lauantai, 13. marraskuuta 2010

Matkalla, perillä






















Minä olen matkalla. Olen matkalla, perillä. Ei voi päästä perille matkaamalla, vain pysähtymällä.

Matka lähelle, ei ole muuta matkaa. Lähellä, ihan liki, se kaikki on.

Ei ajatuksia, ei tunteita. Ääretön tila, tyyni, rauha, kuin hellivä usva, jota ei voi koskea, omistaa eikä määrittää.

Kaikki on.
Hyvin.
Tässä.


16 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Läsnäolo. Siinä se on. Kaikki tarpeellinen, juuri tässä hetkessä.

Katja kirjoitti...

Ihania! Kuva ja sanat. Niin vahvana ja itsenäisenä seisoo tuo koivu sumuisessa maisemassa. <3 Ovatko nuo sinun kotimaisemiasi?

Seija kirjoitti...

HIENO KUVA!

Pellon pientareella kirjoitti...

Annikki, sepä se :).

Katja, voi kiitän! Tuo koivu seisoo keskellä peltoa lähteen vieressä. Ihan kotini lähellä, näen sen ikkunasta. Tuota koivua on tullut kuvattua muutaman kerran... ;).

Seija, kiitos sinulle! :)

Elisa kirjoitti...

Minäkin kiinnitin huomioni kuvaan. Kaunista, tuota koivua kelpaa katsella ikkunasta!

Katja kirjoitti...

Meidän ent.ent. kodissamme kasvoi vanha koivu ihan työhuoneen ikkunan takana. Kesällä tuntui kuin olisi kirjoittanut latvustossa, niin lähellä vihreä oli.

Järjestelin äsken kirjahyllyäni. Tuli mieleen, oletko lukenut Madeleine Hesseruksen teoksen Paljain jaloin. Googlaapa, jos ei ole entuudestaan tuttu. Minä pidin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo kuva on tosi kaunis. On onni, jos voi tuntea noin, että kaikki tärkeä on tässä juuri nyt. Että ei kaipaa mihinkään muualle, ei eri paikkaan tai eri aikaan.

vaarihiiri@gmail.com kirjoitti...

Miksi tuo koivu puhututtaa kuvaajaa niin paljon ?

Pellon pientareella kirjoitti...

Elisa, kiitos, kyllä kelpaa.

Katja, tuo puu on selvästi kauempana ja usein katselen sitä kun kävelemme koirien kanssa ulkona sen ohi. Ohoh, tuo kirja kuulostaa ihan älyttömän kiinnostavalta, siis ihan pakko lukea, suurkiitos vinkistä Katja!

Kirjailijatar, kiitän. Välillä ihmettelen olotilaa itsekin. Kun on niin vähän, niin miten voi olla tyytyväinen. Ehkä se on sekin, että kun on aikoinaan eri tavoin "kärsinyt" tarpeeksi, osa arvostaa ihan perusasioita.

vaarihiiri, se on puu :).

Linnea kirjoitti...

Hyvin sanottu. Tämä ihmiskunta tarvitsee asioita, joita ei voi omistaa - kuten tuo usva.
Leppoisaa sunnuntaita!

Nan kirjoitti...

Hyvin sanottu. Kaunis on myös kuva, jossa vahva puu :)

Nappasin myös tuon kirjavinkin "Paljain jaloin". Vaikuttaa tosi kiinnostavalta, pitääkin noutaa se kirjastosta!

Lastu kirjoitti...

Vähässä niin paljon. Kaikki. Hyvä elämä. Kauas ei tarvitse kurkottaa kun ei sieltä mitään enempää elämäänsä saa.

Kuvasi, sanasi, hurmioittavat.

Solen kirjoitti...

Ihailen kuvaa kovasti. Matkalla ollaan itsekukin, saa nähdä minne polku johtaa.

Pellon pientareella kirjoitti...

Linnea, ihan totta.

Nan, kiitos. Mäkin luen juuri tuota kirjaa.

Lastu, voi ihanasti sanottu, hurmio :).

Solen, kiitos sinulle.

Heli kirjoitti...

Kaunista ja rauhallista. Yksinkertaisesti.

Pellon pientareella kirjoitti...

Heli, yksinkertaisesti: kiitos :). Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails