Viime yönä siis vihdoin latasin sen tyhjän panttina roikkuneen giljotiiniansan eteisen vntin portaille. En oikeastaan tiennyt, halusinko vai en saalista. Ajatus raadosta ei innostanut, mutta toisaalta olin kyllästynyt hiirten aiheuttamiin ongelmiin. Ja kappas vain, tänä aamuna loukussa oli heti saalis! Ja tuon tyyppinen ansahan on todella kätevä, ei verta eikä suolenpätkiä, hiiren pääkin nätisti piilossa. Kolmisen tuntia keräsin rohkeutta hiiren irrottamiseen, mutta sitten tein senkin, jipii! Olen suorastaan ylpeä itsestäni, en niinkään itse asiasta (se tuskin on monenkaan mielestä kovin kummoinen juttu) vaan siitä, että tein jotain uutta, jota olin pelännyt, altistin itseni epämiellyttäville tunteille.
***
Iloinen asia oli myös se, että terveyskeskuslääkäri soitti laboratoriotuloksista. Mitään vikaa ei löytynyt ja kaikki arvoni olivat hyvällä mallilla. Ymmärtääkseni oikeinkin hyvällä, asiasta jotain paremmin ymmärtävät ehkä kommentoivat, olisin iloinen tulkinnasta?
- Kokonaiskolesteroli 4,6
- LDL 1,9
- HDL 2,46
- Triglyseridit 0,55
- Verensokeri 5,4
- Hemoglobiini 149
Ilmeisesti hyvästä ravinnosta (minulla ihan tavallista alkuperäistä, jalostamatonta tuoretta lähikaupan ruokaa itse valmistettuna, luomuna sen vähän mitä täältä saa, 100% hiivatonta ja lisä-, säilöntäaineetonta ruisleipää, paljon kasviksia ja hedelmiä raakana, höyrytettynä ja kypsennettynä, pähkinöitä ja siemeniä, usein kalaa, lisänä kalaöljytabletteja, (luomu)kirnuvoita, luomuruokakermaa, reilusti neitsytoliivi- ja avokadoöljyä, vuohen- ja lampaanjuustoa, yrttejä, ruususuolaa ym.) ja liikunnasta (sekin vaihtelevassa määrin, pitäisi taas vähän lisätä) on tosiaan hyötyä. Ennemmin siis käytän jalostamatonta, alkuperäistä hyvälaatuista rasvaa kuin nopeita, raffinoituja teollisesti valmistettuja hiilihydraatteja. En ole koskaan tykännyt sokerista, pullasta tai vehnäleivästä ja olen sitä paitsi nykyisin yliherkkä vehnälle (sitä tosin ei kannattaisi juuri muutenkaan kenenkään syödä).
Olisipa ollut mielenkiintoista ottaa tuo kolesteroli ennen siirtymistä voin ja kerman käyttöön, vaikka luulen kyllä että se on ollut aina aika hyvä. (Margariinia en edelleenkään suosittele kenellekään, mieluummin sitten vaikka Oivariinia.) Osa hyvistä tuloksista varmaan johtuu perimästä, tosin kuusikymppisillä vanhemmillani on jo nyt monia perussuomalaisia terveysongelmia, ylipainoa ym. Uskon vakaasti, että tietoisesti valitulla ravinnolla saa helposti merkittäviä terveysvaikutuksia, eikä se ole edes vaikeata, kunhan vain sitkeästi opettelee uusille tavoille jos entisissä on fiilattavaa. Ei tarvitse olla mikään superfood-raakaruoka-luomu-terveysintoilija, jos ei halua. (Ja ne einekset, valmisruoat, marinoidut lihamössöt, sokeri- ja rasvattomat "terveysjugurtit", lisäainetransrasvakaakut, lähes kaikki kevyttuotteet ja (kovetetut) kasvisrasvatuotteet kannattaa ihan oikeasti enimmäkseen jättää sinne kaupan hyllylle. Mitä alkuperäisemmässä, teollisesti jalostamattomassa muodossa raaka-aine on, sen parempi.)
