Haave

Minä haaveilen harvoin. Yleensä suunnittelen, kartoitan, tutkin, vertaan, harkitsen. Eli jos innostun jostain, olen myös vakaassa aikomuksessa tehdä asian eteen jotain, hankkia tai perehtyä. En pakene haaveisiin, että "jospa", "kunpa", "sitten joskus kun".

Mutta jotkut haaveet näköjään pysyvät sitkeässä, vaikka niitä ei toteuttaisikaan. Olen miettinyt kajakin tai jonkun vesipelin hankintaa jo vuosia; melonnan alkeiskurssin kävin kymmenisen vuotta sitten. Viime kesänä kävimme Ruskan kanssa melomassa, ja onhan se vaan niin älyttömän kivaa.

Viime yönä (juu, rytmit taas persiillään) googletin taas vaihteeksi ja luin arvosteluita kanooteista, kajakeista ja myös niistä ilmatäytteisistä. Onneksi en vielä painanut missään nettikaupassa "confirm order" -painiketta, läheltä piti. Pitää vielä miettiä tarkkaan sekä sitä, mitä haluaa, että sitä, että oikeastaan ei todellakaan ole varaa...

Kajakissa on se huono puoli, että siihen ei saa molempia koiria tai vieraita mukaan, pikkukoiran johonkin malliin kyllä. Ja jos lähden vesille, tahdon ottaa koko "perheen" mukaan. Haluaisin käyttää venettä kalastukseen, saariretkiin, saarikätköilyyn, ehkä yhden-kahden yön retkiin. Eli pitäisi mahtua tavaraa, koirat ja mielellään toinen ihminenkin.

Tänään sen tajusin: pikkuinen purjevene! Isälläni on Göteborgs Eka, ja se on ihan mahtava pieni puuvene, johon mahtuu itse asiassa aika paljonkin porukkaa. Pienenähän purjehdimme Ahvenanmaalla kaikki kesät, joten purjehtiminen on lähellä sydäntäni. Moottoria en halua huudattaa, eikä pelkkä soutuvene oikein innosta. Pieni purjevene olisi mainio ratkaisu! Sitä voisi purjehtia mainiosti yksin. Purjehtiminen on hiljaista, meditoivaa, ympäristöystävällistä. Tosin pienimmätkin muoviveneet maksavat jo vähintään tonnin (Ekat monta tonnia), joten voi olla että haave jää toteuttamatta. Mutta jos jostain tulisi hyvä vene vastaan...

Kuvat: nettivene.com, Suomen göteborgsekayhdistys

Päivän pirtelö: Maustamatonta luomujogurttia (siedänkö sittenkin hapanmaitotuotteita, jipii!?), vettä, pussi mustikoita, banaani, päärynä, omena, ripaus goji-marjoja, loraus pellavansiemenöljyä, seesaminsiemeniä.

Siivet

Linnut ovat hassuja ja ne ovat nyt täällä. Öisinkin ne räksyvät ja räpistelevät puissa, singahtelevat ja jättävät äkkinäisiä valkoisia läikkiä, joissa koira tahtoo kieriskellä. Pieni poikanen istui huussin alla, laitoin koirat kiinni puuhun, jotteivat satuttaisi. Lentoonhan se lähti, iso lapsi jo.

Jos lintuun laittaisi askelmittarin, montako tomeraa askelta se pomppisi päivässä? Säälin pelloilla pesiviä lintuja: miten munat tai poikaset selviävät hengissä, kun yhtäkkiä pesän yli ajaa suorakylvö- tai kyntökone? Vai osaavatko poikaset aina jo silloin pakoon?

Ruisrääkän ääntä kaipaan. Ja olen varma, että sama lehtokurppa lentää joka vuosi taloni yli ja tervehtii.

Luokseni saapuu kallis ystävä, kun puhelin soi. Ei tarvita montaa, tarvitaan vain yksi. Jonka siivet kantavat minuakin, kun tarvitaan.


Päivän pieni ilo: puuliesi näyttää kauniilta, kun sen päällä on paljon erilaisia salaatteja ja yrttejä. Viherkeidas, jonka syön.

Ruokaräyhä

Muusikko ja kirjailija A.W. Yrjänä kirjoittaa Helsingin Sanomien ruokaosastolle mainiota kolumnisarjaa "Ruokaräyhä". Lue esim. "Siinä on kuituja!" tai "Niukkuuden ylistys".

