ARVONTA suoritettu & PUOTI avattu!

Vihdoin on aika suorittaa kauan odotettu arvonta. Kiitos kaikille osallistujille, myös ihanista kommenteistanne, niistä tulee ihan mahdottoman hyvä mieli!

Koska olen viherpiiperryksestä ja oravanpyörästä hyppäämisestä huolimatta myös aikamoinen nörtti (sitä et tiennytkään, vai!?) arvonta suoritettiin satunnaisnumerogeneraattorilla.

Ja voittajiksi arvottiin seuraavat kaksi osallistujaa:

1. hoya
2. hiutale

Palkinnoksi voittajat saavat vapaasti valita yhden tuotteen uudesta pikku puodistani maamaa.fi:

Tutustu uuteen puotiini!

Lisäksi pakettiin laitetaan jotain muutakin pientä mukaan. Voittajat, ilmoittakaa sähköpostilla (posti@pellonpientareella.com) minkä tuotteen haluatte - ja pitäkää kiirettä, kirjoja ja avaimenperiä on vain yksittäiskappaleita.

Muidenkaan ei tarvitse jäädä ilman suloisia korvakoruja, hurmaavia puisia avaimenperiä tai hyviä kirjoja, vaan käykäähän tutustumassa puotiin ja tuotteisiin!

Ostamalla puodistani tuet samalla tätä vaatimatonta eloani irti oravanpyörästä. Ja tällä hetkellä minulle on yksi asia tosi tärkeä: yritän kerätä rahaa ravintoneuvojan opintoja varten! Siinä jokainen sentti ja euro on kullanarvoinen.

  

Haluatko oman verkkokaupan helposti ja edullisesti, ilman lisenssimaksua, kalliita kuukausimaksuja tai muita mittavia investointeja? Teen myös verkkokauppa- ja muita webbitoteuksia yli kymmenen vuoden IT-alan kokemuksella. Katso puotiani ja ota yhteyttä! Verkkokauppaohjelmisto on todella monipuolinen, täysverinen verkkokauppa mm. Paypal-maksutavalla, vapaasti säädeltävillä postimaksuilla myös maittain ym. ym.

Kauppa voidaan integroida myös olemassa olevaan blogiin, joten helpommaksi tämä ei voi muuttua!

Onnea voittajille ja aurinkoista päivää kaikille!

Oman maan pirtelö

Onhan tämä jotenkin mukavaa, tuntuu hyvältä, näin ihminen on aina elänyt, maasta ja luonnosta. Tuntee olevansa aidosti olemassa, kun saa aamupirtelöön aineksia omalta pihalta:

- pari pientä raparperin vartta
- villivattuja pihan laitamilta
- ensimmäisiä kypsyneitä karviaismarjoja (niitä tulee ja paljon!)
- kasvimaalta retiisejä lehtineen
- kasvimaalta salaattia ja muutama basilikan lehti
- pari tuoretta salvian lehteä
- naapurilta saadusta itse kasvatetusta kurkusta 1/3
- seesamin- ja chia-siemeniä
- 3 tl neitsytkookosöljyä, ripaus lucumaa, ihan vähän raakaruokosokeria
- oman kaivon suodatettua vettä

Maistuu... jännältä, terveelliseltä ja - hyvältä!


Päivän pieni ilo: äiti oli siskonsa kanssa kävellyt eilen edestakaisin terveyskeskukseen haavahoitajan luokse, yhteensä 4 km!? Ja tänäänkin olivat lähdössä kävellen, vaikka bussikin menisi. Vau! (Meidän äiti ei siis todellakaan ole ollut mikään kävelijä. Hän pääsi pois sairaalasta siis viime torstaina.)

Aamulla Helsingissä

Aamulla juoksen ympäri peltoja. Ympäri peltoja juoksen, Helsingissä.

Nyt näen lintuja, paljon lintuja.
Ne istuvat langalla, kyyhkyset kuin pyyt. Tolpan nokassa, pensaassa, pienemmät ja isommat.
Ne näyttäytyvät minulle tänään, tänään huomaan linnut.

Ilman lintuja me emme ole mitään.


Pihlajassa pieni keltainen läikähdys, vain pieni, vielä on kesää vihreän sylin täydeltä. Miten onnekas olenkaan, kun saan juosta ympäri peltoja Helsingissä.


