Maa on voimaa

aina välillä tajuaa asioita

kuinka teininä makasi sohvalla
170 cm 43 kg
äiti tuo ruokaa!
en tuo, hae itse kaapista iso ihminen.
ei hakenut,
se vahva, älykäs, lukeva kärkevä liikaa ajatteleva tyttö
joka halusi ajaa poikien 10-vaihteisella pyörällään ja halusi myös honda monkeyn,
otti itselleen pikkuveljelle ostetun kitaran ja
alkoi säveltää
kun ei saanut lupaa mennä pianotunnille jonne janosi kun sähköharmonista loppuivat koskettimet
aaron ykkösessä itse opetteli ihan yksin, tiesi tämä on minä

mene muualle huutamaan sanoi isä
kun tyttö soitti ja lauloi jos rakastat pieniä tyttöjä pieniä poikia korkealta ja kovaa
omasta mielestä kaikui soi hienosti,
akkaväki luettiin kannesta kanteen
lesboja kaikki feministit sanoi isä älä lue tuota
tyttö päätteli mahdoton logiikka varmasti luen!

se tyttö tiesi kaiken koulussa mutta ei aina uskaltanut viitata koska pelkäsi
että taas se tyhmä änkytys tulee ja muut pyrskähtelevät
vaikkei hän koskaan kiusattu ollut vaan pärjäsi hyvin
oli vain kiusallista olla epätäydellinen vaikka ihan liian laiha
mutta hyvä ettei tallimestari ollut hänen rinnoissaan kiinni kuten muiden

ja kun hän nyt katsoo ympärilleen
yksin vappuna
vaikkei yksin koska päivällä oli kurjet ja linnut kaikki ja myyrät joita koira ei löytänyt
ja koko musta multa maa josta tietää tulleensa ja jota tarvitsee jossa niin voimaa

tapahtui myös harvinainen tapaus kun talon ohi ajoi mies kalliilla maastopyörällä kypärä päässä
hän huusi tuletko makkaralle kun juuri paistuivat tulella, mies ei ehtinyt kun oli kiire sulatella ruokaa, hämmentyi varmaan parka
häntä nauratti oli hauska yllättää ja olla hassu, vaikka ehkä seura olisi silti ollut mukavaksi

ja hän tajusi että pohjimmiltaan vieläkin sanoo ääneti äiti auta, minulla on nälkä
elämän hyvän nälkä, en kaikkea yksin jaksa olla niin vahva, en oikeasti ole,
katso nyt tätäkin ympärillesi mikä kumma siinä ettei saa paikkoja kuntoon
ihan kaikkea ihan yksin  tämä on yksi perimmäinen katastrofikaaos

mutta niin se vain on (ei tässä  nyt ketään juurikaan ole)
joten vastusta tai hyväksy
onko se muka niin yksinkertaista

hän ei vielä tiedä

(ja jos haluaa kirjoittaa surumielisiä proosarunoja on syytä kuunnella Ane Bruun'ia yksin vappuaattona)

Kuutamolla

Täysikuun aikaan on hyvä lähteä

kävelemään pimeässä valossa

ja kuunnella omaa olemistaan.

Päivän pieni ilo: Naapurin emäntä tarjoutui avuksi polttopuiden halkomisessa ja siirtämisessä.

Nautitaan sellaisenaan

Mustavalkoinen kissa istuu järkähtämättömän liikkumatta keskellä peltoa,
katsoo kauan sinne minne en näe,
kokonaan rentona ja silti tietoisena kaikesta.
Siinäpä vasta roolimalli, käsitän.

Kurjet laskeutuivat viereeni,
kuin laskuvarjohyppääjät unessa,
vajoten hiljaa alaspäin, jalat kohti maata ja pää pystyssä,
jäivät siihen, hetkeksi.

Ulkoseinässäni on laiton työmaa,
kuuluu määrätietoista poraamista,
mene pois sanon tikalle
tuo on ihan pimeätä hommaa!

Tein uudenlaisen keiton, lainasin raakaruokakirjan
josta en ottanut yhtään mallia,
sekaisin ja soseeksi vain soijat pavut katkat ja muut,
metsässä juossut vatsa kiitti ja tuli täyteen.

Aika hassua tämä aurinko,
se on vielä ihan tuore,
nautitaan sellaisenaan.

Odottaja

Olen ollut "odottaja", pitkään, koko ikäni. Olen tuntenut, että elämäni soljuu ohitseni, vieressä hyvin lähellä, mutta silti koskettamatta, en ihan yletä, saa siitä kiinni. Etten ihan vielä elä, täysillä, täysin, kuten voisin, siten kuin elämä parhaimmillaan, "oikeanlaisena" voisi olla, että tuntisi todella elävänsä. Että minun pitää aina vain  "vielä vähän" oivaltaa, oppia, tajuta, tehdä jotain (josta en ole ihan varma että mitä).

On pienen luokan odottamista. Jonotusta, bussin odotusta, jonkun saapumista, jonkun valmistumista, kellon katsomista.

Ja meillä on on suuren luokan odotusta. Loman, paremman tai tyydyttävämmän työn, isomman asunnon, muuton, lapsen, ihmissuhteen, viikonlopun, vapauttavan unen, rikastumisen tai rakastumisen, laihtumisen, raitistumisen, liikunnan aloittamisen, onnellisuuden, mielenrauhan, valaistumisen odotusta. Ei ole harvinaista, että ihminen kuluttaa koko elämänsä odottaen elämän alkamista.

Odottaminen on mielentila. Pohjimmiltaan se tarkoittaa sitä, että haluan tulevaisuutta, en nykyisyyttä. En halua sitä, mitä olen saanut. Luon sisäisen ristiriidan tämän hetken - jossa en halua olla, jota vastustan - ja tulevaisuuden, jossa haluan olla, välille. Näin kadotan tämän hetken, joka on ainoa avain hyvinvointiin, koska ei ole muuta hetkeä kuin tämä hetki.