Ruoasta en kuitenkaan suostu ottamaan ylenmääräistä painetta ja nautinkin häpeämättömästi mieleni mukaan myös "paheistani": micropopcornista (tosi paha addiktio; huono homma nuo kovetetut kasvirasvat), E621 (jolle olen yliherkkä) -vapaasta meetwurstista (lisäaineet, nitraatit ja nitriitit ym.), tummasta suklaasta (ei erityisen tummaa eikä raakasuklaata, mutta hieman vähemmän sokerinen versio) ja punaviinistä. Ruokailuni menee vähän kausittain, välillä enemmän välillä vähemmän monipuolisesti ja terveellisesti. Ehkä on tosiaan niin, että jos pääasiat ovat kunnossa, mahtuu mukaan myös vähemmän terveellisiä osia.
Täytyy muuten vielä mainita, että sain paikallisessa terveyskeskuksessa aivan loistavaa palvelua! Aika järjestyi seuraavaksi aamuksi, kaikki tarvittavat kokeet ja (ehkä ylimääräiset?) peruskokeetkin otettiin pyynnöstäni, lääkäri ja labrahenkilöstö oli todella mukavaa. Kiitos!
Päivän pieni ilo: posti toi joku päivä sitten Kaarina Davisin kirjan "Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja", josta on otettu uusintapainos. Kiitos Kaarina! Kaarinalta saa ostaa nyt suoraan molempia kirjoja, eli myös Irti oravanpyörästä -kirjaa. Sopisivat taatusti myös pukinkonttiin :).
13 kommenttia:
Siinäpä pöllöille oiva ruoka tarjolla näin paksun lumen ja pakkasten aikaan. Täytyy yrittää löytää joka asiasta joku positiivinenkin puoli;)!
Kolesterolista: arvosi ovat hyvät, kokonaiskolesteroli on alle 5 ja HDL enemmän kuin 50% kokonaismäärästä. Triglyseridiarvo on erinomaisen matala.
Pyrin syömään ihan samalla tavalla kuin sinä. Ravinteikas ruoka lisää hyvinvointia ja maistuu hyvältä. Syön kikherneitä ja linssejä sekä ohraa jonkun verran, vehnän ja perunan olen hylännyt lähes täysin. Tärkkelys ja muut sokerit turvottavat ja vanhentavat ihoa, siinä yksi hyvä syy lisää vältellä niitä, ravintoköyhän sisältönsä lisäksi,
YÄÄH hiirihommille !
Onnea hiiren selätyksestä! Kuulostaa vähän samalta kuin oma ampiaisentappo-aversioni tai se että pitäisi uskaltaa ottaa kala irti koukusta. Pääsin ampiaispelostani ihan yhtäkkiä pari vuotta sitten, kun jouduin tilanteeseen, että nukkuvan lapsen huoneessa surrasi jumalaton mötky. Pakkohan se oli päästää kylmästi hengiltä!
Arvot kunnossa! :) Jatka vaan samaan malliin!
Asiasta kolmanteen, aloin juuri epäillä meidän nelivuotiaalla ihokeliakiaa, huomenna mennään näytille. Olisi kyllä mahdottoman p*ska juttu, jos se olisi se. Hyvästit viljalle sanoisin sitten itsekin, jotta ainakin kotona ruokailu olisi helpompaa.