Heräsin merkitsevään uneen, siinä oli merkkejä. Sain kuulla Näkijöiltä Asioita, joita minun oli hyvä juuri nyt kuulla. Sain sydämen täyteen Voimia ja Uskoa, Tietoa siitä, että Tieni ja suuntani nyt on oikea, uuteen.
Kiitän syvästi.

Pannulla haudutettua lohta mangoldi-minttupedillä

Täällä Helsingissä yksi mukava puoli on se, että valikoima on pikkukylää paljon laajempi. Kauppakeskuksen käytävällä oleva vihannespuoti myi kaikkea mielenkiintoista edullisesti. Matkaan lähti mm. reilu nippu mangoldia (ei, en tosiaan tunnistanut sitä enkä tiennyt yhtään miten sitä voisi käyttää) ja iso nippu tuoretta minttua. Innostuin kokeilemaan omaa luovaa reseptiä ja siitä tuli oikeastaan... aika herkullista, uuden makuista (minulle) ja jotenkin tyylikästä (heh, hyvä olla vaatimaton, vai mitä ;).

Laita kannellinen (wok-)pannu liedelle keskilämmölle (3-4). Laita ohuet lohiviipaleet pannulle, jossa on sulatettua kirnuvoita (olisin laittanut neitsytkookosöljyä, mutta en löytänyt sitä äidin luota mistään) tai muuta kuumuutta kestävää (luonnollisessa olotilassa olevaa) rasvaa. Laita kansi päälle ja hauduta kalaa jonkin aikaa nahkapuoli päällä.

Revi, leikkaa saksilla tms. mangoldin lehdet, samoin tuoreen mintun lehdet. Lisää silppuun valkosipulia ja tämän kauden sipulia maun mukaan. Lisää mahdollisesti muutakin jääkaapissa olevaa kasvista tms. Itse laitoin sekaan vielä pian huonoksi meneviä ituja, vaikken niitä yleensä kuumenna. Lisäksi viipaloin sekaan oliiveja.

Käännä kalat nahkapuoli alaspäin ja lisää minttu-mangoldisilppu ym. pannulle, sekoita silpun sekaan pannussa olevaa rasvaa. Lisää esim. sitruunamehua, mustapippuria ja ruususuolaa. Voit myös laittaa mukaan halloumi-, feta- tai muuta (vuohen- tai lampaan)juustoa (minulla oli halloumia). Laita kansi päälle ja anna hautua jotain minuutteja. Sekoita välillä. Älä anna pannun kuumeta liikaa, etteivät kalan omega-3:t mene pilalle tai ruoka käristy. Hauduta maun mukaan siten että kala on kypsää ja silppu sopivan tuntuista.

Nauti luonnon omista aromeista ja mauista! Mangoldi on tosiaan tutustumisen arvoinen kasvis ja minttua voisi käyttää useamminkin. (Eikä hyvä ruoka tarvitse E-koodeja, valmismarinadeja, lisä-, säilöntä- tai ravintoarvoltaan tyhjiä täyteaineita.)

Päivän pieni ilo: äiti voi hyvin, vaikka joutuikin edellisen kirjoituksen jälkeen vielä uuteen vatsaleikkaukseen, koska edellinen leikkaushaava mäti, tikkejä poistettiin ja lopulta haava (vatsakalvo) repesi. Huoh. Eilen joka tapauksessa jo naurettiin hysteerisesti (ei saa nauraa, sattuu mahaan!) ja on käveltykin jo käytävällä, letkut on poistettu käsistä ja lääkkeetkin saa jo ottaa enimmäkseen suun kautta. Jospa jo kohta tämä koettelus olisi ohi!

Kesä ja kiva jatkuu

Huh hellettä. Yritän päästä takaisin Helsinkiin tänään. Äiti on edelleen sairaalassa ja tulee olemaankin varmaan vielä jonkin aikaa. Tila on kuitenkin vakaa, pikku hiljaa toivutaan.

Jatkan edellistä "Tänä kesänä on kivaa kun...." -haastettani, ainahan sitä voi keksiä uusia asioita. Sivupalkista voi napata haasteen bannerin ja linkittää haastesivulleni, olisi hauskaa jos sinne tulisi enemmänkin vastauksia. Niitä on ollut tosi kiva lukea, tulee hyvälle mielelle.











