ja hyödyntämisestä, keruusta ja käsittelystä. Hän mainitsee lyhyesti myös jokamiehen oikeudet, myrkylliset kasvit ja niiden tunnistamisen sekä esittelee sesonkikalenterin ja villikasvien säilönnän.
Jokaisen värikuvalla ja perustiedoilla (yleistiedot, korkeus, kukka, kasvaa, maku, tekstuuri, käytettävät osat, huom.) esitellyn villiyrtin jälkeen annetaan siihen liittyvä resepti tai pari. Reseptit vaikuttavat herkullisilta ja usein myös helppotekoisilta, jotka onnistuvat muiltakin kuin huippukokeilta. Miltä kuulostaisi Douglaskuusen kanssa paahdettua kanaa ja palsternakkaa, tai höyrytettyä lohta ja päivänkakkaran versoja, tai keitettyjä takiaisen varsia ja hollanninkastiketta?
Tallberg esittelee kirjassaa seuraavat villiyrtit tyypeittäin lajiteltuina:
Salaattien tapaan käytettävät kasvit:
pihatähtimö eli vesiheinä, voikukat, niittysuolaheinä, ahosuolaheinä, käenkaali eli ketunleipä, koiranputki, kumina, fenkoli, jättipalsami, isomaksaruoho, merisinappi, peltokanankaali, vuonankaali
Yrttien tapaan käytettävät kasvit:
saksankirveli, maahumala, jalominttu, mäkimeirami, rauduskoivu, vuohenputki, ruoholaukka, karhunlaukka
Ruokaisat vihannekset:
takiaiset, väinönputki, pukinparta, isomaltsa, jauhosavikka, hyvänheikinsavikka, nokkonen, merikaali, maitohorsma, leveäosmankäämi
Aromaattiset kasvit, pensaat, puut:
kamomillasaunio, pihasaunio, päivänkakkara, kurtturuusu, hapankirsikka ja imeläkirsikka, oratuomi, mesiangervo, mustaselja, piparjuuri, mustaherukka, keto-orvokki, virmajuuret, kallioimarre eli mesijuuri, kuusi, douglaskuusi, mänty, metsälehmus eli niinipuu, tuoksusimake, mehiläisten keräämä siitepöly
Pari reseptiesimerkkiä kirjasta:
Tästä salaatista ei voi olla pitämättä, ellei nyt jostain syystä inhoa sinihomejuustoa. Erikoisinta tässä on se, että lähes kukaan ei tykkään voikukasta sellaisenaan, mutta tästä salaatista pitävät kaikki.
3 kourallista voikukanlehtiä (kukkanuppuja voi olla joukossa)
4 rkl pähkinöitä (kaikki käy, itse suosin saksanpähkinöitä)
200 g sinihomejuustoa, huoneenlämpöisenä
1 dl salaatinkastiketta (ohje sivulla 29).
Paahda pähkinöitä 180-asteisessa uunissa 10 minuuttia (maku voimistuu ja "pyöristyy"). Murskaa pähkinät käsin tai veitsellä. Sekoita puolet sinihomejuustosta ja salaatinkastike joko haarukalla tai pallovatkaimella tasaiseksi kastikkeeksi, ja murskaa loput juustosta karkeaksi palaksi. Sekoita kaikki aineksi ja tarjoile puolikuivan tai makean valkoviinin kanssa.
Salaatinkastike (s. 29)
0,5 l kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä
0,3 l rypsiöljyä
1/2 sitruunan mehu
0,2 l valkoviinietikkaa
1,5 rkl kuivattua rakuunaa
4 kuorittua ja viipaloitua valkosipulin kynttä
150 g sinappia
Sekoita ainekset tehokkaassa blenderissä tai sauvasekoittimella, siivilöi pikkukauhalla painellen, jotta saat kaikki maku- ja aromiaineet talteen.
* * *
Pieni miinus Tallbergin kirjassa on (varsinkin reseptisivujen) pieni tekstikoko. Ensimmäinen kirja painottuu osin enemmän perinneruokien suuntaan ja uudempi kirja nykykeittiöön (ja esittelee samalla paremmin ja laajemmin kasveja). Suosittelen molempia kirjoja lämpimästi!
Muita linkkejä:
Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat: ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta (WSOY 1976, alkuperäisteos 1942) ja muut Rautavaaran teokset
Ulla Lehtonen: Syö itsesi terveeksi – 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona. Loki-Kirjat 2007, Helsinki.