Mutta jos kunnioitan läsnä olevaa todellisuutta, tunnustan ja hyväksyn sen täysin - sen missä olen, kuka olen ja mitä teen juuri nyt. Ja kun täydellisesti hyväksyn sen mitä olen saanut, olen kiitollinen kaikesta osakseni tulleesta, kiitollinen siitä mitä on, kiitollinen Olemisesta. Kiitollisuus nykyhetkestä ja tämänhetkisen elämän täydellisyydestä on todellista hyvinvointia.

Hyvinvointi ei kätkeydy tulevaisuuteen. Luovu odottamisen mielentilasta.

Enää en odota. Olen oivaltanut jotain tärkeätä, joka yksinkertaisuudessaan on mullistanut elämäni ja ajatusmaailmani. Mielenrauha on nyt. Se ei vaadi suorittamista, analysointia, psykoterapiaa, viisauksia, "sen oman jutun löytämistä", älykkyyttä tai kiirettä. Se vaatii oikeastaan vain menneen muistojen ja tulevaisuuden odotusten tai pelkojen jättämistä, aitoa tässä hetkessä läsnäoloa. Ja samaan aikaan se avaa mahdollisuuden minun olla itseni, suuresti, kokonaan.

Ajatuksia herätti ja osa sanoista: Eckhart Tolle: Harjoituksia Läsnäolon voimasta


Päivän pieni ilo: Hain taas kalakauppiaan kojulta kalaaa, ja juttelimme hetken. Kerroin hänelle, miten kalan höyrytys onnistui mainiosti, ja miten luin, että Atlannin lohessa on kirjolohta 1,6 kertaa enemmän omega-3-rasvahappoja. Kauppias on fiksu kauppias ja silti mukava mies. Niinkin voi olla.

Sepeliä keräämässä

Pihatieni oli hyvin märkä ja auto jätti tielle taas kerran syvät urat. Muta tiellä ja tulviva oja ovat onneksi jo kuivuneet. Yritän saada uria tasoitetuksi, potkin hiekkaa ja multaa tasaiseksi. Huomaan, että päätien ojanpenkalla ja pellon laidalla lojuu paljon tienpätkän kunnostuksesta sinne joutunutta, ylimääräistä sepeliä. Siispä keräämään, ennen kuin ruoho ja vilja alkavat kasvaa ja peittävät sepelin.

Olen polvillani maassa, kerään siellä täällä näkyvää sepeliä paljain käsin vatiin. Hetken tunnen itseni ääliöksi. "Tuossa nyt ei ole mitään järkeä!" sanoo ääni päässäni. "Naurettava touhua. Tilaa sepelikuorma ja sillä selvä."

Sitten ymmärrän: tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka, tämä hetki. Juuri nyt tuntuu hyvältä kerätä hitaasti sepeliä, kivi tai kämmenellinen kerrallaan. Liata kätensä ja olla kontillaan, maassa, maan päällä. Säästää rahaa (ei ole varaakaan sepelikuormaan), kierrättää ylimääräinen kiviaines hyöytykäyttöön. Eikä minulla ole kiire mihinkään. Aurinko paistaa, linnut laulavat. Koirat iloitsevat, että ulkoilu vielä jatkuu, haistelevat ja kaivelevat pellolla. Ollaan yhdessä, leppoisasti.

Oivallan sisimmässäni, miksi zen-munkit haravoivat hiekkapuutarhaansa kuvioita, huolella ja keskittyneesti. Ja pyyhkäisevät sitten kaiken pois, jatkaakseen taas alusta. Jatkuva muutos, synty ja kuolema. Olevan ja tämän hetken hyväksyminen, siinä oleminen. Todellinen eläminen on olla itse osa hetkeä, erottamattomasti.

Sepelin kerääminen (tai puiden kantaminen tai sytykkeiden hakkaaminen, haravointi, puutarhanhoito tai mikä tahansa konkreettinen sanaton tekeminen) on kuin terapiaa. Kun vati täyttyy, sirottelen sepeliä renkaan uriin, ja täytän taas vadin  uudestaan. Ei sillä ole väliä, jos sepeli uppoaa uraan, katoaa, kun ajan sen päältä autolla. Ainakin yritin. Ainakin kierrätin. Ainakin olin hetken läsnä - ja nautin.


Päivän pieni ilo: isokoiralla ei ollut vikaa kilpirauhas- tai elektrolyyttiarvoissa. Tänään se juoksi kanssamme pellolla täysillä, hymyhuulin. Kaikki on hyvin.

Mirrow mirrow...

Nyt minulla on ihan lyhyt tukka. Meikkaamattomana, otsatukka pystyssä olen välillä kuin pikkupoika aikuisen rypyillä. Samanlainen kuin kaksikymmentävuotta sitten. Palaan alkuun, takaisin? Onko tämä haikailua nuoruuteen, vanhenemisen vastustamista? Vaiko vain vaihtelunhalua, rohkeuttakin? Tunsin tietyllä tavalla, että pitkä vaalennettu tukka oli jonkinlainen valeasu, "tavallisuuden" turvallinen ele, jonka sisällä on sosiaalisesti helpompaa olla oma itsensä, erikoinen (niin olen kuullut aina uudestaan ja uudestaan), eksentrinen, outokin. Helppokin se oli, ei tarvinnut föönailla ja puunailla. Nyt hyppään maisemassa konservatiivien silmille ja minut ehkä luokitellaan pelkän ulkonäön perusteella johonkin lokeroon.