Ruokabisnes on armotonta ja kovaa. Ja varsinkin härskiä. "Äitien tekemää", just. Syö Floraa, tai sinun pitää muuten vetää vuori avokadoja ja kokonaisia kaloja päivässä saadaksesi sen kaiken hyvän ja tarpeellisen itsellesi ja lapsillesi! Kevyttuote vie sinut taivaaseen, laihduttaa ja takaa ikuisen elämän! Viis siitä, että siinä ei ole enää yhtään alkuperäistä, aitoa ainesosaa, vaan se on täynnä vettä, halpaa täyteainetta, lisäaineita, keinotekoisia makeutusaineita ja säilöntäaineita.

Sain "Laihdu ilman nälkää" -kirjan postissa. Kirjan ulkoasu on vaatimaton, se on pieni mustavalkoinen pokkari. Tekstikoko on suoraan sanottuna naurettavan pientä, siitä iso kritiikki.

Mutta jo esipuhe on niin täyttä asiaa (olen lukenut vasta sen)! Lyhyesti, tiiviisti ja ymmärrettävästi. Tuon luettuaan ymmärtää ihan oikeasti, että rasva ei ole se, mitä pitää pelätä, varsinkaan laihduttajan. Rasva on elimistölle tarpeellista, hiilihydraatit eivät, varsinkaan ne huonot. Järkevää puhetta käytännön tasolla, josta minäkin opin taas paljon uutta. Suosittelen.

Kuva: HS


Päivän pirtelö: 1/2 kesäkurpitsa, 1 porkkana, 1 vihreä omena, 1 raparperin varsi, muutama nokkosen lehti, seesaminsiemeniä, ropaus goji-marjoja, 1 tl raakakaakaojauhetta, 1 tl spirulinaa, 1 tl Frantsilan Aurinkovoima-nokkosyrttiviherjauhetta, huiskaus macaa, loraus pellavansiemenöljyä, liraus sitruunamehua, suodatettua vettä.

Päivän pieni ilo: suunnistuskausi on eilen avattu. Herranjestas, että otti voimille, olin ihan raatona! Metsässä, suossa (oliko pakko ajautua suolle...) ja mäissä juoksentelu on totta tosiaan ihan eri asia kuin juosta tasaisella tiellä peruskuntosykkeellä. Vaikka rastit löytyivät hyvin, "sijoitus" oli surkea (johtui myös siitä, että siirryin vaativammalle B-radalle). Hyvää henkistä harjoitusta vaativalle ja tietyissä asioissa kilpailuhenkiselle egolleni!

Laihdu ilman nälkää

Nyt on pakko laittaa vähän puffausta mielenkiintoisesta keittokirjasta. Muutama on kysynyt ruokavaliostani ja luulenpa, että tämä liippaa aika läheltä sitä. Eli terveellistä, helppoa hiilihydraattitietoista kotiruokaa tavallisista aineksista, joita saa lähikaupasta. Kirja on nyt tosi edullinen ja sopii tietysti muillekin kuin laihduttajille. Kun elimistö saa monipuolista ja hyvää ravintoa, hakeutuu paino omaan luonnolliseen tasoonsa. Tällainen ruokavalio edistää myös terveyttä ja auttaa mm. verenpaine-, kolesteroli-, väsymysoireyhtymä- ym. ongelmissa. Taidanpa ostaa tämän kirjan äidilleni (ja lueskella kirjaa sitä ennen itsekin...).

Itse en usko lainkaan laihduttamiseen, jossa nähdään nälkää. Saadessaan liian vähän energiaa elimistö menee säästöliekille ja varjelee rasvasolujaan. Itsensä näännyttäminen syö lähinnä vain lihasmassaa, joten useimmiten rasvaprosentti ei juurikaan muutu tai ainakin paino palaa helposti ennalleen kuurin loputtua. Erittäin mielenkiintoinen juttusarja rasvanpoltosta ja laihdutuksesta löytyy keho.net-sivustolta, lukekaahan (myös normaalipainoisille paljon mielenkiintoista terveystietoa). Pysyvällä elintapojen muutoksella saavutetaan painonhallinnan lisäksi terveyttä, sairauksien (esim. syöpä, diabetes) ennaltaehkäisemistä, jaksamista ja hyvää mielenterveyttä. Kyllä - hyvä ruoka ehkäisee ja hoitaa myös masennusta!

