"
Kalastajavene rantautui pienen meksikolaiskylän laituriin. Amerikkalainen turisti kysyi kalastajalta, miten kauan häneltä oli mennyt kalojen nappaamiseen. "Ei kovinkaan kauan", meksikolainen vastasi.
"Miksi et sitten viipynyt pidempään ja kalastanut enemmän?" kysyi amerikkalainen.
Meksikolainen selitti, että hänen pieni saaliinsa riitti hyvin täyttämään hänen ja hänen perheensä tarpeet. Amerikkalainen kysyi: "Mihin sitten käytät jäljelle jäävän ajan?"
"Nukun myöhään, leikin lasteni kanssa ja otan nokoset vaimon kainalossa. Illalla menen kylälle ja tapaan ystäviäni. Näppäilen vähän kitaraa ja nautin elämästä."
Amerikkalainen keskeytti: "Minulla on akateeminen loppututkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi alkaa kalastaa pitempään joka päivä. Sitten voit myydä ylimääräiset kalat ja ostaa isomman veneen. Isompi vene tuo enemmän rahaa, jolla voit ostaa toisen ja kolmannen veneen ja niin edelleen, kunnes sinulla on laivue troolareita."
"Sen sijaan että myisit kalat välittäjälle, voit neuvotella jalostustehtaan kanssa ja ehkä perustaa oman jalostamon."
"Sitten voit jättää tämän kylän ja muuttaa Mexico Cityyn, Los Angelesiin tai jopa New Yorkiin. Sieltä käsin voit johtaa yritystäsi."
"Miten kauan siihen menisi?" kysyi meksikolainen.
"Ehkä noin 20-25 vuotta", vastasi amerikkalainen.
"Ja sitten?"
"Siitä se varsinainen hauskuus alkaa", vastasi amerikkalainen. "Kun kauppa käy, voit myydä osakkeet ja kääriä miljoonia."
"Miljoonia? Entäs sen jälkeen?"
"Sen jälkeen voit jäädä eläkkeelle, asettua pieneen rannikkokylään, nukkua myöhään, leikkiä lasten kanssa, käydä vähän kalassa, ottaa nokoset vaimon kainalossa, viettää illat ystävien kanssa ja näppäillä vaikka vähän kitaraa."
- Tony Gladstone
Päivän pieni ilo: oli mukava käydä kaupoilla yhdessä naapurin emännän kanssa ja sen jälkeen käväistä kahvilla. Meillä synkkaa hyvin ja hän näyttää kestävän välillä oudonkin huumorini :).
22 kommenttia:
Kolahti ja täysillä! Noinhan se menee. Hyvä muistutus minulle, heräsin.
Miksi haalisimme enemmän kuin mitä on, tämäpä kysymys mitä täyttyy pohtia enemmän ja pistää täytäntöön. Eli Miksi?
Mielenkiinnolla seuraan blogiasi. Sinun ajatukset ja arvot on kohdillaan.
Olen täysin samaa mieltä, hieno teksti!
Juuri noin.
Minulla tulee aina välillä pimeä hetki, ja mietin, miksen ole saavuttanut mitään (uraa, ammattia). Nykyisin on hyvin epätavallista olla kotiäiti jos lapset ovat jo koululaisia (ihmisten väheksynnän ja ihmetyksen voi nähdä) Mutta sitten haen lapset koulusta. Haudutan teetä, luetaan ja puuhastellaan. Ihania päiviä. En ole ehkä saavuttanut kenenkään arvostusta mutta olen kyllä hirveän onnellinen :)
Hei, löysin tänne tuolta Marikkan blogista ja käyn aina välillä kurkistelemassa näitä mielenkiintoisia tekstejä. Ihana kun te ihmiset jaksatte jakaa näitä tärkeitä ajatuksia! Edelliselle kommentoijalle haluaisin sanoa, että voiko olla mitään suurempaa saavutusta kuin tuo viimeinen lauseesi: "olen kyllä hirveän onnellinen" :)
Tuo tarina on oikeasti todella hieno! Kiitos, että jaoit sen.
Jokainen meistä voi löytää onnen omasta elämästään. Ei siihen tarvita mitään kummallista, ei superfoodeja saati guruja kertomaan, miten valaistumisen voi saavuttaa (ostamalla sitä ja tätä).
Ilahduttava tarina. Pitää huomata pienet asiat elämässä, jotka tuovat iloa ja onnea.
Hyvä tarina, opettavainen. Vähän surullinenkin, säälin sitä amerikkalaista.
