Minä näen!

Sen lisäksi että näen luonnon kauneuden ja nautin, näen myös yhtäkkiä ilman lukulaseja!? Luen luonnonvalossa pientä tekstiä lehdestä ja huomaan ihmeekseni, että näköni on parantunut lähestulkoon entiselleen, ihan hurjaa!! Eiväthän ensimmäiset lukulasini mitenkään vahvat olekaan, mutta ilman niitä en nähnyt kunnolla lukea ja kännykänkin tekstin kanssa oli vaikeuksia, suttuista kaikki tyynni.

Ja mistä tämä ihmeenomainen näkökyvyn palautuminen voi johtua? No, olen muuttanut hieman syömistottumuksiani, osin Borgin oppien mukaan. Tässä yleistilanne nyt.

Olen:

• syönyt säännöllisesti ja riittävästi, eli PALJON enemmän kuin aiemmin, hyvällä omallatunnolla ja vapaasti (kuten Borg neuvoo)
• aineenvaihduntani on lähtenyt huimaan vauhtiin ja käyn mm. kakalla jopa monta kertaa päivässä (eikä muuten ole ummetusongelmia!)
• olen alkanut mielenkiinnosta merkitä kaiken ruokani ja juomani kalorilaskuri.fi:hin, ainakin toistaiseksi



• syön noin 2000 kcal/vrk, en rajoita syömistä vaan kuuntelen itseäni, haen luontaista nälän ja kylläisyyden tunnetta (joka onkin jo alkanut löytyä)
• kuitua tulee selvästi yli suositusten, lähinnä kasviksista, täysjyväleipää ei siis tosiaan välttämättä tarvita 
• kasviksiahan (sis. marjat, hedelmät) saa tosi helposti yli kilon päivässä, esim. vihersmoothiessa, salaateissa, ruoassa ja leivän päällä. Suositus puoli kiloa, 500 g on itse asiassa tosi vähän, yksi iso porkkanakin painaa jo 140 g. 
• samalla tulee varmistettua, että juon riittävästi vettä



• huomaan, että minun pitää lisätä huomattavasti proteiinin saantiani ja olenkin lisännyt sitä (ilmankos olenkin tällainen ripakinttu, olen koko ikäni syönyt liian vähän sitä)
• olen alkanut kokeilla taas maitotuotteita (sopivatko vai eivät, homogenoitu vai ei, testit käynnissä), mahdollisuuksien mukaan täysrasvaisina ja mahdollisimman alkuperäisinä, esim. luomu maustamaton jogurtti, luomupiimä ym. En syö mitään (koska ei tee mieli) maitotuotteita, missä on lisättyä sokeria tai makeutusaineita, tai lisä-, väri- tai mielellään säilöntäaineitakaan.
• olen alkanut syödä paljon luomukananmunia



• onko tämä mm. kananmunasta saamani A-vitamiini parantuneen näkökykyni takana? Vaiko syömäni voissa paistetut silakat? Kalaa ja kalaöljytabletteja olen syönyt jo tähänkin asti, samoin kasviksia.  Täytyypä tarkistaa myös, onko hämäränäkö (jossa ilmennyt heikentymistä esim. ajaessa autoa) parantunut.
• pitääkö olla tarkkana A-vitamiinin liikasaannin kanssa? Seurataan ja selvitetään.



• olen muutaman kuukauden syönyt luomukirnuvoita margariinin sijaan. Käyttämäni rasvat ovat siis luomukirnuvoi, neitsytoliiviöljy ja neitsytkookosöljy, sekä hiukan neitsytpellavansiemenöljyä vihersmoothiessa. (Maissi-, auringonkukka- ja soijaöljyjä en missään nimessä suosittele, niissä on ihan liikaa omega-6:sta suhteessa omega-3:een.)
• huonot/turhat, nopeat hiilihydraatit olen jättänyt jo aiemmin enimmäkseen pois eli sokeri (paitsi suklaassa ja salmiakissa...;), riisi, pasta, peruna; pullaa tai vaalea leipää en ole syönyt vuosiin (vehnäyliherkkyys, eikä muutenkaan maistuisi). Miksi syödä täysin ravinneköyhää verensokeria nopeasti nostavaa (ja lihottavaa, mm. diabetekselle altistavaa) mättöä, kun ne voi korvata ravinteikkailla ja terveellisillä kasviksilla ja hyvillä, maistuvilla rasvoilla? 100% ruisleipäkin kuuluu nopeisiin hiilareihin, ja yritän pitää sen määrän kohtuudessä (0-4 palaa päivässä).
• eineksiä tai pikaruokaa en juurikaan syö, joskus käyn gluteenittomalla pizzalla, ilman huonoa omaatuntoa
• nyt kun olen syönyt riittävästi (ja liikkunut kuten ennenkin) ja kun aineenvaihduntani on lähtenyt liikkeelle olen ilmeisesti saanut sen ns. "säästöliekin" pois. Rasvaprosenttini on laskenut 1% alle viikossa, kun se on tähän asti junnannut kuukausia paikallaan. Paino ei ole noussut, vaan ehkä hieman laskenut. Nämä tietysti voivat mennä vielä normaaliin vaihteluväliin, mutta ainakin suunta on oikea.

Aika mielenkiintoista, sanoisin. Ravinnolla on ihan mahdottoman iso merkitys kaikkeen olemiseemme.

Mitä kokemuksia sinulla on ravinnosta ja sen vaikutuksista terveyteesi, painoosi tai mielialaasi?

Päivän linkki: katsokaahan Raikaswebistä Antti Heikkilän ja Pekka Puskan videopätkät

Oma maa

On mielenkiintoista, miten ihminen voi juurtua ihan vieraaseen paikkaan, ensimmäistä kertaa elämässään.