Laihdu ilman nälkää - hiilihydraattitietoista kotiruokaa 
Anja Nysten, Varpu Tavi, Toomas Tuohikorpi (Nidottu, pehmeäkantinen)

Hinta 5,95€

"Hiilihydraattitietoiset ruokavaliot niittävät suosiota ympäri maailman. Miljoonat ihmiset ovat löytäneet niistä avun paino- ja terveysongelmiinsa, ja lukemattomat muut suunnittelevat vähentävänsä hiilihydraattien määrää ravinnossaan.Mutta miten valmistaa vaivatta maukasta, hiilihydraattitietoista kotiruokaa laadukkaista kotimaisista raaka-aineista, jotka löytää lähikaupasta? Tähän vastaa Anja Nysténin, Varpu Tavin ja Toomas Tuohikorven kokoama keittokirja. Kirjassa esitellään lyhyesti hiilihydraattien rajoittamisen terveyttä edistävät vaikutukset ja kerrotaan ne periaatteet, joita seuraamalla voi syödä hiilihydraattitietoisesti. Kirjan ohjeet tarjoavat sekä vanhaa että uutta suomalaista kotiruokaa hiilihydraattitietoisesti valmistettuna. Mukana on paljon suomalaiseen perinteeseen kuuluvaa tietoa siitä, miten voi tehdä mahdollisimman paljon itse ja mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Kirjoittajat neuvovat, mitä ruoka-aineita kannattaa pitää varastossa, mitä työvälineitä tarvitaan, ja mitä periaatteita raaka-aineiden valinnassa ja ruoanlaitossa kannattaa noudattaa."

Kirjan yhdellä kirjoittajalla Anja Nysténillä on erittäin hyvä blogi "Kemikaalikimara", jota suosittelen. Nystén on julkaissut myös samannimisen kirjan.


Päivän pirtelö: 1 porkkana, yksi raparperin varsi, kimppu nokkosen lehtiä, metsämansikan lehtiä, voikukan lehtiä, 1 banaani, 1 varsisellerin varsi, ropaus kuivattuja mustikoita, (liotettuja) seesaminsiemeniä, tammenlehväsalaattia, suodattua vettä. Sekoita tehosekoittimessa muut ainekset, lisää lopuksi porkkanaviipaleet yksitellen koneen käydessä.

Ajan kanssa

Sade varasti puista kukat,
putosivat mansikoiksi.

Minulta ovat suomut auenneet
saan syvään henkeä.

En enää juokse kilpaa
ajan kanssa

toivoen ettei tätä hetkeä
olisi.

Miten mukava päivä

Oi, miten mukava päivä. Asensin eilen onnistuneesti "väärän" vuosimallin käytetyt takaturvavyöt, jotka olivat täysin samanlaiset kuin omani. Yllättäen kelan mutterin jengat olivat erilaiset ja vaihdoin mutterit vanhoihin. Muut mutterit toimivat ja asennus oli helppoa. Jipii, säästin 300€ ja neljä viikkoa odotusaikaa! Pysäköintivalonkin vaihto onnistui ja auto on nyt, juuri ja juuri ajoissa uusintakatsastettu, huh. Ilman autoa täällä korvessa kahden koiran kanssa ei oikein vain pärjää, ainakaan pidempään.

Kävin samalla reissulla lähikaupungin ravintolassa syömässä lounasta, terassilla oli mukava istua ja katsella toria ja ihmisiä. Taisin vähän tuhlatakin, kirpparilta löytyi ihana virkattu shaali, housut, valkoinen kesätunika ja lasinen kannellinen astia, johon voin tehdä omaa levitettä leivän päälle. Kangaskaupasta mukaan lähti pari trikoopalaa.

Kotiin, jalat hellänä, helteen uuvuttamana. Lepotuoli vintiltä, mukava asento ja lasi luomupunaviiniä. Hetki rauhassa keskellä kesää. Aah. Vaikka talvikin oli upea, taidan taas muistaa, miksi maalla todella on ihanaa!