Minähän myin syksyllä Puolen hehtaarin maatilan ja tilille tuli muutama raha. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun pankista soitettiin ja ehdoteltiin rahojen tuottavaa ja tehokasta sijoittamista. Pyörrytti. En mennyt sijoitussuunnittelutapaamiseen. Rahat ovat maanneet tuottamattomina jo kolme kuukautta!!!
Minä tykkään miettiä ja katsoa, mihin ne 'kuuluisivat'.
Tuo on aivan ihana tarina! Se on tullut vastaani pari kertaa aiemmin, mutta hieman eri versioina - vanhempana sellaisena ja muistaakseni itämaisena viisautena. Vähempi on joskus niin valtavan paljon enempi :) Tosin aina ei ole mahdollista eikä kovinkaan helppoa valita.
Mukava ja koskettava tarina. Käyn täällä aina välillä kurkkimassa ja olen ihastunut. Kiitos, kun jaat nuorekkaita ja raikkaita ajatuksia meidän kanssamme.
Olen sairaseläkkeellä elelevä, vaatimattomuudesta itselleen ilon tehnyt mummeli. Asun vanhassa pikkuisessa talossa kaupungissa.
Tämä pieni elämä on sopiva minulle, jaksan enemmän kuin työssä ikinä ja olen terveempi ja onnellisempi, kuin kovassa kilpajuoksussa.
Elämä ei ole helpompaa, mutta se on yksinkertaisempaa.
Hieno tarina!
Mielenkiintoinen tarina! Olen lukenut sen moneen kertaan, mutta aina se jotenkin pysähdyttää positiivisella tavalla. Muistuttaa olennaisesta.
Kiitos !
Ei sitä amerikkalaista tarvitse sääliä, hänellä on arvot kohdallaan, koska lopputulos on mitä parhain. Toivottavasti oivalsi keskustelun myötä hänkin, että ne miljoonat voi unohtaa turhina.
Olipa hyvä tarina! Minullekin tulee tuo Jaakon uutiskirje ja se on aina tyhjä..? Ilmeisesti sähköpostini joku asetus ei tuo kirjeen asetukisa tai jotain.. Ihana blogi sulla :)
Aivan mainio, osuva ja niin totta! =)
;) niin totta. Mutta kun meillä on niin hyvin syvälle juurrutetut arvot ja opetetut pelot ja uhat...
Ei siitä sellaisesta niin vain monikaan osaa/uskaltaudu irtautua. Ja omalla tavallaan ollaan jopa osaansa tyytyväisiä. Itselläni on ainakin paljolti ollut kiusausta kaikenlaiseen aineelliseen parempaan. Mutta ei niin, että terveyttään ja mielenrauhaansa siinä uhraisi. Mies taas on ollut juuri tuollainen "meksikolainen", joka arvostaa tiettyjä mukavuusseikkoja ja riippumattomuutta. Joskus on ärsyttänyt, että ei riittävästi tao rautaa, kun se olisi kuumana. Mutta hyvä juuri niin ja näin. ;)
Onneksi en tarvitse maallista mammonaa onnellisuuteen, toki se raha on välttämäätön, mutta työ ei ole minulle elinehto tässä maailmassa.. En halua "herätä" 20 vuoden päästä siihen että minulla on "miljoona euro" mutta ei terveyttä, lapset kasvaneet ym. Siltikin kunpa sitä osaisi nauttia elämästä ilman surempia murhetimisia! Hyvää Joulua toivottelen sinulle =)
Solen, herättelee kyllä tuo juttu, minuakin.
maiju, haalia on hyvä sana, me haalimme aina vain lisää, jotain, jonka luulemme tuovan jotain, mikä (muka) puuttuu.
Liisa, kiitos sinulle, kiva kun tulit mukaan :).
Vuorovettä, jep :).
nuttula, ihana kuulla, että olet onnellinen! Samoja ajatuksia välillä itselläkin ja pohdintaa, että mitä tuli tehtyä kun jätin "uraputken" ja vakituisen kk-palkan, olenko hullu. Mutta kun ne saavutukset ovat vain ulkoisia asioita, jotka pahimmillaan syövät ihmistä. Se, mitä muut ajattelevat, on sittenkin merkityksetöntä.
Kukkis, kiva, tervetuloa! :)
junikan, aivan. Tarvitaan vain se, että avaa silmänsä näkemään.
Niina, aivan.
Linnea, tuli vähän sääli minullekin. Aika moni ei sitten enää pääsekään nauttiman niistä eläkepäivistä, jota saattoi odottaa koko ikänsä, kun työelämä ym. vievät hautaan. Tuo sijoitushomma on minusta jotenkin tosi pelottavaa. Varsinkin kun pankki kyllä ottaa omansa ja asiakas kantaa kaiken riskin, rahathan voi menettääkin sijoitushommassa.
