Lukijoita on nyt 100, vau, kiitos teille kaikille! Sivulatauksiakin on jo yli 64.000, tuntuu aika hurjalta!
Sata lasissa olen painanut viime viikot itsekin. Koko viikonlopun koodasin aamusta iltaan ja välillä toisen duunini kone huutaa vieressä. Juuri nyt tuntuu hyvältä (ja on pakkokin, ei sen puoleen) paahtaa. Välillä käyn koirien kanssa ulkona ja juoksulenkillä, pidän huolta että syön tarpeeksi. Muistan pitää taukoja, surffailen välillä netissä tai juttelen ystävän kanssa puhelimessa. Kun koodaus alkaa kyllästyttää, siirryn kuvankäsittelyyn. Kun se saa riittää, kirjoitan tekstejä. Ja ennen kaikkea: nukun riittävästi, vähintään kahdeksan tuntia, ja olen onneksi edelleen saanut pidettyä vuorokausirytmini normaalina. Näillä ja hyvällä motivaatiolla jaksaa jo pitkälle.
Ja yhtä hyvin tiedän sen: näin ei voi jatkua kauan. Minä en voi eikä minun pidä jaksaa tehdä 12-16 tuntisia päiviä.Yksityisyrittäjällä on se hyvä puoli, että voi itse vaikuttaa työaikoihinsa ja -määriinsä. Ennen sitä en voinut, tai ainakin siltä tuntui. Nyt kun tietyt tähänastiset tuloni romahtavat ja uutta tulovirtaa pitää saada, on tässä tietysti vaaran paikka. Että ottaa liikaa töitä. Että myy työtään liian halvalla. Mutta yritän ottaa opiksi entisistä uupumiskokemuksista, nauttia matkasta hetki kerrallaan ja unohtaa ne päämäärät. Haasteellista, mutta kivaakin! Uutta on ilmassa!
Me tarvitsemme joutoaikaa. Me tarvitsemme palautumista ja itsemme kuuntelemista yhtä lailla työssä, viriketulvassa kuin esim. liikunnassakin. Älä revitä, jos voimia ei ole. Jätä jotain tekemättä. Aivomme eivät sovellu moniajoon ja jatkuvaan kuormitukseen. Jätä korvanappistereot kotiin ja kuuntele luonnon ääniä ulkona. Sammuta taustalla meluava televisio ja kuuntele hiljaisuutta. Sulje tietokone ja piirrä tai lue. Tai ole vain. Ihan hiljaa, hiljaisuudessa.
Päivän vinkki unettomuuteen: jos uni ei meinaa tulla, hengitä syvään! Ei tarvitse edes "tyhjentää mieltä", tehdä "rentoutusharjoituksia" tai muuta ehkä hankalalta vaikuttavaa. Mutta hengitä voimakkaasti, syvään ja pitkään, palleasta lähtien, ei vain rintakehän kohdalla. Pidätä hengitystä hetki, ja puhalla tietoisesti kaikki ilma ulos, loppuun asti. Tunne miten ilma liikkuu sisäänhengityksessä palleasta ylös keuhkoihin asti ja miten kehosi liikkuu hengityksen mukana. Toista muutaman kerran, alle kymmenenkin riittää. Tämä on viime aikoina ollut paras ja tehokas unilääkkeeni, vaikka miten päässä surraisi kun menee nukkumaan. Toimii myös päivällä stressiin tai väsymykseen.
PS. Muiden blogien lukeminen on jäänyt vähälle kiireiden vuoksi, pahoittelut! Palaan kyllä vielä!
12 kommenttia:
Onnittelut pyöreistä luvuista! Blogisi on tosi mielenkiintoinen, ei ihmekään että kiinnostusta riittää.
Uupumusasiasta, itsellä on taipumusta perfektionismiin. Sitten sitä haluaisi liiankin kanssa hioa töitä iltaa myöten. Mutta olen huomannut, että kroppa sanoo sopimuksen irti, jos ei itse tajua jarruttaa. Minulle tulee silmäsärkyä ja migreeniä liiasta näytön tuijottamisesta. Nykyään yritän viikonloput pysyä poissa koneelta, niin silmät saa levätä. Samalla jää aikaa muulle elämälle. Tulee mieleen, että kipu on ystävä. Ei millään masokistisella tavalla! ;) Vaan pitää kuunnella, mitä kroppa (ja mieli) sanoo.
