Hyvää juhannusta!

Vitsit, että on kiva fiilis. Olen paahtanut hulluna töitä puolitoista viikkoa putkeen, syvästi innostuneena ja aikaan saaden. Nyt on aika rauhoittua (tein äsken vain vielä pari pientä juttua...) ja pysähtyä. Olla ulkona, syödä ja juoda hyvin, nauttia kesästä ja lämmöstä, saunoa, kalastaa, mennä saareen ja paistaa makkaraa, niittää pihaa, ulkoilla ja ties mitä vielä.

Hyvää juhannusta kaikille, nautitaan elämästä ja ollaan tässä hetkessä, nyt!

Päivän pieni ilo: maatilatorille oli tullut toivomaani kirnuvoita luomuna. (Margariineja en enää syö, niin paljon olen niistä lukenut...)

Työ ja lepo

Mielessä monta ajatusta, josta kirjoittaisi, mutta ei osaa tai halua päättää mistä. Tai oikeastaan ei jaksa keskittyä syvemmin, kattavasti mietiskellä, kun nyt vain hetken rauhassa, levossa mieli. Aivot ovat raksuttaneet raskaalla kuormalla ja se tuntuu. Nyt irrotan, hengitän syvään.

Olen taas koodannut, pähkinyt, asentanut, testannut ja rakentanut monta päivää. Jatkanut epäselvyyksistä  ja haasteista huolimatta. Oppinut ja onnistunut. Sitkeä olen kun jostain pidän ja innostun, se täytyy sanoa. Aika menee huomaamatta, ei malta edes saunaa lämmittää ja pian onkin hurahtanut taas jo 12 tuntia koneen ääressä. Taitaa olla sitä flow-tilaakin mukana. Nyt alkaa olla jo aika valmista.

Välillä painaa hulluna, välillä haahuilee ja on ilmassa. Niin ihmisen pitäisi saada tehdä, paahtaa ja palautua. Tajusin, että työssäni meidän oletettiin uurastavan näin joka päivä, joka kuukausi, joka vuosi. Väsymättä, palautumatta, lepäämättä. Koneena. Tuntien syyllisyyttä ja häpeää siitä, ettemme koskaan riitä. Mieluiten ylipitkiä päiviä ja tietysti korvauksetta. Eivät lyhyet viikonloput ja lomat riitä palauttamaan tasapainoa.

Eikä se paahtaminen edes auttanut, tuottanut tulosta, koska aina oli liikaa töitä, "taskejä", asioita jotka vaativat välitöntä reagointia. Aina oli liian vähän aikaa, resursseja, työmääräarviota, katetta, tuloksia. Ei ollut todellisuudessa mahdollisuutta tehdä hyvin, kunnolla, onnistua. Toiset myivät halvalla ja huonosti, että saivat bonuksensa ja myyntilukunsa ja se projektipäällikkö ja projektitiimi sitten kärsivät nahoissaan mahdottomien tehtävien edessä.

Ei ihme, että uupuu. Vain sairas tai hullu ei uupuisi. Tai psykopaatti tai narsisti, joita uraohjuksissa kyllä riittää. Mutta he harvoin raatavatkaan, ovat hyviä teettämään työt muilla ja selviävät kaikesta puhumalla.

Nyt alkaa pää olla kunnossa mutta pesämuna vähissä. Samaan entiseen en halua palata, en sitten millään, raastamaan sieluani. Uskon, haluan uskoa, että toinenkin tie on.


Päivän pieni ilo: kaapista löytynyt hyttysmyrkky oli tosiaan iso ilo, ovatpa hyttyset ärhäköitä ja niitä on paljon!

Gone fishing

Oltiin pikkukoiran kanssa kalassa. Sillä oli upouudet pelastusliivit, joista se ei ollut moksiskaan. Se taitaa olla laivakoirien sukua.

Eihän me mitään kalaa saatu. Ei edes vähääkään napannut. Vaikka käytiin keskellä kaislikkoakin, ja tietty reunassa. Ja siellä sun täällä.

Onneksi oli pipo ja hanskat mukana, oli jo myöhä ja viileä. Koira värisi tuulessa. Koko järvi oli ihan tyhjä.

Oli silti nöyrästi mahtava olo. Kuin olisi melkein kuin oikea kalastaja. Tai ainakin me haisteltiin tuulta ja vettä. Oltiin just siinä, silloin.

Lip lap lainehilla

"Haaveilla on tapana toteutua (joten ole tarkkana mitä toivot)", sanotaan. Ja näinhän siinä kävi! :)

Laitoin haavebloggauksen jälkeen isälle sähköpostia, josko hän tietäisi, mistä voisin löytää veneen. Vastaus olikin yllättävä: jutellaan, kun tulet Helsinkiin. Hämmästyttävää kyllä, hän oli valmis harkitsemaan purjeveneensä luovuttamista huomaani.

Mietin asiaa ennen reissuani. Ja yhtä hämmästyttävää oli, että huomasin, etten haluakaan kuitenkin aika isohkoa ja jokavuotista hiomista ja lakkausta, huoltoa, talvehtimispaikkaa, traileria, laituripaikkaa sekä hyvää purjehdustaitoa vaativaa puista purjevenettä. Tuntui jotenkin liialta, juuri nyt remontin ja muun muutoksen vaiheessa. Vaikka samaan aikaan hieman ihmettelin, että kannattaako tämä tilaisuus tosiaan nyt päästää ohi (koska vene on myynnissä), kuuntelin sisäistä ääntäni enkä halunnutkaan Götegorgs Ekaa. Pikkuruinen jolla olisi ihan hyvä vaihtoehto alkaa veneily ja kalastus ja katsoa miten paljon siitä innostun. Siispä hain jollan viikonloppuna Hangosta, se menee mukavasti auton katolla, pieni ja kevyt kun on.