Eräänä päivänä katsoin peiliin ja näin vanhan naisen. Ihan selvästi. Toisella kerralla käteni oli hyvin iäkkään vanhuksen käsi. Katselin niitä kuvia kiehtoutuneena, hieman yllättyen. Tiesin, että sen näköinen minusta tulee. Osa minusta on jo se. Jostain syystä kuva oli kaunis, ei pelottava, ehkä kuitenkin hieman turhamaisuutta kolauttava. Olin kuitenkin kiitollinen, että ne peilikuvat minulle näytettiin.

Sillä mitä väliä hiuksillani lopultakaan on? Sillä, että jo nyt jostain kohtaa päänahka paistaa esiin, hiusraja nousee joka puolella ja hiukset harvenevat ohuiksi kuten suvun naisilla on tapana. Mitä väliä, jos joku ei halua tutustua minuun hiusteni vuoksi, tai ikäni numeroiden. Kaikki muuttuu, liikkuu, katoaa lopulta. Tärkeätä on hetki, kun ajatukset hiljentyvät ja tuntee rauhan, todellisen minän. Kun kävelee yöllä pellolla tähtien alla. Jos saa ottaa toisen kädestä kiinni ja tuntee lämmön. Kun olemisen riemu viipyy olkapäillä ja valaisee huoneen.

Me olemme niin paljon enemmän ja ihan kaikkea muuta. Kuin hiuksemme, rintamme, kroppamme. Tavaramme, talomme, omaisuutemme. Työmme, menestýksemme, taitomme ja tittelimme.

Olen niin kiitollinen. Siitä että sain nämä vuodet levätä, pysähtyä, ymmärtää. Sen saa mitä ei tavoittele, mistä luopuu. Rauha on vain nyt, ei koskaan muulloin. Ei ole muuta. Ole läsnä ja katso sisääsi. Siellä se onni on.

Valkoinen uni

Valvoin yöllä ja sitten, noin vain, maa olikin valkoinen ja oli talvi. Katsoimme ikkunasta koirien kanssa, kun tietä pitkin talon ohi juoksi painavapäinen jänis, omituisesti koikkelehtien, kuin juuri kellahtamassa johonkin. Ne murisivat, minä halasin isoakoiraa ja haistelin sen turkkia.

Aamulla talvi oli häipynyt, mutta tuuli vielä viipyy. Nyt ei tee yhtään mieli mennä ulos (menen kuitenkin), vaikka olen väittänyt olevani joka sään tyttö. Niskassa tuntuu kylmältä, kissaluukut on jo avattu.

Eilen kaupungissa, hämyisässä ravintolassa syömässä. Sen jälkeen baarissa yksi mustikkasiideri aidoista mustikoista, hyvää. Ihmettelin mukavaa olotilaa olla pulisevien ja porisevien ihmisten keskellä, ihan muina naisina, kuin muka useinkin. Kysyin seuralaiselta, että mitkä ovat huonot puolesi, tai kehityskohteesi. Hän sanoi ensin, että ei oikein tiedä, eipä ole koskaan miettinyt. Minä kummastelin mielessäni, että mitä ihminen elämässään miettii, jos ei esimerkiksi itseään, edes joskus. En ole koskaan oikein tuntenut "ihan tavallisia" miehiä. Kieltämättä hieman outo laji.

"Hyväksy oleva",  hyväksy tunteesi, anna niiden olla miten ovat. Se lohdutti kummasti, kun pieni surumielisyys oli luona. Elämä ei aina ole vain iloa ja rauhaa. Joskus tulee pettymyksiä, surua ja menetyksiä, haasteita. "Älä vastusta". Kokea ja päästää irti, kyllä se sitten pois menee. Ihan hyvä näin.

Ravinto ja syöpä - syövän ehkäisy on mahdollista

Joka neljäs suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään. Olen melkoisen yllättyneenä (viimeiset 10 vuotta meni työnarkomaniassa ja burnoutissa, enkä todellakaan perehtynyt tällaisiin asioihin) lukenut viime aikoina siitä, että syöpä ei olekaan vain satunnainen, ikävä "arpajaisvoitto", vaan syöpää voidaan todellakin omilla valinnoilla ehkäistä merkittävästi. Tämä motivoi vahvasti jatkamaan uutta, terveellisempää ruokavaliota ja liikuntaa.

"Vallitsevan käsityksen mukaan teollistuneissa maissa noin kolmasosa kaikista syöpätapauksista johtuu ravinnon suorista tai välillisistä vaikutuksista. Arvioidaan, että tupakoinnin jälkeen ravinto on suurin yksittäinen syöpävaaraan vaikuttava tekijä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ehkäistä ainakin tiettyjä syöpämuotoja poistamalla haitallisia ja lisäämällä suojaavia tekijöitä. [...] Syöpämuotoja, joiden vaaraan ravinnolla katsotaan olevan enemmän vaikutusta, ovat ruokatorvi-, maha-, paksusuoli-, peräsuoli-, rinta-, virtsarakko-, keuhko-, eturauhas- ja kohdunrungon syöpä. Nämä ovat toisaalta myös yleisimpiä syöpämuotoja Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa, joissa ruokavalion koostumus noudattaa samantyyppisiä yleislinjoja.