Päivän potutus: Olen pöyristynyt. Lähes joka päivä käyttämäni (kastikkeet, dipit, keitot, smoothiet, jugurtti, tuorepuuro ym.) Alpro soyan maustamaton soijajugurtti "Naturell" on pilattu, tuhottu! Tein eilen tavalliseen tapaan höyrytetyn kalan ja vihannesten päälle kylmää kastiketta eli "hapanjogurttia", valkosipulia, vastarouhittua pippuria, sitruunamehua, kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä. Maistoin loppuvaiheessa ja hyvä etten sylkäissyt kastiketta ulos - kuka on kaatanut siihen sokeria!! Tarkemmin asiaa tutkittuani huomasin, että taas on ruokateollisuus sumuttanut kuluttajaa. Purkin kuva on hieman uusiutunut (tuotteen väri epäaidon valkoinen) ja kannessa lukee "entistä pehmeämpi". Se mitä tosiasiassa on tapahtunut on se, että soijajugurtti ei enää olekaan luomua, se maistuu hieman vaniljalta ja se on makeutettu reilusti sokerilla. Phyyh! Tämänhän piti olla ns. hapanmaitotuote, ja nyt se maistuu teolliselta jälkiruoalta. Vanukkaita ja sokeria pursuvia tai tekomakeutettua sontaa on kylmäkaapit täynnä, miksi tämä piti pilata!

Jos joku ei vielä tiedä, niin olen ns. "tietoinen kuluttaja"... AlproSoyalle lähti (peräti) kolme palauteviestiä. Ilmeisesti en ole ainoa valittaja, koska heidän sivuillaan luvataan kuluttajapalautteen perusteella "palauttaa" valikoimaan jugurtti, "jossa ei ole vaniljan makua". Eli eivät lupaa palauttaa salaa poistamaansa luomua, eivätkä puhu sokeristakaan  mitään. Harhaanjohtavaa siis tämäkin. Vähin äänin on luomumerkintä kadonnut myös soijamaidosta. En ihmettelisi vaikka heidän viimeinen luomutuotteensa tofukin olisi pian entinen luomu. Siirryin Rainbow:n luomusoijamaitoon. Valitettavasti muuta luomua maustamatonta "hapanta" soijajugurttia ei ole Suomessa, ainakaan tavallisessa ruokakaupassa, enkä maitotuotteita voi (enkä varsinaisesti haluakaan) käyttää (vaikka Turkkilainen jogurtti on kyllä ihanaa!). Soitin tietysti sitten vielä Keijulle (joka on laajentanut soijatuotteisiin vastikään) ja sanoin, että iskekää tähän markkinarakoon: terveyttä, eettis-ekologista, luomua ja vegaanista linjaa noudattavat "tiedostavat" ihmiset ovat varmasti kiukkuisia (ja ilmeisen aktiivisia) ja tälle on todellista tarvetta. Jokainen osaa hitto soikoon lisätä itse sokerinsa jos haluaa ja valita onko se epäterveellistä valkoista sokeria, raakaruokosokeria, kasvisperäistä luonnollista makeutta vai mitä. Keijulta sanoivat, että tästä on tullut paljon puheluita ja tuotekehitys tekee jo testejä. Valitettavasti uuden tuotteen kehittely kauppaan asti voi kestää jopa kaksi vuotta :(. Ja luomu tietysti on monella tapaa vaativampi tuote valmistaa. Ei-luomun soijan viljelystä kuulee niin paljon pahaa, että todellakin haluaa syödä luomua, ja varmasti ei-geenimanipuloitua soijaa.

Samaan aikaan minua nauratti oma pöyristymiseni. Toisaalta tämä on yksi perusruoka-aineeni, ja soija sitä paitsi on yksi tärkeimmistä syöpää ehkäisevistä ruoka-aineista sekä yksi lihaa korvaava proteiinin lähde. Onpa purkista itse asiassa häipynyt myös maininta "probiotic ja bifidus". Ärsyttää vieläkin, myös siksi, että mielestäni tuo on niin helvetin huonoa bisnestajua! Luomun ja ei-maitoperäisten tuotteiden käyttö lisääntyy koko ajan, ja nämä poistavat luomutuotteet valikoimistaan ja lisäävät ruoanlaitossa käytettävään tuotteeseen sokeria. Typerää! Taisi taas lyhytnäköinen taloudellinen katteen tai tuloksen tuijottelu viedä voiton järjestä ja pitkän linjan strategiasta. Mielestäni tällä pilataan myös brändin imagoa pahasti.

Päivän pieni ilo: kannoimme naapurin emännän kanssa pihakalusteeni patiolle. Nyt on kesä todella alkanut :).