Olen aina tuntenut olevani kotoisin "ei mistään" ja juureton. Pienenä vauvana muutto pois vanhempien kotiseuduilta, jonne jäivät kaikki sukulaiset. Sitten pääkaupunkiseudulle 4-vuotiaana. Yhteistä kaikille aiemmille asuinpaikoille oli se, että ne olivat merenrantakaupunkeja. Nyt asun kuivalla maalla sisämaassa.

Stadilaiseksi en vain koskaan oppinut, en muistanut katujen nimiä tai mihin raitiovaunuun piti hypätä. Parhaiten viihdyin runsaspuisessa Vantaan lähiössä lähellä Keskuspuistoa, jonne pääsi koiran kanssa vaeltamaan rauhassa. Sitä ennen tietysti boheemi Kallio kiehtoi, mutta kymmenen vuoden jälkeen oli pelkästään hyvä päästä sieltä pois. Ja suunta veikin koko ajan erinäisten paikkojen ja vanhojen vuokratalojen kautta kohti sitä ihan omaa vanhaa torppaa maalla.

Tänne nykyiseen paikkaani jouduin ihan "sattumalta". En tuntenut täältä ketään eikä seutu ollut tuttu. Mutta etäisyys, hinta ja talo olivat juuri sopivat. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki meni niin nappiin, että ei voi kuin ihmetellä, niin oli tarkoitettu. Tämä talo tuntui heti rakkaalta ja tämä on ensimmäinen paikka, jonka sydämessäni tunnen "kodiksi".

Olen myös oppinut rakastamaan ja tuntemaan näitä maisemia. Kalliot ja jäkälät tuolla, meidän ja metsäneläinten yhteiset polut, aavat pellot ja tutut ojat, autiot metsätiet, voimapaikka jyrkänteellä. Pikku hiljaa oppinut uusia reittejä ja paikkoja. Ensimmäistä kertaa tuttuus tuntuu kotoisalta, kuin olisi "omalla maalla".

Vasta nyt ymmärrän, mitä ihmiset tarkoittavat kotipaikkarakkaudella ja kaipuulla lapsuudenmaisemiin. Vieraastakin voi tulla koti. Mutta lopulta kuitenkin se tärkein koti on oma sisin, ja jos siellä viihtyy, viihtyy missä vain. Luonto on suuri koti. Olen kiitollinen, että nyt minulla on nuo kaikki.


Päivän pieni ilo: huussin paska-astia on taas vaihdettu. Helppoa kuin heinänteko!

Pimeät aamut

Pimeät aamut, minä nukun ja valvon yhtä pyrähdyksittäin kuin vintin rotta, rapistelen ja säntään.

Paljon olisi tehtävää, en halua hautautua, mutten torjuakaan. Yksi asia kerrallaan, sanon. Muista hengittää. Syksy vetoaa esteettiseen makuuni.

Lämmin yö oli pehmeä vieras, omenoita vielä puussa. Tämä aika on äänekäs, vaahterapuiden alla ratisee, saa koirat yöllä haukkumaan.

Raakalainen minä, tuhosin hiiriperheen pesän huussista, vilistelevät minä kiljun koirat ryntäävät ei saalista.

Ei tarvitse kuin isot vihreät maastohousut jalkaan, nahkatakki ja lyhyt tukka pystyssä ja keskiluokkaiset naiset tuijottavat kaupassa pelokkaina. Minä aina vain jaksan hämmästellä miten pienestä. Mekko ei pelota ketään.

Ja on rauhassa mieli vaikka välillä tunteet puhaltavat, minä katson miten ne lipuvat ohitseni.

Tämä maa on kaunis.





Päivän poiminta:
Jos shoppailuhammasta kutittaa ja sinulla on jo kaikkea, niin tässä päivän suositukseni. Voiko enää mitään ehdottoman välttämättömämpää joka kodin laitetta ollakaan!? Ja nyt saa halavalla!

Beurer, Hyttysen pureman parantaja IS 40

Beurer IS 40 -parannuslaite lievittää hyttysen piston aiheuttamia oireita, kuten kutinaa ja kivuntunnetta. Laitteen kuumennuskiekon lämpö laskee turvotusta ja vähentää piston aiheuttamaa punotusta. Käyttöaika enintään 30 sekuntia. Paristokäyttöinen. Laitetta ei suositella diabeetikoille eikä alle 3-vuotiaille lapsille. 2 vuoden takuu

Hinta	9,99 €
Norm.	29,95 €

Valitse määrä. (1020) Valitse tuotteen väri. (1021) Valitse tuotteen koko. (1022)

Patrik Borg: Löydä tie keveään oloon

Jatkan vielä edellisen kirjoituksen teemalla. Eli Borgin luennon jälkeen lainasin kirjastosta pari hänen kirjaansa. Uusin on "Löydä tie keveään oloon" (linkin takana tarjoushintaan 14,90€) vuodelta 2009. Se kertoo ensin viitisenkymmentä sivua seuraavista aiheista (hyvin pitkälle sitä asiaa, josta kerroin edellisessä postauksessa):

• Esipuhe, johdanto
• Hyvä olo
• Perusteet maltillisille muutoksille
• Uusi ajatus syömiseen
• Painonhallinnan painopisteet
• Painonhallinta, elintavat ja voimavarat

Kirjassa seurataan kuuden todellisen henkilön painonhallintaprojektia 8 kuukauden aikana. Niissä käsitellään päähenkilön syömis- ja painohistoriaa, syömiskäsityksiä, elämäntilannetta, tavoitetteita ym. Hyvin paljon pohditaan henkilön psykogista suhdetta syömiseen, syyllisyyden tunteita, rasvakammoa, ahmimiskohtauksien syitä, itsekriittisyyttä ja perfektionismia, voimavaroja jne. Tämä onkin kirjan parasta antia, koska syömishäiriöillä ja ylipainolla on aina myös psykologinen taustansa, lihominen on tavallaan vain seurausta.

Paljon käsitellään myös painonhallinnan tärkeimpiä painopisteitä eli ateriarytmejä, riittävästi syömistä, maittavaa ja miellyttävää syömistä, kieltäymyksistä luopumista (herkkujen syöminen on Borgin ohjelmassa suorastaan pakollista!) ja nälän- ja kylläisyydentunteen normalisointia. Toki tutkitaan myös mitä syödään, mutta se ei ole se pääasia.

Kirjassa kuvataan henkilön tyypillinen ruokapäiväkirja alussa ja lopussa. Kerrotaan rehellisesti, miten matka sujui ja mihin päädyttiin. Henkilöt kertovat tunteistaan ja ajatuksistaan, kokemuksistaan. Kaikki tarinat eivät ole varsinaisia riemuvoittoja, joku päähenkilö ei laihdu juurikaan - mutta ennen kaikkea on luotu pohja tulevalle, hitaalle mutta pysyvälle muutokselle. Isoin ja tärkein asia on meidän ajatusmaailmamme ja asenteidemme muuttaminen koskien ruokaa ja syömistä. Kilot tippuvat (tai nousevat, riippuen tavoitteesta) sitten seurauksena. Lopuksi kerrotaan myös kolmen pidemmän aikaa mukana olleen tarina lyhyesti. Kirjassa on sekä reilusti ylipainoisia että kuntoilijoita tai vähemmän painavia eli skaala on mukavan laaja. Varsinaista anorektikkoa tai ortorektikkoa mukana ei ole, se olisi ollut hyvä lisä.

Vaikka olen hoikka ja "luulin" syöväni "oikein ja hyvin", sain tästä kirjasta itsellenikin tosi paljon! Ruokarytmini ovat ajoittain (enimmäkseen?) päin peffaa ja syömisessäni on mukana myös jonkinasteista syyllisyyttä tai ylikriittisyyttä eri tavoin (kenellähän ei olisi?). Läskikammoni (rasvaprosenttini on yllättävän korkea suhteessa painooni) ajaa minut välillä syömään liian vähän, vaikka en sitä tietoisesti ehkä itselleni haluakaan myöntää. Seurauksena minulta katoaa lihas- eikä rasvakudosta ja elimistöni menee säästöliekille (tästä Borg sanoo kirjassa, että tiede ei ole todistanut säästöliekkiä, mutta asiakastyönsä perusteella hän on taipuvainen uskomaan johonkin sen kaltaiseen). Itse asiassa koko historiani on täynnä enemmän tai vähemmän itseni näännytystä (vaikka viime vuosina tilanne on parantunut huomattavasti ja painoni normalisoitunut) ja näläntunteeni ja -hallintani on luultavasti (ainakin ajoittain) yhtä sekaisin kuin reilusti ylipainoisella! Hyvää on se, että syön tosiaan terveellisesti ja kuitenkin voin nauttia hyvällä omalla tunnolla välillä pizzaa, viiniä, suklaata tms. En ole varsinainen anorektikko tai ortorektikko, mutta asian kanssa pitää olla tarkkana, varsinkin nyt kun olen innostunut näistä ravintoasioista. Haen myös vielä sopivaa suhdetta liikunnan ja hiilaritietoisen syömisen välillä (vinkkejä saa antaa).

Selasin myös vanhempaa Borgin kirjaa "Rentoa painonhallintaa", ja mielestäni tässä uudemmassa ollaan etäännytty "virallisesta linjasta" edelleen kauemmaksi - tai otettu psykologisempi ote. Eläinrasvaa ei kammota eikä täysjyväviljaa tuputeta ylikorostuneesti. Kevyttuotteita ei suositella, ainakaan liikaa. Kirjassa on myös pari hiilihydraattitietoisesti tai vähähiilarisesti syövää henkilöä (joilla onkin erinomaiset tulokset). Kasvisten runsasta syöntiä painotetaan tietysti, ja syystä.

Uskon, että kirja voi olla suureksi avuksi monelle. Päähenkilöt eivät välttämättä käy Borgin vastaanotolla kovinkaan montaa kertaa kun merkittäviä muutoksia jo saadaan aikaan. Tämä kirja voi monissa tapauksissa olla hyvä vaihtoehto ravitsemusterapeutilla käymiselle, ja varsinkin tueksi omaan painonhallintaan ja syömisen normalisointiin. Lukiessa voi samastua ja oppia päähenkilöiden kokemuksista ja tunteista. Tilasin tämän kirjan lahjaksi isälleni, joka on tyypillinen jojo-laihduttaja ja jolla alkaa jo olla erinäisiä terveysongelmia. Uskon itse vahvasti, että tämäntyyppinen lähestyminen on varmasti parempi, tehokkaampi ja kestävämpi tapa hallita painoaan ja kokonaisvaltaista hyvinvointiaan kuin mitkään näännyttämisdietit tai jatkuva kalorien tai terveysvaikutusten miettiminen.

Alla vielä lainauksia kirjasta, jotka kuvaavat hyvin kirjan antia. SUOSITTELEN KIRJAA IHAN JOKAISELLE, niin yli-, normaali- kuin alipainoisillekin. Myös kaikille "terveysintoilijoille" ja erilaisia syömissuuntauksia tiukasti noudattaville, joilla ruokaan suhtautuminen välillä tuntuu olevan kuolemanvakavaa ja lähes uskonnollista (juu, minullakin on taipumusta siihen). Et ole tyhmä, luuseri tai petturi, vaikka syötkin välillä jäätelön tai hampurilaisen! Syöminen on kivaa ja luonnollista, ei tehdä siitä liian vaikeata! Unohdetaan kitudietit, ne ovat varsinkin psykologisesti vaarallisia sekä tehottomia. Itse asiassa ne ennustavat vain jatkuvaa lihomista, eivät pysyvää painonpudotusta.

"Jo alussa Tarjan puheessa vilahtaa kokemus, joka osoittautuu kirjan tarinoissa yleiseksi. Hän ajattelee itsekurinsa olevan heikko ja painonnousun johtuvan erityisesti siitä. Hän sanoo haluavansa 'koulia itseään itsekurin harjoittamisessa'. Itsekurissa tuskin on mitään vikaa, siitä on vain tullut helppo syypää. Nyt on tarkoitus kaivaa esiin todellinen syy painonnousuun."

"Kasviksia Tarja syö riittävästi, täysjyväisiä valintoja on paljon ja monet muutkin laadulliset asiat ovat mainiossa kunnossa. Mutta myös syitä painonnousuun löytyy. Niistä merkittävimmäksi uskon liian varovaisen asenteen syömiseen painonnousun pelkäämisen takia sekä liiankin runsaan vähärasvaisten vaihtoehtojen valitsemisen: ruokavaliosta puuttuu siksi välttämätöntä rasvaa. Nämä kaksi tekijää yhdessä johtavat helposti liian kevyeen syömiseen ja huonoon kylläisyyteen päivän aikana, mistä seuraa Tarjankin kokema makeanhimoisuus ja mieliteot syömisessä iltaisin."

"Nykyisellään Tarjalla on välipaloja ja aterioita, joissa ei aina ole mukana maitoa, lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa. Se tarkoittaa huonompaa kylläisyyttä ja heiluvia verensokereita." 

 "Mielenrauhaa liikuntaan: löhöät tai liikut, niin tee se hyvällä omallatunnolla, älä mieti liian isoja kokonaisuuksia, vaan lähde aluksi vaikka haukkaamaan happea, älä mene kuntosalille kun ei kerran tee mieli. Pyri liikkumaan, mutta älä ota siitä paineita."

 "[Tarja:] Se ällistyttää myös, että viiniä menee nyt vähemmän kun syön paremmin."

 "Nyt Tarjalla riittää kärsivällisyyttä nälän kanssa ja kunnon ruoan ja normaalien annosten syömiseen. Tällaista on syödä vähemmän, kun syö niin paljon kuin tekee mieli."

 "Hyvin harvat luottavat suoraan ja pystyvät saman tien päästämään irti kontrollista. Toisaalta ne, jotka ovat niin tehneet, ovat alkaneet laihtua saman tien."

 "Syö kun on nälkä. Se on aika yksinkertainen ohje, mutta usein sitä ei noudateta."

"Hiilihydraattipitoisten ruokien välttely on pysynyt joustavana eikä Tommi ole haikaillut vältettävien ruokien perään - jos olisi, niin olisimme puhaltaneet pelin poikki heti alkuunsa."

"Jonkinlaiselle isouden kokemukselle on siis varsin pitkä historia, ja Sanna muisteleekin miettineensä syömisen vaikutusta painoon jo 5-vuotiaasta asti. Käytännössä muistikuvia vapautuneesta syömisestä ei siis ole kaivettavissa, mikä vaikeuttaa sellaiseen palaamista."

"Reilun ja nopean painonlaskun takaisinnousun ehkäiseminen on sinällään hienoa ja melko harvinaista, mutta hinta on mielestäni aika kova. Sanna on jo toista vuotta laskenut päivittäisten syömistensä kalorimäärän ja liikuntaharrastuksessakin on mukana aino annos painomotivaatiota. Kokemuksesta pidän molempia paitsi haitallisina pitkän aika välin painonhallinnalle, myös voimavaroja kuluttavina ja elämänlaatua heikentävinä seikkoina."

"Me katsomme asiaa siis eri kantilta. Sanna kokee painonsa nousseen, koska hän ei ole ollut tarkka syömisissään. Minä koen Sannan lapsuudesta asti alkaneen ja yhä lisääntyneen syömisen tarkkailun olevan painonhallinnan vaikeuksien takana ja ratkaisun löytyvän syömisasenteen hölläämisessä. Tämän ristiriidan selvittäminen tullee olemaan ydinasia, sillä teknisesti Sannan syöminen on melko hyvällä mallilla ja 5-6 liikuntakertaa viikossa enemmän kuin tarpeeksi."

"Ruokavalio on aivan liian vähärasvainen, ja rasvaa tarvitaan lisää sekä kasviöljyistä että eläinrasvasta. Siis vapaampaa näkyvän rasvan käyttöä eikä ihan niin tosissaan vähärasvaisten tuotteiden valintaa."

"Monen oppima 'rasvakammo' tulee usein eteen tässä vaiheessa ja usko painonlaskuun rasvaa lisäämällä hupenee."

"[Heidi:] Hetimullekaikkinyt-ihmisenä välillä tekee mieli kiristää syömisensä ja itsensä äärimmilleen ja koettaa pikakuihduttaa itseään, mutta se ei voi olla oikea tie joten jatkan hitaasti mutta varmasti -linjalla".

Päivän pieni ilo: paskahalvaus oli lähellä ja ahdistipa ihan penteleesti (enpä muistanutkaan miten kamalaa ahdistus voi  olla). (Liian) vanha tietokoneeni sekosi ja jumahti totaalisesti ja luulin sen jo olevan mennyttä. Ja siinä on kaikki tärkein mitä tarvitsen työhöni ja nyt niitä töitä pitäisi juuri täysillä painaa. Onneksi olen jonkin tason nörtti ja mm. ajettuani levyn virhetarkistuksen asia näyttää korjaantuneen, ainakin enimmäkseen. Huh! Pitääpä ottaa varmuuskopioita useammin ja enemmän. Mutta kymmenien softien uudelleenasennus ja hankinta, lisenssinumerot ja salasanat ovat kyllä hankalia asioita joka tapauksessa, vaikka sisältö olisikin tallessa. Miten elämästä tuli tällaista, että sen keskipisteenä ja elinehtona on jokin samperin kone!?