Ravinnon osuus eri sukupuolten syöpävaarassa on myös erilainen. Tämä johtuu edellä mainituista eroista syöpätyyppien välillä, mutta myös sukupuoleen sinänsä liittyvistä tekijöistä. Miehillä esiintyvistä syövistä 25–35% ja naisilla esiintyvistä syövistä jopa 60% arvioidaan liittyvän ravintoon" Lähde: Syöpäjärjestöt - syövän ehkäisy on mahdollista - ravinto

Lainasin kirjastosta ravitsemusterapeutin ja lääketieteen lisensiaatin Kerstin Hulténin kirjan "Suojaa ruoasta syöpää ja muita sairauksia vastaan". Hultén tekee väitöskirjaa ruoan suojaavasta vaikutuksesta rintasyöpää vastaan. Kirja perustuu pitkälti kansainväliseen, mittavaan tieteelliseen yhteenvetoon yli seitsemästätuhannesta tieteellisestä tutkimuksesta (www.dietandcancerreport.org). Sen perusteella voidaan todeta, että ravinnolla, liikunnalla ja painonhallinnalla todella voidaan vaikuttaa syövän esiintymiseen. Perinnöllisen "syöpägeenin" uskotaan selittävän vain 5-10 prosenttia kaikista syövistä. Kirja kertoo syöpätutkimuksesta, syöpätilanteesta eri puolilla maailmaa, kuvaa yleisimmät syöpätyypit, kertoo yksityiskohtaisesti  miksi, miten ja mikä ravinto estää syöpää, ohjaa oikeaan ruoanvalmistustapaan, kertoo juomista ym. Lisäksi puhutaan painosta ja liikunnasta. Kirjassa on myös paljon ihania reseptejä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän kirjan!

Pikaopas syöpäsuojaan:

• syö hedelmiä ja vihanneksia, yrttejä ym. reilusti sekä pähkinöitä ja siemeniä joka päivä
• syö kalaa 2-3 kertaa viikossa
• syö jalostamattomia viljatuotteita: täysjyväleipää, mielellään leivottuna taikinajuureen, täysjyväpastaa ym. täysjyvätuotteita
• vältä jalostettuja hiilihydraatteja (vehnäjauhosta tehty leipä, leivonnaiset, kakut, keksit, pizzat)
• vältä valmisruokia ja valmista ruoka itse käsittelemättömistä, puhtaista raaka-aineista
• juo monta kuppia teetä päivässä, mieluiten vihreää teetä
• pidä painosi sopivana, varo keskivartalolihavuutta
• liiku päivittäin vähintään 30 minuuttia
• käytä suolaa kohtuudella
• vähennä punaista lihaa ja vältä lihajalosteita
• vältä pitkään paistettua, grillattua tai savustettua ruokaa, varsinkin lihaa ja kalaa
• vältä makeisia, sipsejä ja ranskalaisia
• vältä sokeroituja tai keinomakeutettuja juomia
• vältä tai juo alkoholia mahdollisimman vähän
• lopeta tupakointi
• syö terveellistä ruokaa ravintolisien sijaan (D-vitamiini on poikkeus Suomen oloissa)
• vältä väriaineita ja atsovärejä (atsovärit aiheuttavat mm. ihottumaa ja astmaa sekä lasten hyperaktiivisuutta.)

No, tuon kaikenhan me tietysti jo tiedämme? Mutta luettuani tämän kirjan (ja vastaavaa tietoa muualtakin), uskon ja tiedän miksi näin tulee tehdä. Esimerkiksi rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, ja uskotaan, että vain 5-10% niistä voidaan selittää perinnöllisyydellä. Erittäin suuri vaikutus on ruoan lisäksi estrogeenimäärillä, joille nainen altistuu elinaikanaan. Veren hormonitasoa lasketaan normaalilla painolla, liikunnalla, e-pillereiden käytön ja vaihdevuosien hormonihoitojen käytön rajoittamisella sekä vähäisellä alkoholinkäytöllä.

Vihreä tee

Vihreä tee vaikuttaisi tutkimusten mukaan olevan erittäin terveellinen juoma. Sen sanotaan mm. tehostavan kalorinpolttoa, laskevan verensokeria, estävän stressiä, vähentävän henkistä väsymystä sekä dementiaa, hidastavan vanhenemista ja vähentävän syöpäriskiä. Laboratoriotutkimuksissa vihreä tee on pystynyt hidastamaan kasvaimen kehitystä tai estämään sen kokonaan niin paksusuolessa kuin maksassa, rinnoissa ja eturauhasessakin. Teehen kannattaa lisätä pari tippaa sitruunan tai muun sitrushedelmän mehua, niin teen antioksidanteilla eli katekiineilla on paremmat mahdollisuudet selvitä ruoansulatuskanavan läpi. Hauduta teetä riittävän kauan.

Sivusto vihreästä teestä (mielenkiintoisia tutkimuksia, lue ja hämmästy)
Vihreästä teestä Juhana Harjun blogissa
Syövän ehkäisystä Juhana Harjun blogissa
Syöpäriski Juhana Harjun blogissa
Syövän ehkäisystä Syöpäliiton sivuilla (täällä ollaan paljon varovaisempia ja konservatiivisempia esim. lisäaineiden osalta. Hulténin kirjassa todetaan, että lihajalosteiden (kuten makkarat, kinkku, maksapasteija, salami, pekoni jne.) nitriittisuolat aiheuttavat syöpää ja kirjassa käsitelty asiantuntijaraportti suosittelee luopumista lihajalosteiden syömisestä kokonaan)

Syöpää estäviä aineksia

Mm. näiden ravintoaineiden on tutkimuksissa havaittu voivan estää syöpää: ruusukaali, parsakaali (parsakaalia painotetaan usein; kypsennä nopeasti höyryttäen tai keittäen parisen minuuttia rapeaksi, jotta terveysvaikutukset säilyvät), kukkakaali, paprika, valkosipuli (kuori ja pilko ja anna seisoa muutama minuutti ennen käyttöä, se tehostaa terveysvaikutuksia), sipulit, pinaatti, vesikrassi, soija, tuoreeltaan rouhitetut pellavansiemenet, tomaattipuree (tomaatin terveysvaikutukset ovat suuremmat kypsennettynä kuin raakana), kurkuma, mustapippuri, mustikat, vadelmat, mansikat, mustaherukat, kuivatut karpalot, viinirypäleet, tumma suklaa, vihreä tee (yhdessä kypsennettyjen herkkusienten kanssa päivittäin tehokas suoja rintasyöpää vastaan), granaattiomenat, saksanpähkinät, neitsytoliiviöljy, kalaöljyt.