Kivinen, Raija: Villiinny villivihanneksiin : luontoliikuntaa ja herkkuja koko perheelle
Heli Plattonen: Luonnonkasvit käyttöön. Ruokaa, koristeita ja rohtoja luonnon materiaaleista. Atena. 160 s.
7 kommenttia:
Osuinhan mielenkiintoiseen blogiin. Tänne tulen ajan kanssa lueskelemaan.
Siellähän on mun entinen lukiokaveri ollut tekemässä kirjaa. Kaikkeen sitä törmääkin :) Laitatko osoitteen mun s-postiin eliisa5@luukku.com, niin laitan kameran tuleen. Sulla taitaa olla toinenkin kamera, kun blogista ei kuvat loppuneetkaan :)
Kiitos tästä mielenkiintoisesta postista. Itse kävin jo meidän pikkukirjastossa kaivelemassa, kun mainitsit silloin minulle kirjoista, mutta siellä on aika huonosti eli ei oikeastaan ollenkaan. Tänään on menoa kaupunkiin, joten taidan mennä kaupunginkirjastoon vähän tonkimaan josko sieltä löytyisi edes joku noista mielenkiintoisista kirjoista.
Seija, kiva kuulla, tervetuloa uudestaan :I).
Hanni, ai jaa, tuttuja marttoja! :) On kameroita muitakin...
Solen, kiva jos kiinnosti, kommentteja ei ole tullut juurikaan, ehkä sitten vähän "extremeä" lukijakunnalle? Kun vielä oppisi tunnistamaan noita kasveja, itse en ole siinä kovin hyvä, täytyy ruveta opiskelemaan. Toivottavasti löydät kirjoja kirjastosta :).
Kiitos tosi kiinnostavista kirjavinkeistä! Noihin ja noiden aiheeseen aion perehtyä tulevaisuudessa syvällisemminkin.
Kiitos myös, kun aikanaan mainitsit Kaarina Davisin ja hänen kirjansa "Irti oravanpyörästä". Luin sen ihan muutamassa päivässä silmät suurina: joku on oikeasti toteuttanut asioita, joista olen haaveillut koko ikäni! En tarkoita, että etsisin ihan samanlaista polkua, mutta tuo on ehdottomasti suunta, johon alan kulkea. Ovathan nuo asiat kiinnostaneet minua pienestä pitäen, olen aina arvostanut niitä ja tuntenut palavaa intohimoa luontoa ja luonnonmukaista elämäntapaa kohtaan. On ollut vain vaikea käsittää, että sellaisen elämän voisi oikeasti toteuttaakin... edes osittain. Olen kyllä aina tainnut tietää suuntani, vaikka välillä se onkin unohtunut... Perinteinen työelämä on toiminut kyllä rankkana herättäjänä.
Nan, kiitos, kiva kun kiinnosti! Mukava kuulla, että Kaarinan juttu kolahti :). Ja ehkä antoi uskoa ja voimaa mennä sinne omaa suuntaa kohti. Ei meidän kaikkien tarvitse ryhtyä lähes omavaraiseksi tai olla kokonaan käymättä töissä tms, se ei ole edes se juttu mun mielestä. Mutta jos pää ja kroppaa huutaa "apua, pois tästä" niin sitä kannattaa kuunnella, sen olen oppinut. Vaikka ei edes mikään tietty olisi "huono", olosuhteet tai jaksaminen voivat olla pielessä. Ja kyllä luonto antaa niin paljon, se että se on vieressä eikä hankalan matkan päässä, kuten ilmeisesti sinulla.
On minulla jonkinlainen luonto lähellä, mutta en pidä sitä "oikeana": ei siellä voi marjastaa, kalastaa, kulkea. Olen kasvanut metsissä juoksennellen, joten ei ole ihmekään, että en sopeudu "luonnottomaan" elämään. Elän vääränlaista elämää, sen oivaltaminen on ollut vaikeaa. Siksi kroppani ja mieleni ovat huutaneet, välillä kovaakin. Kyllä minäkin jotain työtä mielelläni teen, mutta toisaalta osan työstä haluaisin ehdottomasti korvata omavaraisuudella, koska se olisi tosi mielekästä. Sitä kohti siis :)
Lähetä kommentti