Tosi hyvät kolesterolit! Hb korkea, vähempikin riittää. Minä uskon myös monipuolisen perusruuan terveelliseen vaikutukseen. Omat, yli 80 vuotiaat vanhempani ovat toteuttaneet tavallista suomalaista ruokavaliota. Molemmat ovat käyneet läpi ohitusleikkauksen. Isä tupakoinnista ja äidillä varmaan perustressiä pitkään poteneena. Oma ruokavalioni on lapsuudenkodin opeista keventynyttä. Marjoja ja vihanneksia en keittele vaan pyrin syömään sellaisenaan. Kakkujen ja pullan leipomista en enää harrasta. Toki perso hyvälle olen ja pannukakku ja letut edelleen ihania. Mutta liian usein ei tule niitäkään laitettua, onneksi. Viinit saavat joskus liikaakin minua valtaansa. Mutta väkeviä en tykkää käyttää. Konjakki voisi olla kyllä oikeinki terveystilkka.
Hei hienoa! Itse vaikka maalla varttunut, niin en uskaltaisi silti rottaa napata. Tai ehkä jos olis pakko :) Olen ylpeä sinusta!
Minulla on aina ollut suunnilleen samaa luokkaa Hb kuin sinulla nyt. Silloin kun jätin lihan pois ruokavaliostani niin peloteltiin Hb:n laskulla ja ties millä sairaalaan joutumisilla. Ikinä se ei ole laskenut, vaikka varaa kyllä olisi. Eipähän se liian korkeakaan hyvästä ole.
Minäkään en jaksa ottaa ruoasta suuria paineita, vaikka haluankin tietää mitä syön ja mistä se on peräisin ja mitä se minulle ja terveydelleni mahdollisesti tekee. Enkä syö mitään mistä en tykkää, vaikka se oli kuinka super-terveellistä ;)
Hyvältä minustakin arvosi näyttää :)
Wau, tuo oli miehen teko! Tai sankarinaisen.:) Meillä on tänä talvena, kuten edellisenäkin, vallinut ihmeellinen hiljaisuus hiirten suhteen. Joinain talvina ollaan saatu niitä seinän välissä rapisijoita loukutettua rakentamattomasta kellarista, minne ne lopulta aina päätyvät. Minä EN ole ollut se rohkea, joka ne olisi loukusta irroittanut.:)
Annikki, heh, onhan se noinkin, tosin en kyllä heivaa raatoja metsään, koska koirat olisivat niiden kimpussa.
Petriina, totta, noita linssejä ja herneitä syön myös, tosin melko vähän, niitä voisi lisätä. Ja se idätys odottaa edelleen idättäjää, vermeet kyllä on olemassa... Kyllähän ruoka vaikuttaa niin mieleen kuin kehoon.
Mirka, ihan totta, menee samaan sarjaan kuin kertomasi koettelemukset. Eilen illalla laitoin ansan uudellen ja heti, jo illalla, tuli toinen hiiri, kääk! Voi vitsi, toivottavasti lapsella ei ole keliakiaa. Tosin vain osa keliakiasta tai gluteeniyliherkkyydestä näkyy testeissä, eli minä kyllä jättäisin gluteeniviljat pois, jos se auttaa oireisiin, vaikka testi sanoisi mitä. Ilman niitähän pärjää varsin hyvin, vaikka se alussa tuntuukin hankalalta. Tässä linkki mielenkiintoiselle jenkkiläiselle lääkäreiden sivulle gluteeniyliherkkyydestä http://glutendoctors.blogspot.com/. Suomessa kai ollaan vasta havahtumassa siihen, että gluteeniyliherkkyyttä voi olla vaikkei testit nykyiset sitä näytäkään. Onhan myös täysin oireetonta keliakiaa.
Rita, joo, stressi kyllä tekee tuhoja ihmisessä. Mulla on tuo hemoglobiini ollut aina korkea, joskus kun vielä tupakoin se oli joskus jopa 180, joten olen ihan kiitollinen, ettei ole tuon korkeampi. Joo, eikä marjoja kannata pääsääntöisesti tuhota kuumentamalla ja sokerilla/vehnällä. Joskus kyllä olisi ihana syödä lettuja, pitääkin joskus tehdä gluteenittomia lettuja kermavaahdolla :).