Tänään sitten ensi kertaa vesille! Onhan se pikkuinen (pituus n. 2 m) ja hassu, mutta pääseehän sillä veden päälle. Törsäsin sitten kuitenkin sähköperämoottoriin (kun niin halvalla sai!)... Akun ja akkulaturin kanssa rahaa meni muutama satanen. On hankittu myös pilkki, haavi ja muita tarpeita. Tänään ajoin lähisaarelle geokätköä hakemaan. Kätköä ei harmi kyllä löytynyt, mutta muuten oli mukava ensimmäinen retki. Takaisin tullessa tuuli oli vähän yltynyt ja tuntui oikeasti siltä että oli vesillä, kivaa! Juuri kun rantauduin, tuli pieni sadekuuro ja rantaan muodostui iso, täydellinen sateenkaari :).

Onkimis- ja pilkkivinkkejä otetaan mielellään vastaan! Olisipa hienoa kalastaa omat kalat. Ja miten se kala nyt sitten tapetaan kaikkein eettisimmin...?

Päivän pieni ilo: minulle järjestyi venepaikka kyläläisten venerannasta aika läheltä, joten sekin huoli on ohi.

ps. tämän postauksen kuvathan sopivat hyvin valokuvatorstain haasteeseen "matkan varrella", joten lisätään nämä kuvat sinnekin.

Totuttelua

Helsingissä ollaan. Täällä on nyt viikko totuteltu uuteen äidin perheenjäseneen, pieneen karvaiseen kissanpentuun. Nyt jo ollaan usein samassa huoneessa ja haistellaan, vähän pusketaankin. Syödään nätisti vierekkäin kaikille annettavia raksuja. Tosin terrieriä pidän vielä hihnassa, koska vaikka se rakastaa kissoja on se myös terävä ja puolustaa itseään salamanopeasti. Ja pentu taas on herkkätassuinen ja saattaa sähistäkin, tosin enää harvemmin. Sähellyksen ja tappelun mahdollisuus on siis kuitenkin olemassa. Rohkea kissanpentu on, tuli alusta asti koiria kohti ja sähisi, ei väistänyt tai paennut. Olisihan kissa ihana, huoh.

Totuttelua on varmasti äidilläkin. Painostin (ihan lievästi vain... ;) ostamaan tehosekoittimen ja smoothiet maistuvat! Olemme myös ulkoilleet, sosiaalistaneet koiria ostoskeskuksessa, käyneet veljellä ja syöneet hyvin ja terveellisesti. Toivottavasti tästä on apua uuteen terveellisempään elämään, varsinkin jos äiti joutuu leikkaukseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kiva kun

Kiva kun

• kaupunkireissulla sain kaikki asiat hoidettua
• pikkusiskon ylioppilaslahjaksi toivoma valokuvasuurennos valokuvastani onnistui tosi hienosti, kehystettynä ja paspatuurin kanssa
• löysin kirpparilta tyylikkään, ajattoman ja hyväkuntoisen "pikkumustan" 5€:lla
• kangaskaupassa oli ihana nainen, joka antoi minulle paljon hyviä ompeluneuvoja ja tokaisi sydämestään "voi kunpa olisimme naapureita, niin näyttäisin sinulle kädestä pitäen!". Olisin mieluusti ottanut hänestä naapurin, hänessä oli hyvät energiat.
• juttelin pitkään luontaistuotekaupan myyjän kanssa ravinnosta, voikukista, happo-emästasapainosta ja sen sellaisesta
• kaupassa oli luomusitruunoita
• olen nyt ihan täysin vakuuttunut siitä, että lyhyet hiukset ovat just hyvä minulle
• minua tituleerattiin toistuvasti nuoreksi ja hoikaksi (täytän 44 v.)
• kehystämön nuori kesätyöntekijänainen oli äärimmäisen kohtelias, palvelualtis ja herttainen. Jossain vaiheessa sanoin hänelle, että ei minua tarvitse teititellä. Teititteli vahingossa edelleen.
• kasvisten ja vihreän syönti näkyy positiivisen mielialan lisäksi naamassa!
• olen saanut vuorokausirytmit kuntoon, ainakin melkein
• muistan spontaanisti tehdä syvähengitysharjoituksia usein ja missä vain
• komposti on herännyt
• on vähän niin kuin sellainen tekemisen meininki
• on kesä

Päivän pirtelö: 1 banaani, 1 päärynä, 1 kiiwi, sellerinvarsia, erilaisia salaatteja, 1/2 luomusitruuna kuorineen, pala inkivääriä, neitsytoliiviöljyä, auringonkukan- ja seesaminsiemeniä, tuoreita yrttejä (basilika, salvia, rakuuna, rosmariini), 1 tl viherjauhetta, huiskaus lucumaa, suodatettua vettä.

Päivän pieni ilo: leikin koirien kanssa lenkillä ja meillä kaikilla oli hauskaa.