Ruska, hauska kuulla, että tarinaa on eri muodoissaan, sinänsä loogista. Minä uskon että aina voi valita jotain: ajattelutapansa, asenteensa. Ja itse asiassa kun oikein ihmisiä tarkkailee, se on useimmiten se isoin ongelma.
Anonyymi, kiitos sinulle. Mukava kuulla, että olet onnellisempi, ymmärrän hyvin mistä puhut. Ja yksinkertaisuus, siinä on salaisuus, ihan totta!
Mk, minä mietin sitä aina välillä, kolahti kyllä jotenkin.
Nan, sanos muuta, siinä on iso totuus.
wihtori, toivotaan, että oivalsi! :)
Aurinkomaan verstas, eikö sähköpostisi tue html-muotoisia viestejä, ehkä vika on siinä? Tai sitten kannattaa ehkä peruuttaa tilaus ja tilata uudestaan?
Elisa, osuu ja uppoaa, kyllä :).
Rita, pelot ja uhat ovat todella meitä vahvasti ohjaava voima, jonka alle toivo, ilo ja hyvä olo jäävät. Eikä turvallisuudessa ja aineellissakaan mitään vikaa ole, jos se tulee sillä tavalla, ettei uhraa itseään ja onneaan.
Kati, aivan, ettei sitten kuolinvuoteella mieti, että hitto, miksen elänyt vaan raadoin ikäni kärsien ja elämä meni ohi. Hyvää joulunaikaa sinullekin! :)
Hei, hyvä blogi, hieno kirjoitus! Olen ihan samaa mieltä kanssasi tästä asiasta.
"Hidastamisessa" on monta puolta. Minun elämäntapaani (olen täyspäiväisessä työssä, kolmen lapsen äiti, asumme maaseudulla, pienituloisia, kaikki menee mikä tulee, vaikka emme kuluta turhaan) kritisoi jokin aika sitten nainen, joka on kotona (lapset kouluikäisiä), ja elää miehensä tuloilla. Heillä on varaa mm. matkustaa 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille miehen rahoilla. Minusta on kornia, että hän suositteli minulle oravanpyörästä hyppäämistä... Hmm, tuli tunne, että hänellä oli oikeus kritisoida minun elämäntapaani (kun tulemme tuloillamme juuri ja juuri toimeen - mutta kyllä minäkin matkustaisin aina kun olisi siihen varaa, harvoin on) - minulla ei hänen, koska "hidastaminen" on ihailtavaa ja muodikasta.
Kuitenkin on minusta aivan eri asia hidastaa sillä tavoin kuin ilmeisesti sinä, "omavaraisena", kuin puhua oravanpyörästä hyppäämisestä, jos puoliso puurtaa töissä, maksaa ulkomaanmatkat ja ravintolassasyömiset.
PS. Tarkoitin: hidastamisesta puhuminen voi joskus maistua elitistiseltä. Kaikilla ei ole varaa siihen? Ja on myös hieman koomista, että henkilö, joka voi matkustaa, käydä ravintoloissa jne. puolisonsa rahoilla, puhuu "hidastamisen" puolesta vain siksi, että on jäänyt kotiin elämään puolison siivellä.
Jokainen eläköön tavallaan!
t. Anna
Aivan mainio! Löysin blogisi Hitaan elämän kautta ja palaan takaisin, vaikuttaa mielenkiintoiselta - otinkin heti seurantaan, että näen päivityksesi. Anteeksi, että näin heti ensi visiitillä alan valittaa, mutta olen kesän aikana laittanut seuraavan joukkopostini kaikille, joilla törmään tuohon kirjaintarkistukseen. Moni on sanonutkin, että harmittelee sitä muilla, mutta ei ole muistanut itsellä olevan, kun se ei näy itselle:
'Aloitin kampanjan tuota kommentointia tosi paljon hidastavaa kirjaintarkistusta vastaan. Bloggerissa on nykyään oma roskapostintorjuntaohjelma ja ainakin minulla se suodattaa tosi hyvin roskat pois. Eli mene hallintatilaan, sieltä asetukset, josta kommentit ja siellä *Näytetäänkö sanavahvistukset kommenteissa?* ruksi kohtaan ei näytetä:) Se nopeuttaisi kommentointia tosi paljon, kiitos jo etukäteen.
Itselle vaivalloisempi, mutta käyttäjäystävällisempi tapa kontrolloida kommentteja on kommenttien tarkistus ennen julkaisua.'
Lähetä kommentti