Solen, kiitos. En mä tosin vielä rottaa ole napannut, tuo oli ihan tavallinen metsähiiri. Ostin kyllä tänään rottaloukunkin, saa nähdä uskallanko laittaa sitä... Naapurin emäntä kyllä lupasi tulla irrottamaan rotan loukusta, jos itsellä menee pupu pöksyyn ja jos sellainen saalis tulee! ;)
milla, minulla on tosiaan ollut aina korkea Hb, joskus paljon korkeampikin, joten olen tuohon tyytäväinen, ettei ole korkeampi. Sama filosofia meillä ruoan kanssa :).
Marikka, heh, kiitos. Te olette onnekkaita, jos ei enää rapise! Jos mulla ois mies, luultavasti pyrkisin ulkoistamaan tämän asian hänelle... ;).
Mainiota, että voit niin mainiosti! Tämän luettuani minäkin päätän aloittaa taas heti huomenna... ;)
Onnittelut myös itsesi voittamisesta noiden hiirulaisten suhteen :) Nuo giljotiinit on tosi paljon siistimpiä kuin ne aivan kammottavat liskut.
Hyvä, pyyntionni kohdallaan ja arvotkin ;)
Meilläkin kyseinen loukkumalli louskuttanut tänä syksynä jo usampaankin kertaan (öbaut 9), eli varaudu siihen, että lisää jylsijöitä on tulossa !
Ja juu, en koske myllä minäkään käpälilläni moisiin, jääpi herrojen herkuiksi.
Ruska, ei ole huomista... Aloita nyt ;). Se on kivaa. Pakolla ei mistään synny mitään.
wihtori, heti seuraavana iltana jo tuli toinen hiiri, mutta nyt ei ole pariin yöhön tullut mitään. Hyvä homma sinänsä.
Löysin ensimmäistä kertaa blogisi ja täytyy myöntää, että tapasi kertoa asioista on koukuttava ja luin erityisen mielenkiinnolla tämän, sekä Kutsumaton vieras -merkinnän.
Itsellänikin on kokemusta näistä, nimittäin keväällä aloin ihmettelemään vaatekomerossa leijuvaa outoa löyhkää. Kun viimein otin itseäni niskasta kiinni ja selvitin, mistä haju on peräisin, huomasin tarkempia tutkimuksia tehtyäni, että vaatekomeron katossa on reikä, ja että suosikkivaatteideni väliin oli mennyt ja kupsahtanut hiiri. Tuhoja se ei ollut sen enempää tehnyt, mutta kuolleen hiiren haju ei lähtenyt edes etikkapesun kanssa. Niinpä jouduin heittämään vaatekomerollisen ehjiä ja hyviä vaatteita roskiin, ja voi sitä harmin määrää. Ja inhon määrää, kun miettii, mistä minäkin joka aamu valitsin alusvaatteeni!
Koen siis suurta myötätuntoa lukiessani karmaisevia hiirikokemuksiasi ja toivotan erittäin hiiretöntä uutta vuotta 2011!
Jenna, kiva kun löysit, kiitos kommentista. Kohtalotoveri, siis! Tosi ikävä tuo juttusi, sekä ajatuksena että käytännössä, yäk :(. Minullakin oli hiiri majaillut lipaston vetolaatikossa alushousujen keskellä juuri toissa talvena, onneksi en käyttänyt sitä laatikkoa, ettei hiiri hypännyt silmille... Se oli täynnä koiranruokaa, manteleita ja papanoita ja pissaa. Iso osa vaatteista oli rikki syötyjä. Onneksi asuintiloissa ei tosiaan normaalisti hiiriä ole, eteisestäkin tuli nyt vain kaksi hiirtä loukkuun, ihmeen vähän. Yritän tukkia reikiä, se kannattaa. Onneksi ei ole viemäreitä (kantovesi sisään ja ulos), mistä niitä tulisi ;). Hyvää hiiretöntä uutta vuotta sinullekin!
Lähetä kommentti