Arkea

Ravinnosta ja ruoasta ei tietenkään pidä tulla fanaattinen pakkomielle tai ikuisen elämän tavoittelua. Onneksi terveellinen ravinto on myös hyvää ja useimmiten helppoa ja yksinkertaista valmistaa. Hyvästä ruoasta ja liikunnasta tulee terveys- ja ulkonäkövaikutusten lisäksi myös parempi mieli. Vaikeinta kai on oppia uusia tapoja, ja niihin pääsee tekemällä niistä rutiineja. Jo parissa viikossa uudet rutiinit muuttuvat huomaamatta tavoiksi, jotka ovat mukana arjessa itsestään selvästi.

On minullakin heikkouteni: mm. mikropopcorn, tumma suklaa (liiallisissa määrin, tumma suklaahan on muuten hyväksi), salmiakki, margariini, kevytmeetwursti ja valkoviini. Vehnästä ja vehnäjauhosta onneksi pääsin eroon jo vuosia sitten havaittuani olevani sille yliherkkä, sokeria en ole koskaan juurikaan käyttänyt tai litkinyt limuja. Tupakoinnin (aski päivässä ja monta heti aamusta!) lopetin seitsemän vuotta sitten (kauranversouutetipat auttavat vieroitusoireissa, myös mate-tee on hyvä), josta olen sekä onnellinen että vähän ylpeäkin.

Tärkeintä on kuitenkin kai pitää perusta hyvänä ja varmistaa niiden suojaavien ravintoaineiden (vihannekset, marjat jne.) ja liikunnan jokapäiväinen riittävyys. Joskus voi sitten käydä mäkkärissä tai pizzalla, jos  haluaa. Toivottavaa on tietysti, että myös lapsille tarjotaan alusta asti terveellinen ruokavalio, ja pidetään hampurilaiset, valmisruoat, limut, karkit, pullat ja muut epäterveelliset ruoat vähemmällä tai kokonaan poissa.

Minulla on eräs hyvin läheinen ihminen, jonka elintavat ovat kuin kutsu syövälle. Jotenkin surullista katsoa sitä sivusta, ja vaikeata saada tässä jutussa mainittua viestiä perille. Ehkä vähän kerrallaan, pikku hiljaa... Saarnaaminen on usein vain ärsyttävää.

HUOM. EN ole itse mikään asiantuntija näissä asioissa, joten juttu voi sisältää virheitä tai epäselvyyksiä tms. Kommentteja otetaan mielellään vastaan.


Päivän pieni ilo: testasin eilen illalla uutta höyrykeitintä tekemällä "riisiastiassa" juustolla (Edamissa on K2-vitamiinia, joten syön sitä silloin tällöin) kuorrutettuja pippurisia oliivivalkosipuliherkkusieniä. Eli höyrykeittimellä voi tehdä myös maustettua ruokaa, nam!

Tukka putkella

Näin yöllä hassua unta. Menin kampaajalle, ja huomaamattani kampaaja oli laittanut minulle hiusjatkeet, leveän suoran otsatukan ja punaisen värin. Minulla oli pitkä punainen tukka! Hermostuin kovasti ja sanoin reklamoivani, enkä taatusti maksa tätä! Kampaja sanoi, että kun sulla on tuo otsa niin korkea, niin hän ajatteli, että tämä sopisi paremmin... Saa nähdä, mitä huomisesta vielä tulee ;). Alla vähän osviittaa siitä, mitä ajattelin hiuksille tehdä.

Tuhansia hiusmalleja löytyy www.hairfinder.com.

Asensin eilen Google Chrome -selaimen kyllästyttyäni perin pohjin hitaaseen Firefoxiin (sama juttu IE). Ja voilà, nythän surffailu on todella nopeata, jee! Asennus toi mukanaan kaikki vanhat kirjanmerkit, salasanat ym. Osoitepalkkiin voi myös syöttää suoraan hakusanoja ja se toimii Google-hakuna. Ainoa miinuspuoli tähän mennessä on se, että tarjolla ei vielä ole suomenkielistä oikolukua, joten kaikki sanat alleviivataan punaisella. Onneksi oikoluvun saa pois päältä asetuksista. Suosittelen. 

Onkohan minusta tulossa joku terveysfasisti... Ostin nimittäin höyrykeittimen! Asiaan vaikutti mm. se, että luin Aamiainen ruohikolla -blogista (laittakaahan seurantaan!), että paistettaessa lohesta tuhoutuu runsaasti hyödyllisiä omega-3-rasvahappoja. Kala on liian terveellistä ja kallista pilattavaksi, ja säilyväthän vitamiinit ym. paremmin myös vihanneksissa höyrytettäessä. Enkä viitsi uunia lämmittää pienen kalapalan vuoksi tai jatkuvasti muutenkaan. Niinpä höyrytin eilen kolmessa kerroksessa kalaa, bataattia, erilaisia vihanneksia, sipulia ja herkkusieniä. Nam! Myös sienet olivat tosi ihania tällä tavalla valmistettuna. Niin, päivittäinen herkkusienten syönti ja vihreän teen juonti vähentää rintasyövän riskiä huomattavasti! Keittimen käyttö on helppoa ja ruoka valmistuu kuin itsestään. Miinuksena se, että ruokaa ei voi maustaa tai tehdä kastiketta ruoanlaiton yhteydessä (tai voi kyllä kypsentää kastiketta riisiastiassa). Perehdynkin erillisiin kylmiin kastikkeisiin, eilen tein kastikkeen maustamattomasta soijajugurtista (mm. valkosipuli, pippuri, öljy, sinappi, tuore timjami, suola).