Onnittelut =)
Minäkin olen oppinut pikku hiljaa kuuntelemaan itseäni. Saavutus =)
Kuulostaa tosi hyvältä tuo itsesi kuuntelu, hyvä sinä :) Kyllähän töitä kannattaa tehdä, jos saa noin mahtavan flown kuin sinä tunnut saaneen. Oikeassa olet kyllä siinä, että sitä ei pitkään jaksa, mutta aikansa kutakin! Tuo minuakin yrittäjyydessä kiehtoo, että voisi vapaammin aikatauluttaa elonsa. Levätä kun lepää ja tehdä töitä silloin kun tekee töitä (eli niitä on). Ei niin kuin näin palkkaorjana, että on tietyt ajat sidottu on töitä tai ei.
Onnittelut myös lukijamäärästä! :)
Kannattaa rajoittaa uusien tilauksien ottamista sillä tavalla, että "ylibuukatut" tarjotaan ainakin 20%-30% preemiolla. Tällöin ei tule niin paljon ylitöitä ja vaikka tulisikin, niin raha (tai viimeistään suklaa ja spinning-tunnit, joita rahalla saa) lohduttaa.
Toinen käytetympi keino on nostaa hintaa 5-10% se saa aina pelkän halvan hinnan perässä juoksevat asiakkaat vaihtamaan toiseen toimittajaan. Siivoaa kalenteria tehokkaasti, mutta parantaa katetta.
Ole rohkea, laskuta enemmän, työskentele vähemmän ja elä täysillä.
Jutta, kiitos. Samaa vikaa täälläkin, varsinkin ollut. Nykyisin koitan miettiä, että mikä on "good enough", riittävän hyvä, kaikessa ei voi olla huippu eikä sitä samaa perfektiota kukaan muu edes odota (tai näe, ettei tehty jo olisi sitä). Tuo viikonloppuvapaa ja vielä ilman konetta on ihan huippu!
Kati, hyvä me! :)
Nan, oikeassa olet, aikamoista flowtakin on ollut! :) Oletko itse harkinnut yrittämistä? Kiitos onnitteluista.
Jake, kiitos kommentista. Aivan, tuohon suuntaan tietysti olen menossa ja on minulla onneksi riittävästi kokemusta oikeiasta hinnoista ja myynnistä. Se on tämä alku vain hankalaa monella tapaa. Ja sitä paitsi olen halunnutkin tehdä edullisesti tietyille mukaville ihmisille, uskon että hyvä tulee aina takaisin jossain muodossa. En halua rikastua, mutta saada ammattitaitoani vastaavaa korvausta, voida maksaa laskuni ja elää vaatimattomasti - ja viettää enemmän vapaa-aikaa. Siksikin nyt jaksaa paahtaa, koska uskon vahvasti siihen mitä teen, että se lähtee liikkeelle ja että jonkun ajan päästä ei enää tarvitse tehdä näin paljon töitä.
En ihmettele lukijamääriäsi. Aiheesi koskettavia ja aina ajankohtaisia. Annat ja saat!
eilen tänään huomenna, heh, kiitos, kivasti sanoit ! :)
Tämä teksti osui ja upposi. Olen myös aloittelemassa yritystoimintaa. Koko ajan mielessä (mukamas..) pitäen sen, ettei tarvitse kadottaa itseään työhön. Sen verran kokemattomampi olen kuin sinä, että vasta lukiessani tekstisi, tajusin etten ole tauottanut kunnolla. Tai kun lapseni pakosti minut pitävät poissa töistä, niin en ole läsnä, vaan työasiat pyörivät mielessä.
Oivalsin, että luovuuteni ei virtaa kunnolla, vaan hidastelen sen käyttämistä, jotta sitä riittäisi oikeaan kohteeseen. Höh, luovuus on voimavara, joka vapaasti virratessaan riittää kaikkeen tekemiseen, tiskauksesta taiteeseen.
Tauko on tarpeen, eikä vain sanoina, vaan myös tekoina. Olen aina kuvitellut itseni työnarkomaniaan taipuvaiseksi, joten kiitoksia kokemuksiesi jakamisesta, niiden lukeminen toivottavasti estää minun ajautumisen burn outiin.
elina, mukava jos tekstistäni oli hyötyä. Itsekin koko ajan opettelen ja kuuntelen. Tänään tajusin, kun elämässä oli vielä yksi läheisen vaikea elämäntilanne jossa yritin tukea, että olen ihan poikki. Että olin kuitenkin tehnyt liikaa. Niinpä otin rauhassa, nukuin tai olin horroksessa rauhassa sängyssä ruoan jälkeen noin tunnin. Annoin itselleni luvan olla tekemättä ja miettimättä mitään. Ja sitten taas, kun oli syönyt ja torkkunut, oli ihan uusi olo. Ilahduin, koska pelästyin että nyt on se vire ja jaksaminen mennyt, mutta se palautuikin pian. Tosin hieman hitaammalla tahdilla, hyvä niin.