Tänä kesänä on kivaa kun...

• voi juosta ja suihkutella oma pihalla vaikka alasti jos haluaa. Alan ymmärtää nudistien pointin...
• hyttysiä on nyt vähemmän? Ja ne toimivat hyvinä kirittäjinä iltalenkillä, pakko pitää vauhtia etteivät hyttyset pysy perässä...
• sain HESYn kautta äidin kissoille hoitopaikan, joten hänen ei tarvitse siitä enää kantaa murhetta
• voi käydä kilometrin päässä pienellä lammella alasti uimassa eikä pyyhettäkään tarvitse kun kuivuu muutenkin hetkessä
• herneentaimet nousevat sittenkin
• haaveilen eräistä tosi mielenkiintoisista opinnoista (onks tää se mun juttu?), joihin tosin ei ole varaa (ehkä sekin järjestyy jotenkin?)
• neitsytkookosöljy on erinomaisen makunsa ja paisto-ominaisuuksiensa lisäksi toden totta osoittautunut käytössä  myös hyväksi deodorantiksi, aurinkoöljyksi ja hiustenhoitoaineeksi/geeliksi. Paljon monipuolisempaa, luonnonmukaista, myrkytöntä ja runsaasti antioksidantteja sisältävää ainetta ei voine toivoa! Lisäksi siitä voi olla apua ihonhoidossa, painonhallinnassa, hiiva- ja kilpirauhasongelmissa, diabeteksen hoidossa, lemmikkien allergia- ja iho-ongelmissa ym.
• pieniä hassuja sammakoita pomppii joka puolella koko ajan
• aion ihan kohta  kunhan ehdin ommella sen ekan mekon, kankaita ja kaavojakin on runsain mitoin...

Päivän pieni ilo: Kävimme naapurin emännän kanssa lammella uimassa. Kumpikaan koirista ei valitettavasti ihme kyllä ui. Isokoira kellahti vahingossa veteen kieriskellessään sammaleessa kun olin sitä kastellut, se näytti hauskalta ;). Pikkukoira kahlasi lähemmäksi uimaria ja joi hulluna vettä kuin vedenpinnan saisi juomalla alemmaksi ja voisi edetä lähemmäksi ihmistä kastumatta liikaa...

Tänä kesänä on kivaa kun... (haaste)

Olen viime aikoina entistä paremmin ymmärtänyt miten tärkeätä on nähdä ympärillään positiivisia asioita ja olla kiitollinen. Vaikka välillä elämä painaa maahan ja pelottaakin. Kirjoitin asioita, jotka tänä kesänä, nyt tai aikaisemmin tuntuivat kivoilta.

Ja tästähän saa samalla haasteen, eli listaa sinäkin asioitasi otsikolla "Tänä kesänä on kivaa kun..."! Laita kommenttiin merkintä, jos olet mukana. Haasteeseen saa tietty pyytää kaikkia mukaan.

Tänä kesänä on kivaa kun...

• nyt kaikki kukkii ja tuoksuu ja joka paikassa on perhosia
• olen oppinut katsomaan asioita kauempaa ja korkeammalta, ja hyväksymään sen mikä on
• koirista on tullut todellisia kumppaneita, jotka viihtyvät lähelläni, eivätkä ne enää aktiivisesti "harrasta" karkailua
• äsken sisään lentänyt lintu pääsi omin avuin vahingoittumatta ulos
• minulla on oma kasvimaa!
• minusta tuntuu että olen vihdoin aika lailla toipunut burnoutistani ja on kiva tehdä asioita ja suunnitella tulevaa
• olen kävellyt paljon paljasjaloin ja ottanut ohuet neopreenitossut paljasjalkakengiksi juoksuun
• en ole nähnyt yhtään kyykäärmettä!
• olen nähnyt hirvien juoksevan pellolla
• sain pienen jollan ja venepaikan
• naapurin emäntä halasi minua tänään ja kiitti kauheasti viikonlopun kastelusta, vaikka hänhän on koko viikon kastellut minun kasvimaatani
• olen nauttinut sekä kaupungista että maaseudusta
• olen vihdoin alkanut käyttää mekkoja ja löysin pari kivaa mekkoa kirppariltakin
• (Hesasta) löytyi hyvä kampaaja
• tein äsken ex tempore tosi hyvää raakakasviskeittoa, ja koiratkin ahmivat sitä
• pohjavireeni ja mielialani on enimmäkseen rauhallinen ja onnellinen
• äidin uusi kissanpentu on niin rohkea ja mukava
• meillä oli kiva ilta veljen kanssa ja juttelimme paljon
• muistan taas, miten rakastankaan vanhoja isoja puita, ja nautin pihan vaahteroista
• nyt ei tartte lämmittää torppaa!
• uskon, että äiti tuosta kyllä toipuu, pikku hiljaa
• vesi on riittänyt kaivossa
• polttopuut ovat kuivuneet ja naapuri lupasi niille tilaa halliinsa
• minusta tuntuu, että olen siellä ja siinä elämässä, missä juuri nyt kuuluukin olla