Tuo elintavat ja syöpä -juttu on muutenkin todella mielenkiintoista! Siitä ehkä enemmän myöhemmin. Nautitaan keväästä ja mennään ulos!

Luvassa vaihtelevaa

Kevät ravistelee luontoa ja mieltä. Milloin paistaa, milloin sataa. Yritän muistaa: älä vastusta, hyväksy oleva. Ja yhtäkkiä kaikki on taas kevyttä ja helppoa, teen sen mitä nyt pitää tehdä ja vapaudun stressistä.

Nautin niin kovasti pelloilla kävelystä, samoin koirat. Nyt lumet ovat jo enimmäkseen sulaneet, kumisaappailla pääsee mistä vain. Leivot ja töyhtöhyypät lentelevät, huuhkajakin jo huhuili yöllä, lepakot syöksyvät öisin ikkunan edestä. Aamulla istun huussissa kun koirat karkaavat lähimetsään. Yksinäinen jäniksen takajalka tiellä, iso koira oksentaa lihakimpaleen. Sen ilveksen jäljiltä, joka meille eräänä yönä huuteli?

Kerään ojan varrelta ruosteenruskeita "kuivakukkia", hienoja minulle, pajunoksien kanssa. Kun hymyilen iloani kylällä minullekin hymyillään, yritetään saada auto kuntoon ennen katsastusta, tehdä paperityöt nopeasti. Asiat hoituvat kyllä, uskon pois.

Kevät on lupaus, kevät on toivo. Kevät on uusi, uusi vuodenaika, joista jokainen yhtä kaunis ja erilainen.


Päivän pieni ilo: kampaaja varattu loppuviikoksi. Olen taas harrastanut omatoimisuutta ja saksinut itse hiuksiani ohennussaksilla... Ovat ne ihan menettelevät, mutta haluan vielä lyhyemmät, sähäkämmät, luonnetta, pystyyn, punk! Ei mitään tylsää tätitukkaa.

Nalle Puh ja kevättulva

Keväisenä päivänä Pellon pientareen emäntä huomasi, että tietotyöläisestä oli tullut tietyöläinen.

Joka päivä aamiaisen jälkeen hän lähti liikkeelle. Mukanaan hänellä oli teräslapio, kaksi koiraa, Nalle Puh ja Tao. Jaloissaan vihreät kumisaappaat ja päässään pipo, joka hiipi vähitellen salaa ylös päälaelle ja törrötti siellä hassusti pystyssä. Se ei emäntää haitannut, koska katsojia ei ollut, eikä pellolle saapunut töyhtöhyyppä ollut siitä järin kiinnostunut, kiljui ja pyrähteli vain luontaiseen tapaansa.

Kevättulva oli saapunut Pellon pientareelle ja asia luonnollisesti vaati toimenpiteitä. Sulava lumi ja sateet saivat ojat tulvimaan ja hiekkatien pehmeäksi, halkeilevaksi ja upottavaksi massaksi. Tähän aikaan vuodesta monet ojarummut olivat vielä jäässä, eikä vesi päässyt virtaamaan kuten sen kuului. Naapurin isäntä oli tehnyt parhaansa ennen matkalle lähtemistä, mutta tämän viikon saivat naiset hoitaa tietä.

Ensimmäisenä päivänä satoi runsaasti. Pellon pientareen ja naapurin emäntä huomasivat tien olevan veden vallassa. Niinpä he kaivoivat syvään lumeen monta monta metriä pitkän ojan, jota pitkin vauhdilla vellova vesi saatiin ohjattua omalta tieltä metsätien ojaan. Pientareen emäntä katsoi ihaillen, miten häntä yli kaksikymmentä vuotta vanhempi nainen lapioi painavaa lunta ihan yhtä reippaasti kuin hän itsekin. Hiki virtasi ja naamat punoittivat terveesti. Välillä levättiin hetki ja nojailtiin lapioon, turistiin pari sanaa.

Miten tyytyväisiä he olivatkaan urakkansa jälkeen! Leveä hymy viipyi molempien kasvoilla, ja vielä kahvipöydässäkin he tokaisivat taas kerran, että olipa hienoa, että saatiin se oja kaivettua. Kylläpä oli hyvä, että juuri niin keksittiin tehdä.

Pientareen emäntä tallusteli joka päivä hiljalleen saappaissaan tiellä, nautiskeli auringon lämmöstä tai sateen ropinasta, mistä kulloinkin. Huolellisesti hän tarkasteli heidän kaivamiaan uomia, joista vesi virtasi pois tieltä. Hän tunsi tyytyväisyyttä, kun jokin kohta tiestä oli jo kuivunut ja ura oli jäänyt tarpeettomaksi. Hän kaivoi uusia reikiä tien varteen ja avasi lapiolla väylän auki ojaan. Katsoi, lähtikö vesi virtaamaan ja mihin suuntaan. Välillä pyyhkäisi kädet housuihinsa, hiekkaahan se vain oli.

Vesi ei häntä totellut, se oli suuri mysteeri, täynnä omaa voimaansa ja omia lakejaan. Joskus se lähti väärään suuntaan, joskus taas ei piitannut hänen kaivauksistaan tuon taivaallista vaan jäi seisomaan itsepintaisesti paikalleen. Hän tunsi suurta iloa, jos vesi kirmasi iloisesti juuri hänen tarkoittamallaan tavalla, kohti isoa ojaa, jonka pauhun kuuli kauas. Emäntä ymmärsi, miksi pikkutytöt ja -pojat keväisin jaksoivat olla ulkona tuntikausia, kurahousuissaan keppiensä ja kaarnaveneidensä kanssa. Tosin hän ei ollut ihan varma, mitä lapset nykyisin tekivät; kovin usein niitä ei enää näkynyt laumoina ulkona, juoksemassa ja leikkimässä.