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin luennolla

Sopivasti rasvasodan velloessa mediassa saapui pikkukuntaamme luennoimaan ravitsemusasiantuntija Patrik Borg. Hän pitää vastaanottoja Syömishäiriökeskuksessa ja Helsingin Urheilulääkäriasemalla. Vajavaisen ymmärrykseni perusteella olin tietävinäni, että Borg kuuluu perinteiseen THL:n linjaa noudattavaan "ravintoympyräjengiin", ja odotinkin luentoa mielenkiinnolla. Oletukseni oli, että saamme kuulla vanhat litaniat eläinrasvan vaarallisuudesta ja kevyttuotteiden suosimisesta, perunasta, kokojyväviljasta ja kasviksista, ja varsinkin liikunnan autuaaksi ja hoikaksi tekevästä vaikutuksesta.

En olisi voinut olla enempää väärässä. Yllätyin positiivisesti.

Borg on ottanut lähtökohdakseen ruoka-aineiden tai vielä vähemmän ravinto-, energiasisällön ym. tarkkailun sijasta syömisen psykologian. Ja ravisuttaa luultavasti aika lailla perussuomalaista käsitystä "oikealla tavalla" syömisestä.

Borg puhui lähes koko puolitoistatuntisen käsityksistä, tunteista ja muusta syömisen psykologisesta puolesta. Hän hämmensi sanomalla, että meidän ei tarvitse kieltää itseltämme mitään, että saamme syödä ihan niin paljon kuin haluamme ja että syömisen pitää olla nautittavaa ja ruoan maittavaa. Nälkää ei pidä nähdä ja ruokaa pitää syödä riittävästi.

Isoimmat ongelmat syömisessä ja sen negatiivissa seurauksissa johtuvat Borgin mukaan seuraavista asioista:

• tunnetaan jatkuvaa stressiä ja syyllisyyttä syömisestä ja ruoasta
• tapellaan nälkää vastaan, ei syödä kun on nälkä
• syödään "painonhallinnan nimissä" liian vähän ja kevyesti päivällä, jonka vuoksi syödään hirveän nälän vallassa holtittomasti illalla ei-niin-terveellisiä-asioita (jäätelö, chipsit, leipävuori, karkki ym.)
• tehdään syömisestä ikävää ja tunnetaan morkkista kun "repsahdetaan"
• luullaan laihduttamisen vaativan itsekuria ja uhrautumista, nautinnoista luopumista
• ruvetaan normaalista elämäntavasta täysin poikkeaviin dietteihin, joita ei halua ja voi noudattaa kuin vähän aikaa, jonka jälkeen syömistavat ja paino taas palautuvat entiselleen (jojo-ilmiö)

Itse lisäisin tähän mm. kalorien laskemisen ja kyttäämisen, ruoassa olevan rasvan kammon (elimistö ja aivot tarvitsevat rasvaa!), vaakaan, kiloihin tai sentteihin tuijottamisen ym. Tavoite on energinen, terve ja rento olo, miten sen kukin saavuttaakin.

Ihminen toimii tietyillä psykologisilla mekanismeilla. Kun jokin asia on "pakko", sitä ei tee mieli. Jos jokin asia on "kielletty", siihen tulee himo. Borg kertoikin mielenkiintoisia esimerkkejä asiakastyöstään, jossa hän esimerkiksi antoi omasta mielestään makeisriippuvaiselle asiakkaalleen tehtävän syödä joka päivä karkkia kaksi kertaa päivässä. Kun seuraava tapaaminen koitti, asiakas valitti, että ei kai nyt ole ihan pakko syödä sitä karkkia noin paljon, hän ei ole syönyt eikä halua! Tavoite onkin yrittää päästä siihen keskialueelle, jossa ei ole pakkoja eikä kieltäymyksiä, jolloin meidän ei myöskään tarvitse paeta tai himoita mitään. Jos haluat syödä pullan, syö. Jos haluat paistaa makkaraa, paista. Tee se hyvällä omallatunnolla ja nauti, on Borgin viesti! (Kunhan ruokavaliosi koostuu muustakin kuin pullasta ja makkarasta.)

    Kieltäymys                   Salliva                 Pakko

<-------------------\\--------------------//-------------------->

       Himo                       Kohtuus            Ei tee mieli

Tärkeintä on pikku hiljaa muuttaa pääasiallinen ravinto ja syömistapa terveellisemmäksi, pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Ja siihen mahtuu mukaan niitä "epäterveellisiä" herkkujakin silloin tällöin, jos niin haluaa. 

Esimerkkinä tutkimustuloksesta Borg kertoi suhteesta suklaan syömiseen. "Vapautunut" suklaan syöjä syö suklaata silloin kuin huvittaa. "Rajoittava" yrittää kaikin keinoin olla syömättä suklaata. Lopputulos on se, että rajoittava tyyppi syö suklaata 2-3 kertaa enemmän kuin vapautuneella asenteella ja nautiskellen syövä. Vapautunut saattaa syödä suklaata (tai jotain muuta haluttavaa) useammin mutta vähemmän, kun rajoittava panttaa mielihaluaan kunnes himo purkautuu syömis- tai ahmimiskohtauksena.

Syömisen hallinnassa on Borgin mukaan neljä pääasiaa. Syömiskohtausten poistaminen ei vaadi itsekuria tai kieltäymyksiä vaan parempaa syömistä. Nämä neljä pääasiaa ovat siis vältettävien listalla:

1. Liian vähäinen syöminen. Jos ottaa liian nopeita kilonpudotustavoitteita tai saa liian vähän kaloreita, ei tarvitse ihmetellä mistä syömispuuskat tulevat. Syö kun on nälkä, älä panttaa syömistä.
2. Epätasainen ateriarytmi. Energiaa on hyvä saada tasaisesti koko valveillaoloaika ja noin puolet ennen klo 16. Syö siis riittävän tukeva aamiainen ja lounas välipaloineen.
3. Kieltäytyvä ja syyllistävä syömisajatus
4. Ruoan huono laatu. Esim. liian vähän rasvaa, proteiinia ja kasviksia sisältävä ruokavalio johtaa verensokerin liialliseen heittelyyn ja edesauttaa syömiskohtauksien syntyä.