Katellaan

Tulin lauantaina aamuyöstä kotiin koirien kanssa muutamaksi päiväksi. Teen töitä urakalla, hoidan paperiasioita ja kastelen viikonloppumatkalla olevien naapureiden kasvihuonetta ja kesäkukkia. Naapurin emäntä oli kastellut koko viikon kasvimaatani, ja siellähän pönöttää komea rivi retiisinlehtiä, sipulit voivat hyvin ja keräsalaattikin on alkanut nousta. Tomaatit kukkivat, en tiedä ehtivätkö ne valmiiksi ennen syksyä. Porkkanat taitavat olla tähän aikaan vuodesta enää koristeita, eikä herneistäkään kovin moni ollut noussut. Kylvin vielä rivin lehtisalaattia. Ennen paluuta Helsinkiin harvennan vielä retiisit ja syön lehdet - niissä on paljon ravinteita ja ne sitä paitsi maistuvat tosi hyviltä!

Jotenkin hellyyttävän ihanaa oli huomata, että naapuri oli myös kasannut sikin sokin pilkkomista odottavia polttopuitani siistiin kasaan sekä niittänyt erään heinän seasta komeasti nousseen  kukkaryhmän (alkuperäistä kasvustoa) ympäriltä heinät pois. Se on sitä hiljaista välittämistä, hengessä mukana olemista.

"Sattumalta" (sattumia ei ole!?) tutustuin muutama viikko sitten siihen aiemmin mainitsemaani fiksuun naiseen, joka on myös sairaanhoitaja. Häneltä olen saanut tietoa, vinkkejä ja tukea, josta olen erittäin kiitollinen. Sekä äidin, veljen että minun mielialani parani roimasti eilen, kun saimme kuulla, että tulehdusarvot ja hapenottokyky ovat nyt jo aika hyvällä tolalla. Keuhkoveritulppien hoito vaatii edelleen tarkkaa seurantaa. Kyllä tämä tästä! :)

Pikkukoira neuvoo meitä kaikkia näin: "Aamulla ulos mennessäsi ota hetki aurinkoa saadaksesi annoksen D-vitamiinia. Sen jälkeen pysyttele varjossa ja varo UV-säteilyä, älä polta itseäsi. Juo paljon, ja tarvittaessa pyydä kaveria kaatamaan päällesi vettä kastelukannulla."

Päivän pieni ilo: äidin luona ollessamme kaikki eläimet ovat jo yhtä isoa laumaa ja tulevat toimeen mainiosti.

Elämän hento lanka

Helsingissä eivät äidin asiat menneet niin kuin piti. Maanantainen paksusuolen tähystys ja kasvaimen poltto vaikutti ensin onnistuneen, mutta seuraava päivänä mentiinkin jo ambulanssilla päivystykseen. Vatsakalvon tulehdus, reikä paksusuolessa. Vatsa leikattiin, reikä tukittiin ja umpisuoli poistettiin. Nyt on lisäksi nestettä keuhkoissa (happinaamaria pidettävä), ja veritulppia keuhkoissa, ehkä muuallakin.

On tullut mietittyä läheisten tärkeyttä, elämän hentoa lankaa ja sitä, että elämässä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. On pelottanut, ja tietysti yrittää olla reipas ja positiivinen äidin kanssa.