Päättelin siis, että vaikka olisi miten "kivaa" tehdä pitkiä päiviä ja paljon töitä, kannattaa silti rajoittaa, jo ENNEN kuin alkaa tuntua pahalta ja väsyttää. Koska olin minäkin tosi innoissani entisessä elämässäni työstäni alussa, mutta myöhemmin se taisi kostautua, ne pitkät päivät ja illat toimistolla.
Tärkeintä olisi kai osata priorisoida ja aikatauluttaa, nähdä isot kokonaisuudet pieninä osina eikä kaatua sen ison kuvan edessä, vaan tehdä vain yksi asia kerrallaan, toki iso kuva mielessä. On tässä monta vaikeaa ja mielenkiintoista asiaa :).
Ja ehkä tärkein: fokusoi. Tee sitä mitä parhaiten osaat ja mikä on firmasi ydintoimintaa. Älä hajota itseäsi ja töitäsi levälleen joka suuntaan. Osta osa asioista (esim. kirjanpito, webbiprojektit ym.) ulkoa, sellaiselta joka tekee sitä työkseen. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea ITSE.
Yrittäjyys kyllä kiinnostaisi, mutta on vaikea keksiä, mitä tarjottavaa minulla voisi olla. Lisäksi yrittäminen ei saisi sisältää kohtuuttomia riskejä, pienet riskit kai kuuluvat asiaan... No, pitää tuossa "vapaani" aikana yrittää pohtia tätäkin asiaa. Ja joo, allekirjoitan vetoomuksen, tietysti.
Nan, minä keksin tavan tehdä töitä kotona ensin itselle ihan vieraan alan parista, harrastuksen kautta. Nythän palaan myös oikean ammattini pariin eli it-alalle. Olisiko sinulla jotain idea liittyen harrastuksiin tai mielenkiinnon kohteisiin? Eihän samaa tulotasoa tarvitse tosiaan saada, jos karsii rajusti menoja.
Kohtuuttomia riskejä en minäkään kannata, mutta tietysti yrittämiseen liittyy aina riskejä. Mutta mikä työpaikkakaan enää on varma ja riskitön?
Toisaalta minä näen asiat niin, että jos olisin vielä jäänyt entiseen krooniseen stressi- ja uupumistilaan, olisivat siinä riskit paljon suuremmat: terveys menee, niin fyysinen kuin henkinen. Sain jo mm. omituisia ruoka-aineyliherkkyyksiä, rytmihäiriöitä, kroonista unettomuutta, hiustenlähtöä ym. noista vuosista. Puhumattakaan mitä krooninen stressi tekee näkymättömissä aiheuttaen mm. autoimmuunisairauksia, syöpää ym. tai ainakin kohonnutta riskiä niihin.
Eli riskien arviointi on aika laaja juttu. Jos on koko ajan onneton ja ahdistunut on syytä tehdä jotain muutoksia, näin mä uskon. Ja siinä on riskinä tulla onnellisemmaksi! ;)
Minulla on pienehköt menot jo nyt ja olen karsinut niitä lisääkin. Voisin muuttaa jonnekin vaikka heti, mutta kun täytyisi olla edes jokin säännöllinen toimeentulo...
Olen miettinyt harrastuksiani, kun niistä voisi tosiaan saada vaikka ammatin. Ongelma on vain siinä, että ne työt olisivat ryhmänohjaus-tyyppisiä, eli jossain syrjässä asuminen ei onnistuisi. Enkä välttämättä haluaisi tehdä tuollaista työtä kovinkaan paljon, ehkä vain muutaman tunnin viikossa korkeintaan. Mielenkiinnon kohteista sinällään voisi löytyä jotain mielekästä, jos asiaa pohtii ja jotain keksii. Omasta alastanikin voisin ammentaa jotain toimeentuloa tulevaisuudessakin, jos hieman päivittäisin osaamistani. Kai niitä vaihtoehtoja olisi, jos vain saisi ahaa-elämyksen ja uskaltaisi.
Mielenkiintoista lukea kokemuksiasi. Se on kyllä selvää, että ahdistavaan, uuvuttavaan ja epämieluisaan elämään ei kannata kiinnittyä, kun tosiaan terveyshän siinä menee. Olen itsekin tuota jo hieman kokenut. Nuo sinun oireesi kuulostavat kyllä jo tosi hurjilta! Noin pitkälle ei asioita selvästikään kannata päästää... työelämä ei ole sen arvoista.
Tuo riskien arviointi on tosi haastavaa ja yllättävän laajaa. Olen ajatellut niin, että tarvitsen nyt ensisijaisesti aikaa ja lepoa, mitä olenkin nyt järjestämässä (no, tiedä tuosta levosta, mutta ainakin toisenlaista tekemistä on luvassa). Toivottavasti uudet tuulet tuovat uusia ajatuksia tullessaan!
Lähetä kommentti