Borg esitti monta mielenkiintoista tilastoa, tässä yksi.

"Elintapamuutos vs. paino - arvio vaikutuksesta 100-kiloisella miehellä

• ateriarytmin tasaaminen --> yli 10 kg
• syömiskäyttäytymisen normalisointi --> yli 10 kg
• kasviksien lisääminen --> yli 10 kg
• energiapitoisten juomien vähentäminen --> 5-7 kg
• herkkujen kohtuullistaminen  --> 4-5 kg
• kuitupitoisempien viljatuotteiden valinta --> 3-4 kg
• proteiinipitoisuuden lisääminen --> 2-4 kg
• vähäsokerisimpien tuotteiden valinta --> 2-4 kg
• liian rasvainen ruokavalio sopivaksi --> 2-4 kg
• liikunnan lisääminen --> 1-3 kg
• rasvan laadun parantaminen --> 1-2 kg
• kaikenlaista pientä... -->  < 1 kg"

Yllä olevassa taulukossa pistää silmiin mm. liikunta - suhteessa hyvin pieni vaikutus painoon! (Tästähän mm. Pekka Puska paasaa, ja kalorimääristä). Ja onhan selvää, että runsaasti ylipainoinen ihminen ei edes pysty tai jaksa kovin isoa liikuntamäärää, turha siitä on ketään syyllistää. Toinen on ruoan rasvan määrä tai laatu, ei niin suurta vaikutusta. Selvästi isoin vaikutus on siis ateriarytmillä, syömiskäyttäytymisellä ja kasviksilla!

Borgin esitystapa oli hauska, humoristinen ja varmasti monia innostava. Ei pakkoja, ei kieltäymyksiä? Vau, ehkä minäkin yritän, luulen monen ajatelleen. Kertoi hän muutamia asioita itse terveellisestä ruoastakin (joka tietenkin on välttämätöntä näiden psyykkisten tekijöiden lisäksi), mutta en nyt niitä ala toistaa tässä yhteydessä. Useimmissa olen samaa mieltä, joissain kohdissa tai vivahteissa eri mieltä. [Arvaatte ehkä, kuka oli yleisössä aktiivisin ja täydensi kohteliaasti luennoitsijan suhteessa vähäiseksi jäänyttä ruokavalistusta, kröhöm...] Me tiedämme - tai luulemme tietävämme - tai olemme ihan pihalla keskellä eri suuntauksia ja ruokasotia... Siitä ehkä enemmän myöhemmin. Mutta pakolla ja kieltäymyksillä ei saavuta mitään millään elämän osa-alueella, siitä olen täysin samaa mieltä Borgin kanssa.

Kirjastosta löytyi luennon lisäksi lähteiksi: 

Patrik Borg: Löydä tie keveään oloon, Rentoa painonhallintaa ym.

Suosittelen sekä painon kanssa kamppaileville että ortoreksiaan tai anoreksiaan taipuvaisille.

Päivän pieni ilo: Tämä sopii hyvin tähän juttuun. Aloin pari viikkoa sitten kärsiä käsittämättömästä ummetuksesta. Minä, joka syön "terveellisesti", sopivasti ja liikun. Mitä helvataa! Tosi tukala olo, kun persuksissa on painetta ja tavaraa, mutta mitään ei vain tule ulos vaikka miten yrittäisi, reilusti yli viikkoon. Välillä joku ripuli siitä ohi, mutta taas ummessa. No, kun asiaa mietin ja selvittelin, alkoi löytyä syitäkin (hevismoothiet olivat jääneet huomaamatta syömättä, eri syistä johtuvaa isohkoa nestehukkaa, banaanien ylimääräinen syöminen, juustot ym., muutamia vuosia kestänyt kakkahädän krooninen pidättäminen ulkohuussin vuoksi (ei tee yöllä mieli lähteä huussiin)). Juureen leivottu hiivaton kokojyväluomuruisleipä ei tosiaan auttanut, luulen että päinvastoin. Pakko ostaa apteekista jämerämpiä lääkkeitä (vaikka vältän niitä loppuun asti), kun luumut ja kauraleseet ja muut luonnonmukaisemmat säädöt eivät auta. Movicol auttoi vähän, mutta ei normalisoinut tilannetta. Peräruiske (joo, ei suositella, en aikonut käyttää jatkuvasti ja otin vain kerran kun paine oli sietämätön) veti ripulit ohi kovettuneen ulostemassan. 

Ja eilen tein parisen viikon tauon jälkeen vihannespainotteisen smoothien (porkkanaa, kesäkurpitsaa, kukkakaalia, parsaa, päärynä, kiiwi, viherjauhe, MSM, neitsytkookosöljy, pellavansiemenöljy, avocadoöljy, pellavansiemen, pähkinöitä, kauralese). Ja avot: johan alkoi paska luistaa ja peräsuolessa iloinen elämöinti! Jipii!! Olen palannut takaisin kotiin! Paska is back. Opin siis tästä: syö tarpeeksi rasvaa ja liukenevia kuituja kasviksista riittävän veden kera. Liukenemattomilla eli viljakuiduilla en ole huomannut olevan mitään etua, ehkä päinvastoin.

Minä en tarvitse mitään

Minä en tarvitse mitään. Mitään ei minulta puutu, ja kaikki minulla jo on.

Minä en kaipaa mitään, koska kaikki jo on täällä. Olen tyyni pinta, olen rauhaisa maa.

