keskiviikko, 11. elokuuta 2010
Palaa!
On täällä maalla hurjaa... Jos ei karhu (tai joku...) liiku kotipellolla, niin sitten jossain palaa.
Naapurin isännällä on onneksi silmät kohdillaan. Ensin hän huomasi muutama päivä sitten että pellolla, parisensataa metriä talostani savuaa. Liekö puimurista iskenyt kipinää ja sytyttänyt juuri puitua heinää.
Pari yötä sitten täälläkin oli kova ukkonen, hetken se oli aivan päällä, salamoi ja jyrähti lähes samanaikaisesti, valot välkähtivät. Pelotti vähän. Onneksi ukonilma jatkoi matkaa nopeasti. Seuraavana päivänä huomasin, että kaivon uppopumppu ei enää toimi. Onneksi itse pumppu oli vielä ehjä, mutta salama oli rikkonut pumpussa kiinni olevan vikavirtasuojakytkimen.
No, ukkosta seuraavana päivänä naapurin isäntä seisoo ovellani ja sanoo, että metsä palaa, soita palokunta. Hetken ajattelin, että ei hemmata, vitsaileeko, mutta eipä tietenkään. Niinpä soittamaan ja yhdessä katsomaan palon laajuutta, jota kysyivät pelastuslaitokselta, jotta tietäisivät paljonko lähettää autoja. Ei palo onneksi ollut kuin alle hehtaarin, mutta on se vain hurjan näköistä kun maasto ja puut palavat ja savuavat. Jotenkin taas tunsi itsensä aika pieneksi ja haavoittuvaksi. Onneksi lähellä ei ole taloja eikä tuli palanut kovin vauhdilla.
Paloautot tulivat paikalle nopeasti - miten upeata, että kylällä on aktiivinen vapaapalokunta, josta lähes kaikki palomiehet olivatkin. Jännää seurata heidän työtään, tuntien samalla suurta kiitollisuutta ja arvostusta.
Päivän pieni ilo: pihalla olleet polttopuuni ovat nyt hallissa sateensuojassa :). Sunnuntaina siirsimme naapurin emännän kanssa viisi pinokuutiota klapia pihalta halliin. Olipa urakka, mutta hyvältä tuntui! Päälle saunaan nauttimaan. On mulla mukava ja rivakka nainen naapurina, kiitos! :) Ja siinäpä vasta esikuvaa, minä haluan myös jaksaa saman verran kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Asiasanat:
luonto,
maallemuutto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


9 kommenttia:
Kylläpäs elämä pellon pientareella on käynyt jännittäväksi. Huuuu, mitäpäs jos se karhumainen hahmo olikin pellon toisella puolella kuljeksiva ihminen, joka sai vaikka tupakantumpilla palon aikasiksi... Upeaa kuitenkin, että veepeekoo osasi hommansa ja naapuriapu pelaa. Tärkeitä asioita!
Ihan huisin ihanaa huomata, miten onnelliselta, tasapainoiselta ja tyytyväiseltä vaikutat elämääsi!! Olen niin iloinen puolestasi!!
Huih! Mutta en vaan jaksa lakata hämmästelemästä miten saat kuviisi aina oikeanlaisen tunnelman ja miten näistäkin kuitenin välittyy jotenkin rujo romantiikka:O
Tuli on elementtinä pelottava.
Ja sun kaupassa on aivan ihania koruja:)
Olipas hurja. Tuli on pelottava isäntä, se menee eikä meinaa. Onneksi huomasitte valloilleen päässen tulen ajoissa.
Tosiaan, luonto tarjoaa nyt jännitystä yllin kyllin teillä päin.
Oikeastaan ihme ettei metsää ole palanut enempää näin rutikuivana kesänä. (kopkop)
Saa nähdä miten VPK.n käy, eikös niiden toiminta ole katkolla päivystyskorvausten takia?
Kyllä vaan se täällä maalla on tosi tärkeä!
Onneksi sulla on naapureita. Ja koirat. Ei tartte yksin jännitellä karhuja ja palokunnan tuloa. Jossain eräkämpällä vois pelko iskee.
No hui, ompa teillä tapahtunut! Maalla on ihan erilailla luonnonvoimien kanssa tekemisissä kuin kaupungissa, hyvässä ja pahassa. Onneksi teillä on tarkkaavaiset naapurit ja apu lähellä.
Jännitti muuten vähän kun vuokrasimme mökin keskeltä ei mitään, itärajan läheltä, että onkohan siellä karhuja liikenteessä. Varsinkin kun luin karhujuttusi. Mutta ei näkynyt karhuja, poroja sitäkin enemmän. Koirat olivat ihan tohkeissaan :)
Oh hoh, aikamoisia seikkailuja teillä siellä. Onneksi apu tuli ajoissa, eikä pahemmin käynyt.
Meilläkin tänä keväänä kävi pieni maastopalo, kun naapurin pappa hitsasi pihassa ja kuiva ruoho ja lehdet sytyttivät pienen maastopalon ihan meidän talon kulmalla. Asumme siis rivitalossa. Sekin oli aika hurjaa, onneksi on palokunta ihan tässä kylällä :) Pappakin pääsi säikähdyksellä.
Ruska, olen mä kyllä joutunut hankkimaan lukulasit pari vuotta sitten, mutta kyllä ihminen (kapea, pitkä) ja karhu tai hirvi ovat vähän eri kokoluokkaa! ;) Ja tämä oli todellakin isompi ja erimuotoinen kuin ihminen.
Taivaanrannan maalari, oho, jännää, kiitos! :)
Susikairan akka, voi kiitos kohteliaisuudesta! Kamerasta se ei ainakaan ole kiinni, koska nämä kuvat on (poikkeuksellisesti, yleensä kuvaan hyvällä digipokkarilla, en siis edes järkkärillä) otettu kännykällä. Kai se on jotain semmoista kuin rajaus, sommittelu, valotus ja päälle jos ei mittava mutta kuitenkin jonkinlainen kuvankäsittely. Kauppaan on tulossa kohtapuoliin paljon lisää koruja; ei kun tilaamaan vaan :).
Satu, aivan, onneksi naapuri huomasi.
Mk, totta, on kyllä niin käsittämättömän kuivaa. Vai semmoista VPK:lle tulossa, höh! Nuo kertoivat, että heillä on hyvin aktiivista toimintaa, eikä maininnut mistään uhista.
Nalle, ihan totta, kyllä niistä on paljon turvaa ja iloa.
Jutta, totta. Voi vitsi, ei ole tarkoitus pelotella ;). Poroja, vau!
Solen, hui, ihan talon kulmalla tulipalo! Onneksi mitään ei käynyt.
Lähetä kommentti