Reipas tyttö

Miten nyt jo ruoho tursuaa joka paikasta ja tuomet ovat täydessä kukassa? Vastahan pieniä nuppuja ihailin. Viikate teräväksi ja töihin, piha on pian viidakko!

Olen nyt ajatellut, että olen vihdoin tarpeeksi iso tyttö käyttämään mekkoja. Josta olen aina haaveillut, että olisi kiva. Nyt on mekkoja. Toivottavasti kohta lisää, jos uskallan ompelukoneelle.

Hiukseni eivät anna minun antaa niille väriä, kun värjäsin ne. Sanoisin että kullanharmaanvihertävät, myös laikukkaat. Aika lahjakasta Garnier. Palaan kiltisti L'Orealin pariin, ellen sitten koita vielä Schwarzkopf'ia (kiesus mikä nimi, miten ne saavat myytyä yhtään tuotetta, ainakaan jos pitää netistä hakea...). Suodatettu vesi on parempaa pestä ja juoda, ehdottomasti, hilse vähentynyt edelleen eivätkä kahvikupit tummu ja läikity.

Auto ei mennyt läpi katsastuksesta, takaturvavyöt rispaantuneet ja vaihdettava (autossa tyyppivika, terävät kotelon reunat)! Paska tikki. Purkuauto-osia etsinyt monta päivää. Suomesta, sitten Englannista, Saksasta. Ei löydy, tähän vuosimalliin ja farmariin, harvinainen auto. Soitellut Ruotsiin, ei niillä ole kuin taka vasen, kolmessa paikassa. Uutena maksavat 200€/kpl ja tilataan Japanista, odotusta 4 viikkoa. En maksa turhasta tuollaista summaa, en perkele, ei ole edes varaa! Mutta kun on tarpeeksi sitkeä ja kysyy, selvittää ja ihmettelee, asioilla on tapana järjestyä. Puran autoa kunnes saan vyön kokonaan irti (uusi ammatti, purkuautovaraosakauppias?!). Opin, että kelasta saa vyön irti rikkomatta. Tilaan Suomen toiset kappaleet hiukan väärää vuosimallia olevan purkuautovyöparin (45€/kpl). Jos ei sovi vaihdetaan kela. Sanon itselleni: reipas tyttö!

Ihanaa, kun voi tuulettaa oikein kunnolla! Kävellä yöllä mekossa paljain säärin, eikä melkein palele. Ehkä sain hevosmuurahaisetkin taas häädettyä, ainakin enimmäkseen. Sisällä surisevia mehiläisiä en pelkää, niitä parveilee kymmenittäin isossa vaahterassa talon vieressä. Otin askeleen keski-ikäiseksi ja kävelin koirien kanssa 7 km sauvakävelyä, kun hiihtoa tuli ikävä. Olen hissukseen alkanut kahvakuulailla.

Taas aloitettu kunnon hedelmävihanneskuuri tepsii. Mieli ja vointi on hyvä. Oi kesä!

Valoon

Tämä yökukkuja on saanut vihdoin rytminsä kuntoon, ihanaa! Toissa aamuna heräsin klo 6, mikä ihmeellinen maailma avautuikaan. Kastepisaroita kaikkialla, vino valo häikäisee ja kaunistaa kaiken. Ajoissa herääminen vaikuttaa kyllä ihan selvästi myös mielialaan, ei yövalvominen ja myöhään herääminen tee hyvää.

Olen tosi iloinen tästä huivista, jonka sain vihdoin viimeisteltyä. Nalle-lanka kaksinkertaisena, puikot nro 9, helmineule, 25 silmukkaa, pituus 170 cm. Minusta jotenkin aika ajaton ja tyylikäs, lämmin muttei kuuma, venyy ja paukkuu.

Olen pitkään miettinyt, että aamuinen kahden ison kahvimukillisen juominen tyhjään vatsaan ei tosiaan ole kaikista terveellisin ja paras vaihtoehto. Olen antanut asian olla, muuttuu kun muuttuu. Tänä aamuna kun ensimmäinen, hiukan liian vahva kupillinen läheni loppuaan, tuli yhtäkkiä sellainen olo, että EI! Ei tätä enää. Siispä menin pihalle ja poimin tuoreita pieniä nokkosen lehtiä, metsämansikan lehtiä, voikukan lehtiä (koivuja ei tontilla ole, joten koivunlehdet jäävät toiseen kertaa). Huuhtelin lehdet ja lisäsin vielä hiukan chlorellaa, macaa sekä liotettua Arame-merilevää. Ainekset ja suodatettu vesi tehosekoittimeen ja raikas viherjuoma oli valmis. (Macan olisi voinut jättää pois, tässä se maistui.) Ja eikun Feelmax Kuuvat jalkaan ja juoksulenkille ennen kuin sää lämpenee liikaa niin koirille kuin minullekin.