En toivo mitään, en haaveile ketään. Se tulee mikä tulee ja se on hyvä. Se on. Mitä on. Minä olen.

Olosuhteet, niistä puhutaan, ne eivät muodista mene. Aina jollain on enemmän kuin minulla, tai vähemmän, mutta sitä minä en muista. Olen jättänyt olosuhteet, ne eivät ole minä, ne eivät ole elämäni. Kaikki muuttuu, kadotan ja saan. Jos kiinnyn olosuhteisiin, teen niistä itseni, mitä minusta tulee kun menetän ne, kun katoaa?

Kuljin samaa reittiä, kallioiden päältä niitylle. Syksy on melankolikon aikaa, syksy on runoilijan uni. Minä olen rauha ja näen, että melankolia on mennyt, se ei enää minussa ole. Ei ole surua, tunnetta että jotain puuttuu, aina jotain puuttui, aina jotain kaipasi, puutteesta tulee kärsimys. Nyt on syksy ilman kaihoa, ja silti näen kauneuden. Näen kaiken kauniina.

Minä olen kaikki, minä olen osa maisemaa, en katsoja. Huomaan, en enää ole vieras, en enää erilainen. Olen osa kaikkeutta ja minä olen, vain olen. Tämä riittää, minä riitän, ei ole mittareita, me olemme.

Minä olen yksinkertainen, minä olen tyhjä. Minulla ei ole menneisyyttä, se ei ole enää, se on mennyttä, minä en ole menneisyys. Minä olen vapaa ja auki, minä en ole tuleva, minä olen nyt.

Kaunis. Elämä on kaunis, elämä on lahja. Eletään se.


Päivän pieni ilo: Nan antoi minulle tämän tunnustuksen kauniine saatesanoineen, kiitos kovasti sinulle! Tällä kertaa en jaa tunnustusta eteenpäin, koska vastikään jo niin tein.

Ei geenimanipulaatiota Euroopan Unioniin! Allekirjoita vetoomus

Aamiainen ruohikolla -blogista bongasin ehdottoman tärkeän vetoomuksen.

"Jos olet sitä mieltä, että geenimanipuloituja ruokia ja viljelylajikkeita ei pitäisi sallia EU:ssa, käy allekirjoittamassa asiaa koskeva vetoomus klikkaamalla sivulle tästä. Jo yli 800 000 eurooppalaista on käynyt allekirjoittamassa vetoomuksen, joka toimitetaan EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barrosolle."

Tavoitteena on miljoona nimeä. Jos turvallisuus, terveys sekä luonnon monimuotoisuus ja alkuperäisen luonnon säilyttäminen ovat sinulle tärkeitä arvoja, allekirjoita vetoomus. Geenimanipulaatiota ei ole vielä tutkittu riittävästi, jotta sen turvallisuudesta, eettisyydestä ja kauankantoisista seurauksista olisi mitään realistista näkemystä.


Päivän pieni ilo: Ruska on saapunut jo tännekin ja ulkona on niin kaunista.

Sata lasissa

Lukijoita on nyt 100, vau, kiitos teille kaikille! Sivulatauksiakin on jo yli 64.000, tuntuu aika hurjalta!

Sata lasissa olen painanut viime viikot itsekin. Koko viikonlopun koodasin aamusta iltaan ja välillä toisen duunini kone huutaa vieressä. Juuri nyt tuntuu hyvältä (ja on pakkokin, ei sen puoleen) paahtaa. Välillä käyn koirien kanssa ulkona ja juoksulenkillä, pidän huolta että syön tarpeeksi. Muistan pitää taukoja, surffailen välillä netissä tai juttelen ystävän kanssa puhelimessa. Kun koodaus alkaa kyllästyttää, siirryn kuvankäsittelyyn. Kun se saa riittää, kirjoitan tekstejä. Ja ennen kaikkea: nukun riittävästi, vähintään kahdeksan tuntia, ja olen onneksi edelleen saanut pidettyä vuorokausirytmini normaalina. Näillä ja hyvällä motivaatiolla jaksaa jo pitkälle.

Mutta tärkeintä on se, että kuuntelen itseäni. Jossain vaiheessa välttämättä alkaa tökkiä ja pökiä, tuntuu etovalta ja vastenmieliseltä. Silloin on aika hellittää ja lopettaa. Silloin aivot (ja varmaan myös silmät ja perslihakset) ovat ylikuormittuneet ja on aika levätä. Ottaa vapaa-aikaa, jossa ei tarvitse suorittaa tai ajatella mitään. Toki ajatukset saattavat pyöriä vieläkin töissä ja ideoita ja asioita kuplii mielessä, mutta ei sillä vaarallisella tavalla, joka ei jätä rauhaan ja syö, ahdistaa.

Ja yhtä hyvin tiedän sen: näin ei voi jatkua kauan. Minä en voi eikä minun pidä jaksaa tehdä 12-16 tuntisia päiviä.Yksityisyrittäjällä on se hyvä puoli, että voi itse vaikuttaa työaikoihinsa ja -määriinsä. Ennen sitä en voinut, tai ainakin siltä tuntui. Nyt kun tietyt tähänastiset tuloni romahtavat ja uutta tulovirtaa pitää saada, on tässä tietysti vaaran paikka. Että ottaa liikaa töitä. Että myy työtään liian halvalla. Mutta yritän ottaa opiksi entisistä uupumiskokemuksista, nauttia matkasta hetki kerrallaan ja unohtaa ne päämäärät. Haasteellista, mutta kivaakin! Uutta on ilmassa!