Lääkärit ovat tehneet jo monta virhettä. Suoleen poltettiin reikä. Kotiuttamisohjeet jäivät antamatta kokonaan, suullisesti ja kirjallisesti. Mistä maallikko tietää, että suoleen voi tulla reikä ja kipujen ilmettyä on välittömästi lähdettävä päivystykseen? Me nukuimme yön yli, kunnes kivut olivat jo kovat.  Jos en olisi ollut täällä äidin kanssa, en tiedä mitä olisi tapahtunut. Päivystyksessä aloitettiin antibioottien antaminen pari tuntia liian myöhään, koska leikkaavan kirurgin suullinen määräys oli jäänyt jonnekin matkalle. Eikö henkilökunnalle (jota kuitenkin pörräsi sängyn ja monitorin luona jatkuvasti) tule itse mieleen kysyä, että miksei antibiootteja anneta vatsakalvon tulehdukseen, kun potilaan tila on kriittinen?

Luottamukseni julkiseen terveydenhuoltoon ei varsinaisesti ole kasvanut tällä viikolla. Henkilökunta yrittää parhaansa ja on enimmäkseen hyvin ystävällistä, mutta sitä on (varsinkin näin kesäaikaan) liian vähän ja prosessit mättävät, koska inhimillisiä virheitä tuntuu tapahtuvan koko ajan. Kaikki on todella hidasta, eikä potilaalle tai omaisille kerrota mitään, ellei osaa kysyä ja vaadi tietoa.

Soitin äsken lääkärille. Hän ei tiennyt mistään mitään, koska paperit olivat potilaan mukana alaraajaultraäänitutkimuksessa (jaa, mikäs se sähköinen potilastietojärjestelmä sitten on, tulostettunako se tieto vain kulkee...), "enkä ole nähnyt potilasta tänään". Kysyin tilannetta eilen. "En ole nähnyt potilasta koskaan". Soitan taas uudestaan myöhemmin. Minulla ei ole vieläkään kuvaa siitä, miten vakava tilanne oikeasti nyt on. Silmämääräisesti äiti näyttää kuitenkin voivan suhteellisen hyvin, ainakaan välitöntä hengenvaaraa ei näyttäisi olevan.

Uskon, että tästä vielä toivutaan. En vaivu epätoivoon, murheeseen tai pessimismiin. Mutta en tiedä, ja mitä vain voi sattua.


Päivän poiminta: Ärsykeähky uhkaa aivojasi. Moniajo ei ole aivoille luontaista, eikä jatkuva ärsyketulva tee hyvää. Tämä artikkeli on suoraan entisestä elämästäni, ja onhan siinä asioita, joita vieläkin pitää miettiä. Rajoita, lepää, palaudu - ajoissa.

Hektistä

Tässä on viime aikoina ollut niin vauhti päällä, ettei meinaa muka ehtiä blogiakaan päivittää. Juhannus meni mukavasti todellisissa aktiiviloman merkeissä. Oltiin tuntikausia veneilemässä, saariretkellä ja varsinkin kalassa (pohjaongintaa pilkillä, saaliina muutama särki...).Geokätköiltiin ja oltiin joella onkimassa (saaliina kauniita auringonlaskukuvia ja mielettömiä sadekuuroja).

Tehtiin minulle omenapuiden lähelle pienen pieni kasvimaa! Tuntuupa ihanalta :):) Laitan kuvia sitten, josko sieltä jotain vielä nouseekin. Onpa mukavaa istuskella kasvimaan viereen tuomallani penkillä, syödä voileipiä, koiratkin viihtyvät kun ei aina tarvitse olla pihalla tarhassa. Sormet ja varpaat mullassa on hyvä olla. Vedin keppien väliin narut istutusrivin yli, joka sekä estää koiria haahuilemasta kasvimaalla että näyttää minulle, missä sapuskan pitäisi itää. Jänskää!

Olen aloittanut yhteistyöprojektin erään hyvin mielenkiintoisen ja mukavan naisen kanssa, siitä sitten lisää myöhemmin kun homma alkaa olla kasassa.

Voikaahan hyvin ja nautitaan kesästä.


Päivän pieni ilo: olen nyt jo kaksi kertaa nähnyt hirven juoksevan ihan läheltä meidän pellolla. Aika komea otus.