Ostin äskettäin Brita-vedensuodattimen, koska kaivoveteni on todella kovaa ja sisältää ilmeisesti ainakin kuparia. Kampaaja sanoi, että hiusten vihertyminen ja hilse johtuu vedestä, ja suositteli vedensuodatinkannua. Vaikka vedessä ei mitään haju-, maku- tai näköhaittoja ollutkaan, tuntuu vesi nyt paremmalta. Voiko vesi maistua pehmeämmältä...?? Ihan kuin näin olisi. Eilen suihkuttelin pihalla ja pesin hiukseni suodatetulla vedellä. Mielestäni hilse väheni huomattavasti jo kerralla eikä päänahkaa ole nyt juurikaan kutittanut. Tosin täytyy nyt tarkkailla asiaa vielä vähän aikaa, voisiko viime päivät ilmennyt lievä päänsärky johtua vedestä (mitä partikkeleita suodattimesta veteen liukenee?) vai jostain muusta.

Päivän pieni ilo: vaihdoimme eilen (vihdoin sain aikaiseksi) naapurin isännän kanssa yhdessä kesärenkaat autooni. Nyt osaan kyllä ensi kerralla ihan itsekin. Tuli muuten hiki! Sen jälkeen hain huoltsikalta naapureille jäätelöä ja kahvipaketin ja nautiskelimme porukassa.

Päivän poiminta: McDonald's myi vanhaa ruokaa tuoreena

Easy Rider ja kadonneen Suomen etsintä (ei ydinvoimalle)

FST5 esittää tänään klo 21.00 elokuvan Easy Rider, suosittelen! "Easy Rider/USA 1969. Aikansa ehdottomin kulttielokuva kahdesta kapinallisesta,  jotka moottoripyörillään etsivät todellista Amerikkaa. O: Dennis Hopper. N: Dennis Hopper, Peter Fonda, Jack Nicholson." Voi kai dramaattisesti sanoa, että tämä elokuva muutti minut, kun kävin katsomassa sen yhdessä isäni kanssa 14-vuotiaana elokuvateatterissa. Olin vaikuttunut, herännyt, ymmärtänyt jotain tärkeätä. Easy Rider ohjasi yhdessä Milos Formanin Hair- ja Mikko Niskasen Käpy selän alla -elokuvien kanssa minut suuntaan, josta tiedostavasta nuoruudestaan huolimatta keskiluokkainen isäni ei aina ollut innoissaan tai jota ei ymmärtänyt. Minusta tuli "ikihippi", joka edelleen etsii oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja rauhaa. Kestävää kehitystä, rasisminvastaisuutta, ympäristön ja luonnon arvostamista. Joka otti vaikutteita itämaisista filosofioista, söi kasvisruokaa ja kokeili joogaa ja meditaatiota jo silloin, joita oma äiti oli harrastanut 70-luvulla.

80-luvulla rauhanmarssit olivat iso tapahtuma, joihin tietysti mentiin mukaan. Se fiilis oli mahtava, tuhansittain ihmisiä, jotka todella uskoivat muutokseen ja mielen osoittamiseen. Käytiin rauhanmatkalla Leningradissa, paikalliset väistivät metron portaissa meitä, joilla oli rähjäiset, rikkinäiset ja paikatut vanhat farkut. [EDIT: korjaan virheen, vetäjänä EI ollut Timo Harakka, muistin väärin. vetäjänä nuori Timo Harakka}

Tänään en ole Helsingissä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa. Surettaa ja vähän hävettääkin, mutta nyt en päässyt täältä maalta sinne pääkaupunkiin. Ihmettelen muuten, miksi esim. HS ei uutisoi miekkarista ja koko päivän kestävistä tapahtumista mitään, kun mielenosoitus oli juuri käynnissä.

Kadonnut Suomi: lahjotut ja ostetut poliitikot, kootut muistinmenetykset. Valehtelua, jääviyttä, salaista valmistelua, kiireellisiä päätöksiä, lobbausta. Mihin Suomi katosi, mihin sinä enää luotat? Onko suurin murheemme tosiaan nyt se, jos jäämme vaille valmisruoka-annosta ja leikkelettä viikoksi tai että "Trulli nöyryytti Kovalaista".