Myös koirat osasivat arvostaa emäntänsä askareita. Saihan silloin rauhassa haistella mistä halusi, kurkistaa kummallisiin kuoppiin, ajaa tassulla takaa vedessä liikkuvaa puunpalaa. Olla ulkona tuntikausia, istua, juosta tai leikkiä. Kuunnella hetken korppien ääntä, klok klok klok ne sanoivat.

Pellon pientareen emäntä alkoi näiden päivien aikana oivaltaa asioita. Lapio on hyvä toveri. Että parasta aikaa on se aika, jonka ei edes huomaa kuluvan. Että veden solina on kaunis laulu. Että kun ei ole kiire, saa aikaan enemmän. Tyhjentämällä pään ajatuksista täyttyy. Urakan jälkeen on hyvä ottaa nokoset. Että todella, yksinkertainen on kaunista ja vähemmän on enemmän.

Emäntä tuli sisään ja riisui pois kosteat vaatteensa, laittoi kuivumaan. Lämmitti lohikeittoa, jota näytti riittävän aina vain. Hän tiesi, että keitto olikin Taikakattilassa, josta riitti juuri sopivasti tarpeen mukaan, tulvamotissa yli pyhien. Ja tiesi hän senkin, että jokainen päivä voi olla Taikapäivä, jos vain muistaa pyytää seurakseen Nalle Puhin ja Taon.

Vaikutteita

Mietin aina välillä, miten ulkopuolelta meihin tuleva vaikuttaa. Siihen liittyen olen tehnyt, tiedostamatta ja tiedostaen tietynlaisia valintoja.

Jossain vaiheessa burnoutin kourissa päätin tietoisesti jättää sanomalehtien lukemisen ja "maailman seuraamisen". En yksinkertaisesti jaksanut enää ottaa vastaan sitä kaikkea tuskaa ja negatiivista, mitä uutiset välittävät. Paperilehdet kasaantuivat eteiseen lukemattomina. En edelleenkään tilaa lehteä, ja tarvittavan uutisannoksen saan netistä ja televisiosta. Minulla ei ole tarvetta ahmia huonoja uutisia tai seurata esim. kuohuttavia murhatapauksia, varsinkaan vastenmielisiä kirjoituksia iltapäivälehdistöstä. Ne hakevat vain sensaatioita, ja usein demonisoivat esimerkiksi naisia. Miten murhannut nainen on niin paljon kammottavampi kuin murhannut mies? Yhtä surullista kaikki tyynni.

Olen tallentanut digiboxille FST:n Tanskalainen maajussi -sarjaa. Miten ihastuttava ohjelma ja valloittava nuoripari! Maajussiksi ryhtynyt nuorimies haluaa tehdä asiat perinteisin tavoin, käsin, hevosella ja vanhoilla työkaluilla. Huomaan nauttivani jo vain siitäkin, että tyyppi näyttää niin onnelliselta. Hymyilee jatkuvasti, vitsailee hyväntahtoisesti napakasta vaimostaan. Kokeilee, erehtyy, nauttii siitä kaikesta mitä tekee. Tuollaisia ovat hyvän mielen ohjelmat. Tietynlainen hitaus ja viattomuus voimaannuttaa, hoitaa.

Väkivaltaa en pysty katsomaan, kauhu pelottaa enkä halua pelätä. Jos elokuvassa näkyy verta ja suolenpätkiä, laitan käden silmien eteen. Stereotyyppisimmät Hollywood-leffat jäävät useimmiten katsomatta. Ohjelmat, joissa ivataan, kiusataan ja kilpaillaan likaisesti eivät ole minun juttuni. Tosin seurattavien ohjelmien listalleni kuuluu vielä kaikenlaista hömppää ja varmasti paljon turhaakin. Olen hämmästyneenä huomannut katsovani nykyisin ihmeen paljon televisiota (enemmän vapaa-aikaa). Aionkin tietoisesti vähentää tv:n katsomista (ja netissä roikkumista). TV tutkitusti passivoittaa ja "tyhmentää". Ja mitä ajan haaskausta lyhyessä elämässä!

Mielikuvaharjoittelu tiedetään erittäin tehokkaaksi ja jopa välttämättömäksi esim. huippu-urheilussa. Ruumiin ja aivojen lisäksi myös ihmisen mielen on oltava valmis hyvään suoritukseen ja sitä voi harjoitella. Jännittävän esityksen pitämistä tms. voi käydä etukäteen läpi mielessään, nähdä itsensä onnistujana. Usein järkytyn aika lailla, kun katson tietokonepelien mainoksia: pelaajan pitää tuntea vihaa, kostonhalua, murskata, tappaa, varastaa, ampua, potkia, kiduttaa, hurjastella, raiskata, lyödä... Ai että ei näillä ole mitään vaikutusta pelaajaan...?! Jos eläydyn täysillä tuollaisiin tunteisiin taitavasti tehdyn pelin syövereissä, niin tottahan sen täytyy jotenkin vaikuttaa? Minähän mielikuvaharjoittelen tuolloin. Ja miksi minun tai lapsen/nuoren pitäisi tai kannattaisi muutenkaan tuntea vapaaehtoisesti tuollaisia tunteita? Miksi emme harjoittele tyyneyttä, mielenrauhaa, pysähtymistä, ystävällisyyttä, rakkautta?