Me tarvitsemme joutoaikaa. Me tarvitsemme palautumista ja itsemme kuuntelemista yhtä lailla työssä, viriketulvassa kuin esim. liikunnassakin. Älä revitä, jos voimia ei ole. Jätä jotain tekemättä. Aivomme eivät sovellu moniajoon ja jatkuvaan kuormitukseen. Jätä korvanappistereot kotiin ja kuuntele luonnon ääniä ulkona. Sammuta taustalla meluava televisio ja kuuntele hiljaisuutta. Sulje tietokone ja piirrä tai lue. Tai ole vain. Ihan hiljaa, hiljaisuudessa.


Päivän vinkki unettomuuteen: jos uni ei meinaa tulla, hengitä syvään! Ei tarvitse edes "tyhjentää mieltä", tehdä "rentoutusharjoituksia" tai muuta ehkä hankalalta vaikuttavaa. Mutta hengitä voimakkaasti, syvään ja pitkään, palleasta lähtien, ei vain rintakehän kohdalla. Pidätä hengitystä hetki, ja puhalla tietoisesti kaikki ilma ulos, loppuun asti. Tunne miten ilma liikkuu sisäänhengityksessä palleasta ylös keuhkoihin asti ja miten kehosi liikkuu hengityksen mukana. Toista muutaman kerran, alle kymmenenkin riittää. Tämä on viime aikoina ollut paras ja tehokas unilääkkeeni, vaikka miten päässä surraisi kun menee nukkumaan. Toimii myös päivällä stressiin tai väsymykseen.

PS. Muiden blogien lukeminen on jäänyt vähälle kiireiden vuoksi, pahoittelut! Palaan kyllä vielä!

Ihan oikeesti

Ihan oikeesti täällä liikkuu nyt (ilmeisen nälkäinen) karhu. Puolentoista kilometrin päässä meille johtavan tien varrella on joku käynyt maanantai- ja eilisyönä kaatamassa ison pystyroskiksen ja syönyt roskissa olevia ruokajätteitä.

Ihan oikeesti vähän jänskää liikkua koirien kanssa pimeällä, vaikka onkin otsalamppu. Välillä koira tuijottaa pimeään kaukaisuuteen ja silloin vähän pohdituttaa, että mitähän siellä on... Taidan höpötellä kovasti kaikkea koirille kulkiessamme.


Ihan oikeesti oon kauhee nörtti ja tosi innostunut uusista käynnissä olevista ja tulevista projekteista! Koodaan, suunnittelen, kuvankäsittelen ja testaan uusia liitännäisiä tuntikaupalla ja yömyöhään. Välillä käyn taukojen ajaksi pihalla heilumassa sahan ja kirveen kanssa ja karsin vanhaa puolikuollutta syreeniaitaa.

Ihan oikeesti olen saanut vaihteeksi rytmini kuntoon ja herään aamulla ja menen nukkumaan illalla, enkä nuku kolmivuorona tai muuten outoina aikoina. Ihan oikeesti hyvää kausi- ja lähiruokaa voi tehdä edullisesti ja olen syönyt monta päivää kaalikasviskeittoani.

Ihan oikeesti täällä maalla on ihanaa ja sitä paitsi sain taas naapurilta tomaattejakin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Päivän pieni ilo: ostin huuto.netistä ihan priiman Anna Puun Sahara-levyn. Se on ihan oikeesti tosihyvä!

Nenä maassa

Nyt on se aika, kun yksin nenä maassa kulkevat koirat juoksevat ympäriinsä häntä heiluen ja saavat tarhassa omat koirat hulluiksi. On se aika, kun eksyneen oloiset miehet matavat hiljaa autoissaan hiekkateillä ja pelloilla, antenni tai puhelin kädessään ja tähyilevät hieman huolestuneen näköisinä ympärilleen. On aika, kun pelto kasvaa kuolleita kaloja ja supikoiria ammutaan öisin.

On se aika, kun me kaikki jaksamme taas juosta, pääsemme kulkemaan sänkipelloille, ravistelemme hirvikärpäsiä hiuksistamme. Kun hengitämme raikkaan kirpeätä syysilmaa ja lausumme mielessämme kiitoksen, että saamme olla täällä. Kun kuolema on niin kaunis heleässä keltaisessa ja vahvassa punaisessa.

Kun nautimme viimeisistä lämpimistä päivistä ennen puulämmitysrumbaa ja hiirtenrapinankuuntelua. Vielä syön lehtikaalia kasvimaalta ja odotan omenien kypsymistä.


Päivän pieni ilo: eilen tuli harvinaisen iso v-tutus eräästä yllättävästä käänteestä. Otti niin perkuleesti aivoon eräs asia. Mutta kun lähti koirien kanssa liikkeelle, kun jaksoikin yllättävän hyvin juosta, pidemmin mentiin kuin yleensä, niin takaisin tullessa oli ärsytys laantunut. Ja vielä kun nukkui yön yli ennen kuin alkaa asiaa setvimään, niin eiköhän se siitä


.

Tuplana

On kaksien villasukkien ja kaulaliinan aika. Sisälämpötila lähes puolessa kesästä; tarvitsen nuohoajaa, en raaski vielä pattereita päälle. Linnut lentävät pellon pinnalla parvessa, epäröivät lähtöä, aaltoilevat ja leijuvat. En minäkään vielä sano: on syksy. Vaahterat kellastuivat vasta vähän viime yönä. Vielä ei nurkissa rapise.

Kylä juhli, minä mukana. Iloinen vaikka väsynyt monta päivää juhlan jälkeen. Mukavia ihmisiä, innokkaita keskusteluita, uusia yhteyksiä, palavia puita, karaokea ja punaviiniä. Minä kuuluin joukkoon, minusta pidettiin ja minua toivottiin, mukaan, kylään.

Välillä kaipaan kipeästi ihmisten ilmoille, säpinään, kaupunkiinkin. Mutta kun kävelen sateessa pellolla, näen pilvet ja linnut ja kaiken tämän tilan, en kaipaa enää. Täällä olla, tänne palata. Käydä voi hälinässä, mutta täällä sees.