Vielä ehtii mukaan iltaohjelmaan.

Viisi syytä vastustaa ydinvoimaa:

1. Ydinvoiman lisärakentaminen tähtää sähkön vientiin ja vesittää sähkönsäästösuunnitelmat, joihin Suomenkin tulisi pyrkiä
2. Ydinvoimalla ei juuri vähennetä päästöjä
3. Ydinvoimaan liittyy aina riskejä ja jo nykyinen uuden ydinvoimalan rakentaminen on viivästynyt vuosilla, ollut virheitä ja ongelmia täynnä sekä ylittää hurjasti budjettinsä
4. Ydinvoima ei tuo työpaikkoja Suomeen ja suomalaisille, kuten kestävät energiaratkaisut tekisivät.  Ydinvoimateknologia ovat ulkomaista, samoin ydinvoimatyömaiden työntekijät, jotka ovat halpaa ja usein epäpätevää ja kielitaidotonta, joka lisää riskejä
5. Ydinvoiman rakentaminen nostaa suomalaisten sähkölaskuja, eikä se nykypäivänä enää siis ole millään tavalla laskettuna "halpaa sähköä"

Paljon hyviä artikkeleita ydinvoimasta ja politiikasta Vaiheisen ajankohtaisessa blogissa.

Lue tuoteseloste!

Taas saatoin ilahtua, että en syö juuri koskaan valmisruokia tai eineksiä. Joka tapauksessa jokaisen tuotteen tuoteseloste eli ainesosaluettelo on syytä lukea. Ruokatuotteen tuoteselosteessa tulee mainita tuotteen ainesosat järjestyksessä suurimmastä määrästä pienempään. Itse vältän muun muassa kaikkea, jossa on gluteenia (eli vehnäjauho ja gluteenia sisältävät muut viljat ja aineet). Olen myös yliherkkä aromivahventeelle eli natriumglutamaatille (E621), jota löytyy lihavalmisteiden (leikkeleet, kebabliha ym.) lisäksi mitä yllättävimmistä paikoista kuten mausteista, chipseistä, liemikuutioista, laitosruoasta, itämaisista ravintoloista (varsinkin kiinalainen ruoka) ym. Saan siitä kasvo-oireita eli kasvoni ja silmäni turpoavat, alkavat punoittaa ja mahdollisesti kutista.

Ilta-Sanomat kertoo tänään, että ainakin Atrian ja HK:n "jauhelihapihvit" ovatkin todellisuudessa pääasiassa kanannahkaa ja -lihaa. Kukapa ei haluaisi syödä kanannahkaa ja kamaraa, nam! Tuoteselosteita lukiessa huomaa, että tuotteissa on mitä kummallisimpia ainesosia, joista lihaa loppujen lopuksi aika vähän. Ehkä sittenkin kannattaa ostaa se liha ihan lihana ja valmistaa ja maustaa se itse? Valmismarinaditkin ovat täynnä E-koodeja ja muuta turhaa täyteainetta, lisäävät painoa joten itse lihaa loppujen lopuksi on vähemmän ja todellinen lihan kilohinta paljon suurempi. Ja onhan myös uutisoitu, että marinoiduissa tuotteissa liha on usein vanhempaa ja huonolaatuisempaa.

Minäkin menen välillä halpaan. "Tumma suklaahan" on terveellistä (tosin raakasuklaatahan sen oikeasti kai pitäisi olla, jotta hyödyllisiä aineita ei olisi kuumentamalla tuhottu). Vilkaisinpa kerran syömäni Brunbergin ("hyvä brändi" pisti jotenkin luottamaan?) maidottoman tumman suklaan tuoteselostetta: "Sokeri, kovetettu kasvirasva, vähärasvainen kaakaojauhe, emulgointiaine (soijalesitiini), aromi (vanilliini), suola". Sokereita 47g/100g, rasvaa 34 g, joista 33 g tyydyttyneitä. Ei taatusti mitään terveysruokaa, lähes pelkkää sokeria ja haitallista kovetettua kasvirasvaa, pois hus! Rainbow'n tumma suklaa näyttää yllättäen jo asiallisemmalta, ei hyvältä tosin sekään. Meidän kylän kaupoista ei oikeata tummaa suklaata saakaan. Tilasinkin netistä raakakaakaoaineksia ja ajattelin tehdä itse suklaata, sen pitäisi olla suht helppoakin.