Aistin vahvasti ihmisten "viboja". Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että heistä tekee mieli pysyä kaukana. Kroonista katkeruutta, kateutta, pessimismiä, elämäntapanegatiivisuutta. Sisin täynnä mustaa. En muutenkaan ole koskaan osannut olla ihmisten kanssa vain seuran tai tavan vuoksi, pinnallisesti. Se onkin varmaan yksi syy, että olen niin paljon yksin. (Tosin syitä on varmasti muitakin, esimerkiksi epävarmuus, ujous jne.) Siksikin eläimet tuntuvat läheisiltä; lasten kanssa olisi mukava olla enemmän.

Luonnosta saa vahvoja positiivisia aistimuksia. Joskus joku vanha puu tai iso kivi saattaa "kutsua" katsomaan, huomaamaan. Silloin sanon niille "hei", saatan koskettaa. Tunnen olevani osa isoa kokonaisuutta, samaa energiaa. Maalle muuttamisella on varmasti ollut iso rooli toipumisessani, tuskin olisin yhtä hyvinvoiva kaupungissa ison tien varressa.

Vaikutteiden ja ärsykkeiden, impulssien tiedostaminen ja valikoiminen on tärkeää. Mielemme on koko ajan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Sen ei tarvitse olla pakenemista tai realiteettien unohtamista. Voimme todeta monia negatiivisia asioita, mutta meidän ei tarvitse jäädä niiden kanssa asumaan.

Päivän pieni ilo: tein eilen taas kalakeittoa, joka onnistui ihanasti. Laitoin nyt sekaan myös ex tempore ostamaani piparjuurta ohuina lastuina, tuoretta inkivääriä ja kookosöljyä. Tätä olisi kiva maistattaa jollekuulle muullekin :).

Kevättä kohti suih-suih-suihkutellen!

Onpa mahtava päivä ja ihanaa aikaa! Pääsiäislomalle pääsee ihan kunnialla, työt tehty ja nyt voi ottaa rennosti. Kotiin lähti paikalliselta tuottajatorilta luomuvihanneksia, yrttejä ja virkattu ihana sipulipussi. Kalakauppias ilahtui nähdessään minut pitkästä aikaa. Sanoin, että anna kympillä (käy vain käteinen) lohta ja kas, palahan oli iso! Vaaka näytti 16€ ja sanoin, että taisi tulla aika paljon. Ei mitään liikaa, sanoi mies, tapellaan sitten myöhemmin :). Kivaa kun tutut rouvat (heh) tulevat käymään, virkkoi hän vanhalle ukolle.

Isokoirakin voi jo selvästi paremmin, ei vikise enää ja keppileikitkin se aloittaa. Lääkkeet saadaan alas väkisin kurkkuun tunkemalla ja odottamalla että koira nielaisee. Tyttöparka. Päälle nakkia palkinnoksi ja isot kehut.

Lämmitin pääsiäissaunan. Malttamattomana testaamaan uutta SUIHKUA!!

Vaihtoehto 1, jota harkitsin jo vakavasti:
plussakelien (5-6 kk) suihkusysteemi pihan jalassaunaan ammattiliikkeestä:
lämminvesivaraaja 50-80 l, vesiautomaatti kaivoveden nostamiseen, suihku, vesijohto vedetään saunaan, mahdollisesti johtoon sulanapitokaapelia, asennustyöt, sähkötyöt (saunalla ei ole sähköä), ehkä pakkasvahti ja ties mitä...
Yhteensä arviolta 1000-2000€
Käyttöaika: max 6 kk
Purettava kokonaan pois ajoissa ennen pakkaskauden alkamista, tai laitteisiin jäätyvä vesi saattaa hajottaa laitteet. Jatkuva veden lämpimänä pitäminen vie sähköä, ja suihkussa tulee käytyä kuitenkin melko satunnaisesti.

Vaihtoehto 2:
- avaa eBay.co.uk ja laita hakusanaksi "portable shower" tai "camping shower" tai vastaavaa
- osta pattereilla sekä auton sytkäripistokkeella toimiva suihkusetti, jossa suihku, kiinnike, uppopumppu ja päälle/pois-kytkin.
Yhteensä n. 26€ rahteineen + patterit 7€
Käyttöaika: ympäri vuoden. Vesi ja sauna lämmitetään vain tarpeen tullen. Voidaan käyttää sekä saunottaessa että vain suihkutellessa. Ei vaadi sähköä.

Huomioitavaa: ei lämmitä vettä

Onneksi löysin vaihtoehdon 2! En ole Suomessa tällaisiin törmännyt kuin sundwind.fi:ssä, ja siellä hinnat ovat suolaiset! Lämmitän vettä joko saunan lämminvesipadassa, sisällä keittiön 15 l vedenkeittimessäni tai kesällä aurinkoenergialla ulkona mustassa vesiastiassa. Saunan voi lämmittää parilla puulla 20 C:een nopeasti ja sitten pääseekin jo suihkuun! Kesällä voi suihkutella ulkonakin. Paine on pieni mutta täysin riittävä, kuin kuupalla kaataisi vettä hitaasti päähän, mutta suihkusuutin levittää veden mukavasti. Vettä kuluu todella vähän ja laite toimii siis pattereilla (4 x LR20) mainiosti! Lotrasin oikein urakalla, shampoo, hoitoaine, saippuointi, kasvojen pesu, välisuihkutukset. Ja kun vettä aina vain riitti ja riitti, ajoin vielä säärikarvat juoksevan veden alla hulppeasti ;). Ja arvatkaa paljonko sitä vettä vesiastiassa oli? Parisen tavallista ämpäriä kylmää vettä ja 1 ämpäri kuumaa vettä. Tämä jos joku on eko ja slow-showering!


Päivän pieni ilo: Tänään oli taas hyvä fiilis. Hymyilevä tyyneys. Tollella taitaa oikeasti olla asiassa tekemistä. Tänään tuli postissa suihkun lisäksi Huuto.netistä Läsnäolon voima, kiva saada lukemista pääsiäiseksi!