Maisema uinuu, mutta illalla ja yöllä jylisi raivoisasti. Lumet putosivat katolta.
Talo narisutteli itseään oudosti, ja mietin ovatkohan kaikki peltikaton tukirakenteet avovintillä kunnossa. Onkohan siellä lahovaurioita ammoin vuotaneesta katosta, tai ovatko hevosmuurahaiset syöneet sielläkin hirsiä kuten alahirsiä. En varsinaisesti pelännyt, mutta jännätti. Niin koiriakin, ne katsoivat minuun odottaen signaalia miten reagoida, mutta minä olin pläkkityyni eivätkä nekään enää huolestuneet.
Jos talo on pysynyt pystyssä lähes 80 vuotta, eiköhän se kestä tämänkin. Onneksi talo on viisaasti rakennettu ja lumet putoavat turvallisille puolille, peltikatto luistaa ja on tarpeeksi kalteva. Tosin yksi pitkä räystäslista oli tullut alas, samoin olivat puiset tikapuut katonlappeelta lentäneet hankeen ja isommat tikkaat seisovat yksinään pystyssä syvässä hangessa.
On hyvä olo uudesta vuodesta, valoisa, sopivankokoista uskoa täynnä. Olen levollisen energinen ja tein viikonloppuna mukavia töitä. Kun alkaa tökkiä, pidän taukoa, lähden kävelylle, teen ruokaa, luen blogeja. Kuulostelen itseäni ja yritän reagoida nopeasti. Pitää huolta. Pitäkää tekin huolta itsestänne!
Päivän outo juttu: Sipuleina matkustaneet valkosipulit saatiin kiikkiin. Tiesittekö, että valkosipuleitakin salakuljetetaan? Minä en tiennyt. Tosin vältän kiinalaisia valkosipuleita muutenkin, koska Kiinassa torjunta-aineiden ym. myrkkyjen käyttö ei ole niin viimeisen päälle tarkkaa...
17 kommenttia:
Tuon mahtavan kuvan rauha sopii niin täydellisesti yhteen tekstistäsi huokuvan rauhan kanssa, että huh huh.
Nyt en pysty sanomaan mitään muuta! :) Toivotaan onnellista vuotta meille kaikille!
No enpä tiennyt tuota sipuliasiaa, huh. Täytyy perehtyä tuohon lisää.
Täällä haaveillaan ja etsitään omaa narisevaa torppaa. Tai vuokramökkiä, mutta liekö tolla nyt väliä.
Kaunis on kuva kyllä.
Levollinen energisyys kuulostaa loistavalta! Samoin itsestä huolen pitäminen. Hyvää vuotta, hyviä päiviä!
"Sopivankokoista uskoa täynnä..." Järisyttävän hienosti sanottu! Järisyttävän hieno ja puhutteleva on myös kuva.
Hieno kuva ja lisäksi vielä viisaat sanasi. Kiitos.
Hui, toivottavasti katto pysyy paikoillaan. Ihan pelottaa lähteä huomenna Helsinkiin, kun siellä voi saada jääpuikosta päähänsä ja päästä hengestään. Ei muutenkaan yhtään huvittaisi lähteä.
Upea silmänlepuutuskuva!
Ansku, kiitos kovasti, samoin! :)
milla, haaveilu on hyvästä, koska se vie asioita eteenpäin, ainakin alitajunnassa. Minullakin oli ensin vuokratorppa ja sitten se olikin menoa... ;).
Marikki, kiitos, sinulle myös!
Virvatuli, oi, kiitos!
Villiviini, kiitän.
Lumikko, näyttää pysyneen onneksi paikallaan, samoin saunan katto. Ole tosiaan varovainen Hesassa, siellä taitaa olla oikeasti vähän vaarallista, kun lumet tippuilevat ja jalkakäytävät ovat lumesta tukossa. Kiitos kuvakommentista.
Hyvä, että selvisitte jylinästä vain pienin vaurioin. Eiköhän sinun hyvä asenteesi pidä talonkin pystyssä ;) Sopivankokoista uskoa toivon itsellenikin ja olen huomannut, että sellaisen eteen pitää vähän tehdä työtä.
Töissä oli loman aikana pudotettu lumet katolta. Nyt ei sitten näe alakerran ikkunoista ulos :-)
Voi miten pehmoinen kuva. Kuin paraskin grafiikan vedos. tuollaisia vedostelisin jos osaisin!
Ihana kuva, valoisa niinkuin postauksesikin.
Pidetään huolta!
Täälläkin on saanut pitää hupusta kiinni.
Hienoja kuvia olet saanut otettua!
Minusta on aina lohdullista, kun joku suhtautuu huolettomasti vanhojen talojen räimeeseen ja hajoiluun. Olen yrittänyt oppia siihen luottavaisuuteen, että jos jotain tapahtuu, sitten korjataan. Ja kasikymppisethän ovat kyllä sieltä luotettavimmasta päästä lopulta.
Ruska, joo, onneksi mitenkään ei käynyt. Mä olen huomannut, että se "työn tekeminen" ei lopu ikinä eli se jatkuva pohtiminen ja miettiminen, vaan paras tapa on vaan pysähtyä, lopettaa mihinkään pyrkiminen ja antaa oivallusten ja hyvän olon tulla ja olla. Nyt.
Linnea, ehkä ne siitä vielä sulaa tai viedään pois :).
eth, voi, kiitos. Kyllähän sitä oppii, kun vaan tekee!
Mk, kiitos, pidetään!
Nalle, kiitos.
Molly, no, tässä kohtaa yritin vain olla pelkäämättä, mutta liian huolettomasti kyllä suhtaudun, en ole mikään remonttireiska :(. Mutta onneksi tosiaan ennen tiedettiin, miten tehdä taloja, kestäviä yksinkertaisia taloja.
Huiii, kuulostaa kyllä pelottavalta tuollaiset äänet. Toisaalta jos yöllä lumet tulee ryminällä alas, ei asialle voi silloin tehdä mitään eli ei kannata suotta murehtiakaan. Voi vain toivoa, että mitään ei ole mennyt rikki ja päivän valolla voi tarkistaa tilanteen. Onneksi vanhat talot ovat usein yksinkertaisuudessaan vahvoja. Toivottavasti siis mitään ei mennyt rikki!
Blogissani on sulle jotain =)
Pidän tuosta kuvasta kovasti. Juuri tuollaiselta täälläkin on näyttänyt monena päivänä. Vanhat talot on tehty kestämään. Ne ovat nähneet niin paljon, että kestävät kaiken tämänkin, tämän ajan.
Lähetä kommentti