Nykyään käytän lähes yksinomaan ruoka-aineita, joissa ei tuoteselostetta ole eli vihanneksia, hedelmiä, marjoja, tuoretta kalaa jne. Vastikään lisäsin erittäin terveelliset ja mm. syöpää ehkäisevät levät mukaan ruokavaliooni. Ja vihersmoothieiden, salaattien, raasteiden, keittojen ym. tekeminen on vieläpä niin älyttömän helppoa ja nopeatakin, kivaa. Höyrykeitin on muuten ihan mainio, eilen taas höyrytin kalaa ja luomuhirssiä salaatin sekaan. Ja kaikkein parasta on se hyvä olo, joka hyvän ruoan jälkeen tulee niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Päivän pieni ilo: olen saanut viime päivinä parikin kivaa sähköpostia blogistanian tiimoilta :).

Luontaisedut

Maalla asumisessa on paljon puolia, ja minä kestän hyvin pimeyden, kylmyyden ja vedon, mukavuuksien puuttumisen ja sen sellaisen, mutta yhtä en kestä: hiiret! Kuten jotkut varmaan muistavat, talvella täällä asusti kanssamme tietämättäni monta viikkoa ainakin kaksi hiirulaista, jotka varastivat mantelit ja koirien nappulat. Sittenhän loukutin ne elävänä ja heitin pellolle.

Toissa yönä (valvoin taas ihan liian myöhään) yhtäkkiä kuului rämähdys ja tömähdys - ylhäältä! Koirat ryntäsivät huoneen kulmassa olevan pönttöuunin luo, sieltähän se ääni kuului, mutta korkeammalta. Nousin seisomaan tuolille ja katsoin pönttöuunin päälle. Sieltähän minua tuijotti Iso Hiiri Herhiläinen! Perkules! Karjuin ja huusin, osoittelin koirille, tuolla, tuolla se on! Isokoira katsoo ylös, juu, mutta mitä luulet meidän tekevän... Karkuunhan se hiiri lähti, takaisin vintille samaa tietä mistä oli tullutkin. Kieltämättä yöllä ei meinannut uni ihan helposti tulla...

Eilen yritin tukkia aukkoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Pönttöuunin päälle huoneen ylänurkkaan ei oikein yletä millään, puhumattakaan että sinne pääsisi työkalujen kanssa. Lista on vinossa, rakoilee ja siihen on kaiverrettu iso reikä. No, tukittu on quick-and-dirty -menetelmällä, katsotaan sitten myöhemmin josko paremmin tekisi... Viime yönä hiiri yritti epätoivoisesti päästä taas sisään, rapisutti ja kaiveli raivoisasti, mutta eipäs päässyt! Jes.

No, hiirten vierailuista jäi kuitenkin ikäviä jälkiä. Vasta muutama viikko sitten ilmojen lämmettyä alkoi sisällä haista oudolle. Kun lattian tasalla ei olekaan enää kylmäkaappiolosuhteita vaan sielläkin on lämmintä, alkaa se "Tassun" varoittelema hiirenkusenhaju haista, yök, onko tilanne tosiaan näin paha... Kaikki ulos ja pesuun. Eräässä lipaston laatikossa, joka oli ollut raollaan ja lähes tyhjä koko talven löytyi ensin hiirenkakkaa - juuri kun olin täyttämässä sitä puhtailla alushousuilla. Tarkemmin tutkittuna laatikon takanurkka oli täynnä niitä koirannappuloita ja parit alushousut nakerrettu reikäisiksi. Kiva. Missähän se mantelikätkö on...


Päivän pieni ilo: naapurin emäntä halusi lahjoittaa minulle ylimääräisiä sammalleimun pistokkaita ja istutimme ne yhdessä kivien lomaan.

Paras valo

Luultavasti ei ole mitään kauniimpaa

kuin kesäajan viistosti laskevan auringon kultainen valo

paitsi se, kun saa rauhassa metsästää vesimyyriä

ja sotkea itsensä perin pohjin

Päivän pieni ilo: Muistatteko "Onnellisen miehen"? Sain Pekka Pukemalta tänään sähköpostia! Hän oli löytänyt kirjoitukseni ja halusi kiittää. Ihanaa!